Luomakunnan herra

Metsästys oli aiheena tämän viikon Pohjantähden alla -jaksossa. Hirvimetsällä ja fasaa­ni­jah­dis­sa Arman Alizad kohtasi suo­ma­lai­sia, joille metsästys ja erän­käyn­ti mer­kit­se­vät koko­nais­val­tai­sen tervettä ja tasa­pai­nois­ta luon­to­suh­det­ta ja yhteyttä luontoon. Metsästykseen liittyy monia kiin­nos­ta­via ja ris­ti­rii­tai­sia mielikuvia. 

Klassisessa ant­ro­po­lo­gi­ses­sa kir­jal­li­suu­des­sa metsästys nähdään ani­mis­ti­se­na vaihtona metsän eläinten kanssa. Tällainen romant­ti­nen tasa­pai­non, vaihdon ja vas­ta­vuo­roi­suu­den peri­aat­teil­le rakentuva luon­to­suh­de näkyy myös Armanin koh­taa­mien ihmisten puheissa. Metsästys näyt­täy­tyy niissä ihmisen luon­nol­li­se­na tapana pitää huolta ympä­röi­väs­tä luonnosta. Metsästyksen vastustus taas liitetään vir­heel­li­seen aja­tuk­seen, jonka mukaan ihminen ei enää ole osa luontoa.

Antropologin silmin kysymys luonnosta ja luon­nol­li­suu­des­ta on mie­len­kiin­toi­nen. Luonto ja kulttuuri -jako on ollut ant­ro­po­lo­gi­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa val­lit­se­va teema ainakin siitä asti, kun Claude Lévi-Strauss esitti sen olevan kaikkia ihmi­syh­tei­söä yhdistävä jaottelu. Teorian mukaan ymmär­räm­me eläimet ja kasvit kuu­lu­vik­si meistä eril­li­seen sfääriin, luontoon. Sittemmin ajatusta uni­ver­saa­lis­ta luonto-kulttuuri -jaosta on kri­ti­soi­tu. Monissa maa­il­man­kat­so­muk­sis­sa eläimet ja kasvit asuttavat yhtä ja samaa todel­li­suut­ta ihmisten kanssa. 

Eränkäynti Suomessa on perinne, johon liittyvät taidot on usein opittu omilta van­hem­mil­ta. Toisaalta monet met­säs­tyk­sen har­ras­ta­jat ovat löytäneet har­ras­tuk­sen vasta aikui­siäl­lä. Silloin kyse ei ole niinkään suku­pol­vel­ta toiselle kul­keu­tu­vien perin­teis­ten taitojen yllä­pi­dos­ta kuin tie­toi­ses­ta yri­tyk­ses­tä vastata romant­ti­sen luonnon kutsuun. Onko met­säs­tyk­sen vetovoima juuri luon­nol­li­suu­den ihanteessa? 

Luonnon ja luon­nol­li­suu­den roman­ti­soin­ti on ollut esillä län­si­mai­sis­sa yhteis­kun­nis­sa vuo­si­sa­to­jen ajan. Se sekoittuu “jaloon villiin” — legendaan luonnon kanssa har­mo­nias­sa ja yhtei­sym­mär­ryk­ses­sä elävästä alku­pe­räi­ses­tä ihmisestä. Nyky-yhteis­kun­nas­sa luon­nol­li­suus on hyvin tuot­teis­tet­tu ja kau­pal­li­nen konsepti. Ympäristö- ja ravin­to­tie­toi­suu­den lisään­ty­mi­nen sekä eettisen kulut­ta­mi­sen nousu ovat saaneet meidät pohtimaan myös ravin­tom­me alkuperää, eet­ti­syyt­tä ja ravin­toar­vo­ja — ja luonnollisuutta. 

Dokumentissa mai­nit­tiin myös met­säs­tyk­sen hyötyjä: lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den para­ne­mi­nen, metsien parempi tuot­ta­vuus sekä riistan ja keräilyn osuus ruo­an­tuo­tan­nos­sa. Tällainen hyö­ty­ajat­te­lu näyttää ensi­kat­so­mal­ta olevan ris­ti­rii­das­sa luon­nol­li­suu­den roman­ti­soin­nin kanssa: luonnon rooli onkin nyt olla jotain, mitä ihminen mekaa­ni­ses­ti ja omaa hyötyään ajatellen muokkaa. 

Hyötyajattelu liittyy kuitenkin lähei­ses­ti län­ti­sis­sä yhteis­kun­nis­sa vallalla olevaan pater­na­lis­ti­seen ajat­te­lu­mal­liin. Se syntyi kris­ti­nus­kon myötä ja sai lisää voimaa luon­non­tie­tei­den noustessa mer­kit­tä­väk­si maailmaa selit­tä­väk­si para­dig­mak­si. Paternalismissa ihminen nähdään luo­ma­kun­nan herrana ja luonto ihmisen iloksi ja hyödyksi luotuna leik­ki­kent­tä­nä — oman­lais­taan roman­ti­soin­tia sekin. 


AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla –doku­ment­ti­sar­jaa ja kir­joit­taa vii­kot­tain ant­ro­po­lo­gi­sia kom­men­taa­re­ja jaksoissa käsi­tel­tyi­hin aiheisiin.

Lue myös:

Philippe Descola, 2013. Beyond Nature and Culture. 

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa. Kirjoittajat ovat antropologeja ja oman alansa ammattilaisia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ihmisten ja villieläinten väliset vastavuoroiset suhteet ovat yleinen satujen ja tarinoiden aihe. Joissakin yhteisöissä ne ovat myös olennainen osa jokapäiväistä elämää. Esimerkiksi brasilialaisessa Lagunan kylässä on kalastettu delfiinien kanssa 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Kuunnelmasarja Löytöretki suomalaiseen toivoon vie tällä viikolla toimittaja Satu Kivelän metsään ekopsykologi Kirsi Salosen. Keskustelu kaartelee hyvinvoinnin, luontosuhteen ja luonnon symboliikan teemoissa. Kommentoimme sarjaa viikottain, ja antropologiseen haaviin tarttui tällä kertaa ajatus “villin” ja “kesytetyn” luonnon eroista.

Pääseekö Daenerys Targaryen lopulta Rautavaltaistuimelle hittisarja Game of Thronesissa? Vai odottaako suosittua hahmoa kammottavampi kohtalo? Klassinen poliittinen antropologia voi kenties auttaa ennustamaan tulevaa – Targaryenin suvun kruununperillinen kun näyttää epäilyttävästi jumalkuninkaalta!