Lihan kulttuuri

Ruokatottumuksemme, kuten lihan­syön­ti, ovat osa kult­tuu­ria. Yhden yhteis­kun­nan ravit­se­mus­oh­jeet eivät vält­tä­mät­tä toimi toisessa, sillä pers­pek­tii­vi ter­vey­teen, ruo­ka­va­lioon ja lihaan vaihtelee suuresti.

Esimerkiksi ali­ra­vit­se­muk­ses­ta kär­si­väl­lä Itä-Timorilla lihaa syödään vain ani­har­voin kult­tuu­ri­ses­ti mer­kit­tä­vien sere­mo­nioi­den yhtey­des­sä. Vaikka lihan osuutta ruo­ka­va­lios­sa olisi mah­dol­lis­ta kasvattaa, estävät kult­tuu­ri­set käytännöt useim­mi­ten muutoksen ruo­ka­va­lios­sa.

Yhdysvalloissa liha puo­les­taan kuuluu päi­vit­täi­seen ruo­ka­va­lioon ja sitä syödään lii­ak­si­kin. Molemmissa tapauk­sis­sa ruo­ka­va­lion ongel­ma­koh­dat, joko lii­al­li­nen tai liian vähäinen lihan­syön­ti, ovat läh­tö­koh­dil­taan myös kult­tuu­ri­sia.

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.

Flintin kaupungissa, Michiganissa vuonna 2014 alkaneen vesikriisin seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset sairastuivat lyijymyrkytykseen ja koko kaupungin luottamus viranomaisiin rapautui. Flintin kriisi on nykypäivän esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun valtio nostaa taloudelliset intressit ihmisten hyvinvoinnin edelle ja toimii demokraattisen päätöksenteon vastaisesti. Vaikka paikalliset onnistuivat omalla aktiivisuudellaan saamaan viranomaiset vastuuseen teoistaan, ei kriisi ole vielä ohi.

Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.