Antropologit ovat perin­tei­ses­ti kes­kit­ty­neet tutkimaan kaukaisia ja erilaisia paikkoja ja yhteisöjä. Useimmat ant­ro­po­lo­git suun­ta­si­vat vielä 1900-luvun puo­li­vä­lis­sä tut­ki­mus­taan kylä- ja hei­mo­yh­tei­söi­hin. Kaupungistumisen kiih­dyt­tyä kau­pun­gis­tu­mi­nen alkoi kuitenkin vaikuttaa näidenkin perin­teis­ten koh­de­ryh­mien elämään mer­kit­tä­väs­ti, jolloin myös ant­ro­po­lo­git alkoivat suunnata kat­set­taan kau­pun­kei­hin. Muuttoliike maalta kau­pun­kiin ja sopeu­tu­mi­nen kau­pun­kie­lä­mään olivat erityisen tar­kas­te­lun kohteena.

Kaupunkiantropologian keskeisiä tut­ki­mus­koh­tei­ta ovat kau­pun­gis­tu­mi­sen lisäksi esi­mer­kik­si kau­pun­ki­ti­la ja sen käyttö, sosi­aa­li­set verkostot, rikol­li­suus, liik­ku­mi­nen ja asuminen. Kaupungeissa tapahtuu jat­ku­vas­ti koh­taa­mi­sia ja arki­päi­väis­tä kans­sa­käy­mis­tä, ja tuloerot ja eriar­voi­suus ovat usein koros­tu­nei­ta. Kaupunkiantropologit tut­ki­vat­kin ihmisten arkea näiden kau­pun­kei­hin liit­ty­vien ilmiöiden puit­teis­sa. Erityisesti kehit­ty­vis­sä maissa kau­pun­geis­sa on tutkittu köyhyyttä sekä kau­pun­kia­luei­den jakau­tu­mis­ta rikkaiden ja köyhien asui­na­luei­siin. Myös maa­han­muut­to ja sen vaikutus kau­pun­kei­hin on kau­pun­kiant­ro­po­lo­gian keskeisiä tutkimusaiheita.

Kaupunkiantropologian kehitys

Kaupunkiantropologian kehi­tyk­seen osal­lis­tui­vat eri­tyi­ses­ti sosio­lo­gian teoriat kau­pun­kie­lä­män vai­ku­tuk­ses­ta sosi­aa­li­seen jär­jes­tyk­seen. Vahvana vai­kut­ta­ja­na toimi Chicagon kou­lu­kun­ta, joka oli edel­lä­kä­vi­jä etno­gra­fis­ten tut­ki­mus­me­ne­tel­mien käytössä sosio­lo­gias­sa. Tutkimusta tehtiin ihmisten elämästä muut­tu­vas­sa ympä­ris­tös­sä, joten nopean kau­pun­gis­tu­mi­sen ja siir­to­lai­suu­den vai­ku­tuk­set elämään kiin­nos­ti­vat Chicagon kou­lu­kun­nan sosiologeja.

Soveltavaa sosio­lo­gi­aa kan­nat­ta­va Louis Wirth kirjoitti vuonna 1938 Urbanism as a Way of Life -essees­sään, että kau­pun­kie­lä­mäl­le olen­nais­ta oli yksi­löi­den vapau­tu­mi­nen vahvojen yhtei­sö­jen vai­ku­tuk­ses­ta. Wirthin essee loi pohjaa urba­nis­mil­le ilmiönä, jota voidaan tar­kas­tel­la raken­tei­den, sosi­aa­li­sen orga­ni­saa­tion sekä asen­tei­den ja aja­tus­maa­il­man kautta.

Lloyd Warner taas oli yksi ensim­mäi­siä ant­ro­po­lo­ge­ja, joka sovelsi etno­gra­fi­sia mene­tel­miä onnis­tu­nees­ti kau­pun­kiym­pä­ris­tös­sä. Warner oli aiemmin tutkinut Australian abo­ri­gi­naa­le­ja ja käytti nyt samoja mene­tel­miä tut­kies­saan kau­pun­kiyh­tei­söä Newburyportissa, Massachusettsissa. Hän vietti tii­mei­neen kau­pun­gis­sa lähes vuosikymmenen.

Tämä community study -suuntaus sai jatkoa William Foote Whyten tut­ki­muk­ses­ta bos­to­ni­lai­sis­ta katu­jen­geis­tä. Whyte asui neljä vuotta tut­ki­mas­saan yhtei­sös­sä, ita­lia­lai­ses­sa naa­pu­rus­tos­sa Bostonissa. Näin etno­gra­fis­ten mene­tel­mien käyttö levisi kyläyh­tei­sö­jen tut­ki­muk­ses­ta kau­pun­kie­lä­män tutkimukseen.

Kaupunkitila antropologisessa tarkastelussa

Kaupunkitilassa ant­ro­po­lo­ge­ja kiin­nos­taa eri­tyi­ses­ti kenelle tila kuuluu ja miten sitä käytetään. Antropologi Setha Low tutki Costa Rican San Joséssa julkisten aukioiden poliit­ti­sia ja kult­tuu­ri­sia mer­ki­tyk­siä historian, ark­ki­teh­tuu­rin ja etno­gra­fi­sen analyysin kautta. Hän havainnoi muutaman eri plazan eli aukion tapah­tu­mia ja keräsi niillä aikaa viet­tä­vien ihmisten tarinoita. Vertailtuaan havain­to­jaan elä­väi­ses­tä plazasta pohjois-ame­rik­ka­lais­ten julkisten kau­pun­ki­ti­lo­jen käytössä Low päätteli, että kult­tuu­ri­nen konteksti vaikuttaa huo­mat­ta­vas­ti julkisen tilan poliit­ti­seen mer­ki­tyk­seen. Costa Ricassa plazat ovat osal­lis­tu­vaa demo­kra­ti­aa ja kan­sa­lais­toi­min­taa yllä­pi­tä­viä kes­kus­te­lu­ti­lo­ja, kun taas Pohjois-Amerikassa kau­pun­ki­ti­la ei usein tue eläväistä sosi­aa­lis­ta ja poliit­tis­ta osallistumista.

Kaupunkitilan yhtei­söl­lis­tä mer­ki­tys­tä voidaan kau­pun­ki­suun­nit­te­lun kautta myös korostaa tai estää. Antropologi James Holstonin mukaan kan­sa­lais­ten ja hallinnon kes­ki­näi­nen suhde heijastuu kau­pun­ki­ti­laan. Hän kritisoi Brasilian kaupungin suun­nit­te­lua, sillä siellä spon­taa­nit koh­taa­mi­set jul­ki­ses­sa tilassa on minimoitu käve­ly­ka­tu­jen ja aukioiden puut­tues­sa. Kaupunkitilan suun­nit­te­lul­la voidaan näin hallita kan­sa­lais­ten liik­ku­mis­ta ja koh­taa­mis­ta ja siten myös kansalaistoimintaa.

Kaupunkitutkimuksessa aktivismi paremman ja oikeu­den­mu­kai­sem­man kau­pun­kie­lä­män puolesta onkin aina ollut mer­kit­tä­väs­sä roolissa. Esimerkiksi sosiologi Manuel Castellson tutkinut kau­pun­ki­lais­ten suhdetta koti­kau­pun­kei­hin­sa urbaanien kan­san­liik­kei­den kautta, jotka ovat mobi­li­soi­tu­neet saa­dak­seen aikaan sosi­aa­li­sia muutoksia.

David Harvey taas on ant­ro­po­lo­gi ja maan­tie­tei­li­jä, joka kannattaa Henri Lefebvren esit­te­le­mää ideaa oikeu­des­ta kau­pun­kiin. Se tar­koit­taa kaikkien oikeutta osal­lis­tua kau­pun­kie­lä­mään ja hyödyntää kaupungin resurs­se­ja. Harveyn mukaan oikeus kau­pun­kiin on myös yhteinen oikeus toimia kol­lek­tii­vi­ses­ti muutoksen puolesta ja vaikuttaa kau­pun­gis­tu­mi­sen pro­ses­sei­hin. Harvey on tutkinut useita kau­pun­ke­ja ja pohtinut, miten kaupungit voisivat jär­jes­täy­tyä tasa-arvoi­sem­min ja eko­lo­gi­sem­min anti­ka­pi­ta­lis­ti­sen vas­ta­rin­nan tuloksena.

Kaupunkiantropologian merkitys

Kaupungistumisen yhä kiih­tyes­sä on tärkeää ymmärtää sen mukanaan tuomia ilmiöitä. Tällaisia ovat nykyään Suomessakin esi­mer­kik­si kau­pun­kien ja maaseudun välinen koros­tu­nut asen­neil­ma­pii­rin ero. Kaupunki ja julkinen tila poliit­ti­se­na tilana nousee maa­il­man­laa­jui­ses­ti esiin eri­tyi­ses­ti pro­tes­tien ja kriisien yhtey­des­sä, joten kau­pun­ki­ti­lan mer­ki­tyk­sen tut­ki­mi­nen voi tukea näiden kriisien ymmärtämistä.

Kaupunkiantropologia tuo tärkeän näkö­kul­man moni­tie­teel­li­seen kau­pun­ki­tut­ki­muk­seen. Antropologit voivat täydentää esi­mer­kik­si tilas­to­tie­tei­li­jöi­den, muo­toi­li­joi­den, his­to­rioit­si­joi­den ja sosio­lo­gien tut­ki­mus­ta kau­pun­geis­ta ja kau­pun­kie­lä­mäs­tä. Suomalaiset ant­ro­po­lo­git ovat tehneet moni­puo­lis­ta tut­ki­mus­ta kau­pun­kien parissa. Johanna Ylipulli on tutkinut kau­pun­ki­suun­nit­te­lun tek­no­lo­gi­sia rat­kai­su­ja ja niiden vai­ku­tuk­sia eri-ikäisten kau­pun­ki­lais­ten koke­muk­siin Oulussa. Marko Juntunen on tutkinut urbaania köyhyyttä ja maa­han­muut­toa sekä Marokossa että Suomessa Turun VarissuollaEeva Berglund taas on tutkinut urbaania akti­vis­mia Helsingissä muotoilun ja ant­ro­po­lo­gian näkö­kul­mas­ta. He ja muut suo­ma­lai­set kau­pun­kiant­ro­po­lo­git ovat tuoneet uusia näkö­kul­mia kes­kus­te­luun kau­pun­kien muutoksesta.

Kaupunkiantropologia voi toimia myös kau­pun­ki­suun­nit­te­lun ja asuk­kai­den osal­lis­ta­mi­sen tukena sekä kan­sa­lais­toi­min­nan ymmär­tä­mi­sen välineenä. Etnografiset mene­tel­mät tuovat muiden kau­pun­ke­ja tutkivien alojen joukkoon laa­dul­li­sen ja syven­tä­vän kau­pun­ki­lais­ten näkökulman.

  1. Berglund, Eeva 2016. Impossible Maybe, Perhaps Quite Likely: Activist design in Helsinki’s urban was­te­lands. The Routledge Companion to Design Studies. Sparke, P. & Fisher, F. (eds.). Abingdon: Routledge, p. 383 – 393 11 p.
  2. Castells, Manuel 1983. The City and the Grassroots: A Cross-Cultural Theory of Urban Social Movements. University of California Press.
  3. Holston, James 1989. The Modernist City: An anth­ro­po­lo­gical Critique of Brasília. Chicago: The University of Chicago Press.
  4. Low, Setha M 2000. On the plaza. University of Texas Press.
  5. Wirth, Louis 1938. Urbanism As a Way of Life. The American Journal of Sociology, Vol. 44, No. 1 (Jul., 1938), pp. 1 – 24.
  6. Ylipulli, Johanna 2015: Smart futures meet northern realities. Anthropological pers­pec­ti­ves on the design and adoption of urban computing. Doctoral dis­ser­ta­tion. University of Oulu.

Aiheesta lisää AntroBlogissa