Epäneutraali vastine epäneutraalille sukupuolikirjalle

 

Lokakuussa 2016 Suomen Perusta julkaisi Epäneutraalin sukupuolikirjan. Esipuheen mukaan tarkoitus on nostaa keskusteluun “perinteiset sukupuoliroolit” sekä miesten tasa-arvo -ongelmat. En ota kantaa teoksessa esitettyihin mielipiteisiin – jokainen muodostakoon omansa. Sen sijaan otan kantaa tekstissä esitettyihin perusteluihin ja taustaoletuksiin.

Kirjoittajat eivät suoraan väitä tekstinsä olevan tieteellistä, mutta he viittaavat tutkimuksiin ja vetoavat toistuvasti tieteeseen, tutkimuksiin ja tutkijoihin. Myös kirjoittajien esittelyissä korostetaan yhteyksiä tieteeseen. Tieteellisiä käytäntöjä on kuitenkin vain nimeksi. Esimerkiksi: joissain teksteissä vedetään mutkat suoriksi viittausten suhteen, eikä tutkimusten tai tutkijoiden taustoja avata lukijalle riittävästi. Yleistä on myös tiettyihin tutkimuksiin – tai jopa “tieteeseen” yhtenäisenä kenttänä – nojaaminen ikään kuin ne tarjoaisivat kiistattomia todisteita. Monissa teksteissä on myös sisäisiä ristiriitaisuuksia.

Kirjoitan tämän kommentin nimenomaan antropologina. En ole riittävän perehtynyt biologiaan tai sukupuolentutkimukseen, jotta voisin kommentoida tekstiä näistä näkökulmista. Kuitenkin, kun aiheina on sukupuoli, ”pariutuminen”, valta ja vaihto; ja kun esitetään väitteitä kulttuurista, yhteiskunnasta, ihmisen evoluutiosta ja ihmisyyden perimmäisestä luonteesta, ollaan aiheissa, joita antropologiassa on käsitelty paljon. Antropologiassa on myös pohdittu laajasti ja eri näkökulmista ihmisyyden universaalisia ja kulttuurisia piirteitä sekä näiden suhteita.

Antropologian rikkautena on erittäin laaja etnografinen aineisto, empiiriset kuvaukset erilaisista yhteisöistä ja siitä miten esimerkiksi valta, vaihto sekä sosiaaliset suhteet niissä järjestäytyvät. Kuten “konservatiivisesta näkökulmasta maailmaa tarkasteleva tiedetoimittaja” Marko Hamilo kirjassa toteaa, evoluutiopsykologia on pitkälti spekulatiivista. Tämän vuoksi antropologian empiirisyys ja kenttätyön kautta kerätty laaja aineisto tuo tärkeän lisän keskusteluun siitä, millaisia sukupuolirooleja ja -käsityksiä sekä avioliittokäytäntöjä maailmasta todella löytyy.

Kirjassa keskeisiksi tieteenaloiksi mainitaan toistuvasti biologia ja evoluutiopsykologia. Antropologia mainitaan ohimennen ja silloinkin epätarkasti – todetaan että antropologit eivät ole löytäneet viidakoista heimoa, “jonka sukupuoliroolit ovat käänteiset tai olemattomat”. Samalla jätetään mainitsematta, mitä antropologit ovat löytäneet, eli juurikin laajan kirjon erilaisia rooleja ja käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Palaan näihin myöhemmin.

Totuus ja tieto

Seuraavaksi kommentoin joitakin tekstissä esitettyjä väitteitä, keskittyen niiden perusteluihin ja tekstistä nouseviin taustaoletuksiin. Tämän kirjoituksen puitteissa on mahdotonta tarttua kaikkiin tekstien väitteisiin, joten nostan esiin joitakin esimerkkejä. Useissa kirjan teksteissä toistuu ristiveto yksilöllisen ja historiallisen tai kulttuurisen vaihtelun sekä oletettujen pysyvien tosiasioiden välillä. Kirjoittajat joutuvat myöntämään vaihtelun empiirisenä faktana. Samalla he pyrkivät argumentoimaan nojautuen pysyviin sukupuolisiin ominaisuuksiin, eivätkä kykene sovittamaan näitä yhteen ilman ristiriitaisuuksia.

Kirjoittajat syyttävät myös muita, lähinnä feministejä tai naistutkijoita, siitä että nämä ovat ideologisesti suuntautuneita. He esimerkiksi väittävät, että käsitykset naisten huonommasta yhteiskunnallisesta asemasta perustuvat vain näiden ideologisiin väitteisiin.

Tämä avaa joitakin kysymyksiä. Jos oletamme, että feministeillä on ideologinen ja siten epätosi lähtökohta, mistä tiedämme, että epäneutraalin sukupuolikirjan kirjoittajilla on hallussaan totuus? Kirjoittajat vetoavat talonpoikaisjärkeen ja omiin havaintoihinsa, ajoittain luonnontieteisiin tai tilastoihin, mutta miksi nämä ovat heidän käsissään enemmän totta kuin feministien?

Samoin voimme kysyä, mihin he perustavat väitteensä siitä, että naisten asema on hyvinvointivaltiossa parempi kuin muualla. Tai väitteen siitä, että 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuoliskon porvarillinen avioliitto oli se konteksti, jossa sukupuoliroolit ja näille perustuva työnjako ja vaihtosuhteet ilmenivät parhaassa muodossa. Kirjoittajat toki antavat ymmärtää, että heillä on hallussaan oikea tieto ja kyky arvioida lähteitä, mutta aidosti tieteeseen ja tutkimukseen nojaavassa tekstissä tämän väittäminen ei riitä. Väitteet on osoitettava todeksi esittelemällä lähteet ja perustelut niin, että lukija vakuuttuu, riippumatta siitä kuinka perehtynyt aiheeseen hän on. Muuten neutraalikaan lukija ei pysty tekstin perusteella päättelemään, onko käsillä oleva teksti yhtään vähemmän ideologista kuin, väitteiden mukaan, feministien ja naistutkijoiden tekstit – joita niitäkään ei esitellä riittävän laajasti, jotta lukija pystyisi tätä arvioimaan.Ensimmäisessä luvussa “miesten tasa-arvokysymyksiin keskittynyt yhteiskuntatieteilijä” Henry Laasanen kirjoittaa miehistä ja tasa-arvosta. Laasasen mukaan suurimmat miehiä kohtaavat tasa-arvon ongelmat ovat asevelvollisuus sekä tasa-arvopolitiikka itsessään. Tekstissä on vahva oletus miesten ja naisten perimmäisestä erilaisuudesta ja Laasanen tuntuu pitävän luonnollisena sitä, että näiden kahden erillisen ja erilaisen ryhmän edut ja siten pyrkimykset ovat vastakkaisia.

Laasanen aloittaa toteamalla, että tasa-arvo on epämääräinen käsite. Tämä on totta. Monet keskeiset käsitteet ovat. Silloin ei kuitenkaan riitä, että listataan syitä sille, miksi käsite ei ole selkeä ja miten sitä voidaan käyttää ristiriitaisesti. Tieteellisessä tekstissä tämän jälkeen joko esitetään tarkempi ja rajatumpi määritelmä, jolla käsitettä ko. tekstissä käytetään, tai sitten käsite hylätään ja tarjotaan tilalle uusia tapoja käsitellä aihetta. Se että epäselvällä käsitteellä voidaan oikeuttaa monia eri asioita on aivan totta – kuten tässäkin tekstissä tehdään.

Laasasen teksti tarjoaa useita esimerkkejä ristiriitaisuuksista objektiivisen totuuden, subjektiivisten näkemysten sekä historiallisen muutoksen ja oletetun luonnollisen pysyvyyden käsittelyssä. Sivulla 8 Laasanen toteaa: “Ei ole olemassa tieteellisesti tutkittua listaa, josta olisi mahdollista tarkistaa miesten tasa-arvo-ongelmat ja nimetä niistä vakavimmat.” Tästä saa kuvan, että tällainen lista pitäisi saada aikaiseksi. Sivulla 19 Laasanen kuitenkin sanoo, että “[m]iesten merkittävimmistä tasa-arvo-ongelmista ei ole mahdollista laatia objektiivista listaa, koska tasa-arvo-ongelmien arvottaminen on subjektiivinen asia.”

“Poika voi toki leikkiä hameilla ja huulipunalla suojatussa päiväkotiympäristössä, mutta oikeassa elämässä naisen rooli ei ole realistinen vaihtoehto miehelle. Sukupuolineutraali kasvatus saattaa teoriassa olla tasa-arvoista kasvatusta, mutta se voi samalla olla huonoa kasvatusta, koska se perustuu virheelliselle oletukselle roolien valinnanvapaudesta oikeassa maailmassa”  (s. 10).

Tämä on esimerkki siitä, kuinka muutoksen ja pysyvyyden suhdetta ei pystytä kirjan teksteissä sovittamaan yhteen. Millä perusteella roolit voivat muuttua päiväkodissa mutta eivät “oikeassa maailmassa”? Mikä on tämä oikea maailma? Onko kyseessä aikuisten maailma, julkinen piiri vai mikä? Millä perusteella päiväkoti muodostaa tästä erillisen sfäärin? Tekstissä vedotaan epäsystemaattisesti välillä biologiaan ja välillä muutokseen. Näiden välinen suhde jää epäselväksi.

Antropologiassa on tarkasteltu paljon myös yhteiskuntien murroksia sekä kulttuurista muutosta ja jatkuvuutta, niin kolonisaation kuin myöhemmän globalisaation puitteissa. Kysymykset muutoksesta ja jatkuvuudesta ovat monimutkaisia. Yhteiskuntien tarkastelun kannalta ne ovat tärkeitä erityisesti nykytilanteessa, jossa kaikki yhteisöt ovat enemmän tai vähemmän osana globaaleja verkostoja.

Vaihto ja talous

Laasanen sekä muut kirjoittajat, kuten “traditionalistinen esseisti” Timo Hännikäinen, käyttävät paljon myös taloudesta otettuja käsitteitä ja toimintoja. Puhutaan “uhripääomasta”, ”pariutumismarkkinoista”, “resurssien jakamisesta” sekä “nollasummapelistä”. Sivulla 62 Hännikäinen käsittelee miehen ja naisen suhdetta vaihtona: “Kun mies tarjoaa vaimolleen esimerkiksi suojelua ja elatusta, hän saa vastineeksi kodinhoitoa, kannustusta ja säännöllistä sukupuolielämää. Molemmat kunnioittavat toisiaan tällaisen sopimuksen osapuolina.”

Näitä ajatuksia on kiinnostavaa tarkastella antropologisen talouden ja vaihdon tutkimuksen näkökulmasta. Epäneutraalin sukupuolikirjan teksteistä nousee esiin ajatus rationaalisia valintoja tekevästä, omaa etuaan maksimoivasta sukupuolitetusta yksilöstä, joka kohtaa vaihtotilanteessa toisen vastaavan.

Kuva: Gratisography

Tällaisesta omaa hyötyään maksimoivasta yksilöstä käytetään nimitystä homo economicus, taloudellinen ihminen. Rationaalisuudesta ja hyödystä on  yli sadan vuoden antropologisen taloudentutkimuksen aikana käyty monia keskusteluja. Rationaalisen valinnan osoittaminen vaihdon motivoijaksi on ollut hankalaa. Jos pyrimme näkemään vaihdon hyötyyn perustuvana, on hyödyn käsite avattava niin laajaksi, että se voi tarkoittaa mitä tahansa rahallisesta hyödystä sosiaaliseen.

Nykyään onkin tyypillisempää puhua arvosta, jolloin otetaan huomioon laajemmin vaihtoon osallistuvien sille antamat, vaihtelevat ja yksilölliset, merkitykset. Arvo tarjoaa moniulotteisemman tavan käsitellä vaihtoa kuin hyödyn käsite.

Epäneutraalissa sukupuolikirjassa keskitytään kuitenkin enemmän hyötyyn. Kirjassa oletetaan, että se, mikä on kullekin yksilölle hyödyllistä ja mitä tämä voi vaihdossa tarjota,  rakentuu sukupuolen mukaan. Vaihto, vastavuoroisuus sekä lahjojen, hyödykkeiden ja resurssien kierto ovat antropologiassa edelleen tärkeitä aiheita, joita tutkimusala tarkastelee erilaisten sosiaalisten suhteiden kontekstissa. Avioliitot tarjoavat paljon kiinnostavia esimerkkejä vaihdosta, vastavuoroisuudesta sekä arvonmuodostuksesta. Jälleen kerran se, mitä resursseja siirretään miltäkin ryhmältä toiselle vaihtelee, eikä hyödyn käsite riitä selittämään tätä toimintaa.

Epäneutraalissa sukupuolikirjassa keskitytään nimenomaan ”parisuhdemarkkinoilla” resursseista kilpaileviin yksilöihin. Kirjassaan Debt: the first 5000 years antropologi David Graeber tuo esiin, että rahasta ja vaihdosta puhuttaessa oletukset rakentuvat usein ajatukselle varhaisesta vaihdosta, jossa yksilöt vaihtavat resursseja tarpeidensa ja tilaisuuksiensa mukaan. Graeber huomauttaa, että tämä on erikoinen oletus. Tarkastellessa talouden ja vaihdon järjestäytymistä markkinatalouden ulkopuolella olevissa yhteisöissä (“lahjatalouksissa”) vaihto järjestäytyy sosiaalisten periaatteiden mukaan, eikä yksityisomistus näyttäydy ohjaavana periaatteena. Lahjataloudet painottavat jakamista ja ihmisten sitomista yhteen, lahjojen ja niiden luomien vastavuoroisuuden siteiden kautta.

Esimerkiksi metsästäjä-keräilijä -yhteisöillä on useita tapoja tasata resurssien jakautumista. Esimerkkinä tästä käytännöt, joiden mukaan metsästäjä ei koskaan syö omaa saalistaan vaan antaa sen aina pois. Antropologi Susan McKinnon huomauttaa myös, että sekä etnografisen että arkeologisen tutkimuksen mukaan naisten työllä on erilaisissa toimeentulon muodoissa huomattavan tärkeä rooli ravinnontuotannon kannalta. Suurimman osan historiaansa ihmiset ovat hankkineet ravintonsa keräillen ja metsästäen. Vaikka miesten suorittama metsästys on usein noussut symbolisesti merkityksellisemmäksi, naisten suorittama keräily on tyypillisesti tuottanut reilusti suuremman osan ravinnosta.

Ainoa epäneutraalissa sukupuolikirjassa mainittu laajempi sosiaalinen yksikkö on perhe, jonka nämä yksilöt muodostavat ja mahdollistavat vaihdollaan. Tarjoan seuraavaksi lyhyen katsauksen antropologiseen tietoon sukupuolesta ja perheestä.

Kuva: Gratisography

Perhe, avioliitto ja sukupuoliroolit

Kirjassa toistuu ajatus siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia, jonka tarkoitus on tuottaa lapsia. Perheellä tarkoitetaan ydinperhettä. Kuten vaihto, sukulaisuus on yksi antropologian keskeisiä tutkimusaiheita. Sukulaisuutta käsiteltäessä tarkastellaan kuitenkin paljon laajempia kokonaisuuksia ja järjestelmiä kuin yksilöiden pariutumista ja lisääntymistä. Aivan kuten hyödyn maksimointi ei riitä selittämään kaikkea taloudellista toimintaa ja erilaisia talousjärjestelmiä, ydinperhe ei selitä avioitumista, uusien sukupolvien tuottamista tai yhteiskunnan rakenteiden ylläpitoa.

Sukulaisuus ja polveutuminen voidaan ymmärtää monin eri tavoin. Sukupuoliroolit, käsitykset perheestä ja avioliittoihin kuuluvat käytännöt vaihtelevat suuresti. Niiden ymmärtäminen vaatii laajemman kontekstin tarkastelemista.

Artikkelissaan Is there a Family Jane Collier, Michelle Rosaldo ja Sylvia Yanagisako kyseenalaistavat perheen universaaliuden. He huomauttavat, että joissakin yhteisöissä vanhempien, lasten ja sisarusten väliset kyllä tunnistetaan tärkeiksi, mutta näiden suhteiden perusteella ei muodosteta erillistä sosiaalista yksikköä nimeltä ”perhe”. Laajempi yksikkö, jonka sisällä on sisarus-, vanhemmuus-, sekä aviosuhteita, voi olla laajempi sukuryhmä tai vaikkapa talo, jonka kaikki asukkaat eivät välttämättä ole verisukulaisia.

 

Antropologiassa tunnetaan laaja kirjo erilaisia avioliittokäytäntöjä, joissa on vaihteleva määrä miehiä ja naisia. Käytännön asumisjärjestelyt voivat jakaa ihmiset ydinperheittäin, laajempien sukuryhmien mukaan – tai esimerkiksi niin, että naiset ja lapset asuvat yhdessä ja miehet keskenään, kylän jakautuessa näin erillisiin elinpiireihin. Oletukset siitä, millainen sosiaalinen suhde liittyy tiettyyn sukulaisuussuhteeseen vaihtelevat myös. Enot ja tädit, isät ja äidit voivat vaihtelevasti olla ankaria auktoriteettihahmoja tai helliä hoivaajia, riippuen laajemmasta sukulaisuus- ja yhteiskuntajärjestyksestä. Myös avioliittoja saman sukupuolen sisällä tunnetaan, kuten myös nk. kolmansia – tai useampia – sukupuolia. Lisäksi mainittakoon, että avioliiton purkaminen on mahdollista jokseenkin kaikissa tunnetuissa yhteiskunnissa.

Käsitykset sukupuolirooleista vaihtelevat nekin paljon. Sukupuolen sosiaalinen merkitys voi liittyä seksuaalisuuteen tai olla siitä täysin erillinen. On myös esitetty, että sukupuoli ei kaikissa kulttuureissa ole tärkein sosiaalista asemaa ja olemusta määrittävä tekijä, vaan sen merkitys riippuu täysin tilanteesta. Sen sijaan esimerkiksi suhteellinen ikä voi olla sukupuolta tärkeämpi.

Lopuksi

Antropologia tarjoaa suuren määrän sekä empiiristä aineistoa että teoreettisia näkökulmia tarkastella syvemmin ja laajemmin Epäneutraalissa sukupuolikirjassa esiin nostettuja teemoja parinmuodostuksesta, vaihdosta, perheestä ja yhteiskunnallisesta tasa-arvosta sekä näiden pysyvyydestä ja muutoksesta. Jo tutustuminen mihin tahansa antropologian johdantoteokseen antaa käsityksen laajasta vaihtelusta, näiden aiheiden tutkimuksesta sekä tietoa lisäkirjallisuudesta.

Laasasta mukaillen totean, että sukupuolikysymysten, biologian, feminismin, miesaktivismin sekä kulttuurisen ja sosiaalisen muutoksen käsittely on teoriassa ja käytännössä aivan mahdollista. Projekti kuitenkin ylittäisi luultavasti useimpien Epäneutraalin sukupuolikirjan kirjoittajien kognitiiviset kyvyt sekä ideologisen joustavuuden rajat.

Toimitus

• Podcast-lukija: Sanna Rauhala
• Verkkotaitto: Ninnu Koskenalho
• Artikkelikuva: Gratisography

Lukemista

1. Jane Collier, Michelle Rosaldo ja Sylvia Yanagisako: “Is There a Family” kirjassa The Gender/Sexuality Reader. Routledge 1997.
2. Thomas Eriksen: Toista maata. Gaudeamus. 3. Painos 2013
3. David Graeber: Debt: The First 5000 Years
4. Susan McKinnon: On Kinship and Marriage: A Critique of the Genetic and Gender Calculus of Evolutionary Psychology. Kirjassa Cultural Anthropology Vol. 4 Engagements. Sage 2009.
5. Peter Metcalf: Anthropology: The Basics. Taylor and Francis 2005.
6. Oyeronke Oyewumi: “The Invention of Women” kirjassa Anthropology in Theory: Issues in Epistemology. Blackwell Publishing. 2006.
7. Emily Schultz & Robert Lavenda: Cultural Anthropology: A Perspective on the Human Condition. 8. Painos 2011