Jo lyhyt katsaus sivus­tol­lem­me paljastaa ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen laajan kirjon. Yksi artikkeli käsit­te­lee jou­lu­lah­jo­ja, toinen kinky-bileitä, kol­man­nes­sa kes­kus­tel­laan suon kanssa ja neljäs avaa kris­ti­nus­kon moderneja tul­kin­to­ja. Antropologisesta tut­ki­muk­ses­ta on moneksi, ja se tarjoaa edel­ly­tyk­set hyvin eri­lais­ten ihmi­syy­teen liit­ty­vien ilmiöiden ymmär­tä­mi­seen. Vaihtosek­su­aa­li­suuseli­nym­pä­ris­tö ja henkisyys ovat vain muutama esimerkki ant­ro­po­lo­gi­sis­ta tutkimuskohteista.

Modernin ant­ro­po­lo­gian voidaan nähdä syntyneen suh­teel­li­sen itse­näi­si­nä tut­ki­mus­pe­rin­tei­nä Iso-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa 1800-luvun jäl­ki­puo­lis­kol­la. Tieteenalan juuret ovat kuitenkin paljon pidem­mäl­lä kolo­nia­lis­min his­to­rias­sa. Historian saatossa ant­ro­po­lo­gia on kehit­ty­nyt siirtomaa-aikai­ses­ta etno­gra­fi­ses­ta kuvai­lus­ta etno­lo­gian, sosio­lo­gian ja muiden lähi­tie­tee­na­lo­jen rinnalle ihmi­syy­den moni­nai­suu­den tut­ki­mi­seen kes­kit­ty­väk­si tieteenalaksi.

Ihmisyys on laaja ja moni­mut­kai­nen tut­ki­mus­koh­de, ja ant­ro­po­lo­gial­la on tästä syystä useita ihmi­syy­den eri ulot­tu­vuuk­sia tutkivia eri­kois­tu­mi­sa­lo­ja ja tut­ki­mus­suun­tauk­sia. Hieman kou­lu­kun­nas­ta riippuen ant­ro­po­lo­gia jaetaan yleensä kolmeen päälajiin, jotka ovat sosiaali- ja/​tai kult­tuu­riant­ro­po­lo­gialing­vis­ti­nen ant­ro­po­lo­gia sekä bio­lo­gi­nen ant­ro­po­lo­gia. Amerikkalaisessa perin­tees­sä myös arkeo­lo­gia on ymmär­ret­ty yhdeksi ant­ro­po­lo­gian pää­la­jik­si. Alla pääset lukemaan hieman lisää ant­ro­po­lo­gian eri lajeista ja niiden opis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­sis­ta Suomessa.

Ihmisyyttä tutkimassa: kulttuuri, yhteisö, kieli ja ruumis

Yksi ant­ro­po­lo­gian pää­la­jeis­ta on sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gia. Sillä viitataan ihmi­syh­tei­sö­jen eri­lais­ten sosi­aa­lis­ten ja kult­tuu­ris­ten ilmiöiden tut­ki­mi­seen suun­tau­tu­vaan ant­ro­po­lo­gi­aan. Siinä yhdis­ty­vät englan­ti­lai­ses­ta tut­ki­mus­pe­rin­tees­tä kumpuava, sosio­lo­gias­ta ins­pi­roi­tu­nut sosi­aa­liant­ro­po­lo­gia ja ame­rik­ka­lai­sen perinteen syn­nyt­tä­mä, kult­tuu­rin käsitteen mää­rit­te­lyyn kes­kit­ty­vä kult­tuu­riant­ro­po­lo­gia. Kyse on kahdesta tut­ki­mus­pe­rin­tees­tä, mutta jako on nykyisin ennemmin yli­opis­to­po­liit­ti­nen kuin tut­ki­mus­ta määrittävä.

Kirjoitushetkellä Oulun yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto tarjoavat Suomessa kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian opin­to­ko­ko­nai­suu­den, Tampereen yli­opis­tol­la oppiai­nee­na puo­les­taan on sosi­aa­liant­ro­po­lo­gia. Helsingin Yliopistolla opetetaan sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gi­aa. Suomalaiset yli­opis­tot käyvät kuitenkin par­hail­laan läpi mittavia uudis­tuk­sia, jotka tulevat tule­vai­suu­des­sa vai­kut­ta­maan tar­jot­ta­viin ant­ro­po­lo­gian opintokokonaisuuksiin.

Sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gial­la on useita eri­kois­tu­mi­sen aloja ja uusia aloja put­kah­te­lee pinnalle sitä mukaa, kun tie­tee­na­la muuttuu ja elää maailman mukana. Perinteisesti on pai­no­tet­tu jakoa poli­tii­kan, uskonnon ja talouden tut­ki­muk­sen välillä. Kasvavia suun­tauk­sia ovat lisäksi esi­mer­kik­si media-ant­ro­po­lo­gia ja psy­ko­lo­gi­nen ant­ro­po­lo­gia. Myös lää­ke­tie­teel­li­nen ant­ro­po­lo­gia on nouseva tutkimussuuntaus.

KuvaJose Maria Cuellar (Flickr​.com, CC BY-NC 2.0)

Kuten yllä jo mai­nit­tiin, ant­ro­po­lo­gian niin kut­sut­tui­hin pää­la­jei­hin kuuluu sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian lisäksi kie­li­tie­tei­tä ja semio­tiik­kaa lähellä oleva kie­len­tut­ki­muk­seen eri­kois­tu­nut ling­vis­ti­nen ant­ro­po­lo­gia (kutsutaan usein myös etno­ling­vis­tii­kak­si). Lingvistisen ant­ro­po­lo­gian nähdään tosin joskus kuuluvan osaksi sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gi­aa. Kolmas päälaji on luon­non­tie­tei­tä lähenevä bio­ant­ro­po­lo­gia, jota kutsutaan myös bio­lo­gi­sek­si tai fyy­si­sek­si ant­ro­po­lo­giak­si. Molempien oppia­lo­jen kursseja on tarjolla Oulun sekä Helsingin yli­opis­tois­sa.

Rajanveto eri ant­ro­po­lo­gian lajien välillä ei ole aivan yksin­ker­tais­ta. Esimerkiksi bio­ant­ro­po­lo­gias­sa ja sen ala­la­jeis­sa, kuten oikeus­lää­ke­tie­teel­li­ses­sä ant­ro­po­lo­gias­sa (joskus myös foren­si­nen ant­ro­po­lo­gia), hyö­dyn­ne­tään luon­non­tie­teil­le tyy­pil­li­siä posi­ti­vis­ti­sia ja mää­räl­li­siä tut­ki­mus­me­ne­tel­miä, mutta sen keskeiset kysy­myk­set limit­ty­vät myös sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gi­seen laa­dul­li­seen tutkimukseen.

Rajanvedon han­ka­luu­des­ta ja ant­ro­po­lo­gi­ses­ta näkö­kul­mas­ta puhui työ­elä­mä­toi­mi­tuk­sem­me haas­tat­te­lus­sa foren­si­nen ant­ro­po­lo­gi Heli Maijanen:

”[Antropologiassa] asioita pyritään tutkimaan kaikilla osa-alueilla eri­lais­ten aineis­to­jen perus­teel­la, olivatpa ne sitten haas­tat­te­lu­ja, kir­jal­li­sia lähteitä, luu­jään­tei­tä tai esineitä. Kuitenkin eri metodien avulla kaikki ant­ro­po­lo­gian osa-alueet voivat olla mukana esi­mer­kik­si jouk­ko­hau­to­jen tut­ki­muk­ses­sa, jolloin luulen, että ant­ro­po­lo­gi­nen lähes­ty­mis­ta­pa on kaikkien osa-alueiden edustajia yhdistävä tekijä.”

Joukko intia­lai­sia naisi eri puolilta maata soit­ta­mas­sa yhtei­söil­leen tyy­pil­li­siä perin­tei­siä instru­ment­te­ja. Kuva: Raja Ravi Varma. (Public Domain, Wikimedia Commons)

Selkein erottelu tapahtuu fyysiseen aineis­toon kes­kit­ty­vän bio­ant­ro­po­lo­gian ja muun ant­ro­po­lo­gian välillä, ja muut, tiettyjä yhteis­kun­nan osa-alueita tai ihmi­syy­den piirteitä tutkivat eri­koi­sa­lat sijoit­tu­vat puo­les­taan näiden kahden alle.

Navigointia antropologian laajalla kentällä

On selvää, että ant­ro­po­lo­gian pää- ja alalajit limit­ty­vät pitkälti keskenään. Esimerkiksi poli­tiik­kaa on vaikea tutkia kiin­nit­tä­mät­tä huomiota poliit­ti­seen reto­riik­kaan: poliit­ti­sen kielen analyysi kuuluukin sitten jo (ainakin osin) ling­vis­ti­sen ant­ro­po­lo­gian alaan.

Alojen erittely on limit­täi­syy­des­tä huo­li­mat­ta mie­le­käs­tä, sillä se helpottaa tiettyä aihetta tutkivien ant­ro­po­lo­gien kes­ki­näis­tä kom­mu­ni­koin­tia ja tie­teel­li­sen ver­tai­sar­vioin­nin toteut­ta­mis­ta. Lisäksi samaan aihe­pii­riin kes­kit­ty­vien ant­ro­po­lo­gien on helpompi mää­ri­tel­lä tut­ki­muk­ses­ta kumpuavaa kysy­myk­se­na­set­te­lua ja ongel­ma­koh­tia, kun he toimivat saman tut­ki­mus­ni­mik­keen alla.

16 erään luo­kit­te­lu­mal­lin mukaista kult­tuu­ri­pii­riä maa­il­man­kar­tal­la. Kuva: Marc Torra (Urus) (CC BY-SA 3.0, Wikimedia Commons)

Tutkimussuuntauksen lisäksi ant­ro­po­lo­gis­ta tut­ki­mus­ta jao­tel­laan usein maan­tie­teel­li­sen alueen mukaan. Voidaan esi­mer­kik­si puhua Intian tut­ki­muk­sen perin­tees­tä tai Itä-Eurooppaan kes­kit­ty­väs­tä ant­ro­po­lo­gi­ses­ta tutkimuksesta.

Antropologit eivät kom­mu­ni­koi ainoas­taan niiden kol­le­goi­den kanssa, joiden tutkimus keskittyy samaan tai läheiseen aihe­pii­riin, vaikkapa uskontoon, vaan myös niiden tut­ki­joi­den kanssa, jotka tutkivat samaa maan­tie­teel­lis­tä aluetta tai esi­mer­kik­si samaa tai läheistä kieliryhmää.

Erikoistumisaloja voi ajatella ikään kuin tie­teel­li­si­nä avain­sa­noi­na, joiden avulla tutkijat sijoit­ta­vat niin oman kuin muidenkin tut­ki­muk­sen ant­ro­po­lo­gian laajalle kentälle.