New agen huipentuma: Mayojen maailmanloppu 2012

Teksti: Emmi Huhtaniemi, VTM Podcast-lukija: Veikko Lindholm

Vuonna 2012 kohistiin maa­il­man­lo­pus­ta. Muinaisen maya-kansan kalen­te­rin “suuri sykli” oli lop­pu­mas­sa 21.12.2012. Mitä silloin tapah­tui­si? Mayat olivat tal­len­ta­neet kivisiin monu­ment­tei­hin ja pyra­mi­dei­hin tut­ki­joi­ta ihme­tyt­tä­väl­lä tark­kuu­del­la tietoa, joka liittyi tai­vaan­kap­pa­lei­den kul­ku­ra­toi­hin ja kosmoksen ilmiöihin. Ehkä he tiesivät jotain, mistä nykyih­mi­nen on täysin tie­tä­mä­tön?

Ajankohtaan liittyi maa­il­man­lo­pun lisäksi monen­lai­sia tarinoita ja teorioita. Odotettiin ihmis­kun­nan tie­toi­suu­den muutosta, Vesimiehen ajan alkua, vanhojen jumalien paluuta, jopa vii­mei­sim­mäs­tä Indiana Jones -elo­ku­vas­ta tuttujen mystisten kris­tal­li­kal­lo­jen esiin­tu­loa.

Vakavasti ottaen, mistä tässä oikein oli kyse? Joulukuussa 2012 lähdin pro graduni tiimoilta Meksikoon ottamaan selvää. Kokonaisuudessaan vietin paikan päällä yhteensä kolme kuukautta pyr­ki­myk­se­nä­ni ymmärtää tätä new age -kokemusta sisältä päin.

Uusi aika ja mayat

Meksikon ja Guatemalan kuu­lui­sim­mat maya-temppelit ja pyhät paikat olivat keränneet tuhan­sit­tain ilmiöstä kiin­nos­tu­nei­ta ihmisiä eri puolilta maailmaa. He eivät odot­ta­neet loppua, vaan paremman aika­kau­den alkua — hip­pi­liik­keen kuu­lui­sak­si tekemää “uutta aikaa” (new age).

Emmi Huhtaniemi 1

Palenquen rauniot. Kuva: Emmi Huhtaniemi

New age on huma­nis­ti­nen ideologia, jonka ytimessä on ajatus kaiken yksey­des­tä. Eri uskonnot ja perinteet eivät ole keskenään ris­ti­rii­das­sa, vaan niissä on kyse eri­lai­sis­ta muodoista, joita kaiken taustalla oleva ykseys on saanut. Yksilö itse tietää oman henkensä joh­dat­ta­ma­na mikä on hänelle totta ja oikein. Vaikka ideologia on hyvin indi­vi­dua­lis­ti­nen, tekemällä hyvää itselleen tekee samalla hyvää muille ja päin­vas­toin. Aate on kan­sain­vä­li­nen ja saa erilaisia muotoja eri kult­tuu­ri­pii­reis­sä. Ilmaisu “new age” on vakiin­tu­nut kat­to­ter­mik­si monille käy­tän­nöil­le, tavoille ja usko­muk­sil­le, joita yhdistää näkemys henkisen tason ensi­si­jai­suu­des­ta materiaan nähden. New agen har­joit­ta­jat välttävät termiä usko, sillä poh­jim­mil­taan on kyse koke­muk­ses­ta.

Muinaisilla mayoilla on erityinen paikka new age -ajat­te­lus­sa. Mayoihin liit­ty­viin mie­li­ku­viin perus­tu­vaa new agen haaraa kutsutaan may­anis­mik­si. Mayat kiehtovat län­si­maa­lais­ten mie­li­ku­vi­tus­ta ehkä juuri tarkan astro­no­mi­sen tietonsa ja ark­ki­teh­tuu­rin­sa vuoksi. Lisäksi suurimmat maya-kaupungit hylättiin selit­tä­mät­tö­mäs­ti 800-luvulla, mikä on johtanut monen­lai­siin teo­rioi­hin. Erään näke­myk­sen mukaan mayat olivat kotoisin ulkoa­va­ruu­des­ta, jonne he myös palasivat. 21.12.2012 oli may­anis­min odotettu hui­pen­tu­ma, jolloin jotain poik­keuk­sel­lis­ta odo­tet­tiin tapah­tu­vak­si. Todellisuudessa mayat eivät kansana ole kadonneet minnekään, vaan asuttavat edelleen Meksikon, Guatemalan ja Belizen alueita.

Uuteen aikakauteen valmistautuminen

Aloittelevana ant­ro­po­lo­gi­na minulla oli onni osal­lis­tua maya-vanhin Marzo Yuk Quetzalin jär­jes­tä­mään ritu­aa­li­seen val­mis­tau­tu­mi­seen suurta aika­kau­den muutosta varten.

Marzo Yuk Quetzalin puhe tallennetaan Toninán temppelinraunioilla. Kuva: Emmi Huhtaniemi

Marzo Yuk Quetzalin puhe tal­len­ne­taan Toninán temp­pe­lin­rau­nioil­la. Kuva: Emmi Huhtaniemi

Hän oli omien sanojensa mukaan löytänyt esi-isiensä opetusten taustalta ykseyden — saman ajatuksen, johon new age -ideologia pohjautuu. Kaikkien heimojen ja kansojen tulisi tehdä henkistä työtä maailman hyväksi ja hylätä turhat erottelut ja rajoi­tuk­set.

Marzo Yuk Quetzalin tulkinnan mukaan mui­nais­ten mayojen tieto maa­il­man­kaik­keu­des­ta perustui heidän korkeaan tie­toi­suu­den tasoonsa. Mayat olivat yhtä kosmoksen kanssa ja tiesivät sen salai­suu­det. Kalenterin suuren syklin päät­tyes­sä mikään ei “loppuisi”, vaan kosminen tie­toi­suus tulisi helpommin ihmis­kun­nan saa­vu­tet­ta­vak­si. Laajentuneen tie­toi­suu­den vas­taa­not­ta­mi­seen olisi tar­peel­lis­ta val­mis­tau­tua. Tämä tapah­tui­si 13 päivän ritu­aa­lis­sa, joka sisälsi muun muassa paastoa, medi­taa­tioi­ta, sere­mo­nial­li­sia saunoja (temazcal), lau­la­mis­ta ja joogan kaltaisia fyysisiä har­joi­tuk­sia. Kaikki nämä tekniikat ovat tie­toi­suu­teen vai­kut­ta­via, ja yleisiä monissa new age -käy­tän­nöis­sä. Niillä pyritään kuorimaan esiin ihmisen “todel­li­nen” itse, joka on hukkunut mate­ri­aa­li­sen elämän ja egon ongelmien alle.

Valmistautumiseen saapui noin 70 henkilöä. Suurin osa oli mek­si­ko­lai­sia suur­kau­pun­kien asukkaita, jotka kai­pa­si­vat yhteyttä luontoon ja juuriinsa. Heidän lisäkseen kiin­nos­tu­nei­ta tuli Pohjois- ja Etelä-Amerikasta sekä Euroopasta. Jotkut olivat omis­ta­neet koko elämänsä hen­ki­sel­le matkalle, toiset olivat uteliaita kalen­te­rin päät­ty­mi­sen suhteen. Luvassa oli siis kaikkien aikojen new age -rituaali, mek­si­ko­lai­sel­la pai­kal­lis­vä­ril­lä ja may­anis­min sym­bo­lii­kal­la höys­tet­ty­nä. Valmistautuminen tapahtui Ha O Mek Kan -eko­ky­läs­sä Chiapasin osa­val­tios­sa, joka on tunnettu maya-temp­pe­leis­tään. Sieltä mat­kus­tet­tiin kuu­lui­sil­le Palenquen temp­pe­li­rau­nioil­le suurta sere­mo­ni­aa varten 21. jou­lu­kuu­ta.

Ekokylän rueda de medicina, rohtokehä. Kuva: Emmi Huhtaniemi

Ekokylän rueda de medicina; rohtokehä. Kuva: Emmi Huhtaniemi

13 päivän ritu­aa­li­jak­so oli inten­sii­vi­nen. Kaupunkilaisille luonnon ja ele­ment­tien läheisyys, puhu­mat­ta­kaan sähkön puut­tees­ta, oli ihmeel­lis­tä. Ympäröivä sademetsä äänineen, joen kohina, iltaisin yhtäkkiä las­keu­tu­va pimeys ja tuli­kär­pä­set, auringon käsit­tä­mä­tön kuumuus… Luonnon voima ja ihmisen riip­pu­vuus siitä tulivat ilmei­sik­si eri­tyi­ses­ti tulen suhteen. Ilman sitä ei olisi valoa, eikä oikein ruo­kaa­kaan. Tuli oli tärkeä myös sym­bo­li­ses­ti: heti ensim­mäi­se­nä päivänä oli sytytetty sere­mo­nial­li­nen tuli, joka pidet­täi­siin palamassa yötä päivää koko ritu­aa­li­jak­son ajan. Tulen äärelle kerään­nyt­tiin iltaisin ja sitä puhu­tel­tiin esi-isänä, joka valvoi ja suojeli val­mis­tau­tu­mis­ta. Päivien kuluessa tuleen muodostui hen­ki­lö­koh­tai­nen suhde, ja se tuntui välillä vastaavan räis­ky­mäl­lä, kun joku jakoi huoliaan tai kiitti tietystä koke­muk­ses­ta.

Rituaalinen tois­tu­vuus vaikutti vahvasti aisteihin ja kehoon, minkä seu­rauk­se­na jotkut kertoivat tele­paat­ti­sis­ta ais­ti­muk­sis­ta, toiset ihmeel­li­sis­tä unista ja näyistä medi­taa­tios­sa. Oma asenteeni oli varau­tu­nut mutta utelias, ja koin itsekin sha­ma­nis­ti­sen matkan erään sere­mo­nial­li­sen saunan jälkeen. Unen ja valveen välillä olevassa tie­toi­suu­den tilassa koin mat­kus­ta­va­ni etsimässä vas­tauk­sia minua vai­van­nei­siin kysy­myk­siin. Tärkein kon­kreet­ti­nen muutos, jonka kaikki havait­si­vat, oli mer­ki­tyk­sel­li­sel­tä tuntuvien yhteen­sat­tu­mien lisään­ty­mi­nen. Sisäinen ja ulkoinen todel­li­suus alkoivat vastata toisiaan: ajatuksen tasolla mieleen tuleva asia ilmeni myös ulkoi­ses­sa todel­li­suu­des­sa. Tämä synk­ro­ni­si­tee­tik­si kutsuttu ilmiö on monelle tuttu arkie­lä­mäs­tä.

Marzo Yuk Quetzal valmistautuu johdattamaan kulkuetta Toninán mayatemppelin raunioille. Kuva: Emmi Huhtaniemi

Marzo Yuk Quetzal val­mis­tau­tuu joh­dat­ta­maan kulkuetta Toninán may­atemp­pe­lin rau­nioil­le. Kuva: Emmi Huhtaniemi

Tuntui siltä, että tarina jota paljon tois­tel­tiin, alkoi muuttua todeksi. Harmonia lisääntyi maa­il­mas­sa, ja osal­lis­tu­jat olivat omak­su­mas­sa kosmisen tie­toi­suu­den.

Rituaalin voima

Rituaalin avulla ihmiset ovat kautta aikojen pyrkineet vai­kut­ta­maan elämäänsä ja ympä­röi­vään todel­li­suu­teen. Se on ihmisen ole­mas­sao­lol­le keskeinen toiminnan muoto, jonka kautta luomme omaa todel­li­suut­tam­me — ei siis ainoas­taan jotain mitä tois­te­taan ajat­te­le­mat­ta, ja mikä säilyttää asiat muut­tu­mat­to­mi­na.

Erään näke­myk­sen mukaan rituaalin toimivuus ja muu­tos­voi­ma perus­tu­vat sen koko­nais­val­tai­suu­teen. Siinä tulevat yhteen sekä hen­ki­lö­koh­tai­nen kehol­li­sen ja tun­teel­li­sen kokemisen taso, että laajempi kult­tuu­ri­nen ja yhteis­kun­nal­li­nen taso. Usein ritu­aa­liin liittyy toistoja ja voi­mak­kai­ta ais­tie­lä­myk­siä, joiden kautta mer­ki­tyk­set juurtuvat kehoon asti. Rituaali on tästä näkö­kul­mas­ta kat­sot­tu­na erään­lai­nen todel­li­suu­den ulot­tu­vuus, josta käsin ihmisellä on voima saada aikaan muutoksia.

Yksi val­mis­tau­tu­mi­seen osal­lis­tu­jis­ta, media-alan työn­te­ki­jä Mexico Citystä, kuvasi rituaalia osuvasti “softana todel­li­suu­den muok­kaa­mi­sek­si”. Tämä kyseinen rituaali jou­lu­kuus­sa 2012 puhutteli erityisen voi­mak­kaas­ti juuri mek­si­ko­lai­sia new age -har­joit­ta­jia, jotka olivat lan­nis­tu­nei­ta Meksikon tilan­tees­ta ja mek­si­ko­lai­suu­teen lii­te­tyis­tä leimoista. 

Alttari, jolla tärkeimpänä ihmisten eri kansoja symboloivat eriväriset maissit. Kuva: Emmi Huhtaniemi

Alttari, jolla tärkeimpänä ihmisten eri kansoja sym­bo­loi­vat eriväriset maissit. Kuva: Emmi Huhtaniemi

Maan todel­li­suut­ta on kauan hallinnut huumesota. Vuonna 2012 tilanne oli käynyt huo­nom­mak­si pre­si­den­tin tiu­ken­taes­sa linjaansa ennen lähes­ty­viä vaaleja. Valtaapitävien korruptio ja kulissien takainen yhteistyö huu­me­kar­tel­lien kanssa oli hyvin tiedossa, ja väki­val­las­ta oli tullut arvaa­ma­ton­ta ja arki­päi­väis­tä. Ihmiset olivat tur­tu­nei­ta pelon ilma­pii­riin, ja yksi­löl­li­set vai­kut­ta­mis­kei­not olivat vähissä. Marzo Yuk Quetzalin vision mukai­ses­ti maailma muuttuisi parem­mak­si, jos ihmiset tavoit­te­li­si­vat mui­nais­ten mayojen har­mo­nis­ta tie­toi­suut­ta. Rituaalin mek­si­ko­lai­sil­le osal­lis­tu­jil­le maan ylevästä his­to­rias­ta ammentava ajatus tie­toi­sis­ta mayoista antoi uskoa ihmisten voimaan ja oman kult­tuu­ri­pe­rin­nön ja kotimaan perim­mäi­seen hyvyyteen.

21.12.2012

Valmistautumisrituaalin hui­pen­tu­man aattona Palenquen temp­pe­lei­den lähis­töl­le oli kokoon­tu­nut satoja ihmisiä ja jännitys kasvoi. Aamulla olisi aika­kau­den muutoksen kul­mi­naa­tio­pis­te ja maa­il­man­laa­jui­sen medi­taa­tion hetki. Alkoi sataa — ensin vähän, lopulta kaa­ta­mal­la. Ympäröivä viidakko oli säk­ki­pi­meä, ja ainoa valon­läh­de oli ensim­mäi­se­nä päivänä sytytetty tuli. Sen ympärille alkoi kerääntyä levoton joukko val­mis­tu­mi­seen osal­lis­tu­via ja muita mat­ka­lai­sia. Tulesta vastaava sere­mo­nia­mes­ta­ri teki ihmeel­lis­tä työtä laulaen: kaa­to­sa­tees­ta huo­li­mat­ta tuli paloi suu­rem­pien halkojen suojassa ja räiskyi rai­vok­kaas­ti. Sen ympärille alkoi muodostua tiiviimpi piiri, joka haki lämpöä tulesta ja toi­sis­taan. Tulen vartijan laulu alkoi tarttua ihmisiin, ja joukko kasvoi kas­va­mis­taan. Puoleen yöhön mennessä odotus oli yltynyt jon­kin­lai­sek­si tais­te­luk­si tai leikiksi tulen, veden ja ihmisten kesken. Mitä enemmän satoi, sitä kovempaa ihmiset lauloivat ja tuli vahvistui. Monet kertoivat tun­te­neen­sa maagisen yhteyden ryhmän ja tulen välillä. Vanhan aika­kau­den viimeinen yö tuntui kestävän loput­to­mas­ti, ja tanssi ja laulu jatkuivat tau­koa­mat­ta puoli vuo­ro­kaut­ta. 

Tapahtuman aloitusseremonian valmistelua. Kuva: Emmi Huhtaniemi

Tapahtuman aloi­tus­se­re­mo­nian val­mis­te­lua. Kuva: Emmi Huhtaniemi

Uuden ajan kyn­nyk­sel­lä kaikki hil­jen­tyi­vät medi­taa­tioon, ja ilma tuntui olevan täynnä sähköä. Pimeys alkoi kirkastua ja sade lakkasi. Ilmassa alkoi kuulua ‘kiitos’ eri kielillä. Jännitys ja odotus pur­kau­tui­vat pik­ku­hil­jaa, ja läpimärät ja mutaiset ihmiset nauroivat ja itkivät. Ponnistus oli ollut valtava hen­ki­ses­ti ja fyy­si­ses­ti, mutta oloni oli eks­taat­ti­nen ja voimakas. Olin hukannut san­daa­li­ni mutaan, enkä voinut lopettaa hymyi­le­mis­tä.

Kokemus oli ylittänyt kaikkien odotukset. Eräs paikalla ollut kertoi myöhemmin:

Se hetki muutti elämäni. Kyllä, ehdot­to­mas­ti. Yksi kuva eri­tyi­ses­ti on mie­les­sä­ni, ja se pitää minut elossa ja tekemässä sitä mitä nyt teen. Se hetki aamuyöllä kun hil­jai­suus laskeutui ja kaikki nostivat kätensä ylös medi­taa­tion lopussa. Nostin katseeni ja näin tulen valossa satoja käsiä, eri värisiä ja eri kokoisia. Tajusin että ihmiset kykenevät luomaan sellaista harmoniaa. Sitä kuvaa kannan sydä­mes­sä­ni.”

Todellisuuden muutos

H-hetki tuli ja meni, eikä maa­il­man­lop­pua tul­lut­kaan. Kokemuksen hiipuessa ja adre­na­lii­nin häl­ve­tes­sä oli ilmeistä, että ulkoinen todel­li­suus oli muuttunut vali­tet­ta­van vähän, jos ollenkaan. Uutiset olivat yhtä lan­nis­ta­via kuin ennenkin, ja ihmis­kun­nan kol­lek­tii­vi­nen tie­toi­suus ei osoit­ta­nut para­ne­mi­sen merkkejä. Ne ihmiset, joiden kanssa kes­kus­te­lin syvemmin, olivat silti vakuut­tu­nei­ta uuden ajan alka­mi­ses­ta. Rituaali oli muuttanut osal­lis­tu­jien omaa todel­li­suut­ta, ja sen koettiin onnis­tu­neen. Maailmanlaajuinen muutos tulisi olemaan sisäinen, ja tapah­tui­si jokai­ses­sa ihmisessä tämän ollessa valmis.

New age on opti­mis­ti­nen ja huma­nis­ti­nen elä­mä­na­sen­ne. “Uusi aika” on aina juuri tuloil­laan, ja ihminen on poh­jim­mil­taan hyvä ja juma­lal­li­nen. 

Kristallikallo British Museumissa. Kuva: Rafał Chałgasiewicz (CC BY 3.0)

Kristallikallo Lontoon British Museumissa. Kuva: Rafał Chałgasiewicz (CC BY 3.0)

Kenttätyöni opetti kou­riin­tun­tu­vas­ti sen, että havainto todel­li­suu­des­ta syntyy yhtei­sis­tä tari­nois­ta ja niiden koke­mi­ses­ta aistien kautta. New age -toi­min­nal­le tyy­pil­li­sen kaavan mukaan tarina tai ideologia tarjoaa seli­tyk­sen omalle eri­koi­sel­le koke­muk­sel­le, ja koska oman koke­muk­sen on pakko olla totta, kokijan usko tarinaan vahvistuu. Uskon vah­vis­tues­sa myös oma toiminta lisääntyy, ja vai­kut­ta­via koke­muk­sia syntyy enemmän. Samanmielinen ryhmä vahvistaa koke­muk­sen oikeaksi, ja mitä eri­lai­sem­mat tarinat ja maa­il­man­kat­so­muk­set ovat aina koki­jal­leen tosia.

Entäs se Indiana Jones? Tapahtumaan saapui yksi may­anis­min vai­kut­ta­jis­ta, tunnettu kris­tal­li­kal­lon omistaja tuon mystisen esineen kanssa. Siihen liittyvä tarina oli lähes kaikille osal­lis­tu­jil­le tuttu: 13 kris­tal­li­kal­loon on kitey­ty­nyt muinaisen alku­pe­räis­kan­san viisaus, ja uuden ajan kyn­nyk­sel­lä kallot tulevat jälleen yhteen. Tarina on ratio­naa­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta kenties epä­us­kot­ta­va, mutta kun pitelee kris­tal­li­kal­loa kädessään keskellä sade­met­sää satojen laulavien ihmisten ympä­röi­mä­nä ja katsoo sen kimal­te­le­viin sil­mä­kuop­piin, herää halu antaa mah­dol­li­suus tarinan todel­li­suu­del­le.


Artikkelikuva: Eemi Nordström

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Graffitinmaalaajat miellettiin ennen usein nuorisorikollisiksi. Vaikka kyseessä on laillisuuden rajamailla liikkuva alakulttuuri, graffiti on jo kauan ollut osa taide- ja mainosmaailmaa. Viime vuosina graffiteista on tullut laajemmin hyväksytty ilmiö.

Taikauskon olemassaolo hämmentää vuosikymmenestä toiseen. Miksi enteisiin ja amuletteihin turvaudutaan edelleen, tutkimustiedosta ja koulutuksesta huolimatta? Perinteiset uskomukset, onnen varmistelu ja maagiset yhteydet saavat voimansa intuitiosta, sosiaalisuudesta ja tunteista. Kaikkia toimiamme ei ensisijaisesti ohjaa tieto.