Ihmisten ja villieläinten väliset vastavuoroiset suhteet ovat yleinen satujen ja tarinoiden aihe. Joissakin yhteisöissä ne ovat myös olennainen osa jokapäiväistä elämää. Esimerkiksi brasilialaisessa Lagunan kylässä on kalastettu delfiinien kanssa 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Arktinen alue puhuttaa: ilmastonmuutoksen vaikutus ihmiseen ja ekosysteemeihin, luonnonvarojen hyödyntäminen, Koillisväylän meritien lisääntyvä käyttö ja alkuperäiskansojen oikeudet. Toukokuussa 2017 Suomi on aloittanut Arktisen neuvoston ja Arktisen talousneuvoston puheenjohtajana, ja näkemyksiä alueen kehittämisestä riittää. Rovaniemen yliopiston tutkimusinstituutti Arktinen keskus tuottaa tutkimustietoa aiheesta. Monen muun arktisen tutkimusalan ohella sieltä löytyy myös arktisen antropologian tutkimusosasto.

Antropologit ovat tieteenalan syntyajoista lähtien olleet kiinnostuneita tutkimaan muutosta: miten ihmiset elävät, mistä tulemme ja mihin suuntaan olemme menossa. Ilmastonmuutos on tullut pysyvästi osaksi sanastoamme ja maailmankuvaamme. Se on suurin ihmiskunnan tähän mennessä kohtaama muutos, jonka tuomat sosiaaliset ilmiöt ovat antropologeille hyvin kiinnostavia.

Rajat ihmisen ja ei-ihmisen välillä ovat lähtökohtaisesti varsin hatarat. Viime aikoina tähän on kiinnitetty huomiota myös humanistisemmin suuntautuneissa tieteissä, ja antropologian eri suuntaukset biologisen antropologian lisäksi ovat kohdistaneet uudenlaista katsetta klassisen luonnon ja kulttuurin kahtiajaon välissä vipeltäviin olentoihin ja niiden välisten monimutkaisten suhteiden verkostoihin.

Timo Kaartinen on pitkän akateemisen uran tehnyt antropologi, joka aloitti elokuussa sosiaali- ja kulttuuriantropologian professorina Helsingin yliopistolla. Hän on erikoistunut työssään Kaakkois-Aasiaan. Kaartisen oma tutkimus on käsitellyt monipuolisesti erilaisia aihepiirejä muistamisesta ja suullisesta perinteestä kielenkäyttöön ja valtakysymyksiin. Professori Kaartinen on lisäksi laajasti perehtynyt ympäristöön liittyviin keskusteluihin, joten pyysimme häntä kertomaan meille ympäristöantropologiasta ja sen yhteiskunnallisesta sovellettavuudesta.

Kaupunkiviljely on osa suomalaista kaupunkikulttuuria. Tälläkin hetkellä kymmenet eri laatikko- ja säkkiviljelmät valtaavat kaupunkitilaa ympäri Suomea kesäkurpitsa- ja auringonkukkasadot säkeistä yli pursuten. Kaupunkiviljelyllä on ruoantuotannon ja kasvien kasvattamisen lisäksi kulttuurisia, sosiaalisia ja poliittisia merkityksiä. Se yhdistää ihmisiä urbaanin kansalaisuuden motiivien ja velvollisuuksien kautta, kannustaa yhdessä tekemiseen oman asuinkaupungin parantamiseksi ja edistää ekologisia elämäntapoja.

Avaruuden antropologia yhdistää antropologisen perspektiivin tieteellisten ja teknisten käsitteiden tutkimukseen. Se tutkii Maan kulttuurien kosmologioita ja käsityksiä avaruudesta ja maailmankaikkeudesta. Antropologinen tutkimus paljastaa tavat, joilla erilaiset käsitteet, tarinat ja kerronnan tavat vaikuttavat ymmärrykseemme ulkoavaruudesta. Mitä näemme, kun katsomme tähtiin? Odottaako siellä avaruuden loputon kylmä tyhjyys, jumalten myyttinen asuinsija, ihmiskunnan loistava tulevaisuus vai lupaus - tai kenties uhka - Maan ulkopuolisesta elämästä?

Vuoden 2015 metsäpalot Indonesiassa ovat olleet tuhoisimmat sitten vuoden 1997. Noin kaksi miljoonaa hehtaaria metsää on palanut ja Indonesian hiilidioksidipäästöt kasvaneet niin, että ne kattavat nyt jopa kolme prosenttia globaaleista päästöistä. Indonesia on oivallinen esimerkki siitä, miten historia ja poliittinen järjestelmä sekä globaalit rakenteet ovat vaikuttaneet ympäristön tilaan. Erittelemme syitä, jotka liittyvät Indonesian valtion muodostukseen ja raja-alueilla tapahtuneisiin ympäristömuutoksiin ja tulipaloihin. Näitä tekijöitä ymmärtämällä voidaan nähdä, miksi tulipalot ovat niin hallitsemattomia ja tuhoisia juuri Indonesian tietyillä saarilla.