Takaisin kotiin — Näkökulmia Nepalin maanjäristyksen jälkeiseen jälleenrakennukseen

Kirjoittanut: Suvi Sillanpää, VTK Podcast-lukija: Bea Bergholm

Nepalin maan­jä­ris­tyk­sis­sä huhti-tou­ko­kuus­sa 2015 kuoli 8 800 ihmistä ja louk­kaan­tui 22 300. Tuhoutuneita ja vahin­goit­tu­nei­ta taloja on 750 000. Monilla alueilla 80 – 90 pro­sent­tia raken­nuk­sis­ta tuhoutui. Monet sor­tu­mis­vaa­ras­sa olevista taloista ovat edelleen pystyssä, joten Kathmandun kaduilla elämä näyttää ensi­sil­mäyk­sel­lä nor­maa­lil­ta.

Jos katsoo tarkemmin, voi huomata, että useat kym­men­ker­rok­si­set ker­ros­ta­lot seisovat tyhjinä, ja monen asutunkin talon seinässä on pahoja halkeamia. Purkutyön alla olevia raken­nuk­sia on siellä täällä. Edelleen jatkuvien jäl­ki­jä­ris­tys­ten sattuessa ihmiset juoksevat salamana ulos kodeis­taan. Jokainen järistys muis­tut­taa viime kevään tapah­tu­mis­ta.

Tuhoutuneisiin koteihin liittyy paljon muistoja, jotka Nepalissa usein lin­kit­ty­vät tär­kei­siin ihmis­suh­tei­siin. Monta kymmentä vuotta talossaan asunut isoäiti Muya Karki muistaa poikiensa hääjuhlat ja sere­mo­nian, jossa hänen miniänsä astui taloon ensim­mäis­tä kertaa. ”Talo muis­tut­taa myös edes­men­nees­tä avio­mie­hes­tä­ni”, Muya kertoo.

Tuhoutuneisiin koteihin liittyy paljon muistoja, jotka Nepalissa usein lin­kit­ty­vät tär­kei­siin ihmis­suh­tei­siin.

Talot eivät olekaan pel­käs­tään mate­ri­aa­li­sia raken­nel­mia, sillä niiden mer­ki­tyk­set ovat tiiviisti kiinni sosi­aa­li­sis­sa suhteissa sekä kult­tuu­ri­ses­sa kon­teks­tis­sa. Antropologit Janet Carsten ja Stephen Hugh-Jones ovat kir­joit­ta­neet, että talot ja ihmiset ovat erot­ta­mat­to­mia. Carstenin mukaan per­he­suh­teet luodaan usein taloissa ja talojen avulla, ja siksi voidaan myös ajatella, että talot koostuvat niissä asuvien ihmisten välisistä suhteista. Itsestään selvinä pidet­ty­jen raken­nus­ten merkitys huomataan poik­keuk­sel­li­sis­sa olo­suh­teis­sa, kuten maan­jä­ris­tyk­sen jälkeen.

Väliaikaista suojaa

Monet ovat kuvail­leet minulle, kuinka etenkin vanhukset istuivat maan­jä­ris­tyk­sen jäl­kei­si­nä päivinä lamaan­tu­nei­na kotinsa rau­nioil­la kyke­ne­mät­tä tekemään mitään. Koko heidän omai­suu­ten­sa oli hau­tau­tu­nut kivien ja laastin alle vaatteita, peittoja ja keit­to­vä­li­nei­tä myöten. Monille alueille valtion tarjoama apu saapui hitaasti. Tässä tilan­tees­sa kaikki tuki oli tarpeen ja ter­ve­tul­lut­ta.

Telttoja pressun alla. Lamagaun. Kuva: Katja Vauhkonen

Telttoja pressun alla. Lamagaun. Kuva: Katja Vauhkonen

Suomalaiset järjestöt ja muut toimijat aloit­ti­vat avus­tus­toi­met nopeasti maan­jä­ris­tyk­sen jälkeen. Järjestöt jakoivat ihmisille pressuja suojaksi sekä ruokaa ja keit­toas­tioi­ta. Terhi Teiskonlahti hel­lun­tai­seu­ra­kun­tien lähetys- ja kehi­ty­syh­teis­työ­jär­jes­tö Fidasta kertoo, että heidän kump­pa­ni­jär­jes­tön­sä lähetti maan­jä­ris­ty­sa­lu­eel­le tavaraa muualta Nepalista, sillä tar­vik­keet, kuten teltat alkoivat loppua kaupoista.

Tarvikkeita tuotiin myös Suomesta. Madventures-ohjel­mas­ta tutut Riku Rantala ja Tunna Milonoff jär­jes­ti­vät keräyksen, jonka kautta saadut teltat ja makuu­pus­sit lähe­tet­tiin Lamagaunin kylään. Siellä suomalais-irlan­ti­lai­nen Dayan Cutler koordinoi avun­ja­ka­mis­ta avio­mie­hen­sä Suresh Basnetin ja itä­val­ta­lai­sen Friends for Nepal ‑järjestön Thomas Stuppnerin kanssa. He tekivät tarkan kar­toi­tuk­sen alueen asuk­kai­den tarpeista ja jakoivat tar­vik­kei­ta sen perus­teel­la.

Kyläläisten toiveen mukai­ses­ti Suomesta lähe­tet­tiin pieniä telttoja, jotta perheet saivat omaa rauhaa. Eri perheiden naisten ja miesten olisi ollut epä­so­pi­vaa nukkua samassa teltassa ja lisäksi jotkut kylän miehistä joivat paljon. Jokainen perhe halusi oman teltan tuhou­tu­neen talonsa eteen, jotta he voisivat pitää silmällä omai­suut­taan. Rajaamalla tilaa kylä­läi­set pystyivät pitämään oikean­lai­si­na pitämiään kodin sosi­aa­li­sia suhteita yllä myös krii­si­ti­lan­tees­sa. Pieniä telttoja ryh­mi­tel­tiin myös erilaisia sääoloja kestävien pressujen alle, jonne perheet toivat tar­vik­kei­ta entisistä kodeis­taan. Katja Vauhkonen Danakosha Trust ‑jär­jes­tös­tä kuvaa kyhättyä raken­nel­maa väliai­kai­sek­si tuvaksi.

Bholungin kylän asukkaat ostivat Suomesta Danakosha Trustin kautta lah­joi­te­tuil­la rahoilla aal­to­pel­te­jä mon­suu­ni­sa­teen­kes­tä­viä suojia varten. Aaltopeltejä jaettiin myös Fidan ja Kirkon Ulkomaanavun kautta. Ne ovat hyvää raken­nusai­net­ta, koska myöhemmin niistä voidaan tehdä pysyvien talojen kattoja. Kuukausien vieriessä talonsa menet­tä­neet ovat kehit­tä­neet väliai­kai­sia suojia yhdis­te­le­mäl­lä peltejä, pressuja, bambua, heinää, puuta ja talojen rau­niois­ta löy­det­ty­jä mate­ri­aa­le­ja. Suojat ovat telttojen kanssa jääneet osaksi maaseudun maisemaa.

Toimivia koteja rakentamaan

Melkein vuosi maan­jä­ris­tyk­sen jälkeen tunnelmaa kotinsa menet­tä­nei­den kes­kuu­des­sa voisi parhaiten kuvata odot­ta­vak­si. Valtion taholta tarvitaan raken­nus­oh­jei­ta ja tietoja kor­vauk­sis­ta ennen kuin jäl­leen­ra­ken­nus pääsee vauhtiin. Vuoden aikana hallitus on maan­jä­ris­tyk­sen uhrien sijaan kes­kit­ty­nyt uuteen, elokuussa val­mis­tu­nee­seen perus­tus­la­kiin ja sitä seu­ran­nei­den pro­tes­tien sekä Intian ja Nepalin välisen rajan sul­ke­mi­ses­ta aiheu­tu­neen polt­toai­ne­krii­sin sel­vit­te­lyyn. Kylmän vuo­ris­to­tal­ven aikana lehdet kir­joit­ti­vat teltoissa ja väliai­kais­suo­jis­sa pale­le­vis­ta van­huk­sis­ta ja lapsista sekä varas­tos­sa mätä­ne­vis­tä rii­sia­vus­tuk­sis­ta.

Perinteinen kivestä ja savilaastista rakennettu talo on pystyssä, mutta halkeilee. Palung, Makwanput. Kuva: Suvi Sillanpää

Perinteinen kivestä ja savi­laas­tis­ta raken­net­tu talo on pystyssä, mutta halkeilee. Palung, Makwanput. Kuva: Suvi Sillanpää

Vuoteen mah­tu­neis­ta krii­seis­tä huo­li­mat­ta sitkeät ja kär­si­väl­li­set nepa­li­lai­set ovat jatkaneet arki­päi­vän elämää parhaan kykynsä mukaan. Valtion laatiessa suun­ni­tel­mia kan­sa­lais­jär­jes­töt yrittävät osaltaan edistää kestävää jäl­leen­ra­ken­ta­mis­ta.

Maanjäristyksen kes­tä­vyy­des­tä on tullut Nepalin kylissä talon tärkein omi­nai­suus. Monet uskovat, että perin­teis­ten talojen sor­tu­mi­nen johtui huonoista raken­nusai­neis­ta: kivestä ja laastina käy­te­tys­tä savesta. Uudenaikaisissa tiili- ja beto­ni­ra­ken­tei­sis­sa taloissa asuivat vain varak­kaam­mat.

Nyt beto­ni­ta­lo on yhä useamman kylä­läi­sen haaveissa, mutta toisaalta monet ovat myös kiin­ty­neet perin­tei­seen malliin. Jotkut perheet ovat alkaneet rakentaa beto­ni­har­kois­ta tai tiilestä uutta taloa vanhan kivitalon ehjänä säilyneen poh­ja­ker­rok­sen päälle. Vaikka suuria taloja on pidetty merkkinä korkeasta sta­tuk­ses­ta, pidetään niitä nyt vaa­ral­li­si­na, ja monet ker­to­vat­kin halua­van­sa pienemmän talon. Tältä osin maan­jä­ris­tys on muuttanut hyvän talon kri­tee­re­jä.

Yksi perin­teis­ten talojen piir­teis­tä on buigal-ullakko, jota maa­seu­dul­la käytetään vilja- ja ruo­ka­va­ras­to­na. Monet haluai­si­vat uuteen taloon buigalin, mutta toisaalta maan­jä­ris­tyk­sen uhrit tietävät, että painava varasto ylä­ker­ras­sa on vaa­ral­li­nen. ”Mitä voin tehdä? Sama rakenne melkein tappoi meidät”, Rajan Karki Palungin kylästä sanoo.

Kylämaisema. Palung, Makwanpur. Kuva: Suvi Sillanpää

Kylämaisema. Palung, Makwanpur. Kuva: Suvi Sillanpää

Luonnonkatastrofin aikana talo voi muuttua suojan tar­joa­jas­ta sur­man­lou­kuk­si. Jotkut kylä­läi­set suun­nit­te­le­vat­kin taloa, joka näyttää ulkoapäin siltä, että siinä on ullakko, mutta tosia­sias­sa varasto olisi muualla. Myös mah­dol­li­suut­ta rakentaa betonista ja tiilestä perin­tei­sen­mal­li­sia taloja pohditaan.

Uddhab Pyakurel Siemenpuu-säätiön tukemasta South Asian Dialogues on Ecological Democracy (SADED) ‑jär­jes­tös­tä ehdotti eräässä kylässä painavaa tavaraa sisäl­tä­vän varaston siir­tä­mis­tä ylimmästä ker­rok­ses­ta alimpaan ker­rok­seen ja perin­tei­ses­ti alimmassa ker­rok­ses­sa sijait­se­van keittiön siir­tä­mis­tä ylempään ker­rok­seen. Asetelmaan liittyy kuitenkin kult­tuu­ri­sia esteitä. Naisten mielestä jär­jes­te­ly olisi epä­käy­tän­nöl­li­nen yhteisön puh­taus­sään­tö­jen takia. Kuukautisten aikana naiset liikkuvat talossa vähän, koska kuu­kau­tis­ten aja­tel­laan saas­tut­ta­van heidän käyt­tä­män­sä tilan. Jos naiset käve­li­si­vät kuu­kau­tis­ten aikana ylimpään ker­rok­seen saakka, koko talo olisi sii­vot­ta­va ja pestävä kuu­kau­tis­ten jälkeen, kun nykyisin on sii­vot­ta­va vain pieni tila.

Uusien talojen pitäisi toimia nepa­li­lais­ten kotien tavoin tarjoten paitsi suojaa säältä ja luon­non­ka­ta­stro­feil­ta, myös rakentaen oikean­lai­sia sosi­aa­li­sia suhteita ja kodin ilma­pii­riä. Voidaan kysyä, missä määrin uusi talo on toimiva, jos sen rakenne on asuk­kail­le epä­käy­tän­nöl­li­nen.

Ennen raken­ta­mi­seen tar­vit­tiin sosi­aa­li­sia suhteita, nykyään rahaa.

Oli tilanjako millainen tahansa, kestävän talon raken­ta­mi­ses­sa hyvät raken­nus­tai­dot ovat tärkeässä asemassa. Centre for Community Development Nepal (CCDN) ‑järjestö kouluttaa pai­kal­li­sil­le puuse­pil­le ja muu­ra­reil­le uusia tek­nii­koi­ta. CCDN:n kokouk­seen tulleet puusepät kertovat, että talojen raken­ta­mi­nen on muutenkin muuttunut paljon menneistä vuosista. Nuoremmat suku­pol­vet eivät osaa rakentaa perin­tei­siä kivi­ta­lo­ja, joihin kivet, savi­laas­ti ja puu kerättiin muiden kylä­läis­ten avulla metsästä. Suurin osa kylien kivi­ta­lois­ta onkin kymmeniä vuosia vanhoja.

Eri materiaaleja yhdistelemällä on rakennettu pieniä väliaikaissuojia. Nuwakot. Kuva: Suvi Sillanpää

Eri mate­ri­aa­le­ja yhdis­te­le­mäl­lä on raken­net­tu pieniä väliai­kais­suo­jia. Nuwakot. Kuva: Suvi Sillanpää

”Ei enää voi rakentaa saman­lai­sia taloja kuin ennen. Ennen kaikki olivat kokoai­kai­sia vil­je­li­jöi­tä ja heillä oli saman­lai­nen elä­män­tyy­li ja ‑rytmi läpi vuoden. Nyt monilla on työpaikka tai yritys. Kun ihmisillä ei ollut rahaa, he pyysivät toisiaan apuun. Nykyään ei ole aikaa auttaa toisia, joten on pal­kat­ta­va työvoimaa”, Mitraraj Balami kertoo.

Ennen raken­ta­mi­seen tar­vit­tiin sosi­aa­li­sia suhteita, nykyään rahaa.

SADED yrittää tuoda esiin perin­teis­ten raken­nus­ten hyviä puolia, sillä suu­rim­mal­la osalla ihmisistä ei ole varaa uusiin beto­ni­ta­loi­hin. Toisin kuin sor­tu­nut­ta betonia, vanhan talon kiviä voidaan käyttää uuden talon raken­ta­mi­seen. Uddhad Pyakurelin mukaan perin­tei­set kivitalot pel­ti­kat­toi­neen ovat sor­tues­saan tur­val­li­sem­pia, sillä beto­ni­ra­ken­teet ovat painavia eivätkä hajoa samalla tavoin paloiksi kuin kivestä ja savesta tehty rakenne. Tästä syystä ihmisten oli maan­jä­ris­tyk­sen jälkeen helpompi pelastaa ihmisiä ja tavaroita kivi­ta­lo­jen rau­niois­ta ilman raskaita apu­vä­li­nei­tä, kuten trak­to­rei­ta.

Arkkitehti Rochak Timilsina CCDN:stä kertoo myös, että perin­teis­tä kivi­ta­lo­mal­lia voidaan vahvistaa muun muassa käyt­tä­mäl­lä puisia väli­le­vy­jä kivi­ker­ros­ten välissä. SADED:n suun­ni­tel­mas­sa keskeistä ovat perin­tei­set pai­kal­li­set raken­nusai­neet ja työvoima sekä uusi raken­nus­tek­niik­ka. ”Muutto ulko­mail­le työn perässä tulee kasvamaan, jos emme edistä edullisia tapoja rakentaa kestäviä taloja. Siten jäl­leen­ra­ken­ta­mi­nen liittyy siihen, millaisen yhteis­kun­nan haluamme”, Pyakurel huo­maut­taa.

Jumalat mukana jälleenrakentamisessa

Nepalin kielessä kotia ja taloa tar­koit­taa sama sana ”ghar”. Kodilla onkin erityinen merkitys nepa­li­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa. ”Se ei ole pel­käs­tään mate­ri­aa­li­nen suoja. Koti on kaikista tärkein. Sen vuoksi uhrataan mitä vain”, Pyakurel kertoo.

Jotain talon mer­ki­tyk­ses­tä Nepalissa kertoo sekin, että monet hindut pitävät taloja jumalina. ”Maa, jolle talo raken­ne­taan, on jumalien koti, joten talokin on jumala”, Krishna Dhoj K.C. Palungin kylästä kertoo. Jumalilla on muutenkin tärkeä rooli kotien raken­ta­mi­ses­sa. Ennen talon raken­ta­mis­ta talon paikka on ritu­aa­li­ses­ti puh­dis­tet­ta­va pahoista hengistä, jotka voivat tuhota talon. ”Jos paikalla aikai­sem­min asuneilta jumalilta ja hengiltä ei pyydetä lupaa raken­ta­mi­seen, voivat ne pahoittaa mielensä”, Dhoj K.C. selittää. Kunnollisen talon raken­ta­mi­sek­si on siis suo­ri­tet­ta­va oikeat rituaalit. Monet nou­dat­ta­vat myös bastu shastran, hindujen pyhien kir­joi­tus­ten, mukaista raken­ta­mis­ta.

Hindujen Ganesh ja Bhimsen–jumalia edustavat kivet tyhjien tynnyreiden pellistä tehdyn väliaikaisen suojen ovella. Kuva: Suvi Sillanpää

Hindujen Ganesh ja Bhimsen – jumalia edustavat kivet tyhjien tyn­ny­rei­den pellistä tehdyn väliai­kai­sen suojen ovella. Kuva: Suvi Sillanpää

Toisin kuin oikeat pysyvät kodit, väliai­kai­set asumukset tehtiin maan­jä­ris­tyk­sen jälkeen kiireellä ja olo­suh­tei­den pakosta, joten niille ei yleensä tehty pysyviin koteihin liittyviä ritu­aa­le­ja. Monet perheet ovat kuitenkin tuoneet vanhasta kodistaan hin­du­ju­ma­lien alttarin väliai­kai­siin asu­muk­siin­sa. Ne ovat tärkeä osa hin­du­ko­tia. Jumalilta pyydetään hyvää onnea ja suo­je­lus­ta. Pienissä väliai­kai­sis­sa suojissa syty­te­tään ehkä vain yksi kynttilä tai suitsuke palamaan.

Myös Lamagaunissa asuvien 17-vuotiaan Rosmi ja 15-vuotiaan Roji Balamin perheen kodissa on alttari. He saivat Friends for Nepal ‑jär­jes­töl­tä apua kak­si­huo­nei­sen beto­ni­hark­ko­ta­lon raken­ta­mi­seen. Tytöt kertovat, että talo on parempi ja tur­val­li­sem­pi kuin heidän edellinen kotinsa, joka oli alun perin tar­koi­tet­tu vuohien suojaksi. Ennen taloon muut­ta­mis­ta he tekivät äitinsä kanssa puja-rituaalin, jossa talo puh­dis­tet­tiin onnet­to­muut­ta tuot­ta­vas­ta ener­gias­ta. Heillä on nyt uusi koti.

”Maa, jolle talo raken­ne­taan, on jumalien koti, joten talokin on jumala”

ICCO-jär­jes­tös­sä työs­ken­te­le­vän ant­ro­po­lo­gi Bidhyanath Bhurtelin mukaan olisi tärkeää suun­ni­tel­la ihmisten tar­pei­siin sopivia taloja. Tällä hetkellä monet suun­ni­tel­mat tulevat kes­ki­te­tys­ti ylhääl­tä­päin. Toimivien talojen raken­ta­mi­nen vaatii kuitenkin talo­no­mis­ta­jien osal­lis­tu­mis­ta. Rakennuskannan uusiminen on pitkä prosessi ja voidaan ajatella, että uudet maan­jä­ris­tys­tä kestävät talot raken­ta­vat omalta osaltaan vahvempaa ja tur­val­li­sem­paa valtiota. Joidenkin vuosien päästä nähdään, minkä näköisiä kyliä Nepaliin nousee maan­jä­ris­tyk­sen jälkeen, miten kult­tuu­ri­set ja tekniset ratkaisut yhdis­ty­vät toimivien talojen raken­ta­mi­sek­si, ja millä tavoin uudet talot muuttavat ihmisten elämää.

Tuhoutuneen kivitalon rauniot. Palung, Makwanpur. Kuva: Suvi Sillanpää

Tuhoutuneen kivitalon rauniot. Palung, Makwanpur. Kuva: Suvi Sillanpää


Kirjallisuus:

Carsten, Janet 2004. After Kinship: New Departures in Anthropology. Cambridge: Cambridge University Press.

Carsten, Janet & Hugh-Jones, Stephen 1995. About the House. Lévi-Strauss and Beyond. Cambridge: Cambridge University Press.

Vokes, Richard 2013. The House Unbuilt. The Actor-networks, Social Agency and the Ethnography of a Residence in South-Western Uganda. Social Anthropology 21 (4).

Artikkelikuva: Rosmi ja Roji Balami muuttivat uuteen taloon äitinsä kanssa. Kuva: Suvi Sillanpää

Kirjoittaja

Suvi Sillanpää (VTK) on Helsingin yliopistossa maisteriopintojaan viimeistelevä sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija. Hänen pro gradu-työnsä käsittelee miesten työperäisen muuton vaikutuksia sukupuolirooleihin Intian maaseudulla. Tällä hetkellä Suvi asuu Nepalissa ja on kiinnostunut valtion rakentamisen ruohonjuuritason prosesseita, yhteisöjen osallistamisesta ja buddhalaisesta taiteesta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Survivalismi on erityisesti Yhdysvalloissa vaikuttava alakulttuuri. Sen harjoittajat varautuvat erilaisiin uhkatekijöihin, jotka saattaisivat toteutuessaan hajottaa nykyisen yhteiskuntajärjestyksen ja pahimmassa tapauksessa johtaa tuntemamme maailman tuhoon.

Graffitinmaalaajat miellettiin ennen usein nuorisorikollisiksi. Vaikka kyseessä on laillisuuden rajamailla liikkuva alakulttuuri, graffiti on jo kauan ollut osa taide- ja mainosmaailmaa. Viime vuosina graffiteista on tullut laajemmin hyväksytty ilmiö.