Biseksuaalisuuden monet merkitykset

Eihän hän mikään hintti ollut, kaukana siitä, mutta bisek­su­aa­li­suus­han oli suo­ras­taan muotia nykyään.” (Ysikutonen-lehti 3/​1975, 21.)

Näin kuvataan Seppoa, Ysikutonen-lehdessä vuonna 1975 jul­kais­tun novellin pää­hen­ki­löä. Seposta ker­to­vas­sa tarinassa tiivistyy monta bisek­su­aa­li­suu­teen liittyvää kestävää mie­li­ku­vaa. Biseksuaalisuus näyt­täy­tyy muo­dik­kaa­na, ja Seppo puo­les­taan edustaa 1970-luvun lehdissä paljon käytettyä ark­ki­tyy­pis­tä bisek­su­aa­lia eli vaimoaan miesten kanssa pettävää miestä: Seppo on nai­mi­sis­sa, mutta tyy­ty­mä­tön liit­toon­sa, ja löytää uuden suunnan elä­mäl­leen tavat­tu­aan puistossa vie­hät­tä­vän nuoren miehen.

Tutkin väi­tös­kir­jas­sa­ni suo­ma­lais­ta bisek­su­aa­li­suut­ta. Käytin aineis­to­na sekä haas­tat­te­lu­ja että suo­ma­lai­sis­ta medioista kerättyä aineistoa. Muodikkuuden liit­tä­mi­nen bisek­su­aa­li­suu­teen lävisti koko media-aineis­to­ni, joka ulottui 1970-luvun alun sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jär­jes­tö­jen jul­kai­suis­ta ja por­no­leh­dis­tä 2010-luvulla jul­kais­tui­hin val­ta­vir­ta­jul­ki­suu­den lehtiin. Biseksuaalisuus on ilmiö, joka on mää­ri­tel­ty viimeiset nel­jä­kym­men­tä vuotta muo­dik­kaak­si. Se on kuin farkut tai pik­ku­mus­ta, aina trendikäs.

Suomalaisessa leh­ti­jul­ki­suu­des­sa bisek­su­aa­li­suu­del­le löytyi toki muitakin mer­ki­tyk­siä, jotka pai­not­tui­vat eri tavoin eri vuo­si­kym­me­ni­nä, mutta muo­dik­kuus on termi, joka siihen useim­mi­ten on liitetty. Muodikkuuden avulla on pyritty selit­tä­mään tätä “uutta ja outoa ilmiötä”, joka esi­tel­lään leh­ti­teks­teis­sä vuo­si­kym­me­nes­tä toiseen aina yhtä uutena ja outona.

Historiallista bisek­su­aa­li­suut­ta. Kuva: Wikimedia Commons.

Biseksuaalisiksi itsensä mää­rit­tä­vien ihmisten koke­muk­sis­sa käsitys bisek­su­aa­li­suu­den muo­dik­kuu­des­ta näkyi siten, että heidän bisek­su­aa­li­suut­taan kysee­na­lais­tet­tiin usein. Naissuhteessa olevilta binai­sil­ta saa­tet­tiin kysyä, eivätkö nämä ajattele ollenkaan nai­sys­tä­vien­sä tunteita jat­kaes­saan itse­päi­ses­ti itsensä bisek­su­aa­lik­si mää­rit­tä­mis­tä; eri suku­puol­ta olevan kanssa seu­rus­te­le­van bisek­su­aa­lin sek­su­aa­lis­ta iden­ti­teet­tiä puo­les­taan voitiin vähätellä eri­koi­suu­den­ta­voit­te­lu­na.

Haastateltavilleni bisek­su­aa­li­suu­den koke­muk­seen kuului olen­nai­se­na osana väli­ti­lal­li­suus: niin homo- kuin hete­ro­sek­su­aa­li­suu­den ja näihin liit­ty­vien sosi­aa­lis­ten piirien välissä liik­ku­mi­nen, mutta myös suku­puol­ten välissä oleminen.

Seksuaalivähemmistöpoliittisesti aktii­vi­set bisek­su­aa­lit saat­toi­vat kokea bisek­su­aa­li­suu­des­ta ker­to­mi­sen ja ennak­ko­luu­lo­jen mur­ta­mi­sen jopa vel­vol­li­suu­dek­seen. Joskus tämä kuitenkin väsytti. Eräs sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­työs­sä aktii­vi­nen haas­ta­tel­ta­va­ni tokai­si­kin: “En mä mikään bisek­su­aa­li­suu­den kou­lu­tus­kap­pa­le oo, mäkin oon välillä vapaalla!”

Pornolehdet antamassa tilaa erilaisille seksuaalisuuksille

The Ladder oli ensim­mäi­nen Yhdysvalloissa maan­laa­jui­sen levikin saanut, ensi­si­jai­ses­ti lesboille suunnattu lehti. Kuva: Wikimedia Commons.

Tutkimukseni aika­jän­tee­nä olivat vuodet 1971 – 2014, eli homo­sek­su­aa­li­suu­den dekri­mi­na­li­soin­nin jälkeinen aika. Vuodesta 1971 – 1999 Suomessa oli voimassa ns. “keho­tus­kiel­to­la­ki”, joka kielsi julkisen kehot­ta­mi­sen homo­sek­su­aa­li­suu­teen. Laki sää­det­tiin saman­su­ku­puo­li­sen haureuden rikos­lais­ta pois­ta­mi­sen yhtey­des­sä kom­pro­mis­si­na, sillä homo­sek­su­aa­li­suu­den dekri­mi­na­li­soin­nin pelättiin johtavan homo­sek­su­aa­li­suu­den laajaan leviä­mi­seen kansan kes­kuu­teen. Homoseksuaalisuus mää­ri­tel­tiin sai­rau­dek­si, ja psy­kiat­rit pel­kä­si­vät myön­tei­sen tiedon homo­sek­su­aa­li­suu­des­ta estävän hoitoon hakeu­tu­mi­sen.

Erityisesti omasta sek­su­aa­li­ses­ta poten­ti­aa­lis­taan tie­tä­mät­tö­mät bisek­su­aa­lit nähtiin mah­dol­li­si­na homo­sek­su­aa­li­suut­ta käsit­te­le­vän tiedon uhreina. Psykiatrian val­ta­vir­ta näki bisek­su­aa­li­suu­den ilmiönä, joka yksilön oli omassa psy­ko­sek­su­aa­li­ses­sa kehi­tyk­ses­sään tor­jut­ta­va, jotta “normaali” — siis hete­ro­sek­su­aa­li­nen — sek­su­aa­li­suus olisi mah­dol­li­nen. Niinpä homo­sek­su­aa­li­suut­ta koskevan julkisen tiedon nähtiin uhkaavan eri­tyi­ses­ti bisek­su­aa­li­ses­ti suun­tau­tu­nei­ta yksilöitä, joiden kehitys “terveeksi hete­ro­sek­su­aa­lik­si” voisi häi­riin­tyä.

Kehotuskieltolain aikaan val­ta­vir­ran lehdet eivät käsi­tel­leet sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jä juurikaan. Lain rik­ko­mi­ses­ta ei annettu sen voi­mas­sao­loai­ka­na yhtään tuomiota, mutta syyt­tei­den pelossa kun­nial­li­sik­si itsensä mää­rit­tä­vät jouk­ko­vies­ti­met sovel­si­vat itse­sen­suu­ria. Seksuaalivähemmistöjärjestöt käsit­te­li­vät teemaa omissa jul­kai­suis­saan, mutta niistäkin tehtiin tut­kin­ta­pyyn­tö­jä.

Seksuaalivähemmistöjä käsi­tel­tiin kuitenkin porno- ja skan­daa­li­leh­dis­tös­sä runsaasti 1970- ja 1980-luvuilla. Nämä lehdet, joiden levikkiä mah­dol­li­set oikeus­ju­tut vain kas­vat­ti­vat, olivat kun­nial­li­sek­si mielletyn val­ta­vir­ta­me­dian ulko­puo­lel­la. Ne tar­jo­si­vat tilan käsitellä myös bisek­su­aa­li­suut­ta.

Erityisesti por­no­leh­tien neu­von­ta­pals­tat olivat areena, jolla levi­tet­tiin kiih­ko­ton­ta tietoa sek­su­aa­li­suu­des­ta yleensä. Neuvontapalstoilla huo­les­tu­neet miehet kyselivät vaikkapa homo­sek­su­aa­lis­ten fan­t­asioi­den­sa syitä, ja pals­toil­la bisek­su­aa­li­suut­ta tar­jot­tiin seli­tyk­se­nä saman­su­ku­puo­li­sil­le tunteille. Biseksuaalisia kokeiluja tar­jot­tiin myös avio­sek­sin piris­tyk­sek­si.

Suomalaisen lehdistön his­to­rias­sa por­no­leh­dil­lä olikin kiin­nos­ta­va rooli: ne tar­jo­si­vat keho­tus­kiel­to­lain aikana tilan, jossa sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jä voitiin käsitellä. Biseksuaalisuuden käsitteen ja siihen liittyvät mie­li­ku­vat ne toivat laajemman yleisön tie­toi­suu­teen — olihan esi­mer­kik­si Ratto-lehti 1980-luvulla levi­kil­tään Suomen suurimpia aika­kaus­leh­tiä, ja myös Jallut ja Kallet luettiin tarkkaan.

Toki varsinkin bisek­su­aa­li­sek­si mää­ri­tel­lyn naisen rooli oli ja on por­no­leh­dis­sä ensi­si­jai­ses­ti kiihottaa lukijaa. Biseksuaalisuutta kuitenkin käsi­tel­tiin por­no­leh­dis­sä pääosin myön­tei­seen sävyyn.

Poliittisesta välineestä identiteetiksi

Suomalaisten sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jär­jes­tö­jen jul­kai­suis­sa bisek­su­aa­li­suus oli käsit­tee­nä läsnä aivan jär­jes­tö­jen alkua­jois­ta eli 1970-luvun alku­puo­lel­ta asti. Termillä ei kui­ten­kaan alkujaan viitattu niinkään eril­li­seen, homo- ja hete­ro­sek­su­aa­leil­le rin­nak­kai­seen ihmis­ryh­mään “bisek­su­aa­lit”, vaan kaikissa ihmisissä läsnä olevaan mah­dol­li­suu­teen tuntea saman­su­ku­puo­li­sia sek­su­aa­li­sia tunteita.

Biseksuaalisuus oli ilmiö, jonka avulla sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­ak­ti­vis­tit muis­tut­ti­vat, että homo­sek­su­aa­lien oikeudet eivät koske vain pientä vähem­mis­töä, vaan suurta enem­mis­töä, sillä bisek­su­aa­li­suu­den nähtiin olevan ihmis­la­jil­le yhteinen omi­nai­suus. Suuren hete­ro­sek­su­aa­li­sen enem­mis­tön aja­tel­tiin olevan tie­tä­mät­tö­miä bisek­su­aa­li­ses­ta poten­ti­aa­lis­taan, ja koko yhteis­kun­nan arveltiin voivan tule­vai­suu­des­sa muuttua sek­su­aa­li­myön­tei­sem­pään suuntaan, jos enemmistö löytää bisek­su­aa­li­suu­den myös itsestään. Homoseksuaalisuuteen koh­dis­tu­vien ennak­ko­luu­lo­jen nähtiin olevan osa yhteis­kun­nan kiel­teis­tä suh­tau­tu­mis­ta sek­su­aa­li­suu­teen yleensä.

Biseksuaalisuudesta puhuminen oli sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­po­li­tii­kas­sa keino tehdä homo­sek­su­aa­li­suut­ta ymmär­ret­tä­väm­mäk­si laa­jem­mal­le yleisölle. Niinpä bisek­su­aa­li­suut­ta käsi­tel­tiin var­hai­ses­sa sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­po­li­tii­kas­sa varsin paljon, ja jotkut kir­joit­ta­jat jopa ennus­ti­vat bisek­su­aa­lis­ta tule­vai­suut­ta, jossa “puhdas homo­sek­su­aa­li­suus” ja “puhdas hete­ro­sek­su­aa­li­suus” olisivat har­vi­nai­suuk­sia.

Vasta 1990-luvun alussa syntyi var­si­nai­nen bisek­su­aa­lis­ta iden­ti­teet­tiä korostava toiminta, johon liit­tyi­vät bisek­su­aa­lien ryh­mä­ta­paa­mi­set Setan piirissä, bisek­su­aa­li­suut­ta käsit­te­le­vät kir­joi­tuk­set lehdissä ja bisek­su­aa­lien näky­vyy­den lisään­ty­mi­nen. Sen alul­le­pa­ni­joi­na olivat ihmiset, jotka mää­rit­te­li­vät itsensä bisek­su­aa­leik­si. Aiemmin bisek­su­aa­li­suus ei ollut sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jär­jes­tö­po­li­tii­kas­sa termi, jolla ihmiset olisivat juurikaan nimenneet itseään. Termin siir­ty­mi­nen itse­mää­rit­te­lyn väli­neek­si antoi bisek­su­aa­leil­le kasvot: tätä ennen heitä oli sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jär­jes­tö­leh­dis­sä kuvattu useimmin omasta bisek­su­aa­li­suu­des­taan tie­tä­mät­tö­mi­nä ihmisinä, joiden bisek­su­aa­li­nen poten­ti­aa­li uinuu.

Uinuvaa sek­su­aa­li­suut­ta sha­kes­pea­re­lai­sit­tain. Kuva: Wikimedia Commons.

Samalla kun bisek­su­aa­li­suus iden­ti­teet­ti­nä on tullut mah­dol­li­sek­si, se on myös saanut enemmän näky­vyyt­tä. Sen nykyi­ses­tä näky­vyy­des­tä kertoo se, kuinka väi­tös­kir­ja­ni lop­pu­lu­kua kir­joit­taes­sa­ni syksyllä 2013 val­ta­vir­ta­me­diois­sa käsi­tel­tiin yhden viikon aikana bisek­su­aa­li­suut­ta enemmän kuin yhden vuoden aikana 1980-luvulla. Uutisoitiin esi­mer­kik­si, että kahdessa eri tuo­tan­to­yh­tiöi­den tv-sarjassa tulee olemaan bisek­su­aa­li­sia hahmoja; Perussuomalaisten nuorten puheen­joh­ta­ja Sebastian Tynkkynen kertoi haas­tat­te­lus­sa bisek­su­aa­li­suu­des­taan; bisek­su­aa­li­sia suh­tei­taan muisteli myös vastikään elä­mä­ker­tan­sa jul­kais­sut muusikko Morrissey. Kaikkia näitä median bisek­su­aa­li­suus­mai­nin­to­ja yhdistää se, että bisek­su­aa­li­suus näyt­täy­tyy niissä posi­tii­vi­se­na ja kieh­to­va­na ilmiönä — ei tor­jut­ta­va­na tai kysee­na­lais­tet­tu­na.

2010-luvulla bisek­su­aa­li­suu­del­la on monen­lai­sia mer­ki­tyk­siä. Sen sek­su­aa­li­po­liit­ti­nen merkitys on vähen­ty­nyt, ja viih­teel­li­nen merkitys kasvanut. Biseksuaalisuus on ilmiö, jonka avulla voi hou­ku­tel­la erilaisia yleisöjä eri­lais­ten media­si­säl­tö­jen pariin. Samalla bisek­su­aa­li­suus on termi, jota käytetään sek­su­aa­li­sen iden­ti­tee­tin mää­rit­te­lyyn. Biseksuaalisuuden pysyvä outous ja selit­tä­mät­tö­myys antoi vuo­si­kym­me­nien aikana kir­joi­tet­ta­vaa luke­mat­to­mil­le lehdille ja jul­kai­suil­le, ja bisek­su­aa­li­sik­si itsensä mää­rit­tä­vil­le ihmisille se puo­les­taan antoi oman sek­su­aa­li­suu­den jatkuvan selit­tä­mi­sen vaa­ti­muk­sen, josta vasta nyt ollaan vapau­tu­mas­sa.

Kirjoittaja

FT Jenny Kangasvuo väitteli suomalaisesta biseksuaalisuudesta vuonna 2014 Oulun yliopiston kulttuuriantropologian oppiaineesta. Tutkimustekstien lisäksi hän kirjoittaa kaunokirjallisia tekstejä: hänen esikoisromaaninsa Sudenveri ilmestyi vuonna 2012 kustannusyhtiö Teoksen kustantamana. Tällä hetkellä Kangasvuo työstää toista romaaniaan ja tekee akateemisia pätkätöitä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Näyttelijätär Aishwarya Rai sai vuonna 2007 aikaan julkisuuskohun, sillä hänen kerrottiin menneen vanhan hinduseremonian mukaisesti naimisiin puun kanssa. Ihmisoikeusjärjestöt Intiassa vaativat julkista anteeksipyyntöä. Syynä ei ollut avioliittoinstituution halventaminen, vaan jotakin monikerroksisempaa.