Biseksuaalisuuden monet merkitykset

Eihän hän mikään hintti ollut, kaukana siitä, mutta bisek­su­aa­li­suus­han oli suo­ras­taan muotia nykyään.” (Ysikutonen-lehti 3/​1975, 21.)

Näin kuvataan Seppoa, Ysikutonen-lehdessä vuonna 1975 jul­kais­tun novellin pää­hen­ki­löä. Seposta ker­to­vas­sa tarinassa tiivistyy monta bisek­su­aa­li­suu­teen liittyvää kestävää mie­li­ku­vaa. Biseksuaalisuus näyt­täy­tyy muo­dik­kaa­na, ja Seppo puo­les­taan edustaa 1970-luvun lehdissä paljon käytettyä ark­ki­tyy­pis­tä bisek­su­aa­lia eli vaimoaan miesten kanssa pettävää miestä: Seppo on nai­mi­sis­sa, mutta tyy­ty­mä­tön liit­toon­sa, ja löytää uuden suunnan elä­mäl­leen tavat­tu­aan puistossa vie­hät­tä­vän nuoren miehen.

Tutkin väi­tös­kir­jas­sa­ni suo­ma­lais­ta bisek­su­aa­li­suut­ta. Käytin aineis­to­na sekä haas­tat­te­lu­ja että suo­ma­lai­sis­ta medioista kerättyä aineistoa. Muodikkuuden liit­tä­mi­nen bisek­su­aa­li­suu­teen lävisti koko media-aineis­to­ni, joka ulottui 1970-luvun alun sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jär­jes­tö­jen jul­kai­suis­ta ja por­no­leh­dis­tä 2010-luvulla jul­kais­tui­hin val­ta­vir­ta­jul­ki­suu­den lehtiin. Biseksuaalisuus on ilmiö, joka on mää­ri­tel­ty viimeiset nel­jä­kym­men­tä vuotta muo­dik­kaak­si. Se on kuin farkut tai pik­ku­mus­ta, aina trendikäs.

Suomalaisessa leh­ti­jul­ki­suu­des­sa bisek­su­aa­li­suu­del­le löytyi toki muitakin mer­ki­tyk­siä, jotka pai­not­tui­vat eri tavoin eri vuo­si­kym­me­ni­nä, mutta muo­dik­kuus on termi, joka siihen useim­mi­ten on liitetty. Muodikkuuden avulla on pyritty selit­tä­mään tätä “uutta ja outoa ilmiötä”, joka esi­tel­lään leh­ti­teks­teis­sä vuo­si­kym­me­nes­tä toiseen aina yhtä uutena ja outona.

Historiallista bisek­su­aa­li­suut­ta. Kuva: Wikimedia Commons.

Biseksuaalisiksi itsensä mää­rit­tä­vien ihmisten koke­muk­sis­sa käsitys bisek­su­aa­li­suu­den muo­dik­kuu­des­ta näkyi siten, että heidän bisek­su­aa­li­suut­taan kysee­na­lais­tet­tiin usein. Naissuhteessa olevilta binai­sil­ta saa­tet­tiin kysyä, eivätkö nämä ajattele ollenkaan nai­sys­tä­vien­sä tunteita jat­kaes­saan itse­päi­ses­ti itsensä bisek­su­aa­lik­si mää­rit­tä­mis­tä; eri suku­puol­ta olevan kanssa seu­rus­te­le­van bisek­su­aa­lin sek­su­aa­lis­ta iden­ti­teet­tiä puo­les­taan voitiin vähätellä eri­koi­suu­den­ta­voit­te­lu­na.

Haastateltavilleni bisek­su­aa­li­suu­den koke­muk­seen kuului olen­nai­se­na osana väli­ti­lal­li­suus: niin homo- kuin hete­ro­sek­su­aa­li­suu­den ja näihin liit­ty­vien sosi­aa­lis­ten piirien välissä liik­ku­mi­nen, mutta myös suku­puol­ten välissä oleminen.

Seksuaalivähemmistöpoliittisesti aktii­vi­set bisek­su­aa­lit saat­toi­vat kokea bisek­su­aa­li­suu­des­ta ker­to­mi­sen ja ennak­ko­luu­lo­jen mur­ta­mi­sen jopa vel­vol­li­suu­dek­seen. Joskus tämä kuitenkin väsytti. Eräs sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­työs­sä aktii­vi­nen haas­ta­tel­ta­va­ni tokai­si­kin: “En mä mikään bisek­su­aa­li­suu­den kou­lu­tus­kap­pa­le oo, mäkin oon välillä vapaalla!”

Pornolehdet antamassa tilaa erilaisille seksuaalisuuksille

The Ladder oli ensim­mäi­nen Yhdysvalloissa maan­laa­jui­sen levikin saanut, ensi­si­jai­ses­ti lesboille suunnattu lehti. Kuva: Wikimedia Commons.

Tutkimukseni aika­jän­tee­nä olivat vuodet 1971 – 2014, eli homo­sek­su­aa­li­suu­den dekri­mi­na­li­soin­nin jälkeinen aika. Vuodesta 1971 – 1999 Suomessa oli voimassa ns. “keho­tus­kiel­to­la­ki”, joka kielsi julkisen kehot­ta­mi­sen homo­sek­su­aa­li­suu­teen. Laki sää­det­tiin saman­su­ku­puo­li­sen haureuden rikos­lais­ta pois­ta­mi­sen yhtey­des­sä kom­pro­mis­si­na, sillä homo­sek­su­aa­li­suu­den dekri­mi­na­li­soin­nin pelättiin johtavan homo­sek­su­aa­li­suu­den laajaan leviä­mi­seen kansan kes­kuu­teen. Homoseksuaalisuus mää­ri­tel­tiin sai­rau­dek­si, ja psy­kiat­rit pel­kä­si­vät myön­tei­sen tiedon homo­sek­su­aa­li­suu­des­ta estävän hoitoon hakeu­tu­mi­sen.

Erityisesti omasta sek­su­aa­li­ses­ta poten­ti­aa­lis­taan tie­tä­mät­tö­mät bisek­su­aa­lit nähtiin mah­dol­li­si­na homo­sek­su­aa­li­suut­ta käsit­te­le­vän tiedon uhreina. Psykiatrian val­ta­vir­ta näki bisek­su­aa­li­suu­den ilmiönä, joka yksilön oli omassa psy­ko­sek­su­aa­li­ses­sa kehi­tyk­ses­sään tor­jut­ta­va, jotta “normaali” — siis hete­ro­sek­su­aa­li­nen — sek­su­aa­li­suus olisi mah­dol­li­nen. Niinpä homo­sek­su­aa­li­suut­ta koskevan julkisen tiedon nähtiin uhkaavan eri­tyi­ses­ti bisek­su­aa­li­ses­ti suun­tau­tu­nei­ta yksilöitä, joiden kehitys “terveeksi hete­ro­sek­su­aa­lik­si” voisi häi­riin­tyä.

Kehotuskieltolain aikaan val­ta­vir­ran lehdet eivät käsi­tel­leet sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jä juurikaan. Lain rik­ko­mi­ses­ta ei annettu sen voi­mas­sao­loai­ka­na yhtään tuomiota, mutta syyt­tei­den pelossa kun­nial­li­sik­si itsensä mää­rit­tä­vät jouk­ko­vies­ti­met sovel­si­vat itse­sen­suu­ria. Seksuaalivähemmistöjärjestöt käsit­te­li­vät teemaa omissa jul­kai­suis­saan, mutta niistäkin tehtiin tut­kin­ta­pyyn­tö­jä.

Seksuaalivähemmistöjä käsi­tel­tiin kuitenkin porno- ja skan­daa­li­leh­dis­tös­sä runsaasti 1970- ja 1980-luvuilla. Nämä lehdet, joiden levikkiä mah­dol­li­set oikeus­ju­tut vain kas­vat­ti­vat, olivat kun­nial­li­sek­si mielletyn val­ta­vir­ta­me­dian ulko­puo­lel­la. Ne tar­jo­si­vat tilan käsitellä myös bisek­su­aa­li­suut­ta.

Erityisesti por­no­leh­tien neu­von­ta­pals­tat olivat areena, jolla levi­tet­tiin kiih­ko­ton­ta tietoa sek­su­aa­li­suu­des­ta yleensä. Neuvontapalstoilla huo­les­tu­neet miehet kyselivät vaikkapa homo­sek­su­aa­lis­ten fan­t­asioi­den­sa syitä, ja pals­toil­la bisek­su­aa­li­suut­ta tar­jot­tiin seli­tyk­se­nä saman­su­ku­puo­li­sil­le tunteille. Biseksuaalisia kokeiluja tar­jot­tiin myös avio­sek­sin piris­tyk­sek­si.

Suomalaisen lehdistön his­to­rias­sa por­no­leh­dil­lä olikin kiin­nos­ta­va rooli: ne tar­jo­si­vat keho­tus­kiel­to­lain aikana tilan, jossa sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jä voitiin käsitellä. Biseksuaalisuuden käsitteen ja siihen liittyvät mie­li­ku­vat ne toivat laajemman yleisön tie­toi­suu­teen — olihan esi­mer­kik­si Ratto-lehti 1980-luvulla levi­kil­tään Suomen suurimpia aika­kaus­leh­tiä, ja myös Jallut ja Kallet luettiin tarkkaan.

Toki varsinkin bisek­su­aa­li­sek­si mää­ri­tel­lyn naisen rooli oli ja on por­no­leh­dis­sä ensi­si­jai­ses­ti kiihottaa lukijaa. Biseksuaalisuutta kuitenkin käsi­tel­tiin por­no­leh­dis­sä pääosin myön­tei­seen sävyyn.

Poliittisesta välineestä identiteetiksi

Suomalaisten sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jär­jes­tö­jen jul­kai­suis­sa bisek­su­aa­li­suus oli käsit­tee­nä läsnä aivan jär­jes­tö­jen alkua­jois­ta eli 1970-luvun alku­puo­lel­ta asti. Termillä ei kui­ten­kaan alkujaan viitattu niinkään eril­li­seen, homo- ja hete­ro­sek­su­aa­leil­le rin­nak­kai­seen ihmis­ryh­mään “bisek­su­aa­lit”, vaan kaikissa ihmisissä läsnä olevaan mah­dol­li­suu­teen tuntea saman­su­ku­puo­li­sia sek­su­aa­li­sia tunteita.

Biseksuaalisuus oli ilmiö, jonka avulla sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­ak­ti­vis­tit muis­tut­ti­vat, että homo­sek­su­aa­lien oikeudet eivät koske vain pientä vähem­mis­töä, vaan suurta enem­mis­töä, sillä bisek­su­aa­li­suu­den nähtiin olevan ihmis­la­jil­le yhteinen omi­nai­suus. Suuren hete­ro­sek­su­aa­li­sen enem­mis­tön aja­tel­tiin olevan tie­tä­mät­tö­miä bisek­su­aa­li­ses­ta poten­ti­aa­lis­taan, ja koko yhteis­kun­nan arveltiin voivan tule­vai­suu­des­sa muuttua sek­su­aa­li­myön­tei­sem­pään suuntaan, jos enemmistö löytää bisek­su­aa­li­suu­den myös itsestään. Homoseksuaalisuuteen koh­dis­tu­vien ennak­ko­luu­lo­jen nähtiin olevan osa yhteis­kun­nan kiel­teis­tä suh­tau­tu­mis­ta sek­su­aa­li­suu­teen yleensä.

Biseksuaalisuudesta puhuminen oli sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­po­li­tii­kas­sa keino tehdä homo­sek­su­aa­li­suut­ta ymmär­ret­tä­väm­mäk­si laa­jem­mal­le yleisölle. Niinpä bisek­su­aa­li­suut­ta käsi­tel­tiin var­hai­ses­sa sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­po­li­tii­kas­sa varsin paljon, ja jotkut kir­joit­ta­jat jopa ennus­ti­vat bisek­su­aa­lis­ta tule­vai­suut­ta, jossa “puhdas homo­sek­su­aa­li­suus” ja “puhdas hete­ro­sek­su­aa­li­suus” olisivat har­vi­nai­suuk­sia.

Vasta 1990-luvun alussa syntyi var­si­nai­nen bisek­su­aa­lis­ta iden­ti­teet­tiä korostava toiminta, johon liit­tyi­vät bisek­su­aa­lien ryh­mä­ta­paa­mi­set Setan piirissä, bisek­su­aa­li­suut­ta käsit­te­le­vät kir­joi­tuk­set lehdissä ja bisek­su­aa­lien näky­vyy­den lisään­ty­mi­nen. Sen alul­le­pa­ni­joi­na olivat ihmiset, jotka mää­rit­te­li­vät itsensä bisek­su­aa­leik­si. Aiemmin bisek­su­aa­li­suus ei ollut sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jär­jes­tö­po­li­tii­kas­sa termi, jolla ihmiset olisivat juurikaan nimenneet itseään. Termin siir­ty­mi­nen itse­mää­rit­te­lyn väli­neek­si antoi bisek­su­aa­leil­le kasvot: tätä ennen heitä oli sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jär­jes­tö­leh­dis­sä kuvattu useimmin omasta bisek­su­aa­li­suu­des­taan tie­tä­mät­tö­mi­nä ihmisinä, joiden bisek­su­aa­li­nen poten­ti­aa­li uinuu.

Uinuvaa sek­su­aa­li­suut­ta sha­kes­pea­re­lai­sit­tain. Kuva: Wikimedia Commons.

Samalla kun bisek­su­aa­li­suus iden­ti­teet­ti­nä on tullut mah­dol­li­sek­si, se on myös saanut enemmän näky­vyyt­tä. Sen nykyi­ses­tä näky­vyy­des­tä kertoo se, kuinka väi­tös­kir­ja­ni lop­pu­lu­kua kir­joit­taes­sa­ni syksyllä 2013 val­ta­vir­ta­me­diois­sa käsi­tel­tiin yhden viikon aikana bisek­su­aa­li­suut­ta enemmän kuin yhden vuoden aikana 1980-luvulla. Uutisoitiin esi­mer­kik­si, että kahdessa eri tuo­tan­to­yh­tiöi­den tv-sarjassa tulee olemaan bisek­su­aa­li­sia hahmoja; Perussuomalaisten nuorten puheen­joh­ta­ja Sebastian Tynkkynen kertoi haas­tat­te­lus­sa bisek­su­aa­li­suu­des­taan; bisek­su­aa­li­sia suh­tei­taan muisteli myös vastikään elä­mä­ker­tan­sa jul­kais­sut muusikko Morrissey. Kaikkia näitä median bisek­su­aa­li­suus­mai­nin­to­ja yhdistää se, että bisek­su­aa­li­suus näyt­täy­tyy niissä posi­tii­vi­se­na ja kieh­to­va­na ilmiönä — ei tor­jut­ta­va­na tai kysee­na­lais­tet­tu­na.

2010-luvulla bisek­su­aa­li­suu­del­la on monen­lai­sia mer­ki­tyk­siä. Sen sek­su­aa­li­po­liit­ti­nen merkitys on vähen­ty­nyt, ja viih­teel­li­nen merkitys kasvanut. Biseksuaalisuus on ilmiö, jonka avulla voi hou­ku­tel­la erilaisia yleisöjä eri­lais­ten media­si­säl­tö­jen pariin. Samalla bisek­su­aa­li­suus on termi, jota käytetään sek­su­aa­li­sen iden­ti­tee­tin mää­rit­te­lyyn. Biseksuaalisuuden pysyvä outous ja selit­tä­mät­tö­myys antoi vuo­si­kym­me­nien aikana kir­joi­tet­ta­vaa luke­mat­to­mil­le lehdille ja jul­kai­suil­le, ja bisek­su­aa­li­sik­si itsensä mää­rit­tä­vil­le ihmisille se puo­les­taan antoi oman sek­su­aa­li­suu­den jatkuvan selit­tä­mi­sen vaa­ti­muk­sen, josta vasta nyt ollaan vapau­tu­mas­sa.

Kirjoittaja

FT Jenny Kangasvuo väitteli suomalaisesta biseksuaalisuudesta vuonna 2014 Oulun yliopiston kulttuuriantropologian oppiaineesta. Tutkimustekstien lisäksi hän kirjoittaa kaunokirjallisia tekstejä: hänen esikoisromaaninsa Sudenveri ilmestyi vuonna 2012 kustannusyhtiö Teoksen kustantamana. Tällä hetkellä Kangasvuo työstää toista romaaniaan ja tekee akateemisia pätkätöitä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä: