Adoptio Polynesiassa

Jos bio­lo­gi­set vanhemmat eivät jostain syystä kykene huo­leh­ti­maan lap­ses­taan tai meneh­ty­vät, lapsen saattaa kasvattaa adop­tio­van­hem­pi. Adoptiota tapahtuu myös muista syistä. Polynesialaisissa yhteis­kun­nis­sa, kuten Havaijilla, tunnetaan lahjaan pohjaava adoptio.

Hanai-adop­tios­sa lapsen ja uusien van­hem­pien suhde rakentuu sym­bo­li­ses­ti ruoan jakamisen kautta. Lapsi annetaan “ruo­kin­ta­van­hem­pien” kotiin ja elä­män­pii­riin heidän omaksi lap­sek­seen. Kaikki van­hem­muu­teen liittyvät sosi­aa­li­set oikeudet ja vel­vol­li­suu­det siirtyvät alku­pe­räi­ses­tä perheestä uuteen.

Lapsen “lah­joit­ta­mi­sen” taustalla voi olla halu jakaa van­hem­muu­den ilo lap­set­to­mien kanssa tai pyrkimys luoda voi­mak­kaam­pi yhteys kahden perheen välille. Tai sitten lapsen halutaan oppivan jotain sellaista, mitä alku­pe­räi­set vanhemmat eivät voi hänelle opettaa. Biologisten van­hem­pien ei ajatella olevan vält­tä­mät­tä parhaita kas­vat­ta­maan lapsiaan. Kasvattajan vaih­tu­mis­ta lapsuuden aikana ei myöskään pidetä ongelmallisena.

Adoption syihin lukeutuu myös uskomus siitä, että kaksoset on viisainta kasvattaa erillään toi­sis­taan. Polynesialaisen ylimystön kes­kuu­des­sa eri suku­puol­ta olevat sisa­ruk­set kas­va­tet­tiin perin­tei­ses­ti mie­lel­lään eri talouk­sis­sa, jotta heidät voitiin myöhemmin helpommin naittaa toisilleen.

Hanai-lapsesta kiel­täy­ty­mi­nen on hyvin har­vi­nais­ta: tor­ju­mi­sen on uskottu johtavan lapsen kuolemaan tai vakavaan sai­ras­tu­mi­seen. Hanai-suhteet ovat Havaijilla edelleen voi­mis­saan, ja ruoan jaka­mi­seen perustuva adoptio on nyky­päi­vä­nä esillä myös huol­ta­juu­teen liit­ty­vis­sä lail­li­sis­sa kiistoissa.

Lähde: Susan McKinnon. On Kinship and Marriage. A Critique of the Genetic and Gender Calculus of Evolutionary Psychology. 2009.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta, AntroBlogin toinen perustaja ja päätoimittaja. Hän toimii aktiivisesti AntroBlogia julkaisevan Allegra Lab Helsinki ry:n tiedeviestintätoiminnassa ja viettää muun aikansa pohtien avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Suomalainen yhteiskunta rakentuu voimakkaasti ydinperheen ympärille. Tähän ydinperheeseen lasketaan perinteisesti kuuluvaksi lapset ja vanhemmat - siis äiti ja isä. Avioerojen, yksinhuoltajuuden ja uusperheiden yleistyminen sekä erityisesti samansukupuolisten liittojen laillinen hyväksyminen on muuttanut ydinperheen raameja. Nykypäivänä meidän onkin helpompaa omaksua antropologille tuttu näkökulma: äitiys ja isyys ovat sosiaalisesti rakentuneita kategorioita. Kuka siis on isä, ja mikä on hänen merkityksensä?

Nopeasti ajatellen voisi luulla, että “äiti” on itsestäänselvä ja biologiaan pohjaava rooli: äiti on se, joka synnyttää lapsen. Mutta hetkinen - adoptioäiti on niin ikään äiti. Niin on myös naisparista se, joka ei kanna ja synnytä yhteistä lasta. Erilaisia äidin määritelmiä löytyykin maailmalta suuri kirjo.