Länsimaissa popu­laa­ri­kult­tuu­ri on perin­tei­ses­ti nähty uhkana moraa­li­sil­le normeille ja yhteis­kun­nal­li­sel­le jär­jes­tyk­sel­le, 1800-luvun lopun sar­ja­no­vel­leis­ta 1980- ja 1990-lukujen metal­li­musiik­kiin. Digitaaliset pelit ovat yksi vii­mei­sim­mis­tä päi­vi­tyk­sis­tä tähän vuo­si­sa­tai­seen kult­tuu­ri­seen jatkumoon. Niistä alettiin tekemään syn­ti­puk­ke­ja yhteis­kun­nal­li­sil­le ongel­mil­le 1990-luvun puo­li­vä­lis­sä. Perusargumentti on, että väki­val­tai­set pelit lisäävät aggres­sii­vi­suut­ta, ja saattavat pahim­mil­laan johtaa jopa väki­val­tai­seen käyttäytymiseen.