Siirry suoraan sisältöön

Tunnelmia Antropologipäivien opiskelijapaneelista

Teksti: Hilja Aunela & Julia Granroth. Podcast-lukija: Sanna Rauhala.

Antropologian opiskelijalle alan konferenssit näyttäytyvät usein etäisenä ammattilaisten areenana. Keskusteluun ei uskalla osallistua, koska kokemus puuttuu. Mistä antropologin uraa aloittelevat opiskelijat voisivat saada itseluottamusta argumentaatioon sekä mahdollisuuden näyttää omaa osaamistaan?

Yksi mahdollisuus vastata näihin haasteisiin avautui toukokuun lopulla järjestetyillä Antropologipäivillä, missä järjestettiin konferenssin historian ensimmäinen opiskelijapaneeli. Ajatus opiskelijapaneeliin ei lähtenyt tällä kertaa opiskelijoilta, vaan SAS:lta eli Suomen Antropologiselta Seuralta.

Idean kehittäjä, SAS:n esimies Katja Uusihakala kertoi, että seura haluaa ottaa opiskelijat mukaan toimintaan osana akateemista antropologista yhteisöä ja vahvistaa opiskelijoiden välisiä yhteyksiä ja verkostoja kansallisella tasolla. Aiemmin opiskelijat ovat olleet mukana konferensseissa lähinnä vapaaehtoisina avustajina, mutta seura haluaa tukea ja kannustaa opiskelijoiden tieteellistä työtä.

Opiskelijoille tilaa luomassa

Opiskelijapaneeliin valittiin kahdeksan paperia. Esitelmille ei asetettu aiherajausta. Tarkoituksena oli avoimin mielin tarkastella, minkälaisia teemoja suomalaiset opiskelijat kandintöissään ja pro graduissaan työstävät. Valitut esitelmät käsittelivätkin juuri niin laajaa skaalaa aiheita kuin on antropologialle tyypillistä.

Tutkimuskohteiksi oli valikoitunut paikkoja läheltä ja kaukaa. Heidi Mikkonen analysoi länsimaisia laihuusihanteita ja niiden kyseenalaistamisen taktiikoita. Edellisellä viikolla kenttätöistä palannut Maria Niemiharju esitteli pro gradu -materiaaliaan, joka koski länsimaisten new age -perinteestä ammentavien yhteisöjen ja paikallisväestön Kaqchikel-mayojen välisiä suhteita Guatemalassa. Muutamassa esitelmässä “kenttä” paikantui muun kuin maantieteellisen sijainnin perusteella. Eerik Rutanen pohti moniarvoista keinovaloa kaupunkiympäristössä, ja Meri Parkkinen esitteli tunteiden välittymistä internetin Counter-Strike -pelaajayhteisön parissa.  

Eemi Nordström, Saara Toukolehto ja Taina Cooke AntroBlogin toimituksesta Antropologipäivillä. Kuva: Kaisa Vainio

Konferenssin teema, risteytyvät liikkuvuudet (“engtangled mobilitites”), oli myös läsnä esityksissä. Riikka Juutinen analysoi sirkuslaisten liikkuvaa elämäntapaa Sirkus Finlandiassa ja Helmi Räisänen pohti, miten rajoja luodaan globaalien tartuntatautien vastaisessa työssä. Lisäksi esille pääsivät ihmisten ja eläinten väliset suhteet. Emilia Voutilainen esitteli hiljattain keräämäänsä aineistoa opaskoirien koulutuksesta ja Eemi Nordström puolestaan avasi sirkkojen syömiseen liittyvää perinnettä Meksikossa.

Jälkipohdintaa paneelista

Koska esitelmät pohjautuivat kovin erilaisiin aiheisiin ja panelistien tutkimusprojektit olivat eri vaiheissa, jäimme pohtimaan mitä paneelista jäi käteen?

Opiskelijapaneelin puheenjohtajina pääsimme tutustumaan konferenssiin ensimmäistä kertaa järjestäjän näkökulmasta samalla, kun tarjosimme opiskelijoille mahdollisuuden panelistin rooliin. Tämä toi mukanaan ensinnäkin käytännön oppeja. Huomasimme, että esitelmäaikaa on rajallisesti, joten jahkailulle ei ollut sijaa. Sama rajoitus päti myös yleisöön: jos jokin asia jäi mietityttämään, oli parasta esittää kysymyksensä heti.

Lisäksi opiskelijapaneeli tarjosi mahdollisuuden harjoitella argumentointia. Kokemuksemme on, että oli kyseessä sitten kandi tai gradu, työn parissa viettää paljon aikaa ja aihetta prosessoi alitajuisesti viikko- ellei kuukausitolkulla. ”Teet tätä itseäsi varten” on samanaikaisesti helpottava ja lannistava mantra. Tarve jäsentää havainnoimaansa on varmasti tärkeä tekijä töiden eteenpäin saattamisessa, mutta prosessin aikana syntyneistä ajatuksista olisi mukava kertoa muillekin kuin ohjaajalle tai kasvottomaksi jääville opinnäytetyön lukijoille verkossa. Paneeli toikin tutkielmiaan työstävät opiskelijat ja kuulijat yhteen.

Kuva: pexels.com

Puheenjohtajina tunsimme olevamme melko etuoikeutetussa asemassa, koska saimme kuulla asiantuntijoiden kertovan omakohtaisesti aineiston keruusta ja argumenttien rakentamisesta. Saimme nauttia ennakkoluulottomista kysymyksenasetteluista, mielenkiintoisista analyyseista ja kypsistä puheenvuoroista.

Oli silmiä avaavaa huomata, että monen työ oli vielä kesken. Keskeneräisen työn esittäminen on todella fiksu veto. Se on hyvä mahdollisuus päästä testaamaan ideoitaan. Samalla vaatii valtavasti rohkeutta asettaa vielä raakileena olevat ajatuksensa kritiikin kohteeksi. Paneelin puheenjohtajina koimmekin, että esitelmiä seuraavat keskustelut olivat paneelin suola. Samalla siinä kenties hipaistiin sitä, mitä akateemisella yhteisöllä haetaan: argumentit syntyvät harvoin yksin, ja omaperäisimmätkin tavat tarkastella maailmaa pitävät sisällään ajatusten jakamista.

Paneelissa mukana olleiden opiskelijoiden esitelmien abstrakteihin, eli akateemisten tekstien tiivistelmiin, pääsee tutustumaan täältä.

Artikkelikuva: pexels.com

Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Hilja Aunela

Hilja Aunela on kesäkuussa 2017 maisteriksi valmistunut sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Gradussaan hän tarkastelee länsimaisen mindfulness-meditaation ja uusliberalismin välistä suhdetta. Tällä hetkellä Hilja työskentelee avustajana entiseen Etelä-Rhodesiaan suuntautunutta brittiläistä lapsisiirtolaisuutta tutkivassa projektissa.Katso kirjoittajan artikkelit

nv-author-image

Julia Granroth

Julia Granroth on sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija Helsingin yliopistolla. Kandidaatintutkielmassaan hän tarkasteli addiktioita terveydellisen epätasa-arvon ilmentyminä. Julia työskentelee kesällä 2017 tutkimusavustajana Kuluttajatutkimuskeskuksen projektissa, joka tutkii, kuinka arkipäivän kokemukset tietotekniikan algoritmeista vaikuttavat ihmisten ymmärrykseen koneiden maailmasta.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *