Ihmisten, esineiden ja ideoiden liikkuvuus — Antropologipäivät 2017

Teksti: Saara Toukolehto, VTM, jatko-opis­ke­li­ja. Podcast-lukija: Bruno Gronow.

Kahden vuoden välein jär­jes­tet­tä­vä kak­si­päi­väi­nen ant­ro­po­lo­gian kon­fe­rens­si ‘Antropologipäivät’ pidetään tänä vuonna Jyväskylässä 22. — 23. tou­ko­kuu­ta. Tapahtuman orga­ni­soi­mi­ses­ta vastaavat tällä kertaa Suomen Antropologisen Seuran kanssa Jyväskylän yli­opis­ton Historian ja etno­lo­gian laitoksen ant­ro­po­lo­git. Konferenssissa tut­ki­mus­taan esit­te­le­vien pane­lis­tien joukossa on ant­ro­po­lo­ge­ja ja tut­ki­joi­ta lähia­loil­ta. Myös AntroBlogi on läsnä tapahtumassa!

Tänä vuonna Antropologipäivien teemana on ‘Entangled mobi­li­ties’, joka viittaa ihmisten muut­to­liik­kei­siin sekä eri­lais­ten hyö­dyk­kei­den ja ideoiden liik­ku­vuu­teen ajassa ja paikassa. Konferenssi pyrkii muut­to­liik­kei­den ohella tuomaan näkyväksi ihmisten, esineiden ja aja­tus­mal­lien keskenään limit­ty­viä lii­ke­ra­to­ja glo­ba­li­soi­tu­nees­sa maailmassa.

Antropologiaa ajan hermolla

Liikkuvuuden teema on hyvin ajan­koh­tai­nen mones­sa­kin mielessä. Painottamalla sitä esi­mer­kik­si maa­han­muu­ton sijaan, pystytään tar­kas­te­le­maan monia glo­ba­li­soi­tu­nees­sa maa­il­mas­sa tapah­tu­via kehi­tys­kul­ku­ja sekä vuo­ro­vai­ku­tus­ta eri toi­mi­joi­den ja ins­ti­tuu­tioi­den välillä. Erilaiset kan­sain­vä­li­set trendit vai­kut­ta­vat niin läh­töyh­tei­söi­hin kuin vas­taa­not­ta­viin yhteis­kun­tiin oli kyse sitten ideoista, ihmisten muut­to­liik­keis­tä tai arte­fak­teis­ta. Konferenssissa käsi­tel­lään muun muassa sellaisia ajan­koh­tai­sia teemoja kuin työn ulkois­ta­mi­nen, pako­lais­krii­si ja ilmastonmuutos.

Professori Purnima Mankekarin avauspuhe tar­kas­te­lee, kuinka ban­ga­lo­re­lai­set call center-työn­te­ki­jät Intiassa navi­goi­vat ja suh­tau­tu­vat alu­eel­li­seen, ajal­li­seen, kult­tuu­ri­seen ja koke­muk­sel­li­seen liik­ku­vuu­teen. Mankekar on tehnyt pitkään etno­gra­fis­ta tut­ki­mus­ta niin kut­su­tuis­sa Business Process Outsourcing -yri­tyk­sis­sä kes­kit­tyen eri­tyi­ses­ti työs­ken­te­lyn affek­tii­vi­seen puoleen: työn­te­ki­jöi­den kykyyn samaistua ja kes­kus­tel­la ihmisten kanssa, jotka ovat maan­tie­teel­li­ses­ti, kult­tuu­ri­ses­ti ja koke­muk­sel­li­ses­ti kaukana.

Toisen pääpuheen pitää senior researc­her Hans Lucht. Hänen kent­tä­työn­sä keskittyy län­siafrik­ka­lais­ten liik­ku­vuu­den esteisiin aikana, jota leimaavat muutos ja mul­lis­tuk­set. Keskittyen ns. korkean riskin maas­ta­muut­toon gha­na­lai­ses­ta kalas­ta­ja­ky­läs­tä Libyan kautta Eurooppaan, hän tutkii muut­ta­jien kuolemia Saharan aavikolla ja Välimerellä. Lucht pyrkii ymmär­tä­mään näiden hen­gen­vaa­ral­lis­ten matkojen vähem­mäl­le huomiolle jääneitä pai­kal­lis­ta­son vaikutuksia.

Liikkuvuuden teema nostaa esille monia keskusteluja

Konferenssissa käsi­tel­lään kysy­myk­siä ava­ruu­del­lis­ten, tilassa tapah­tu­vien, ja sosi­aa­lis­ten liik­kei­den välisistä yhteyk­sis­tä, sekä edellä mai­nit­tu­jen suhteesta laa­jem­piin talou­del­li­siin, sosi­aa­li­siin ja poliit­ti­siin kehityskulkuihin.

Paneelikeskustelujen laa­jem­pi­na teemoina ovat tila ja sen ‘luominen’ sekä rajojen tuot­ta­mi­nen. Huomiota kiin­ni­te­tään myös liik­ku­vuu­teen liit­ty­vien ja sitä mää­rit­tä­vien toi­mi­joi­den välisiin suh­tei­siin. Tällaisia toi­mi­joi­ta ovat esi­mer­kik­si valtiot, kan­sa­lai­set, suku­puo­let, yhteis­kun­ta­luo­kat, maaseutu ja kaupunki. Myös liik­ku­vuut­ta edistävät tuotteet ja tek­no­lo­giat — kuten uusi media, mate­ri­aa­li­nen kulttuuri, kul­ku­vä­li­neet ja jopa ruoka — ovat pane­lis­tien kiin­nos­tuk­sen kohteena. Yhtäältä liik­ku­vuu­den kuvittelu ja siihen liittyvät mie­li­ku­vat ovat aivan yhtä tärkeä tut­ki­mus­koh­de kuin itse liik­ku­vuus ajassa ja paikassa. Ja kuten jo alussa mai­nit­tiin­kin, ihmisten lisäksi mer­kit­tä­vää on ideoiden ja raken­tei­den liik­ku­vuus paikasta ja yhtei­sös­tä toiseen. Esimerkkeinä mai­nit­ta­koon koulutus, käsi­tyk­set suku­lai­suu­des­ta, perheestä ja avioliitosta.

Näiden yleisten teemojen ja näkö­kul­mien pohjalta Antropologipäiville on suun­ni­tel­tu useita panee­li­kes­kus­te­lu­ja, joissa tut­ki­mus­ta on esillä niin koti­maas­ta kuin maailman eri kolkista. Alla muutama esimerkki kon­fe­rens­sin panee­li­kes­kus­te­lui­den painopisteistä.

Veronika Nagyn vetämässä kes­kus­te­lus­sa haas­te­taan vallalla olevia käsi­tyk­siä soli­daa­ri­suu­des­ta aikana, jota hänen mukaansa leimaa sosi­aa­lis­ten rajojen ja soli­daa­ri­suu­den radikaali muutos. Muutokseen vaikuttaa lisään­ty­nyt alu­eel­li­nen muut­to­lii­ke ja digi­ta­li­saa­tio. Paneelissa kes­ki­ty­tään eri­tyi­ses­ti romaneita koskevaan tutkimukseen.

Konferenssissa nostetaan kes­kus­te­lun aiheeksi myös lasten ja nuorten liik­ku­vuus Mari Korpelan luot­saa­mas­sa kes­kus­te­lus­sa. Lasten nähdään usein kuuluvan kodin piiriin, jossa he kasvavat tur­val­li­ses­sa ympä­ris­tös­sä. Jos lapset liikkuvat, he tekevät niin van­hem­pien­sa tai muiden aikuisten seurassa ja suo­je­luk­ses­sa. Lapset ja nuoret ovat kuitenkin osal­li­si­na monen­lai­ses­sa liik­ku­vuu­des­sa. Tällaista ovat joka­päi­väi­set koulu- tai työmatkat tai leik­ki­mi­nen. Liikkuvuus voi olla myös kan­sain­vä­lis­tä, joko aikuisten seurassa tai ilman tapah­tu­vaa liikettä. Painopisteinä kes­kus­te­lus­sa on yhtäältä lasten ja nuorten toi­mi­juu­den esille tuominen ja toisaalta heidän toi­mi­juu­del­leen ja liik­ku­vuu­del­leen ase­tet­tu­jen rajoit­tei­den ymmärtäminen.

Laura Huttusen joh­ta­mas­sa panee­lis­sa huo­mioi­daan suuren mit­ta­kaa­van muut­to­liik­kei­den ja sosi­aa­lis­ten ja poliit­tis­ten mul­lis­tus­ten syn­nyt­tä­mät tilanteet, joissa hil­jai­suu­det ja pois­sao­lot tulevat mer­ki­tyk­sel­li­sik­si. Maahanmuuton kon­teks­tis­sa per­heen­jä­se­net ovat usein muualla. Muuttoliikkeeseen liittyy ihmisten katoa­mi­sia esi­mer­kik­si poliit­ti­sen vainon seu­rauk­se­na. Lähteneet ihmiset jättävät taakseen tyhjiön, jota määrittää emo­tio­naa­li­nen moni­tul­kin­tai­suus ja ahdinko.

Myös Katja Uusihakala ja Henni Alava kes­kit­ty­vät ei-läs­nä­ole­van tar­kas­te­luun liik­ku­vuu­den kon­teks­tis­sa. He kysyvät, kuinka salailu, unoh­ta­mi­nen ja hil­jai­suus vai­kut­ta­vat etno­gra­fi­seen tut­ki­muk­seen. Keskustelussa tutus­tu­taan tiedon liik­ku­vuu­teen kes­kit­tyen tie­don­han­kin­nan puut­tei­siin ja esteisiin.

Jenni Mölkäsen vetämässä kes­kus­te­lus­sa sukel­le­taan ympä­ris­tö­ant­ro­po­lo­gi­aan. Ympäristöt ympäri maailman ovat muutoksen alaisina ilmas­ton­muu­tok­sen, inten­sii­vi­sen luon­non­va­ro­jen käytön ja soti­laal­lis­ten konflik­tien vuoksi. Aikaamme määrittää kasvava eriar­voi­suus, epä­var­muus ja huoli ihmisen kyvystä luoda kestäviä elin­ta­po­ja tek­no­lo­gioi­den avulla. Kestävyyden peri­aa­tet­ta ajavia toi­mi­joi­ta on runsaasti, eivätkä niiden intressit käy aina yksi yhteen. Miten ympä­ris­tön muutos vaikuttaa ihmisten, ideoiden, arvojen ja hyö­dyk­kei­den liik­kei­siin maa­il­mas­sa? Paneelin dis­kus­sant­ti­na toimii Timo Kaartinen.

George Androulakisin, Ivi Daskalakin, Anna Apostolidoun ja Sofia Tsiolin luot­saa­mas­sa panee­li­kes­kus­te­lus­sa puo­les­taan kes­ki­ty­tään pako­lais­ten ja tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den tilan­tee­seen etenkin heille suunnatun kou­lu­tuk­sen ja opetuksen näkö­kul­mas­ta.  

Tänä vuonna Antropologipäivien ohjelmaan kuuluu ensim­mäis­tä kertaa myös opis­ke­li­ja­pa­nee­li, jonka jär­jes­tä­vät Julia Granroth ja Hilja Aunela. Paneelin tar­koi­tuk­se­na on tarjota kandi- tai mais­te­ri­vai­heen ant­ro­po­lo­gian opis­ke­li­joil­le mah­dol­li­suus päästä esit­te­le­mään omaa tut­ki­mus­taan sekä tutus­tut­taa heidät kon­fe­rens­si­käy­tän­töi­hin. Paneeli pyrkii herät­tä­mään kes­kus­te­lua siitä, min­kä­lais­ta ant­ro­po­lo­gi­aa suo­ma­lai­set opis­ke­li­jat tekevät ja min­kä­lais­ta argu­men­toin­tia kandin- ja mais­te­rin­töil­lä on mah­dol­lis­ta tehdä.

Uutta on myös toisen kon­fe­rens­si­päi­vän aloittava vuoden parhaan pro gradu -tut­kiel­man julkistamistilaisuus.

AntroBlogin ständi löytyy kon­fe­rens­si­pai­kan aulasta! Tule moik­kaa­maan ja kes­kus­te­le­maan tie­de­vies­tin­näs­tä, tut­ki­muk­ses­ta ja ant­ro­po­lo­gi­sen tiedon tule­vai­suu­des­ta kanssamme. P.S: Meillä on myynnissä myös rajoi­tet­tu erä AntroBlogi-tarroja ja -kasseja nopeimmille!

Konferenssiohjelma yksi­tyis­koh­ti­neen löytyy täältä ja panee­li­kes­kus­te­lu­jen aiheista voi lukea tarkemmin täällä.


Muita aiheeseen liittyviä julkaisuja AntroBlogissa

Artikkelikuva ja muut kuvat: Ryan McGuire ja Gratisography

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tekstit ja kirjoittaminen ovat olennainen osa niin antropologien kuin monien muidenkin työtä. Vaikka tekstit usein saattavat näyttäytyä yksittäisen ihmisen tuottamina erillisinä kokonaisuuksina, niitä kannattaisi lähestyä yhteistyön kohteina ja prosesseina. Siinä missä antropologit yleensä korostavat toiminnan sosiaalisia ja kulttuurisia taustoja ja tekstien moniäänisyyttä, olemme kenties kuitenkin itsekin tottuneet ajattelemaan kirjoittamista yksilösuorituksena.

Tieteelliset konferenssit näyttäytyvät opiskelijoille usein etäisenä ammattilaisten areenana. Keskusteluun ei uskalla osallistua, koska kokemus puuttuu. Mistä antropologin uraa aloittelevat opiskelijat voisivat saada itseluottamusta argumentaatioon ja mahdollisuuden näyttää omaa osaamistaan? Toukokuussa Antropologipäivillä järjestettiin konferenssin historian ensimmäinen opiskelijapaneeli.

Central European University on Budapestissa sijaitseva yksityinen, amerikkalainen yliopisto, jonka toiminta on uhattuna. Maaliskuun 2017 lopussa Unkarin hallitus jätti parlamentille lakiehdotuksen, jossa muokataan maassa toimivien ulkomaisten yliopistojen pelisääntöjä. Huomattavana erona edelliseen lainsäädäntöön Unkarissa toimivilla ulkomaalaisilla yliopistoilla tulee olla fyysinen kampus ja opetusta myös alkuperäismaassa. Lisäksi alkuperäismaan hallituksen ja Unkarin hallituksen tulee solmia keskenään sopimus kyseisen yliopiston toiminnasta.

Venäjällä opinnäytetyön voi myös ostaa. Internetistä löytyy loputtomasti sivuja, joilla mainostetaan mahdollisuutta tilata opinnäytetyö. Hinnatkaan eivät päätä huimaa: opiskelijoiden vuosittain kirjoittamat kurssityöt irtoavat 20 eurolla. Vaikka kandeista ja graduista joutuu pulittamaan enemmän, kyseessä eivät ole mitkään varakkaille opiskelijoille suunnatut eliittimarkkinat.