Kuka tekee hullun?

Mielenterveys oli tiistain Arman Pohjantähden alla -jakson aiheena. Teema on ant­ro­po­lo­gi­ses­ti erittäin kiin­nos­ta­va. Mielenterveyden kult­tuu­ri­si­don­nai­suut­ta ja siihen liittyviä sosi­aa­li­sia tekijöitä on käsitelty myös meillä, ja palaamme aiheen pariin loppukesästä. 

Mielen tasapaino koostuu monista osa­te­ki­jöis­tä. Osa niistä pääsee toisinaan unoh­tu­maan kes­kus­te­lus­sa, jota käydään mie­len­ter­veys­diag­noo­sien vii­da­kos­sa. Monissa mie­len­ter­vey­den häiriöinä nähdyissä tiloissa ja koke­muk­sis­sa on kyse myös siitä, mikä yhteis­kun­nas­sa ymmär­re­tään nor­maa­lik­si ja epä­nor­maa­lik­si.

Normien mukainen sosi­aa­li­nen käyt­täy­ty­mi­nen nähdään ‘terveen’ mielen merkkinä. Sosiaalisiin normeihin mah­tu­mi­nen rakentaa yksilön käsitystä oman koke­mus­maa­il­man nor­maa­liu­des­ta ja hyväk­syt­tä­vyy­des­tä. Mielenhäiriöistä kärsivä ihminen puo­les­taan on normaalin ulko­puo­lel­la ja usein yhteis­kun­nan marginaalissa. 

Ihmisen käyt­täy­ty­mis­tä, ajatuksia, tunteita ja tie­toi­suu­den tiloja luo­ki­tel­laan monin tavoin. Näennäisesti samat ilmiöt voidaan ymmärtää hyvin eri tavoilla kon­teks­tis­ta riippuen. Armanin haas­tat­te­luis­sa esiin nousseet, skit­so­fre­nian tau­din­ku­vaan kuuluvat ääni­har­hat ovat tästä hyvä esimerkki.

Ääniharhat ovat yleensä pelot­ta­via ja uhkaavia — euroa­me­rik­ka­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa kas­va­neel­le ihmiselle. Muualla on toisin. Intiassa skit­so­free­ni­kot kokevat ääni­har­han­sa usein posi­tii­vi­si­na, hyviä neuvoja antavina ja jopa humo­ris­ti­si­na. Kulttuuriseen ‘nor­maa­liin’ istuu tulkinta, jonka mukaan edes­men­nei­den suku­lais­ten ohjaavat äänet saattavat ilmetä ihmisen mielessä ja aisteissa. Vaikka äänet tiedetään harhoiksi, kokemus niistä on erilainen kuin meillä. Tällaiset kult­tuu­rien väliset erot saattavat selittyä sillä, millaiset koke­muk­set ymmär­re­tään kussakin yhtei­sös­sä nor­maa­leik­si ja mitkä epänormaaleiksi. 

Normaalin ja epä­nor­maa­lin rajat eivät ole yhte­näi­set meillä Suomessakaan. Esimerkiksi tietyissä uskon­nol­li­sis­sa kon­teks­teis­sa voi­mal­li­seen ritu­aa­liin osal­lis­tu­jat saattavat havaita yli­luon­nol­lis­ten olentojen ääniä. Tällöin kokemus tulkitaan posi­tii­vi­sek­si osoi­tuk­sek­si juma­lal­li­sen todel­li­suu­den läs­nä­olos­ta. Vahva uskon­nol­li­nen yhteisö voi toimia mini­kult­tuu­ri­na, jonka tulkinta nor­maa­liu­des­ta riittää tekemään poik­kea­vas­ta koke­muk­ses­ta positiivisen. 

Myös käytetty kieli vaikuttaa koke­mus­ten kirjoon ja laatuun. Esimerkiksi masen­nuk­sel­le ei kaik­kial­ta maa­il­mas­ta löydy termiä lainkaan. Toisinaan häiriöt myös katoavat kielestä ja koke­muk­ses­ta. Vielä 1900-luvun alussa hysteria oli naisten yleinen ja hoidettu mie­len­ter­veys­diag­noo­si. Homoseksuaalisuutta pidettiin sai­rau­te­na vielä aivan hil­jat­tain, ja trans­su­ku­puo­li­set ihmiset joutuvat yhä tänä päivänä vali­doi­maan suku­puo­len­sa psy­kiat­ri­sen diag­noo­sin kautta.

Mielenterveyden hoidossa on syytä huomioida normien sosi­aa­li­nen raken­tu­nei­suus ja normaalin ja epä­nor­maa­lin kult­tuu­ri­si­don­nai­suus. Osa mie­len­ter­vey­den haas­teis­ta on sosi­aa­li­sen anomalian pohjalta raken­tu­via sosi­aa­li­sia koke­muk­sia. Niitä voidaan kenties lievittää sää­tä­mäl­lä normaalin ja epä­nor­maa­lin välistä rajan­ve­toa vas­taa­maan jous­ta­vam­min niitä todel­li­suuk­sia, joissa ihmiset joka tapauk­ses­sa elävät. 



AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla –doku­ment­ti­sar­jaa ja kir­joit­taa vii­kot­tain ant­ro­po­lo­gi­sia kom­men­taa­re­ja jaksoissa käsi­tel­tyi­hin aiheisiin.

Lue lisää

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa. Kirjoittajat ovat antropologeja ja oman alansa ammattilaisia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Koro on erityisesti Kiinassa tunnettu psyykkinen häiriötila. Siitä kärsivällä henkilöllä on kammottava, irrationaalinen pelko: hän kokee sukupuolielintensä kutistuvan, imeytyvän kehoon ja katoavan kokonaan.

Tyttöjen sukuelimien silpominen on syvään juurtunut kulttuurinen käytäntö, joka kytkeytyy naiseuteen ja ihmisyyteen ja yhteiskunnan sukupuoli- ja valtajärjestelmään. Perinne ei ole sidottu mihinkään tiettyyn uskontoon: sitä esiintyy esimerkiksi sekä islamin- että kristinuskoisten parissa. Se on riitti, jonka avulla luodaan yksilöitä, yhteisöjä ja yhteisön identiteettiä. Riitin välityksellä ryhmä toistuvasti uudistaa käsityksen itsestään ja yhteenkuuluvuudestaan. Perinnettä vastustetaan sen ympäri maailmaa sen raakuuden vuoksi.

Lapsilla on usein mielikuvitusystäviä, mutta näkymätön kaveri aikuisella herättää lähipiirissä huolta. Jotkut kuitenkin pyrkivät siihen tietoisesti. Tulpavelhot ovat ihmisiä, jotka kertovat onnistuneensa luomaan mielensä sisään itsenäisen, persoonallisen olennon nimeltä tulpa.