Kirjoittanut: Suvi Sillanpää, VTK Podcast-lukija: Bea Bergholm
Nepalin maanjäristyksissä huhti-toukokuussa 2015 kuoli 8 800 ihmistä ja loukkaantui 22 300. Tuhoutuneita ja vahingoittuneita taloja on 750 000. Monilla alueilla 80-90 prosenttia rakennuksista tuhoutui. Monet sortumisvaarassa olevista taloista ovat edelleen pystyssä, joten Kathmandun kaduilla elämä näyttää ensisilmäyksellä normaalilta.
Jos katsoo tarkemmin, voi huomata, että useat kymmenkerroksiset kerrostalot seisovat tyhjinä, ja monen asutunkin talon seinässä on pahoja halkeamia. Purkutyön alla olevia rakennuksia on siellä täällä. Edelleen jatkuvien jälkijäristysten sattuessa ihmiset juoksevat salamana ulos kodeistaan. Jokainen järistys muistuttaa viime kevään tapahtumista.
Tuhoutuneisiin koteihin liittyy paljon muistoja, jotka Nepalissa usein linkittyvät tärkeisiin ihmissuhteisiin. Monta kymmentä vuotta talossaan asunut isoäiti Muya Karki muistaa poikiensa hääjuhlat ja seremonian, jossa hänen miniänsä astui taloon ensimmäistä kertaa. ”Talo muistuttaa myös edesmenneestä aviomiehestäni”, Muya kertoo.
Tuhoutuneisiin koteihin liittyy paljon muistoja, jotka Nepalissa usein linkittyvät tärkeisiin ihmissuhteisiin.
Talot eivät olekaan pelkästään materiaalisia rakennelmia, sillä niiden merkitykset ovat tiiviisti kiinni sosiaalisissa suhteissa sekä kulttuurisessa kontekstissa. Antropologit Janet Carsten ja Stephen Hugh-Jones ovat kirjoittaneet, että talot ja ihmiset ovat erottamattomia. Carstenin mukaan perhesuhteet luodaan usein taloissa ja talojen avulla, ja siksi voidaan myös ajatella, että talot koostuvat niissä asuvien ihmisten välisistä suhteista. Itsestään selvinä pidettyjen rakennusten merkitys huomataan poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten maanjäristyksen jälkeen.
Väliaikaista suojaa
Monet ovat kuvailleet minulle, kuinka etenkin vanhukset istuivat maanjäristyksen jälkeisinä päivinä lamaantuneina kotinsa raunioilla kykenemättä tekemään mitään. Koko heidän omaisuutensa oli hautautunut kivien ja laastin alle vaatteita, peittoja ja keittovälineitä myöten. Monille alueille valtion tarjoama apu saapui hitaasti. Tässä tilanteessa kaikki tuki oli tarpeen ja tervetullutta.
Suomalaiset järjestöt ja muut toimijat aloittivat avustustoimet nopeasti maanjäristyksen jälkeen. Järjestöt jakoivat ihmisille pressuja suojaksi sekä ruokaa ja keittoastioita. Terhi Teiskonlahti helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fidasta kertoo, että heidän kumppanijärjestönsä lähetti maanjäristysalueelle tavaraa muualta Nepalista, sillä tarvikkeet, kuten teltat alkoivat loppua kaupoista.
Tarvikkeita tuotiin myös Suomesta. Madventures-ohjelmasta tutut Riku Rantala ja Tunna Milonoff järjestivät keräyksen, jonka kautta saadut teltat ja makuupussit lähetettiin Lamagaunin kylään. Siellä suomalais-irlantilainen Dayan Cutler koordinoi avunjakamista aviomiehensä Suresh Basnetin ja itävaltalaisen Friends for Nepal -järjestön Thomas Stuppnerin kanssa. He tekivät tarkan kartoituksen alueen asukkaiden tarpeista ja jakoivat tarvikkeita sen perusteella.
Kyläläisten toiveen mukaisesti Suomesta lähetettiin pieniä telttoja, jotta perheet saivat omaa rauhaa. Eri perheiden naisten ja miesten olisi ollut epäsopivaa nukkua samassa teltassa ja lisäksi jotkut kylän miehistä joivat paljon. Jokainen perhe halusi oman teltan tuhoutuneen talonsa eteen, jotta he voisivat pitää silmällä omaisuuttaan. Rajaamalla tilaa kyläläiset pystyivät pitämään oikeanlaisina pitämiään kodin sosiaalisia suhteita yllä myös kriisitilanteessa. Pieniä telttoja ryhmiteltiin myös erilaisia sääoloja kestävien pressujen alle, jonne perheet toivat tarvikkeita entisistä kodeistaan. Katja Vauhkonen Danakosha Trust -järjestöstä kuvaa kyhättyä rakennelmaa väliaikaiseksi tuvaksi.
Bholungin kylän asukkaat ostivat Suomesta Danakosha Trustin kautta lahjoitetuilla rahoilla aaltopeltejä monsuunisateenkestäviä suojia varten. Aaltopeltejä jaettiin myös Fidan ja Kirkon Ulkomaanavun kautta. Ne ovat hyvää rakennusainetta, koska myöhemmin niistä voidaan tehdä pysyvien talojen kattoja. Kuukausien vieriessä talonsa menettäneet ovat kehittäneet väliaikaisia suojia yhdistelemällä peltejä, pressuja, bambua, heinää, puuta ja talojen raunioista löydettyjä materiaaleja. Suojat ovat telttojen kanssa jääneet osaksi maaseudun maisemaa.
Toimivia koteja rakentamaan
Melkein vuosi maanjäristyksen jälkeen tunnelmaa kotinsa menettäneiden keskuudessa voisi parhaiten kuvata odottavaksi. Valtion taholta tarvitaan rakennusohjeita ja tietoja korvauksista ennen kuin jälleenrakennus pääsee vauhtiin. Vuoden aikana hallitus on maanjäristyksen uhrien sijaan keskittynyt uuteen, elokuussa valmistuneeseen perustuslakiin ja sitä seuranneiden protestien sekä Intian ja Nepalin välisen rajan sulkemisesta aiheutuneen polttoainekriisin selvittelyyn. Kylmän vuoristotalven aikana lehdet kirjoittivat teltoissa ja väliaikaissuojissa palelevista vanhuksista ja lapsista sekä varastossa mätänevistä riisiavustuksista.
Vuoteen mahtuneista kriiseistä huolimatta sitkeät ja kärsivälliset nepalilaiset ovat jatkaneet arkipäivän elämää parhaan kykynsä mukaan. Valtion laatiessa suunnitelmia kansalaisjärjestöt yrittävät osaltaan edistää kestävää jälleenrakentamista.
Maanjäristyksen kestävyydestä on tullut Nepalin kylissä talon tärkein ominaisuus. Monet uskovat, että perinteisten talojen sortuminen johtui huonoista rakennusaineista: kivestä ja laastina käytetystä savesta. Uudenaikaisissa tiili- ja betonirakenteisissa taloissa asuivat vain varakkaammat.
Nyt betonitalo on yhä useamman kyläläisen haaveissa, mutta toisaalta monet ovat myös kiintyneet perinteiseen malliin. Jotkut perheet ovat alkaneet rakentaa betoniharkoista tai tiilestä uutta taloa vanhan kivitalon ehjänä säilyneen pohjakerroksen päälle. Vaikka suuria taloja on pidetty merkkinä korkeasta statuksesta, pidetään niitä nyt vaarallisina, ja monet kertovatkin haluavansa pienemmän talon. Tältä osin maanjäristys on muuttanut hyvän talon kriteerejä.
Yksi perinteisten talojen piirteistä on buigal-ullakko, jota maaseudulla käytetään vilja- ja ruokavarastona. Monet haluaisivat uuteen taloon buigalin, mutta toisaalta maanjäristyksen uhrit tietävät, että painava varasto yläkerrassa on vaarallinen. ”Mitä voin tehdä? Sama rakenne melkein tappoi meidät”, Rajan Karki Palungin kylästä sanoo.
Luonnonkatastrofin aikana talo voi muuttua suojan tarjoajasta surmanloukuksi. Jotkut kyläläiset suunnittelevatkin taloa, joka näyttää ulkoapäin siltä, että siinä on ullakko, mutta tosiasiassa varasto olisi muualla. Myös mahdollisuutta rakentaa betonista ja tiilestä perinteisenmallisia taloja pohditaan.
Uddhab Pyakurel Siemenpuu-säätiön tukemasta South Asian Dialogues on Ecological Democracy (SADED) -järjestöstä ehdotti eräässä kylässä painavaa tavaraa sisältävän varaston siirtämistä ylimmästä kerroksesta alimpaan kerrokseen ja perinteisesti alimmassa kerroksessa sijaitsevan keittiön siirtämistä ylempään kerrokseen. Asetelmaan liittyy kuitenkin kulttuurisia esteitä. Naisten mielestä järjestely olisi epäkäytännöllinen yhteisön puhtaussääntöjen takia. Kuukautisten aikana naiset liikkuvat talossa vähän, koska kuukautisten ajatellaan saastuttavan heidän käyttämänsä tilan. Jos naiset kävelisivät kuukautisten aikana ylimpään kerrokseen saakka, koko talo olisi siivottava ja pestävä kuukautisten jälkeen, kun nykyisin on siivottava vain pieni tila.
Uusien talojen pitäisi toimia nepalilaisten kotien tavoin tarjoten paitsi suojaa säältä ja luonnonkatastrofeilta, myös rakentaen oikeanlaisia sosiaalisia suhteita ja kodin ilmapiiriä. Voidaan kysyä, missä määrin uusi talo on toimiva, jos sen rakenne on asukkaille epäkäytännöllinen.
Ennen rakentamiseen tarvittiin sosiaalisia suhteita, nykyään rahaa.
Oli tilanjako millainen tahansa, kestävän talon rakentamisessa hyvät rakennustaidot ovat tärkeässä asemassa. Centre for Community Development Nepal (CCDN) -järjestö kouluttaa paikallisille puusepille ja muurareille uusia tekniikoita. CCDN:n kokoukseen tulleet puusepät kertovat, että talojen rakentaminen on muutenkin muuttunut paljon menneistä vuosista. Nuoremmat sukupolvet eivät osaa rakentaa perinteisiä kivitaloja, joihin kivet, savilaasti ja puu kerättiin muiden kyläläisten avulla metsästä. Suurin osa kylien kivitaloista onkin kymmeniä vuosia vanhoja.
”Ei enää voi rakentaa samanlaisia taloja kuin ennen. Ennen kaikki olivat kokoaikaisia viljelijöitä ja heillä oli samanlainen elämäntyyli ja -rytmi läpi vuoden. Nyt monilla on työpaikka tai yritys. Kun ihmisillä ei ollut rahaa, he pyysivät toisiaan apuun. Nykyään ei ole aikaa auttaa toisia, joten on palkattava työvoimaa”, Mitraraj Balami kertoo.
Ennen rakentamiseen tarvittiin sosiaalisia suhteita, nykyään rahaa.
SADED yrittää tuoda esiin perinteisten rakennusten hyviä puolia, sillä suurimmalla osalla ihmisistä ei ole varaa uusiin betonitaloihin. Toisin kuin sortunutta betonia, vanhan talon kiviä voidaan käyttää uuden talon rakentamiseen. Uddhad Pyakurelin mukaan perinteiset kivitalot peltikattoineen ovat sortuessaan turvallisempia, sillä betonirakenteet ovat painavia eivätkä hajoa samalla tavoin paloiksi kuin kivestä ja savesta tehty rakenne. Tästä syystä ihmisten oli maanjäristyksen jälkeen helpompi pelastaa ihmisiä ja tavaroita kivitalojen raunioista ilman raskaita apuvälineitä, kuten traktoreita.
Arkkitehti Rochak Timilsina CCDN:stä kertoo myös, että perinteistä kivitalomallia voidaan vahvistaa muun muassa käyttämällä puisia välilevyjä kivikerrosten välissä. SADED:n suunnitelmassa keskeistä ovat perinteiset paikalliset rakennusaineet ja työvoima sekä uusi rakennustekniikka. ”Muutto ulkomaille työn perässä tulee kasvamaan, jos emme edistä edullisia tapoja rakentaa kestäviä taloja. Siten jälleenrakentaminen liittyy siihen, millaisen yhteiskunnan haluamme”, Pyakurel huomauttaa.
Jumalat mukana jälleenrakentamisessa
Nepalin kielessä kotia ja taloa tarkoittaa sama sana ”ghar”. Kodilla onkin erityinen merkitys nepalilaisessa yhteiskunnassa. ”Se ei ole pelkästään materiaalinen suoja. Koti on kaikista tärkein. Sen vuoksi uhrataan mitä vain”, Pyakurel kertoo.
Jotain talon merkityksestä Nepalissa kertoo sekin, että monet hindut pitävät taloja jumalina. ”Maa, jolle talo rakennetaan, on jumalien koti, joten talokin on jumala”, Krishna Dhoj K.C. Palungin kylästä kertoo. Jumalilla on muutenkin tärkeä rooli kotien rakentamisessa. Ennen talon rakentamista talon paikka on rituaalisesti puhdistettava pahoista hengistä, jotka voivat tuhota talon. ”Jos paikalla aikaisemmin asuneilta jumalilta ja hengiltä ei pyydetä lupaa rakentamiseen, voivat ne pahoittaa mielensä”, Dhoj K.C. selittää. Kunnollisen talon rakentamiseksi on siis suoritettava oikeat rituaalit. Monet noudattavat myös bastu shastran, hindujen pyhien kirjoitusten, mukaista rakentamista.
Toisin kuin oikeat pysyvät kodit, väliaikaiset asumukset tehtiin maanjäristyksen jälkeen kiireellä ja olosuhteiden pakosta, joten niille ei yleensä tehty pysyviin koteihin liittyviä rituaaleja. Monet perheet ovat kuitenkin tuoneet vanhasta kodistaan hindujumalien alttarin väliaikaisiin asumuksiinsa. Ne ovat tärkeä osa hindukotia. Jumalilta pyydetään hyvää onnea ja suojelusta. Pienissä väliaikaisissa suojissa sytytetään ehkä vain yksi kynttilä tai suitsuke palamaan.
Myös Lamagaunissa asuvien 17-vuotiaan Rosmi ja 15-vuotiaan Roji Balamin perheen kodissa on alttari. He saivat Friends for Nepal -järjestöltä apua kaksihuoneisen betoniharkkotalon rakentamiseen. Tytöt kertovat, että talo on parempi ja turvallisempi kuin heidän edellinen kotinsa, joka oli alun perin tarkoitettu vuohien suojaksi. Ennen taloon muuttamista he tekivät äitinsä kanssa puja-rituaalin, jossa talo puhdistettiin onnettomuutta tuottavasta energiasta. Heillä on nyt uusi koti.
”Maa, jolle talo rakennetaan, on jumalien koti, joten talokin on jumala”
ICCO-järjestössä työskentelevän antropologi Bidhyanath Bhurtelin mukaan olisi tärkeää suunnitella ihmisten tarpeisiin sopivia taloja. Tällä hetkellä monet suunnitelmat tulevat keskitetysti ylhäältäpäin. Toimivien talojen rakentaminen vaatii kuitenkin talonomistajien osallistumista. Rakennuskannan uusiminen on pitkä prosessi ja voidaan ajatella, että uudet maanjäristystä kestävät talot rakentavat omalta osaltaan vahvempaa ja turvallisempaa valtiota. Joidenkin vuosien päästä nähdään, minkä näköisiä kyliä Nepaliin nousee maanjäristyksen jälkeen, miten kulttuuriset ja tekniset ratkaisut yhdistyvät toimivien talojen rakentamiseksi, ja millä tavoin uudet talot muuttavat ihmisten elämää.
Kirjallisuus:
Carsten, Janet 2004. After Kinship: New Departures in Anthropology. Cambridge: Cambridge University Press.
Carsten, Janet & Hugh-Jones, Stephen 1995. About the House. Lévi-Strauss and Beyond. Cambridge: Cambridge University Press.
Vokes, Richard 2013. The House Unbuilt. The Actor-networks, Social Agency and the Ethnography of a Residence in South-Western Uganda. Social Anthropology 21 (4).
Artikkelikuva: Rosmi ja Roji Balami muuttivat uuteen taloon äitinsä kanssa. Kuva: Suvi Sillanpää
