Kulttuurintutkimusta kuvien kautta

Teksti: Bea Bergholm. Podcast-lukija: Sanna Rauhala.

Sana “visu­aa­li­nen” tar­koit­taa kaikkea näkö­ais­tin avulla havait­ta­vaa ja kuval­lis­ta. Visuaaliset esitykset ovat olen­nai­nen osa sekä taidetta että vies­tin­tää. Niillä voidaan havain­nol­lis­taa ja sel­keyt­tää asioita, mutta myös herättää voi­mak­kai­ta tunteita ja muistoja. Jokainen meistä varmasti muistaa ainakin muutaman tai­de­teok­sen, elokuvan tai per­for­mans­sin, joka on temmannut mukaansa ja saanut pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta.

Visuaalinen ant­ro­po­lo­gia on ant­ro­po­lo­gian alalaji. Se keskittyy tutkimaan kaikkea silmin havait­ta­vaa, aina etno­gra­fi­sis­ta valo­ku­vis­ta ja videoista tanssiin ja tatuoin­tei­hin saakka. Tutkimuskohteita on lähes rajaton määrä. Niitä voivat olla esi­mer­kik­si graffitit, korut, hie­rogly­fit tai maa­lauk­set. Visuaalisiin kult­tuu­rin­tuot­tei­siin suh­tau­du­taan etno­gra­fi­se­na mate­ri­aa­li­na ja tietona. Niiden aja­tel­laan täy­den­tä­vän ant­ro­po­lo­gian perin­tei­sem­piä tut­ki­mus­me­to­de­ja, kuten haas­tat­te­lu­ja ja osal­lis­tu­vaa havainnointia.

Kirvestaisteluja ja yhteistyötä 

Yleinen oletus ant­ro­po­lo­gias­sa on, että kulttuuri ilmenee havait­ta­vis­sa olevina sym­bo­lei­na. Visuaalinen ant­ro­po­lo­gia lähti liik­keel­le posi­ti­vis­ti­ses­ta näke­myk­ses­tä. Sen mukaan objek­tii­vi­nen todel­li­suus on aina havait­ta­vis­sa olevaa, ja siten todel­li­suut­ta voi­tai­siin tallentaa esi­mer­kik­si filmille ilman ihmis­mie­len tie­toi­suu­den rajoit­tei­ta. Nykyaikaisemman ant­ro­po­lo­gi­sen näke­myk­sen mukaan kult­tuu­ri­nen todel­li­suus on aina sosi­aa­li­ses­ti raken­tu­nut­ta. Esimerkiksi kuvaajan läsnäolo tilan­tees­sa voi vaikuttaa visu­aa­li­sen tut­ki­muk­sen lop­pu­tu­lok­seen paljonkin. 

Eemi Nordström_ Glyphs

Mayahieroglyfejä. Kuva: Eemi Nordström

Mediaa ja nyky­tek­no­lo­gi­aa käytetään entistä enemmän kom­mu­ni­koin­nin, opetuksen ja poli­tii­kan tekemisen tar­koi­tuk­siin. Tämä on herät­tä­nyt vahvaa kiin­nos­tus­ta visu­aa­lis­ta ant­ro­po­lo­gi­aa kohtaan. Julkiset ins­ti­tuu­tiot, yritykset ja yli­opis­to­maa­il­ma koros­ta­vat yhä enemmän keinoja, joilla voidaan parantaa kult­tuu­rien välistä ymmär­rys­tä ja dialogia. Visuaalinen ant­ro­po­lo­gia tarjoaa juuri näitä keinoja silloin, kun pelkkä teksti ei riitä välit­tä­mään haluttuja asioita. 

Aiemmin visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian nähtiin käsit­tä­vän ainoas­taan etno­gra­fi­sen elokuvan. Nykyään ala on ottanut laajemmin huomioon myös muut visu­aa­li­suu­den muodot. Visuaalinen ant­ro­po­lo­gia on vahvasti moni­tie­tei­nen alue, sillä siinä on vai­kut­tei­ta myös esi­mer­kik­si media­tut­ki­muk­ses­ta, valo­ku­va­his­to­rias­ta ja muista sovel­ta­vis­ta aloista. 

Niin kutsuttu reflek­sii­vi­nen etno­gra­fia pyrkii siihen, että kuvat­ta­van kult­tuu­rin ihmiset olisivat aktii­vi­ses­ti mukana elokuvan tai muiden kuvausten tuot­ta­mi­ses­sa. Se tavoit­te­lee myös sitä, että tutkijan oma asema kuvauk­seen vai­kut­ta­ja­na tun­nis­tet­tai­siin paremmin. Sekä ant­ro­po­lo­git että doku­men­ta­ris­tit ovat 2000-luvun taitteen jälkeen yhä enemmän huo­leh­ti­neet elokuvien tuot­ta­mi­seen mah­dol­li­ses­ti liit­ty­vis­tä eet­ti­sis­tä ja poliit­ti­sis­ta ongel­mis­ta. Joidenkin mielestä tulisi tehdä ainoas­taan sellaisia etno­gra­fi­sia elokuvia, jotka muo­dos­tu­vat tutkijan ja tut­kit­ta­vien välisessä tiiviissä yhteistyössä. 

1900-luvun alusta vielä pitkälle eteenpäin ant­ro­po­lo­gi­set elokuvat esittivät vieraat kult­tuu­rit kos­ke­mat­to­mi­na ja perin­tei­si­nä. Robert Flaherty kuvasi inuitien perin­teis­tä elintapaa teok­ses­saan Nanook of the North (1922).

Nanook

Nanook of the North-elokuvan mai­nos­ju­lis­te

Yhdysvaltalaista ant­ro­po­lo­gi Napoleon Chagnonia pidetään yhtenä visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian pio­nee­reis­ta siitäkin huo­li­mat­ta, että hänen etno­gra­fian­sa ovat herät­tä­neet paljon kes­kus­te­lua ja olleet useiden ant­ro­po­lo­gien kritiikin kohteena. Chagnon oli 1970-luvulla elo­ku­va­tuot­ta­ja Timothy Aschin mukana tekemässä etno­gra­fi­sia elokuvia, jotka kuvasivat Venezuelan Janomami-heimon elämää. Yhteensä elokuvia syntyi reilusti yli 20. Tunnetuin näistä on The Ax Fight (1975), jossa kuvataan kylä­läi­siä tais­te­le­mas­sa nuijien, kirvesten ja machete-veisten kanssa. 

Chagnonia ja Aschia kri­ti­soi­tiin siitä, että heidän tuomansa län­si­mai­set tavarat aiheut­ti­vat riitaa kylä­läis­ten kesken. Chagnon itse väitti, ettei ulko­puo­lis­ten kuvaajien läsnäolo vai­kut­ta­nut tilan­tee­seen millään tavalla. 

Muita tun­ne­tuim­pia visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian tut­ki­joi­ta olivat muun muassa Hortense Powdermaker, Gregory Bateson, Jean Rouch ja Margaret Mead. Suomalaisia alan nimiä taas ovat Mirja Metsola ja Jari Kupiainen. Visuaalista ant­ro­po­lo­gi­aa kun­nioit­taa Meadin nimeä kantava doku­ment­tie­lo­ku­va­fes­ti­vaa­li, joka jär­jes­te­tään vuo­sit­tain American Museum of Natural Historyssa, New Yorkissa. 

Työllistyminen Suomessa ja maailmalla

Visuaaliseen ant­ro­po­lo­gi­aan eri­kois­tu­neet työs­ken­te­le­vät usein tv-tuo­tan­nos­sa, esi­mer­kik­si doku­ment­tien ja elokuvien tuot­ta­ji­na ja taus­ta­jou­kois­sa. Opintoja voi hyödyntää moni­puo­li­ses­ti myös media-alalla, vies­tin­näs­sä, museo­työs­sä ja taiteen tutkimuksessa. 

Suomalainen Illume-tuo­tan­to­yh­tiö on eri­kois­tu­nut luovien elokuvien tuot­ta­mi­seen. Yhtiötä vuonna 1987 perus­ta­mas­sa ollut Heimo Lappalainen oli kou­lu­tuk­sel­taan ant­ro­po­lo­gi. Hänet tunnetaan parhaiten kol­mio­sai­ses­ta Siperian evenkien elämää kuvaa­vas­ta sarjasta Taigan kan­sa­lai­sia. Sarja kertoo evenkien perin­tei­ses­tä, pai­men­to­lai­suu­teen ja poron­hoi­toon perus­tu­vas­ta elä­män­ta­vas­ta ja tämän vähem­mis­tö­kult­tuu­rin suhteesta laa­jem­paan venä­läi­seen yhteis­kun­taan. Viimeisessä osassa kes­ki­ty­tään kuvaamaan juuri tätä ris­ti­rii­taa, kun poron­hoi­ta­ja­per­heen kaksi pientä lasta viedään kylän kouluun oppimaan val­ta­kult­tuu­rin tavoille. Ohjaustyönsä ohella Lappalainen oli Nordic Anthropological Film Associationin johtaja ja johti Uppsalan ant­ro­po­lo­gis­ta laitosta.

Illumella on töissä myös muutamia muita ant­ro­po­lo­gi­aa opis­kel­lei­ta ohjaajia, joiden doku­ment­te­ja on esitetty muun muassa Yleisradiolla. Visuaaliseen ant­ro­po­lo­gi­aan eri­kois­tu­neet ovat Suomessa työl­lis­ty­neet perin­tei­ses­ti elo­ku­va­tuo­tan­non parissa, ja jotkut ovat onnis­tu­neet luomaan uraa myös kan­sain­vä­li­ses­ti. Esimerkiksi elo­ku­va­tuo­tan­to­yh­tiö Tuffi Filmsillä työs­ken­te­le­vä Venla Hellstedt on val­mis­tu­nut sosi­aa­liant­ro­po­lo­gian mais­te­rik­si London School of Economicsista ja työs­ken­nel­lyt aiemmin muun muassa BBC:lle ja Discovery Channelille.

Suvi Jaakkola IMG_1777

Kuva: Suvi Jaakkola

Vaikka visu­aa­li­nen ant­ro­po­lo­gia painottaa nykyään paljon liikkuvaa kuvaa, oppiai­neel­la on annet­ta­vaa myös valo­ku­vauk­sen ja media-analyysin parissa. Helsingin yli­opis­tos­sa ant­ro­po­lo­gi­aa opis­kel­lut Iina Kohonen väitteli vuonna 2012 taiteen toh­to­rik­si aiheenaan Neuvostoliiton kos­mo­naut­ti­va­lo­ku­vat kylmän sodan aikana. Tällä hetkellä hän työs­ken­te­lee Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnassa. 

Alati kasvava opiskelutarjonta

Kattavin visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian opis­ke­lu­mah­dol­li­suus löytyy Manchesterin yli­opis­ton Granada-kes­kuk­ses­ta. Keskuksen net­ti­si­vuil­la voi tutustua eri­ta­soi­siin opin­näy­te­töi­hin ja saada vilauksen siitä, mitä visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian opiskelu voi käy­tän­nös­sä olla. Mielenkiintoinen esimerkki on ainakin Michael Atkinsin väi­tös­kir­ja­tut­ki­mus vuodelta 2013, jossa hän käsit­te­lee Manchesterin kaduilla tapah­tu­vaa crui­sin­gia eli homo­mies­ten anonyymiä seksin etsimistä. Työssään Atkins käyttää hyväkseen visu­aa­li­sel­le ant­ro­po­lo­gial­le ominaisia metodeja, valokuvia ja pii­rus­tuk­sia, ja yhdistää niitä etno­gra­fi­seen tekstiin. 

Mikäli visu­aa­li­nen suun­tau­tu­mi­nen kiin­nos­taa, ei opiskelua varten vält­tä­mät­tä tarvitse lähteä Suomenlahtea kauemmas. Tallinnan yliopisto tarjoaa audio­vi­su­aa­li­sen etno­gra­fian maisterin tutkinnon, joka yhdistää audio­vi­su­aa­li­sia työs­ken­te­ly­me­to­de­ja ant­ro­po­lo­gi­seen kon­sep­tiin ja näke­myk­seen. Tutkinnon suo­rit­ta­mi­sen aikana pereh­dy­tään muun muassa visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian his­to­ri­aan, doku­ment­ti­fil­mien tuot­ta­mi­seen sekä taiteen ja etno­gra­fian väliseen suhteeseen. 

Alaa on mah­dol­lis­ta opiskella myös Tanskassa, Aarhusin yli­opis­tos­sa. Maisteritason koulutus on jär­jes­tet­ty yhdessä Moesgaard-museon kanssa, joka tarjoaa ainut­laa­tui­sia tiloja opiskelua varten. Suomessa visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian opetus on tois­tai­sek­si vielä lap­sen­ken­gis­sään, sillä tarjolla on ainoas­taan yksi valin­nai­nen kurssi Itä-Suomen yli­opis­ton kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian oppiai­nees­sa. Oppiaineen suosio on kuitenkin kovassa nousussa, joten toivon mukaan Suomessakin voi pian syventyä alaan entistä paremmin.


Lähteitä ja luettavaa

Oxford Bibliographies: Visual Anthropology

Society for Visual Anthropology

visua​lanth​ro​po​lo​gy​.net

Askew, K. ja Wilk, R. (toim.). The Anthropology of Media: A Reader (Blackwell, 2002)

Gibson, Janine. Media Directory 2007: The Essential Handbook (Guardian Newspapers Ltd, 2007)

Ginsburg, F., Abu-Lughod, L. ja Larkin, B. (toim.). Media Worlds: Anthropology on New Terrain (University of California Press, 2002)

Gregory, G. Healy, J.R., Mazierksa, E. Careers in Media and Film: The Essential Guide (Sage, 2008)

Ruby, Jay. Visual Anthropology. Teoksessa Encyclopedia of Cultural Anthropology, toi­mit­ta­neet David Levinson ja Melvin Ember (Henry Holt & Co. 1996)

Artikkelikuva: Mario Guo (CC BY-SA 2.0)

Kirjoittaja

Bea Bergholm valmistunut sosiaali- ja kulttuuriantropologian kandiksi Helsingin yliopistosta ja valmistelee tällä hetkellä graduaan Pohjois-Amerikan ympäristökonflikteista. Ympäristöasioiden lisäksi Bea innostuu lingvistisestä antropologiasta, lääketieteestä ja seinäkiipeilystä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Aamulehden ilmoitus luopua sukupuolittuneiden ammattinimikkeiden käytöstä on herättänyt kiivasta keskustelua, josta on kirjoitettu suurimmissa medioissa monista näkökulmista. Helsingin Sanomien tekemän kyselyn mukaan lievä enemmistö noin 5000 vastaajasta kannatti sukupuolittuneiden termien hylkäämistä ja “uusien keksimistä”. Todellisuudessa kielessämme on jo olemassa vakiintunut, sukupuolineutraalimpi termi monille mies-päätteisille tai naisiin viittaaville nimikkeille. Uusien termien keksiminen ei monesti ole lainkaan tarpeen: lehtimies on toimittaja, lentoemäntä stuertti ja lakimies juristi. Kyse on sanavalinnoista, ei väkinäisestä kielen uudistamisesta.

Etnografinen tutkimustoimisto Kenno myy etnografiaan perustuvaa asiakasymmärrystä yrityksille ja organisaatioille. Kaupan on siis menetelmä, jonka jokainen antropologi opettelee opintojensa aikana. Kenno pyrkii tutkimustulosten perusteella avittamaan niin tuotteiden, palveluiden kuin alueiden kehitystä. Lopullisena päämääränä on tarjota ihmisille parempia arkikokemuksia.

Mindfulness-meditaatio on kasvattanut suosiotaan jo pitkään. Mikä tässä itäiset juuret omaavassa, mielen ja kehon yhteyttä vahvistavassa harjoituksessa vetoaa länsimaiseen kuulijakuntaan? Mielenrauhan lisäksi syitä mindfulnessin suosiolle voidaan hakea uusliberaalien työmarkkinoiden logiikasta.