Post by Suvi Sillanpää

Antropologian ja etnografisten museoiden historia on kietoutunut yhteen siirtomaa-ajan perinnön ja valtasuhteiden kanssa. Kulttuureja ja niiden esineistöä esittelevien etnografisten museoiden juuret ovat siirtomaahistoriassa. Eurooppalaisten kuninkaallisten sekä muun ylimystön parissa 1500-luvulla muotiin tulivat kuriositeettikabinetit, joissa eri kansoilta peräisin olevat esineet oli asetettu rinnakkain luonnontieteellisten näytteiden ja muiden erikoisina pidettyjen esineiden kanssa.

Rytmikäs musiikki tervehtii avajaisvieraita Helinä Rautavaaran uuden museon ovella. Meneillään on taistelutanssi capoeiran roda eli tanssirinki, jota johtaa kokenut mestre Cobra Mansa Brasilian Bahiasta. Paikalla on osallistujia Ruotsista, Venäjältä, Saksasta ja Brasilian Sao Paolosta asti. Rumpujen rytmi ja kielisoitin berimbaulla soitettu säestys täyttävät avaran aulan, ja ikkunoiden vehreä kasviteema tuo aavistuksen trooppista Brasiliaa Tapiolan maaliskuiseen betonimaisemaan

Nepalin maanjäristyksissä huhti-toukokuussa 2015 kuoli 8 800 ihmistä ja loukkaantui 22 300. Tuhoutuneita ja vahingoittuneita taloja on 750 000. Tuhoutuneisiin koteihin liittyy paljon muistoja, jotka Nepalissa usein linkittyvät tärkeisiin ihmissuhteisiin. Talot eivät olekaan pelkästään materiaalisia rakennelmia, sillä niiden merkitykset ovat tiiviisti kiinni sosiaalisissa suhteissa sekä kulttuurisessa kontekstissa. Voidaan myös ajatella, että talot koostuvat niissä asuvien ihmisten välisistä suhteista. Itsestään selvinä pidettyjen rakennusten merkitys huomataan poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten maanjäristyksen jälkeen.