Vähemmistöt ja alakulttuurit

Millaiset tekijät ylläpitävät Suomen kantaväestön ja romanien välistä kulttuurista muuria? Tätä pohti tiistaina 11.4. esitetty Arman Pohjantähden alla. Romanit ovat maamme syrjityimpiä vähemmistöjä. Miksi heidän yhteiskunnallinen asemansa on niin heikko?

Viimeisten viikkojen aikana monien huomio on kiinnittynyt Helsingin keskustassa 10. helmikuuta alkaen mieltään osoittaneisiin Irakista ja Afganistanista saapuneisiin turvapaikanhakijoihin. Jatkuuko mielenosoitus vielä pitkään vai vastataanko turvapaikanhakijoiden vaatimuksiin? Mitä sanottavaa antropologialla on protestileiristä ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta?

Eikö Elvis Presley näytäkin hieman intiaanilta, varsinkin kuuluisissa esiintymisasuissaan? Hänen suonissaan todella virtasi Amerikan alkuperäisväestöjen veri, josta Elvis oli ylpeä. Aiheesta on tekeillä tietokirja Elvis Presley – His Native American Roots and Heritage. Teoksessa hän on jäävuoren huippu kulttuurista, rodullista ja historiallista kehitystä, jonka yksi kulminaatio hän oli.

Sanotaan, että kulttuurinen kuilu Suomen ja Venäjän välillä on yksi maailman suurimpia. Tämä näkyy esimerkiksi kielimuurina, lainsäädönnössä, elintasossa ja ennakkoluuloissa. Venäjä ja venäläinen kulttuuri on keskimäärin suomalaisille hyvin vierasta. Juuri tämän takia Suomen ja Venäjän välisillä hankkeilla on suuri painoarvo. Kulttuurivaihdossa vieras kulttuuri tulee lähelle esimerkiksi taiteen kautta, tehdä ennestään tuntematonta tutuksi. Kulttuurivaihto on myös tärkeä osa kansainvälistä politiikkaa.

Yhteiskuntatasolla teknologisessa kehityksessä ei ole kyse vain teknisistä sovelluksista, vaan ennen kaikkea prosesseista, jotka noita hyödykkeitä tuottavat. Prosessit saavat muotonsa ja sisältönsä pääosin modernin, länsimaisen intellektuaalisen perinteen luomaa taustaa vasten, mikä jättää alkuperäiskansoja teknologiaprosessien ulkopuolelle. Teknologinen kehitys luo lisäksi yhteiskunnallista levottomuutta erilaisten yhteiskuntamallien, perinteiden ja identiteettien sekoittuessa globalisaation edetessä.

Tiibet kuvitellaan usein mystiseksi Shangri-Laksi – pyhäksi kuningaskunnaksi, jota johtivat rauhaa rakastavat lamat. Kuvitelmissa Tiibet on pitänyt säilössä ikivanhaa tietoa ja muuttumattomia perinteitä, jotka nyt ovat katoamassa. Tiibetin miehittänyttä Kiinaa syytetään vähemmistöjen kulttuurin tuhoamisesta, ja niiden eksotisoinnista.

Ensimmäinen saamelaisten kokous järjestettiin 6. helmikuuta 1917 Norjan Trondheimissa. Tänä vuonna tulee siis täyteen sata vuotta saamelaista yhteispohjoismaista yhteistyötä ja poliittista aktivismia. Suomen tasavallan juhliessa paikkaansa itsenäisten valtioiden joukossa saamelaiset etsivät kuitenkin yhä omaa paikkaansa.

Paperittomuus on ollut paljon esillä suomalaisessa mediassa, ja taistelu termeistä on lujaa. Sisäministeriö puhuu ”laittomasti maassa olevista”, asiantuntijat ja järjestöt ”paperittomista” ja kirkko ”suojattomista”. Paperittomuus on Euroopassa, ja myös Suomessa, vuosikymmeniä vanha ilmiö. Euroopassa arvellaan asuvan ja työskentelevän useita miljoonia ihmisiä, jotka elävät sosiaaliturvan ulkopuolella. Euroopan Unionin jäsenmaiden on toimittava yksin ja yhdessä paperittomuuden ehkäisemiseksi.

Saavut uuteen kotimaahasi, asetut taloksi asuntoosi ja pohdit, kuinka kotoudut uuteen yhteiskuntaan. Jos rappukäytävässäkään ei tervehditä, missä pääsisit juttelemaan paikallisten kanssa? Voiko talvisinkin käydä juoksulenkillä ulkona? Saako uimahalliin mennä burkinissa, tai kuka opettaisi sinut hiihtämään? Suomeen saapui vuoden 2015 aikana ennätyksellisen paljon maahantulijoita. Uuden kielen ja kulttuurin omaksuminen mahdollisimman varhain edesauttavat kotoutumista. Voidaanko uuteen kotimaahan asettumista vauhdittaa jalkapallokentillä, kuntosaleilla ja hiihtoladuilla?

Stereotyyppinen kuva likaisista ja juopuneista saamelaisista on vahvasti esillä nykypäivän mediassa. Saamelaisiin liittyvä uutisointi tuntuu pyörivän ongelmakeskeisten teemojen ympärillä. Samankaltainen saamelaiskuvaus on tuttu jo vuosikymmenten takaa: kukapa ei muistaisi Pirkka-Pekka Peteliuksen nunnukkavitsejä. Mutta mitä saamelaisista kerrottiin ja miten heistä puhuttiin 1950–1970 luvuilla? Tässä tekstissä tarkastelen vuosien 1952–1972 saamelaiskuvauksia Suomen Kuvalehdessä. Tuona aikana saamenmaa liitettiin osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria.