Kauniit hampaat, kaunis hymy

Länsimaisen kau­neus­kä­si­tyk­sen mukaan hymy on kaunis, kun se paljastaa tasaisen, valkean ham­mas­ri­vis­tön. Rapakon tuolla puolen pepsodent-hymy on ehdoton osa menes­tys­tä ja sosi­aa­lis­ta asemaa. Hampaiden valkaisu yleistyy meilläkin kovaa vauhtia.

Kaakkois-Aasiassa on alueita, joilla ham­mas­luun vär­jää­mi­sen tarve ymmär­re­tään hyvin. Siellä hampaat tosin tuppaavat olemaan liian valkoisia. Ranskan siirtomaa­her­ruu­den aikaan nykyisen Vietnamin alueella valkoisia hampaita pidettiin likaisina ja moraa­lit­to­mi­na, eläimen hampaiden kal­tai­si­na. Kunnon ihmisen aamu­ru­tii­nei­hin kuului hampaiden mus­taa­mi­nen niiden päälle levi­tet­tä­väl­lä tahnalla. Borneossa on heimoja, joiden parissa hampaat mustataan tänäkin päivänä kauneuden, terveyden ja sosi­aa­li­sen statuksen nimissä.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.

Flintin kaupungissa, Michiganissa vuonna 2014 alkaneen vesikriisin seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset sairastuivat lyijymyrkytykseen ja koko kaupungin luottamus viranomaisiin rapautui. Flintin kriisi on nykypäivän esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun valtio nostaa taloudelliset intressit ihmisten hyvinvoinnin edelle ja toimii demokraattisen päätöksenteon vastaisesti. Vaikka paikalliset onnistuivat omalla aktiivisuudellaan saamaan viranomaiset vastuuseen teoistaan, ei kriisi ole vielä ohi.

Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.