Antropologia opettaa miten ajatella, ei mitä ajatella

Antropologia on ala, joka opettaa kyseenalaistamaan ja tarkastelemaan totuttuja tapoja ulkopuolelta. Työkentällä-haastattelussa Helsingin yliopiston sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori Sarah Green kertoo, miten päätyi alalle sekä esittelee antropologian vahvuuksia.

AntroBlogin työ­elä­mä­toi­mi­tus nappasi haas­tat­te­luun sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian pro­fes­so­ri Sarah Greenin Helsingin yli­opis­tol­ta. Cambridgen yli­opis­tos­ta val­mis­tu­nut pro­fes­so­ri Green on laaja-alaisesti eri­kois­tu­nut ant­ro­po­lo­gi, joka on käsi­tel­lyt omassa tut­ki­muk­ses­saan muun muassa raja-alueita, tilaan ja paikkaan nivou­tu­via suhteita sekä suku­puol­ta ja sek­su­aa­li­suut­ta. Jututimme häntä ant­ro­po­lo­gien tämän päivän työl­li­syys­nä­ky­mis­tä ja alan sovel­ta­mi­ses­ta akatemian ulko­puo­li­seen maailmaan.

Miten päädyit antropologian pariin? Voitko kuvailla työskentelyä antropologina eri sektoreilla?

Olin alunperin oikeas­taan kiin­nos­tu­nut arkeo­lo­gias­ta, sillä äitini oli arkeologi ja isäni antii­kin­tut­ki­ja. Aloitin yliopisto-opis­ke­lu­ni tähdäten ant­ro­po­lo­gian sekä arkeo­lo­gian kak­sois­tut­kin­toon, joka sisälsi myös bio­lo­gis­ta ant­ro­po­lo­gi­aa, sosio­lo­gi­aa ja sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gi­aa.


Pian muutin kuitenkin mieleni ja päätin keskittyä tut­kin­nos­sa­ni pelkkään ant­ro­po­lo­gi­aan. Ensimmäisen tut­kin­to­ni jälkeen aloitin työs­ken­te­lyn jour­na­lis­ti­na, jossa koin laaja-alaisen opis­ke­lu­his­to­ria­ni äärim­mäi­nen hyö­dyl­li­sek­si. Journalismi ei kui­ten­kaan tuntunut pidemmän päälle sopivalta, sillä vaikka taustani antoi minulle silmää ilmiöiden moni­puo­li­seen tar­kas­te­luun, halusin jat­ku­vas­ti päästä pereh­ty­mään asioihin syväl­li­sem­min. Sen paperille lait­ta­mi­seen ei pals­ta­ti­la useim­mi­ten riittänyt.

Professori Sarah Green. Kuva: Ari Aalto ©

Asioiden syväl­li­ses­tä tun­te­mi­ses­ta on tietenkin suurta hyötyä myös jour­na­lis­mis­sa: vaikka toi­mit­ta­ja kir­joit­tai­si­kin osaa­mi­sa­lu­eel­taan kuinka lyhyesti, ei tuloksena voi olla mitään, mitä voisi pitää tyhmänä tai ennak­ko­luu­lo­ja ruok­ki­va­na. Ja koska ant­ro­po­lo­gias­sa tutkitaan ihmisten välisiä sosi­aa­li­sia suhteita, voi asian­tun­ti­juut­ta ja tutuiksi tulleita metodeja soveltaa yllät­tä­vis­sä­kin yhteyk­sis­sä. Yksi hyvä esimerkki on Gillian Tett, joka pal­kit­tiin jour­na­lis­ti­ses­ta työstään tämän ennus­tet­tua vuoden 2008 talous­krii­sin. Tähän lop­pu­tu­lok­seen pää­ty­mi­ses­tä Tett kiitti ant­ro­po­lo­gin kou­lu­tus­taan, joka antoi hänelle eväitä sosi­aa­lis­ten suhteiden tut­ki­mi­seen. Mielenkiintoista kyllä, väi­tös­kir­jas­saan Tett tutki hää­ri­tu­aa­le­ja Tadžikistanin syr­jä­seu­duil­la.

Miten työelämän rakennemuutos tulee näkymään antropologien työelämässä?

Tällä hetkellä työ­mark­ki­nat näyttävät olevan ete­ne­mäs­sä ant­ro­po­lo­geil­le suo­tui­seen suuntaan. Parhaillaan kasvavat alat, kuten ohjel­moin­ti- tai hoitoala tar­vit­se­vat työn­te­ki­jöi­tä, joilta löytyy sosi­aa­lis­ta ymmär­rys­tä ihmisten välisiin suh­tei­siin. On tosin vali­tet­ta­vaa, että tällä hetkellä kou­lu­tus­ky­sy­myk­sis­sä pai­no­te­taan suo­ra­vii­vai­seen val­mis­tu­mi­seen tietylle alalle, vaikka nyky-yhteis­kun­nas­sa valtteja ovat ennen kaikkea jous­ta­vuus, luovuus sekä mie­li­ku­vi­tuk­sen käyttö tiedon sovel­ta­mi­ses­sa.


Parhail­laan on havait­ta­vis­sa trendi, jonka mukaan yritykset palk­kaa­vat juuri näitä kykyjä hal­lit­se­via hen­ki­löi­tä, eikä vain yhden alan asian­tun­ti­joi­ta. Antropologialla on, esi­mer­kik­si Tettin tapausta ajatellen, tässä selvä valt­ti­kort­ti, sillä se opettaa miten ajatella, ei mitä ajatella.


Antro­po­lo­gial­le on nimittäin kysyntää myös melko yllät­tä­vil­lä tahoilla. Esimerkiksi mik­ro­pro­ses­so­reis­ta tun­ne­tul­la tek­no­lo­gia­jät­ti Intelillä on oma ant­ro­po­lo­giyk­sik­kön­sä. Yksi sen pro­jek­teis­ta koski käsi­lauk­ku­jen käytön tut­ki­mis­ta maa­il­man­laa­jui­ses­ti, jotta käsi­lauk­kuun sopiville lait­teil­le löytyisi mark­ki­na­ra­ko. Akateemikoita palkataan edelleen eri­lai­siin pro­jek­tei­hin (kuten esi­mer­kik­si Biolan tekee), mutta yritykset palk­kaa­vat ene­ne­vis­sä määrin rivei­hin­sä myös omia ant­ro­po­lo­ge­jaan.


Antro­po­lo­gian vah­vuu­te­na voidaan pitääkin sen sovel­tu­vuut­ta monille muillekin tieteen- ja tuotannon aloille. Antropologia auttaa ymmär­tä­mään sosi­aa­lis­ta kon­teks­tia muiden tie­tee­na­lo­jen tutkiessa ilmiöiden taus­ta­vai­kut­ta­jia. Syvempi ymmärrys tapah­tu­mien sosi­aa­li­sis­ta syistä ja seu­rauk­sis­ta auttaa muiden taus­tail­miöi­den yhteen­ni­vo­mi­ses­sa.

Kuva: Israel Palacio/​Unsplash (CC0)

Kiitos, Sarah!

Työelämätoimitukselle jäi haas­tat­te­lus­ta käteen jälleen uusi joukko ideoita siitä, mistä ant­ro­po­lo­gi voi itsensä työ­elä­mäs­sä löytää. Olkoon into­hi­mo­na nopea­tem­poi­nen toi­mi­tus­työ, tek­no­lo­gian läpi­mur­rot tai vaikkapa jal­ka­pal­lo, kou­lu­tuk­sem­me auttaa näkemään ilmiöiden ytimeen, tietoa kon­teks­tiin soveltaen. Antropologia tarjoaa edel­ly­tyk­set monen­lai­seen asian­tun­ti­juu­teen, vähät­te­le­mät­tä aka­tee­mi­sen eri­kois­tu­mi­sen tärkeyttä.


Jäämme innolla seu­raa­maan mie­li­ku­vi­tuk­sen, ajattelun, luovuuden ja sosi­aa­li­sen ymmär­ryk­sen trendejä työ­mark­ki­noil­la sekä ant­ro­po­lo­gian val­jas­ta­mis­ta uuden­lai­siin, jopa yllät­tä­viin pro­jek­tei­hin.

[rns_​reactions]

Kirjoittajat

Eemi Nordström, VTK, on pro gradu -tutkielmaansa työstävä sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija Helsingin yliopistosta. Häntä kiehtoo erityisesti ihmisen ja muiden elävien olentojen välinen vuorovaikutus.


Sonja-Riitta Laine on valmistunut valtiotieteiden kandidaatiksi sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Tällä hetkellä hän opiskelee tanssitaiteilijaksi Tukholman taideyliopiston BA in Dance Performance –tutkinto-ohjelmassa. Sonja-Riittaa kiehtoo ruumiillisuuden ja fenomenologian teorioihin pohjaava tutkimus sekä antropologisen tiedon ja tanssin kohtaamispisteet taiteen tekemisessä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Suomea edustaa joukko huippuluokan viranomaisia ympäri maailmaa. Yksi heistä on Olli Ruohomäki. Niin tutkijana, kehityshankekoordinaattorina kuin rauhanvälittäjänä toiminut Ruohomäki kertoo työkentällä-haastattelussa, miten hienolta tuntuu todistaa, kun maa valitsee sodan sijaan rauhan.

Aktivisti ja yrittäjä, vuorovaikutus- ja mindfulness-kouluttaja, antropologi ja ihmislähtöinen tekijä. Elina Kauppila on kirjoittanut kasvatusoppaita kiireisille, vetänyt vuorovaikutuskursseja vanhemmille ja toimii vapaa-ajallaan ilmastotoimia vaativan Elokapina-liikkeen joukoissa. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo urastaan hyvinvointialalla.