Länsimaissa populaarikulttuuri on perinteisesti nähty uhkana moraalisille normeille ja yhteiskunnalliselle järjestykselle, 1800-luvun lopun sarjanovelleista 1980- ja 1990-lukujen metallimusiikkiin. Digitaaliset pelit ovat yksi viimeisimmistä päivityksistä tähän vuosisataiseen kulttuuriseen jatkumoon. Niistä alettiin tekemään syntipukkeja yhteiskunnallisille ongelmille 1990-luvun puolivälissä. Perusargumentti on, että väkivaltaiset pelit lisäävät aggressiivisuutta, ja saattavat pahimmillaan johtaa jopa väkivaltaiseen käyttäytymiseen.
Suomessa poliisiin suhtaudutaan keskimäärin suopeasti, ja lainvalvojat nähdään pääasiassa rehteinä ja luotettavina. Julkisuudessa virkavalta korostaa olevansa neutraali toimija, joka ottaa kaikkien turvallisuuden huomioon. Mihin asti hyvät aikeet riittävät? Antropologiset tutkimukset paljastavat, että poliisi ei kohtele ihmisiä täysin yhdenvertaisesti.
