Anonymous – verkon veijarit

Kirjoittaja: Heikki Wilenius, toh­to­rio­pis­ke­li­ja. Podcast-lukija: Veikko Lindholm.

Heinäkuun 15. päivä 1927 Wienissä Elias Canetti osal­lis­tui suur­mie­le­no­soi­tuk­seen, joka muuttui veri­löy­lyk­si. Tämä heinäkuun kapinaksi kutsuttu tapaus teki suuren vai­ku­tuk­sen Canettiin, ja sai hänet tutkimaan väki­jouk­ko­jen toimintaa seuraavat 33 vuotta. Hän kirjoitti päivästä seu­raa­vas­ti:

Tämä päivä, jota kannatti niin yhte­näi­nen tunne – pelkkä yksi ainoa suunnaton aalto, joka vyöryi kaupungin yli vieden ihmiset mukanaan … sisälsi luke­mat­to­mia yksi­tyis­koh­tia, joista jokainen syöpyi mieleen … Juuri tähän aaltoon olisi tar­tut­ta­va, ei näihin yksi­tyis­koh­tiin, ja olen usein yrittänyt sitä, ensin heti tapah­tu­maa seu­ran­neen vuoden aikana ja sitten yhä uudelleen, mutta koskaan en ole siinä onnis­tu­nut. Ei se voi­nut­kaan onnistua, sillä ei ole olemassa mitään sala­pe­räi­sem­pää ja käsit­tä­mät­tö­mäm­pää kuin massa.”

Yhdeksänkymmentä vuotta myöhemmin, väki­jou­kot kiehtovat meitä edelleen. Esimerkiksi Occupy-liike tai ara­bi­ke­vät ovat nykyajan esi­merk­ke­jä jouk­ko­voi­man roolista poli­tii­kas­sa. Wienin kapinan ajoista jotain kuitenkin on muuttunut: osa massojen toi­min­nas­ta on siirtynyt verkkoon.

Arabikevään mielenilmaukset alkoivat Tunisiassa. Kuva: Amine GHRABI (CC BY 2.0)

Arabikevään mie­le­nil­mauk­set alkoivat Tunisiasta. Kuva: Amine GHRABI (CC BY 2.0)

Väkijoukkoja on aina pidetty arvaa­mat­to­mi­na ja vaa­ral­li­si­na. Canetti väittää, että niitä ei voi koskaan ymmärtää. Antropologi Gabriella Colemanin tuore kirja Anonymous-liik­kees­tä avaa massojen mie­len­liik­keet ennen­nä­ke­mät­tö­mäl­lä tavalla, ja tulee samalla kenties lähem­mäk­si massojen arvoi­tuk­sen ratkaisua kuin Canetti piti mah­dol­li­se­na.

Kirjan nimi “Hacker, Hoaxer, Whistleblower, Spy: The Many Faces of Anonymous” on sana­leik­ki John le Carrén romaa­nis­ta “Pappi, lukkari, talon­poi­ka, vakooja”, ja viittaus on osuva – kirjan kuvai­le­mat tapah­tu­mat muis­tut­ta­vat vakoi­lu­ro­maa­nin juo­nen­kään­tei­tä.

Veijarimainen liike

Anonymous on akti­vis­ti­ryh­mä, johon kuka tahansa voi kuulua. Riittää, että väittää olevansa Anonymousin jäsen. Tästä seuraa, että Anonymousin toiminta on arvaa­ma­ton­ta. Coleman päivysti Anonymousin IRC-kanavilla vuosina 2011 – 2013, ja täydensi tark­kai­lul­la saamaansa kuvaa haas­tat­te­luil­la Anonymousin jäsenten kanssa sekä verkossa että kas­vok­kain.

Coleman kuvailee Anonymousia joukoksi, joka käyt­täy­tyy kuin myyttinen vei­ja­ri­hah­mo, trickster. Kotoperäinen esimerkki vei­ja­ri­hah­mos­ta on esi­mer­kik­si kan­san­sa­tu­jen kettu. Veijarihahmot ovat arvaa­mat­to­mia ja niiden toiminta on moraa­li­ses­ti harmaalla vyö­hyk­keel­lä.

Vähitellen, eri­lais­ten tem­paus­ten myötä Anonymousin vei­ja­ri­lii­ke muuttuu enemmän kan­sa­lai­sak­ti­vis­min suuntaan, mutta muutos on pouk­koi­le­vaa, kuin hei­lu­ril­la. Toisessa päässä on Anonymousin taju oikeu­den­mu­kai­suu­des­ta, ja toisessa puo­les­taan “lulz”. Anonymousin jar­go­nis­sa lulz tar­koit­taa kepposten teke­mi­ses­tä koituvaa mie­li­hy­vää.

Wikileaks ja Operation Payback

Vuoden 2008 alussa Anonymousin toiminta alkoi muis­tut­taa sosi­aa­lis­ta liikettä, kun se aloitti skien­to­lo­gian vastaisen kam­pan­join­tin­sa. Protestit eivät rajoit­tu­neet vain verkkoon – monissa kau­pun­geis­sa etupäässä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa jär­jes­tet­tiin skien­to­lo­gian vastaisia mie­le­no­soi­tuk­sia, joiden osa­not­ta­jat käyttivät Anonymouksen tun­nus­merk­kiä Guy Fawkes -naamaria.

Liike saavutti huip­pu­het­ken­sä vuonna 2010, kun Chelsea Manning vuoti joukon Yhdysvaltojen salaisia asia­kir­jo­ja Wikileaks-yhdis­tyk­sel­le. Yhdysvaltojen hallitus kosti teon pai­nos­ta­mal­la Amazonia ja suurimpia luot­to­kort­tiy­ri­tyk­siä estämään lah­joi­tuk­set Wikileaksille, mikä rai­vos­tut­ti verk­koak­ti­vis­te­ja.

Wikileaksin hil­jen­tä­mis­yri­tyk­ses­tä seurannut närkästys sai monet liik­keel­le. Colemanin mukaan tämä oli historian suurin suoran verk­ko­toi­min­nan kampanja. Kampanjan IRC-kanavalla oli par­haim­mil­laan yhtä aikaa 7800 ihmistä, ja Anonymouksen kehit­tä­mää työkalua, LOIC:tä, ladattiin 2010 jou­lu­kuus­sa 116 988 kertaa. LOIC:n avulla kuka tahansa akti­vis­mis­ta kiin­nos­tu­nut pystyi osal­lis­tu­maan verk­ko­kam­pan­jaan, jolla tehtiin hajau­tet­tu­ja pal­ve­lu­nes­to­hyök­käyk­siä. Hyökkäykset suun­tau­tui­vat aluksi PayPalin pal­ve­lin­ten kimppuun ja myöhemmin esi­mer­kik­si Visan ja Mastercardin pal­ve­li­met kaatuivat niiden seu­rauk­se­na.

Coleman kuvaa yksi­tyis­koh­tai­ses­ti, millaisen IRC-kes­kus­te­lun kautta Anonymous päätyi hyök­kää­mään PayPalin kimppuun. Analyysistä käy ilmi, miten mie­li­val­tais­ta päätösten muo­tou­tu­mi­nen on suuressa joukossa, sel­lais­ten­kin päätösten, joilla voi olla perus­ta­van­laa­tui­sia seu­rauk­sia. Äänekkäät yksilöt pystyvät muok­kaa­maan yleistä mie­li­pi­det­tä kiih­keäs­sä kes­kus­te­lus­sa, ja infor­maa­tio ei jakaudu tasai­ses­ti massan kesken.

Sillä välin, kun osalla IRC-kanavista vielä kes­kus­tel­tiin pitäisikö PayPalin kimppuun hyökätä, jotkut olivat jo aloit­ta­neet pal­ve­lu­nes­to­hyök­käyk­sen Anonymousin nimissä. Vähitellen hyök­käyk­sen oikeutus sai enem­mis­tön hyväk­syn­nän, ja kes­kus­te­lu siirtyi koskemaan yksi­tyis­koh­tia: miten PayPalin kimppuun hyö­kät­täi­siin?

Coleman näyttää, että massan toiminta on oppor­tu­nis­tis­ta – se käyttää tilai­suu­den hyväksi, ja toimii tar­vit­taes­sa nopeasti. Wikileaksin tapauk­ses­ta seurannut ennen­nä­ke­mä­tön tungos Anonymouksen IRC-kanavilla piti purkaa johonkin, ja tässä tapauk­ses­sa kohteeksi vali­koi­tui­vat kan­sain­vä­li­set rahoi­tus­lai­tok­set.

Operation AntiSec: petos ja ylösnousemus

Vuosi 2011 oli vilkasta aikaa Anonymoukselle. Se tuki esi­mer­kik­si ara­bi­ke­vät­tä Tunisiassa, Occupy Wall Streetiä, sekä hyökkäsi lap­si­por­non levit­tä­jiä vastaan.

Samaan aikaan Anonymous oli viimein joutunut vir­ka­val­lan seu­ran­taan. FBI ratsasi 40 pal­ve­lu­nes­to­hyök­käyk­sis­tä epäillyn asunnot, joista 2011 hei­nä­kuu­hun mennessä oli pidätetty 14.

Heinäkuussa 2011 myös pidä­tet­tiin salaa eräs Anonymousin tär­keim­mis­tä jäsenistä, Hector “Sabu” Monsegur. FBI kiristi Sabua uhkaa­mal­la häntä alai­käis­ten sisa­rus­ten­sa huol­ta­juu­den menet­tä­mi­sel­lä. Sabusta tuli FBI:n ilmian­ta­ja, ja yhdeksän kuukauden ajan hän hou­kut­te­li muita AntiSecin jäseniä verk­ko­ri­kok­siin kenenkään tie­tä­mät­tä, että hän toimi tämän ajan FBI:n ohjai­le­ma­na.

Samaan aikaan esiin nousi Anonymousin tähän mennessä radi­kaa­lein muoto: Operation AntiSec, joka otti koh­teek­seen “yhteiset sor­ta­jam­me – maailman valtiot, kor­po­raa­tiot, poliisin ja armeijan”. Seuraavan puolen vuoden ajan AntiSec hyökkäsi eri val­tioi­den ja suu­ry­ri­tys­ten pal­ve­li­mil­le. Suurin yksit­täi­nen murto kohdistui pal­ve­li­meen, jolla oli salaista tietoa kym­me­nil­tä eri yhdys­val­ta­lai­sil­ta polii­si­lai­tok­sil­ta.

Sabun ilmian­to­jen seu­rauk­se­na kahdeksan AntiSecin ydin­jä­sen­tä tuo­mit­tiin tie­to­mur­toi­hin liit­ty­vis­tä rikok­sis­ta Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Anonymous liikkeenä, yllät­tä­vää kyllä, kärsi tästä tuskin lainkaan, vaan se jatkaa toi­min­taan­sa verk­koak­ti­vis­ti­na ja kep­pos­te­li­ja­na.

Joukko ja valta

Elias Canetti kuvasi väki­jou­kon huumaa “aalloksi joka vie ihmiset mukanaan”, ja piti sen dyna­miik­kaa viime kädessä arvoi­tuk­sel­li­se­na, vaikka ana­ly­soi­kin väki­jouk­koa huo­lel­li­ses­ti kir­jas­saan “Joukko ja valta”, jota hän kirjoitti vuo­si­kym­me­niä.

Vaikka monet Canettin tun­nis­ta­mis­ta joukon omi­nai­suuk­sis­ta näkyvät Anonymouksessa, kuten sen hävi­tys­vim­ma ja tasa-arvoisuus, Coleman näkee tarkemmin joukon ytimeen kuin Canettin mene­tel­mil­lä oli mah­dol­lis­ta.

Verkkokeskusteluaineistojen ja haas­tat­te­lu­jen avulla Coleman pystyy useampaan otteeseen näyt­tä­mään lukijalle, miten ris­ti­rii­tai­sia ja sat­tu­man­va­rai­sia Anonymouksen liikkeet ja kepposet ovat olleet.

Silti Colemankaan ei halua kieltää joukon magiaa ja myöntää, että Anonymous pysyy arvaa­mat­to­ma­na, sillä sitä ei ohjaa kukaan yksit­täi­nen ihminen kuin kor­kein­taan häviävän lyhyen hetken.

Vuonna 2015 Anonymouksella oli ope­raa­tioi­ta esi­mer­kik­si Isisiä ja Ku Klux Klania vastaan. Se näyttää jatkavan toi­min­taan­sa sosi­aa­li­se­na liikkeenä, joka tekee suoran toiminnan iskuja epä­oi­keu­den­mu­kai­sik­si kat­so­mi­aan tahoja vastaan. Sen rönsyilyn vuoksi sitä on vaikea kukistaa. Aina kun yhden verson leikkaa pois, tilalle nousee uusia – joko akti­vis­te­ja tai vei­ja­rei­ta, yleensä molempia.


Lähteet:

Canetti, Elias. 1985. Soihtu korvassa (suo­men­ta­ja Kyllikki Villa). Helsinki: Tammi.

Canetti, Elias. 1998. Joukko ja valta. Helsinki: Loki-Kirjat.

Coleman, Gabriella. 2014. Hacker, Hoaxer, Whistleblower, Spy: The Many Faces of Anonymous. London; New York: Verso.

Artikkelikuva: Jacob Davis (CC BY 2.0)

Kirjoittaja

Heikki Wilenius on antropologi, kouluttaja ja ohjelmoija, ja kuuluu Antroblogin toimituskuntaan. Hän tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa jaavalaisesta paikallispolitiikasta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Matti Nykänen, kan­sal­li­nen vei­ja­ri­hah­mo — AntroBlogi 18.2.2019 klo 09:53

    […] maailman parhaana mäki­hyp­pää­jä­nä pidetyn Nykäsen hen­ki­lö­hah­moa. Veijarihahmo on yhteisön rajoja rikkova myyttinen sankari. Hän ei välitä val­lit­se­vas­ta […]

    Vastaa

Lue myös nämä:

Kuningatar Elisabet riisuu oikean käden hansikkaansa ja näpäyttää puhujankorokkeella olevaa iPadin näyttöä. Yleisö taputtaa ja iloitsee. Valkokankaalle ilmestyy kuva Lontoon Tiedemuseossa näytillä olevasta kirjeestä. Kuvatekstin on allekirjoittanut kuningatar itse. Maaliskuussa 2019 anglosaksisessa mediassa pyörineet uutiset kuningattaren uudesta urasta somevaikuttajana ovat antropologisesta näkökulmasta katsottuna mielenkiintoisia.

Pyöräpajat ovat ympäristö kokeilemiselle ja kehittelemiselle, yhdessä opettelemiselle ja uusien ideoiden jakamiselle. Ne syntyvät pyöristä ja itse tekemisestä kiinnostuneiden toimijoiden tarpeista, sekä halusta tartuttaa omaa innostusta ja jakaa osaamista muille. Pyöräpajoissa kaupallisuus on pyritty minimoimaan ja kierrätys maksimoimaan. Pajat tarjoavat puitteet monenlaiselle ala-ja vastakulttuuriselle toiminnalle aina musiikkikeikoista kansankeittiöihin ja friikkipyörätyöpajoihin.

Valkoinen Suomi lauloi sisällissodan aikana, ja sen jälkeen, koti-ikävästä, “ryssistä” ja urheista Pohjanmaan miehistä. Niin sanotun uusisänmaallisen käänteen myötä valkoisen Suomen laulut ovat palanneet sekä virallisen Suomen seremonioihin että Youtube-videoihin. Niiden avulla kommentoidaan pikemminkin nykyaikaa kuin sodan kauhuja sadan vuoden takaa.

Deittailuun on aina liittynyt monia sosiaalisia sääntöjä: miten lähestyä toista, mistä saa puhua, mikä on noloa ja mikä ei. Mitä tapahtuu näille säännöille, kun siirrytään digitaaliseen maailmaan? Jos Googleen syöttää hakusanat ”deittailu ja sosiaalinen media”, on tulos varsin negatiivinen: artikkeleissa ja keskustelupalstoilla povataan romantiikan ja vakavien parisuhteiden häviämistä. Entisaikojen romanssien salaperäisyys on kadonnut sosiaalisen median myötä.