Rajanvetoa – seksuaalisesta häirinnästä Suomessa

Naisiin koh­dis­tu­va sek­su­aa­li­nen häirintä on viime aikoina herät­tä­nyt kes­kus­te­lua mediassa. Ilmiö on noussut esiin ilta­päi­vä­leh­tien lööpeissä sekä sosi­aa­li­sen median kes­kus­te­luis­sa. Viittaan tässä esi­mer­kik­si #Lääppijä – kes­kus­te­luun, jossa suo­ma­lai­set jakoivat koke­muk­si­aan sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä. Seksuaalinen häirintä ei ole ilmiönä uusi, mutta siihen on alettu puuttua etenkin jul­ki­suu­des­sa entistä enemmän.

Tuon tässä tekstissä esille kan­di­daa­tin­tut­kiel­maa­ni varten kerää­mää­ni sek­su­aa­lis­ta häirintää käsit­te­le­vää haas­tat­te­luai­neis­toa. Kuvailen sek­su­aa­lis­ta häirintää haas­tat­te­le­mie­ni Oulun Tyttöjen Talolla käyvien nuorten koke­mus­ten pohjalta ja selvennän, kuinka ilmiötä voisi ant­ro­po­lo­gi­ses­ta näkö­kul­mas­ta tutkia.

Seksuaalinen häirintä ja antropologia

EU:n perus­oi­keus­vi­ras­ton naisiin koh­dis­tu­van väki­val­lan raportin (2014) mukaan Suomessa 71 % naisista on kokenut sek­su­aa­lis­ta häirintää 15. ikä­vuo­teen mennessä. Seksuaalinen häirintä on siis, etenkin naisiin ja tyttöihin koh­dis­tu­va­na, hälyt­tä­vän yleistä. Häirintä voi olla sanal­lis­ta, sanatonta tai fyysistä, sellaista ei-toivottua käytöstä, jolla tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti loukataan toisen sek­su­aa­lis­ta kos­ke­mat­to­muut­ta. Se voi siis olla kaikkea taka­muk­sel­le taput­te­lus­ta rivosti vies­ti­viin kat­sei­siin, eleisiin tai vih­jai­lui­hin.

Antropologialla on sen­si­tii­vis­ten aiheiden tut­ki­mi­ses­sa paljon annet­ta­vaa. Osallistuva havain­noin­ti, haas­tat­te­lut sekä etno­gra­fi­nen kuvailu mah­dol­lis­ta­vat ihmisten omien koke­mus­ten esille tuomisen sekä tut­kit­ta­van aiheen laajan kuvailun ja analyysin. Seksuaalisen häirinnän tut­ki­mi­nen on tärkeää eri­tyi­ses­ti häirintää koke­nei­den äänten kuuluviin tuo­mi­sek­si. Antropologiaan kuuluvat syvä­luo­taa­vat haas­tat­te­lut ovat hyvä keino tutkia näin arkaa aihetta.

Vuonna 2006 perus­tet­tu Oulun Tyttöjen Talo on 12 – 28 -vuo­tiai­den tyttöjen ja nuorten naisten tapaa­mis­paik­ka. Talon tar­koi­tuk­se­na on olla helposti lähes­tyt­tä­vä paikka, jossa nuoret voivat viettää aikaa, pohtia elämää sekä hakea apua tarpeen tullen. Tyttöjen Talolla on aina paikalla aikuisia, joiden puoleen tytöt voivat tar­vit­taes­sa kääntyä.

Kuva: Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0

Pyrkimyksenäni oli haas­ta­tel­la nuoria heidän sek­su­aa­li­sen häirinnän koke­muk­sis­taan, mutta havaitsin nopeasti, ettei arka­luon­toi­ses­ta ja vakavasta aiheesta puhuminen ollut helppoa. Haastattelujen määrä jäi vähäi­sek­si, tein niitä lopulta yhteensä vain kaksi, sillä nuoret naiset kokivat sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä puhumisen vaikeaksi. Tässä tulee esille hen­ki­lö­koh­tais­ten teemojen tut­ki­mi­sen vaikeus.

Antropologisella osal­lis­tu­val­la havain­noin­nil­la on kuitenkin poten­ti­aa­lia rikkaan tut­ki­mus­ma­te­ri­aa­lin kerää­mi­sek­si, sillä se perustuu tut­kit­ta­van ja tutkijan väliselle täy­del­li­sel­le luot­ta­muk­sel­le ja pit­kä­jak­soi­suu­del­le. Luottamusta lähdetään raken­ta­maan hitaasti tutkijan ja tut­kit­ta­van välisen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen kautta eikä epä­miel­lyt­tä­vis­tä aiheista ole pakko puhua, jos siltä ei tunnu. Tutkittavien hen­ki­löl­li­syy­den ja yksi­tyi­syy­den suo­je­le­mi­nen on myös osa ant­ro­po­lo­gian tut­ki­muse­tiik­kaa.

Tekemäni haas­tat­te­lut ovat kes­kus­te­lun­omai­sia hen­ki­lö­koh­tai­sia yksi­lö­haas­tat­te­lu­ja. Tavoitteenani oli selvittää, millaisia käsi­tyk­siä ja koke­muk­sia tytöillä oli sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä sekä min­kä­lai­sia vai­ku­tuk­sia sek­su­aa­li­sen häirinnän tilan­teel­la voi olla tyttöjen psyyk­ki­seen ja fyysiseen hyvin­voin­tiin.

Häirinnän kokemus subjektiivisena

Seksuaalinen häirintä näyt­täy­tyi Tyttöjen talon kävi­jöi­den kes­kuu­des­sa sub­jek­tii­vi­se­na, moni­tul­kin­tai­se­na ja hyvin hen­ki­lö­koh­tai­se­na. Kokemus häi­rin­näs­tä riippui pitkälti tilan­tees­ta, jossa se tapahtui. Aineistoni perus­teel­la vaikuttaa siltä, että yhdessä tilan­tees­sa käyt­täy­ty­mis­tä voidaan pitää häi­rin­tä­nä, toisessa taas ei.

Esimerkkinä täl­lai­ses­ta tilan­tees­ta voisi käyttää flirt­tai­lua. Flirttiä voidaan kuvata toi­sis­taan vie­hät­ty­nei­den hen­ki­löi­den väliseksi toi­min­nak­si. Flirttailu ei silloin tunnu epä­miel­lyt­tä­väl­tä, vaan molemmat henkilöt nauttivat tilan­tees­ta. Jos tilanne muuttuu sek­su­aa­li­sek­si häi­rin­näk­si, flirtin kohde ei tunne oloaan mukavaksi vaan alis­te­tuk­si ja epä­var­mak­si. Seksuaalisen häirinnän tilan­tees­sa flirtin luonne muuttuu yksi­puo­li­sek­si. Flirttaileva huomio, vaikka vih­jai­le­vat katseet, voidaan kokea posi­tii­vi­se­na esi­mer­kik­si oman ikäisen henkilön osoit­ta­ma­na, mutta jos kyseessä olisi itseä kymmeniä vuosia vanhempi naapurin tuttu, tilanne alkaakin muuttua ahdis­ta­vak­si.

”Sillon ku se (naapurin setä) tuli sel­vin­päin kylään, niin sillon se yleensä vähän vaan taka­muk­ses­ta taputteli, että “Mitäs tyttö?”, mut humalassa oli sitten kovemmat otteet ja se pus­saus­yri­tys, että “No annappa setälle nyt pusu.”

Myös tunteiden tärkeys häirinnän käsi­tyk­sen muo­dos­tu­mi­ses­sa korostuu. Omat tunteet kertovat omista rajoista ja tilanteen hyväk­syt­tä­vyy­des­tä paljon. Tunteet varoit­ta­vat mah­dol­li­ses­ta uhkaa­vas­ta tilan­tees­ta ja niitä tulisi kuunnella. Haastattelemani nuoret naiset pitivät omien rajojen ymmär­tä­mis­tä sek­su­aa­li­sen häirinnän tilanteen arvioi­mi­sen kannalta äärim­mäi­sen tärkeänä. Jos rajojaan ei tiedosta, kuinka voi tietää milloin toinen ylittää ne?

”Jos toinen sanoo ”ei”, ja toinen ei lopeta, niin sitten astutaan sen rajan yli, mikä on sek­su­aa­lis­ta häirintää. Olipa se missä muodossa tahansa.”

Before”. William Hoghart, noin vuodelta 1730. Wikimedia Commons/​Google Art Project.

Jatkuvuus ja muuttuvuus

Tutkielmassani näyt­täy­tyi sek­su­aa­li­sen häirinnän ilmiön jatkuvuus ja muut­tu­vuus. Jatkuvuudella tarkoitan tässä sitä, että tilanne voi kehittyä nopeasti pahem­mak­si. Esimerkiksi Internetissä tapahtuva häirintä voi helposti kärjistyä ja muuttua kas­vok­kain tapah­tu­vak­si. Häiritsijä voi ehdottaa tapaa­mis­ta ja tilanne voi pahentua.

”Just nime­no­maan Internetissä törmännyt johonkin keski-ikäiseen mieheen. Tää mun kaveri taisi olla 17, sillä kiep­peil­lä, että oli täyt­tä­mäs­sä 18… Ja se mies oli törmännyt jossain kau­pun­gil­la mun kaveriin ja alkanu vai­noa­maan sitä. Jotenki oli aina siellä minne mun kaveri meni. Et se alko menemään ihan sel­lai­sek­si ahdis­te­luk­si.”

Muuttuvuuden aspekti on myös tärkeä, sillä sek­su­aa­li­sen häirinnän kokemusta ei vält­tä­mät­tä edes aluksi mielletä kovin vakavaksi. Myöhemmin asiaa käsi­tel­täes­sä tilanteen todel­li­suus voi paljastua uhrille itsel­le­kin yllät­tä­vä­nä. Tämän takia sek­su­aa­li­sen häirinnän koke­muk­sen käsit­te­le­mi­nen on tärkeää, jotta tilanne tun­nis­te­taan ja hyväk­sy­tään tapah­tu­neek­si.

Häirintää voi tapahtua missä tahansa, mutta näyttäisi siltä, että se on Suomessa muut­tu­mas­sa yhä enemmän pii­lo­te­tuk­si. Ei-jul­ki­sik­si miel­tä­mäm­me tilat, kuten esi­mer­kik­si Internet, toimivat kas­va­vas­sa määrin sek­su­aa­li­sen häirinnän näyt­tä­möi­nä.

Haastattelemieni nuorten kes­kuu­des­sa Internetissä tapah­tu­vaa häirintää pidettiin taval­li­se­na. Internetissä häirintä voi olla esi­mer­kik­si rivoja kuvia, video­ma­te­ri­aa­lia intii­mia­lueis­ta tai häi­rit­se­viä viestejä kes­kus­te­lu­pals­toil­la. Seksuaalinen häirintä on siis ilmiönä muuttuva ja jat­ku­vas­sa liik­kees­sä. Olisikin tärkeää tutkia aihetta enemmän, jotta voisimme välttyä mah­dol­li­sil­ta uusilta häirinnän muodoilta sekä puuttua etenkin lapsiin ja nuoriin koh­dis­tu­vaan häi­rin­tään.

Mitä asialle voitaisiin tehdä?

Seksuaalinen häirintä on vakava ilmiö. Kyseessä on vaikeasti tut­kit­ta­va, arka aihe ja eräs tapa lähestyä sitä olisi ihmisten hen­ki­lö­koh­tai­siin koke­muk­siin perustuva tutkimus. Seksuaalista häirintää koke­nei­den olisi tärkeää saada äänensä kuuluviin. Näin saa­tai­siin sek­su­aa­li­sen häirinnän ilmiöstä esille todel­li­set luvut ja yleisyys. Ehkä myös kynnys puhua ilmiöstä madal­tui­si. Somen #lääppijä-kes­kus­te­lus­sa huo­ma­sim­me, kuinka moni koki tarvetta jakaa koke­muk­si­aan jul­ki­ses­ti.

Seksuaalisesta häi­rin­näs­tä puhut­taes­sa tulee pyrkiä ennen kaikkea tilan­tei­den ennal­taeh­käi­se­mi­seen. Häirintään liittyvää tie­toi­suut­ta etenkin lasten ja nuorten kes­kuu­des­sa tulisi lisätä, jotta voisimme turvata jokai­sel­le tur­val­li­sen eli­nym­pä­ris­tön. Erityisesti omien rajojen tie­dos­ta­mi­nen on tärkeää, jotta häirintää kohtaava pystyy tun­nis­ta­maan tilanteen ja vai­kut­ta­maan siihen esi­mer­kik­si tekemällä riko­sil­moi­tuk­sen tai kään­ty­mäl­lä muiden auttavien tahojen puoleen. Joskus tilan­tei­ta tapahtuu, ja silloin meidän tulisi järjestää mah­dol­li­sim­man helposti lähes­tyt­tä­viä tuki­pal­ve­lui­ta häirintää koke­neil­le.

Seksuaalisen häirinnän vai­ku­tuk­set näyt­täy­tyi­vät tut­ki­muk­ses­sa­ni yksilön tasolla moni­nai­si­na. Tilanne vaikuttaa ihmiseen koko­nais­val­tai­ses­ti, psyyk­ki­ses­ti ja fyy­si­ses­ti. Ahdistelutilanteen jälkeen saatetaan kokea ahdis­tu­nei­suut­ta, häpeää ja myös syyl­li­syyt­tä. Tällaisten nega­tii­vis­ten tunteiden myötä häirintää kokenut saattaa ajatella, että häirinnän tilanne oli oma vika. Itsensä syyt­tä­mi­nen tilan­tees­ta ei johda mihinkään, vaan useim­mi­ten aiheuttaa tapah­tu­mis­ta vai­ke­ne­mi­sen. Tästä syntyy noi­dan­ke­hä, jossa sek­su­aa­li­sen häirinnän uhri syyttää itseään tapah­tu­nees­ta, vaikenee ja edelleen patoaa tunteita sisälleen. Pahimmassa tapauk­ses­sa sek­su­aa­li­nen häirintä jatkuu ja pahenee. Tämä kehä on kat­kais­ta­va. Parhaiten siinä onnis­tu­taan lisää­mäl­lä tie­toi­suut­ta sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä. Myös sek­su­aa­li­seen häi­rin­tään syyl­lis­ty­vien täytyy ymmärtää tekojensa laa­ja­mit­tai­set seu­rauk­set.

Haastattelemani henkilöt kokivat, että sek­su­aa­li­sen häirinnän tilan­tees­ta olisi ensin helpointa puhua ystäville ja sen jälkeen siirtyä matalan kynnyksen pal­ve­lui­den kautta mah­dol­li­sel­le ammat­ti­aut­ta­jal­le. On tärkeää muistaa, että häirintä ei koskaan ole uhrin vika, ja että sek­su­aa­li­sen häirinnän ilmiöiden taustalla vai­kut­ta­vat yhteis­kun­nal­li­set tekijät, kuten sosi­aa­li­nen status, suku­puo­li­roo­lit, val­ta­suh­teet ja arvoil­ma­pii­ri.

Antropologialla on täl­lais­ten vai­et­tu­jen aiheiden tut­ki­mi­seen paljon annet­ta­vaa. Ihmisläheinen, sen­si­tii­vi­nen sekä useim­mi­ten haas­tat­te­lui­hin perustuva tutkimus on sopiva juuri täl­lai­seen aiheeseen paneu­tu­mi­seen. Onneksi julkisen kes­kus­te­lun myötä sek­su­aa­li­nen häirintä on ilmiönä saanut näky­vyyt­tä ja toi­vot­ta­vas­ti siihen suun­na­taan yhä enemmän huomiota.

  • Podcast-lukija: Bea Bergholm

Kirjoittaja

Tanja Portimo (HUK) on Oulun yliopiston maisterivaiheen kulttuuriantropologian opiskelija. Hän on kiinnostunut väkivaltaan liittyvistä ilmiöistä, erityisesti naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.

Ruandan kansanmurhasta tuli huhtikuussa kuluneeksi 25 vuotta. Menehtyneitä surraan vuotuisen muistokävelyn ja kynttiläseremonian lisäksi nykyisin myös twiittaamalla. Sureminen ja muistaminen ovat tärkeitä osia valtion uudelleenrakentamisessa.

Suomessa on paljon aikuisia amatöörikilpaurheilijoita, joista osa on lajinsa huippuja maailmalla. Mikä saa heidät harrastamaan ja kilpailemaan vaativissa, paikoin tapaturma-alttiissa lajeissa ja käyttämään siihen lähes kaiken vapaa-aikansa?