Siirry suoraan sisältöön

Anonymous – verkon veijarit

 

Heinäkuun 15. päivä 1927 Wienissä Elias Canetti osallistui suurmielenosoitukseen, joka muuttui verilöylyksi. Tämä heinäkuun kapinaksi kutsuttu tapaus teki suuren vaikutuksen Canettiin, ja sai hänet tutkimaan väkijoukkojen toimintaa seuraavat 33 vuotta. Hän kirjoitti päivästä seuraavasti:

“Tämä päivä, jota kannatti niin yhtenäinen tunne – pelkkä yksi ainoa suunnaton aalto, joka vyöryi kaupungin yli vieden ihmiset mukanaan … sisälsi lukemattomia yksityiskohtia, joista jokainen syöpyi mieleen … Juuri tähän aaltoon olisi tartuttava, ei näihin yksityiskohtiin, ja olen usein yrittänyt sitä, ensin heti tapahtumaa seuranneen vuoden aikana ja sitten yhä uudelleen, mutta koskaan en ole siinä onnistunut. Ei se voinutkaan onnistua, sillä ei ole olemassa mitään salaperäisempää ja käsittämättömämpää kuin massa.”

Yhdeksänkymmentä vuotta myöhemmin, väkijoukot kiehtovat meitä edelleen. Esimerkiksi Occupy-liike tai arabikevät ovat nykyajan esimerkkejä joukkovoiman roolista politiikassa. Wienin kapinan ajoista jotain kuitenkin on muuttunut: osa massojen toiminnasta on siirtynyt verkkoon.

 

Arabikevään mielenilmaukset alkoivat Tunisiassa. Kuva: Amine GHRABI (CC BY 2.0)

Arabikevään mielenilmaukset alkoivat Tunisiasta. Kuva: Amine GHRABI (CC BY 2.0)

Väkijoukkoja on aina pidetty arvaamattomina ja vaarallisina. Canetti väittää, että niitä ei voi koskaan ymmärtää. Antropologi Gabriella Colemanin tuore kirja Anonymous-liikkeestä avaa massojen mielenliikkeet ennennäkemättömällä tavalla, ja tulee samalla kenties lähemmäksi massojen arvoituksen ratkaisua kuin Canetti piti mahdollisena.

Kirjan nimi “Hacker, Hoaxer, Whistleblower, Spy: The Many Faces of Anonymous” on sanaleikki John le Carrén romaanista “Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja”, ja viittaus on osuva – kirjan kuvailemat tapahtumat muistuttavat vakoiluromaanin juonenkäänteitä.

Veijarimainen liike

Anonymous on aktivistiryhmä, johon kuka tahansa voi kuulua. Riittää, että väittää olevansa Anonymousin jäsen. Tästä seuraa, että Anonymousin toiminta on arvaamatonta. Coleman päivysti Anonymousin IRC-kanavilla vuosina 2011–2013, ja täydensi tarkkailulla saamaansa kuvaa haastatteluilla Anonymousin jäsenten kanssa sekä verkossa että kasvokkain.

Coleman kuvailee Anonymousia joukoksi, joka käyttäytyy kuin myyttinen veijarihahmo, trickster. Kotoperäinen esimerkki veijarihahmosta on esimerkiksi kansansatujen kettu. Veijarihahmot ovat arvaamattomia ja niiden toiminta on moraalisesti harmaalla vyöhykkeellä.

Vähitellen, erilaisten tempausten myötä Anonymousin veijariliike muuttuu enemmän kansalaisaktivismin suuntaan, mutta muutos on poukkoilevaa, kuin heilurilla. Toisessa päässä on Anonymousin taju oikeudenmukaisuudesta, ja toisessa puolestaan “lulz“. Anonymousin jargonissa lulz tarkoittaa kepposten tekemisestä koituvaa mielihyvää.

Wikileaks ja Operation Payback

Vuoden 2008 alussa Anonymousin toiminta alkoi muistuttaa sosiaalista liikettä, kun se aloitti skientologian vastaisen kampanjointinsa. Protestit eivät rajoittuneet vain verkkoon – monissa kaupungeissa etupäässä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa järjestettiin skientologian vastaisia mielenosoituksia, joiden osanottajat käyttivät Anonymouksen tunnusmerkkiä Guy Fawkes -naamaria.

Liike saavutti huippuhetkensä vuonna 2010, kun Chelsea Manning vuoti joukon Yhdysvaltojen salaisia asiakirjoja Wikileaks-yhdistykselle. Yhdysvaltojen hallitus kosti teon painostamalla Amazonia ja suurimpia luottokorttiyrityksiä estämään lahjoitukset Wikileaksille, mikä raivostutti verkkoaktivisteja.

Wikileaksin hiljentämisyrityksestä seurannut närkästys sai monet liikkeelle. Colemanin mukaan tämä oli historian suurin suoran verkkotoiminnan kampanja. Kampanjan IRC-kanavalla oli parhaimmillaan yhtä aikaa 7800 ihmistä, ja Anonymouksen kehittämää työkalua, LOIC:tä, ladattiin 2010 joulukuussa 116 988 kertaa. LOIC:n avulla kuka tahansa aktivismista kiinnostunut pystyi osallistumaan verkkokampanjaan, jolla tehtiin hajautettuja palvelunestohyökkäyksiä. Hyökkäykset suuntautuivat aluksi PayPalin palvelinten kimppuun ja myöhemmin esimerkiksi Visan ja Mastercardin palvelimet kaatuivat niiden seurauksena.

Coleman kuvaa yksityiskohtaisesti, millaisen IRC-keskustelun kautta Anonymous päätyi hyökkäämään PayPalin kimppuun. Analyysistä käy ilmi, miten mielivaltaista päätösten muotoutuminen on suuressa joukossa, sellaistenkin päätösten, joilla voi olla perustavanlaatuisia seurauksia. Äänekkäät yksilöt pystyvät muokkaamaan yleistä mielipidettä kiihkeässä keskustelussa, ja informaatio ei jakaudu tasaisesti massan kesken.

Sillä välin, kun osalla IRC-kanavista vielä keskusteltiin pitäisikö PayPalin kimppuun hyökätä, jotkut olivat jo aloittaneet palvelunestohyökkäyksen Anonymousin nimissä. Vähitellen hyökkäyksen oikeutus sai enemmistön hyväksynnän, ja keskustelu siirtyi koskemaan yksityiskohtia: miten PayPalin kimppuun hyökättäisiin?

Coleman näyttää, että massan toiminta on opportunistista – se käyttää tilaisuuden hyväksi, ja toimii tarvittaessa nopeasti. Wikileaksin tapauksesta seurannut ennennäkemätön tungos Anonymouksen IRC-kanavilla piti purkaa johonkin, ja tässä tapauksessa kohteeksi valikoituivat kansainväliset rahoituslaitokset.

 

Operation AntiSec: petos ja ylösnousemus

Vuosi 2011 oli vilkasta aikaa Anonymoukselle. Se tuki esimerkiksi arabikevättä Tunisiassa, Occupy Wall Streetiä, sekä hyökkäsi lapsipornon levittäjiä vastaan.

Samaan aikaan Anonymous oli viimein joutunut virkavallan seurantaan. FBI ratsasi 40 palvelunestohyökkäyksistä epäillyn asunnot, joista 2011 heinäkuuhun mennessä oli pidätetty 14.

Heinäkuussa 2011 myös pidätettiin salaa eräs Anonymousin tärkeimmistä jäsenistä, Hector “Sabu” Monsegur. FBI kiristi Sabua uhkaamalla häntä alaikäisten sisarustensa huoltajuuden menettämisellä. Sabusta tuli FBI:n ilmiantaja, ja yhdeksän kuukauden ajan hän houkutteli muita AntiSecin jäseniä verkkorikoksiin kenenkään tietämättä, että hän toimi tämän ajan FBI:n ohjailemana.

Samaan aikaan esiin nousi Anonymousin tähän mennessä radikaalein muoto: Operation AntiSec, joka otti kohteekseen “yhteiset sortajamme – maailman valtiot, korporaatiot, poliisin ja armeijan”. Seuraavan puolen vuoden ajan AntiSec hyökkäsi eri valtioiden ja suuryritysten palvelimille. Suurin yksittäinen murto kohdistui palvelimeen, jolla oli salaista tietoa kymmeniltä eri yhdysvaltalaisilta poliisilaitoksilta.

Sabun ilmiantojen seurauksena kahdeksan AntiSecin ydinjäsentä tuomittiin tietomurtoihin liittyvistä rikoksista Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Anonymous liikkeenä, yllättävää kyllä, kärsi tästä tuskin lainkaan, vaan se jatkaa toimintaansa verkkoaktivistina ja keppostelijana.

 

Joukko ja valta

Elias Canetti kuvasi väkijoukon huumaa “aalloksi joka vie ihmiset mukanaan”, ja piti sen dynamiikkaa viime kädessä arvoituksellisena, vaikka analysoikin väkijoukkoa huolellisesti kirjassaan “Joukko ja valta”, jota hän kirjoitti vuosikymmeniä.

Vaikka monet Canettin tunnistamista joukon ominaisuuksista näkyvät Anonymouksessa, kuten sen hävitysvimma ja tasa-arvoisuus, Coleman näkee tarkemmin joukon ytimeen kuin Canettin menetelmillä oli mahdollista.

Verkkokeskusteluaineistojen ja haastattelujen avulla Coleman pystyy useampaan otteeseen näyttämään lukijalle, miten ristiriitaisia ja sattumanvaraisia Anonymouksen liikkeet ja kepposet ovat olleet.

Silti Colemankaan ei halua kieltää joukon magiaa ja myöntää, että Anonymous pysyy arvaamattomana, sillä sitä ei ohjaa kukaan yksittäinen ihminen kuin korkeintaan häviävän lyhyen hetken.

Vuonna 2015 Anonymouksella oli operaatioita esimerkiksi Isisiä ja Ku Klux Klania vastaan. Se näyttää jatkavan toimintaansa sosiaalisena liikkeenä, joka tekee suoran toiminnan iskuja epäoikeudenmukaisiksi katsomiaan tahoja vastaan. Sen rönsyilyn vuoksi sitä on vaikea kukistaa. Aina kun yhden verson leikkaa pois, tilalle nousee uusia – joko aktivisteja tai veijareita, yleensä molempia.


Podcast-lukija: Veikko Lindholm

Lähteet:

Canetti, Elias. 1985. Soihtu korvassa (suomentaja Kyllikki Villa). Helsinki: Tammi.

Canetti, Elias. 1998. Joukko ja valta. Helsinki: Loki-Kirjat.

Coleman, Gabriella. 2014. Hacker, Hoaxer, Whistleblower, Spy: The Many Faces of Anonymous. London; New York: Verso.

Artikkelikuva: Jacob Davis (CC BY 2.0)

Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Heikki Wilenius

Heikki Wilenius on antropologi, kouluttaja ja ohjelmoija, ja kuuluu AntroBlogin toimituskuntaan. Hän on tehnyt tutkimusta jaavalaisesta paikallispolitiikasta, sekä valtionmuodostuksesta ja luonnonvarojen käytöstä Kalimantanin saarella Indonesiassa. Tällä hetkellä hän tutkii suurten kielimallien käyttöönoton aiheuttamaa muutosta ohjelmistonkehittäjien työhön.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *