Terveisiä monikulttuurisesta lähiöstä

Teksti: Helmi Räisänen, ant­ro­po­lo­gian opis­ke­li­ja ja Saara Toukolehto, VTM Podcast-lukija: Bea Bergholm

AntroBlogi pääsi 30.3.2016 kuun­te­le­maan yli­opis­ton­leh­to­ri Marko Juntusen esitelmää “Muslimiväestöä jakavat konflik­tit ja islamia ympäröivä tur­val­li­suu­teen ja sosi­aa­li­siin uhkiin kyt­key­ty­vä kes­kus­te­lu moni­kult­tuu­ri­ses­sa lähiössä” Suomen Antropologisen Seuran vuo­si­ko­kouk­seen Tieteiden Talolla. Esitelmä perustuu hänen meneil­lään olevaan kent­tä­työ­hön­sä Varissuon lähiössä Turussa.

Välinpitämättömyyden normi ja tyytymättömyys

Juntunen tutkii lähiöiden sosi­aa­lis­ta moni­muo­toi­suut­ta Suomessa, kes­kit­tyen etenkin mus­li­mi­dias­po­riin. Häntä kiin­nos­ta­vat lähiöt julkisena tilana ja niissä tapah­tu­vat sosio­kult­tuu­ri­set muutokset. Tutkimuksessaan Juntunen peilaa kentällä tekemiään havain­to­ja Suomessa aikai­sem­min tehdyn lähiö-tut­ki­muk­sen huo­mioi­hin. Ne seikat, joista tut­ki­mus­tie­toa ei vielä ole, vali­koi­tu­vat hänen tut­ki­muk­sen­sa pain­opis­teik­si.

Juntunen havaitsi muun muassa, ettei tut­ki­mus­ta ole tehty 1970-luvulla lähiöihin, kuten Varissuolle, muut­ta­nei­den työ­väen­luok­kais­ten suo­ma­lais­ten reak­tiois­ta lähiöiden sosi­aa­li­seen muu­tok­seen. Niinpä yhdeksi tut­ki­mus­koh­teek­si vali­koi­tui näiden maalta kau­pun­kiin muut­ta­nei­den suo­ma­lais­ten koke­muk­set lähiöiden nopeasta moni­kult­tuu­ris­tu­mi­ses­ta. Lisäksi Juntunen pyrkii sel­vit­tä­mään, miten ensim­mäi­sen polven maa­han­muut­ta­jat ja heidän jäl­ke­läi­sen­sä kokevat lähiö­ti­lan ja esi­mer­kik­si sinne koh­dis­tu­van nykyisen maa­han­muu­ton.

Varissuon lähiö. Kuva: Wikimedia Commons.

Varissuon lähiö. Kuva: Wikimedia Commons.

Aiemmin lähiöitä on Suomessa tutkinut muun muassa Matti Kortteinen 1980-luvun alussa. Kortteisen tut­ki­muk­sen aikoihin lähiöiden asukkaita olivat lähinnä maalta kau­pun­kiin muut­ta­neet ydin­per­heet, joille elämä kaupungin lähiössä näyt­täy­tyi hyvin eri­lai­se­na maaseudun menoon ver­rat­tu­na. Kortteisen tut­ki­muk­ses­sa kes­kei­sek­si nousi lähiössä val­lit­se­va “välin­pi­tä­mät­tö­myy­den normi”, jossa naapurit kyt­tä­si­vät toisiaan yhtei­söl­li­syy­den tai poliit­ti­sen aktii­vi­suu­den sijaan. Asukkaat eivät pyrkineet paran­ta­maan eli­no­lo­suh­tei­taan lähiössä, mikä johti tyy­ty­mät­tö­myy­teen ja pyr­ki­myk­seen muuttaa pois alueelta ensim­mäi­sen tilai­suu­den tullen.

Tänä päivänä lähiöt ovat Kortteisen tutkimia asui­na­luei­ta kult­tuu­ri­ses­ti ja sosi­aa­li­ses­ti moni­muo­toi­sem­pia, mutta jäljellä oleva vanhempi sukupolvi on asuttanut alueita jo vuo­si­kym­me­nien ajan. He ovat kokeneet ensikäden kautta lähiön väes­tön­ra­ken­teis­sa tapah­tu­neet muutokset, jotka ovat eit­tä­mät­tä vai­kut­ta­neet myös heidän arkeensa ja maa­il­man­ku­vaan­sa.

Perinteisesti lähiöitä asut­ta­neet mata­lam­man tulotason kan­ta­suo­ma­lai­set ovat saaneet rin­nal­leen myös maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sia naa­pu­rei­ta, kun näiden osuus lähiöiden asuk­kais­ta on kasvanut tasai­ses­ti. Maahanmuuttajien lisäksi Juntunen kiin­nos­tui tutkimaan lähiötä pidempään asut­ta­nei­den asuk­kai­den reak­tioi­ta nopeaan muu­tok­seen.

Kantaväestön kokemukset monimuotoisuudesta

Juntusen tutkimus keskittyy lähiö­elä­män kasvavaan moni­kult­tuu­ri­suu­teen, vieden lähiöiden tut­ki­mus­ta Suomessa uuteen suuntaan. Päästäkseen tutkimaan lähiötä sitä asut­ta­vien ihmisten näkö­kul­mas­ta käsin Juntunen asettui asumaan Varissuon lähiöön. Hän liittyi Varissuon työttömät ‑jär­jes­töön, jonka senio­ri­ker­ho tarjosi oivan tilai­suu­den päästä haas­tat­te­le­maan myös alueen vanhempaa ikäpolvea.

Haastatteluiden ja osal­lis­tu­van havain­noin­nin kautta esille nousi muutama kan­ta­väes­töä huo­les­tut­ta­va teema ylitse muiden. Haastatellut ihmiset ilmai­si­vat tur­hau­tu­mis­ta, kun uudet tulijat eivät “opi talon tavoille”. Turhautuminen kärjistyi heidän kuvauk­sis­saan niin sanottuun “rasis­ti­kort­tiin”, eli pelkoon leimautua rasis­tik­si, jos puuttuu jotenkin maa­han­muut­ta­ja­taus­tais­ten naa­pu­rei­den elin­ta­poi­hin. Koetut ris­ti­rii­dat koskivat hyvin käy­tän­nön­lä­hei­siä asumiseen liittyviä asioita, esi­mer­kik­si tupa­koin­tia tai veden­käyt­töä.

Kuva: Wikimedia Commons

Kuva: Wikimedia Commons

Vuosi sitten muutti yksi perhe. Tuli kai­ken­nä­kö­sii ongelmia. Mut ne ei asunu kauaa tällä. He tuli sellasest kult­tuu­rist etteivät osanneet olla. Vedenkäyttö ja kaikki muukin röhnäs… Onhan meillä nyttekin ainakin se yks ongel­ma­per­he siellä — on tääl nyt yks toinenki ongel­ma­per­he.. Just sai Sepi eilen ikkunat pestyä ni koko ikku­na­lau­ta tuhkaa täynnä ku se pudot­te­lee, polttaa tupakkaa ja sit heittää kaikki tumpit maahan ja pudot­te­lee tuhkat sieltä.”

Kertoo Juntusen haas­tat­te­le­ma pit­kä­ai­kais­työ­tön “Ritva” koke­muk­sis­taan uusien naa­pu­rei­den kanssa. Ritvan ker­to­muk­ses­sa hahmottuu selkeästi ongelmien arkisuus.

Toinen haas­tat­te­luai­neis­tos­sa esille noussut mer­kit­tä­vä teema oli kan­ta­väes­töön kuuluvien asuk­kai­den kuvailema avut­to­muu­den tunne, joka liittyi heidän koke­muk­siin­sa omasta kyvyt­tö­myy­des­tä vaikuttaa alueen “nega­tii­vi­seen” kehi­tyk­seen. Suuri osa Varissuon vuokra-asun­nois­ta on suur­si­joit­ta­jien omis­tuk­ses­sa, ja asuntoja vuo­kra­taan usein maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sil­le. Tämä on herät­tä­nyt alueen kan­ta­suo­ma­lai­sis­sa koke­muk­sen “vii­mei­sik­si” suo­ma­lai­sik­si jää­mi­ses­tä. Ihmiset kokevat, että heidän, eli alueen “alku­pe­räis­ten“ asuk­kai­den, oletetaan sopeu­tu­vat muu­tok­seen. Samanaikaisesti he ajat­te­le­vat, että vuo­kra­nan­ta­jat eivät avusta uusien tulok­kai­den sopeut­ta­mi­ses­sa tarpeeksi, esi­mer­kik­si opet­ta­mal­la heille asumisen sääntöjä. 

Kantaväestön edus­ta­jien kommentit alueen moni­kult­tuu­ris­tu­mi­ses­ta ja etnisiin vähem­mis­töi­hin kuu­lu­vis­ta naa­pu­reis­taan olivat sävyltään ja kie­lel­tään usein hyvinkin rasis­ti­sia. Naapureista käy­tet­tiin hal­ven­ta­via ja louk­kaa­via nimi­tyk­siä, joiden käyttö vaikuttaa hyvin nor­ma­li­soi­tu­neel­ta Varissuolla. Esimerkiksi raken­nusa­lal­ta eläk­keel­le jäänyt “Jukka” kuvaili tilan­net­ta seu­raa­van­lai­ses­ti:

”Entinen kau­pun­gin­joh­ta­ja, Lahoniitty, sanoi että ne rikas­tut­taa meidän elämää. Mut me ollaan rikas­tut­tu tarpeeksi. Nyt niitä hui­vi­päi­tä ja laka­na­päi­tä tulee koko ajan lisää ja juttu vaan kiirii…”

Kolmas haas­tat­te­luis­sa muo­tou­tu­nut teema käsitteli tur­vat­to­muu­den tunnetta. Vanhemmat kan­ta­väes­tön edustajat olivat usein sitä mieltä, että heidän asui­na­lu­een­sa on muuttunut tur­vat­to­mak­si, vaikka kukaan heistä ei ollutkaan hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kokenut uhkaavia tilan­tei­ta. Tilastollisesti Varissuon alue on nykyään tur­val­li­sem­pi ja rau­hal­li­sem­pi paikka kuin vielä kym­me­ni­sen vuotta sitten.

Kuva: Gratisography

Kuva: Gratisography

Nuoriso-ohjaajana toimivan Leilan mukaan häi­riö­käyt­täy­ty­mi­nen on vähäistä:

”Täällä pyörii sellaiset 130 ihmistä… Ne pelaa Playstationia, meillon musiikkia joskus on bändejä, meillon taitavia rap­pa­rei­ta. Aluksi ne pojat katto mua kuin ilmaa, sitten mä lopulta her­mos­tuin kokonaan tilan­tee­seen ja huusin et vittu nyt kuun­te­let­te. Sen jälkeen ne on kun­nioit­ta­neet mua. Sun täytyy ottaa se oma tonttisi niiden kanssa. Tään jälkeen ei ole ollu mitään ongelmaa. Mun kolmen työvuoden aikana ei oo tapah­tu­nut mitään vaka­vam­paa jär­jes­tys­häi­riö­tä. No yhden kerran ovella sekava suo­ma­lais­nai­nen kävi kimppuun, raapi ja potki. Pojat sano mulle, mikset huutanut meitä apuun. Mä sanoin että on mun vel­vol­li­suus vastata siitä että nuoret ovat turvassa.”

Juntunen huomasi tur­vat­to­muu­den tunteen olevan voi­mak­kaas­ti yhtey­des­sä alueen nopeaan väes­tön­muu­tok­seen ja etnisten vähem­mis­tö­jen näky­vyy­teen alueen katu­ku­vas­sa. Turvattomuuden tunne on siis kyt­kök­sis­sä muu­tok­seen liit­ty­viin mie­li­ku­viin, jotka toisaalta eivät aina heijasta sitä mitä kau­pun­gin­osas­sa joka­päi­väi­sen elämän tasolla tapahtuu. Vaikka alueella on melko rau­hal­lis­ta, kes­kus­te­luis­sa vii­tat­tiin mah­dol­li­siin tuleviin ongelmiin, jotka joh­tui­si­vat esi­mer­kik­si maa­han­muut­ta­jien kes­ki­näi­sis­tä konflik­teis­ta.

Varissuolla asuva “Aune” jutteli Juntuselle seuraavaa:

Aune: ”Tää on niin ku ihan kauheeta. Turus ne kaikki tulee Varissuolle. Siitä tulee ongelmia.”

Juntunen: ”No mitkä ne on ne kes­kei­sim­mät ongelmat?”

Aune: ”Me ollaan nii eri kult­tuu­ris. Ja sit ku aattelee et niitäki tulee. Aatellaa nyt pelkästää Irakii, ni sielt tulee varmaa laidasta laitaa ihmisiä ja ne on jo koti­maas­saan riidois keskenään. Jos niit tulee paljon samaan lähiöön ni ei ne konflik­tit mihinkään muutu. Ja sit ku täällä lähiössä kaikkia palveluja.. on vapaa-ajan palveluja.. niitä tehdään vaan maa­han­muut­ta­jil­le, et ei kan­ta­väes­töl­le. Ei tääl oo kan­ta­väes­töl­le kaup­po­ja­kaa ku toi yks ruo­ka­kaup­pa. Me ollaan vähän niin ku huonos asemas, ettei kukaa niin ku ajattele meitä”.

Aunen ker­to­mas­sa kul­mi­noi­tu­vat Juntusen havait­se­mat kolme ongel­ma­koh­taa: tur­hau­tu­mi­nen, kan­ta­suo­ma­lais­ten mar­gi­na­li­soi­tu­mi­sen pelko omaksi koetulla asui­na­lu­eel­la sekä tur­val­li­suu­teen liittyvät huolet.

Diasporiset hiljaisuudet

Juntunen pyrkii vanhemman polven suo­ma­lais­ten koke­mus­maa­il­man vas­ta­pai­no­na tavoit­ta­maan, millainen on 1990-luvulla saa­pu­nei­den maa­han­muut­ta­jien kokemus Varissuon lähiöstä. Hän on kokenut ongel­mal­li­sek­si sen, että maa­han­muut­ta­ja­väes­töä käsi­tel­lään jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ja jopa tut­ki­muk­ses­sa yhte­näi­se­nä ryhmänä.

Kuva Gratisography

Kuva Gratisography

Uusien tulok­kai­den kan­ta­väes­töön sopeu­tu­mi­sen tar­kas­te­lu on Juntusen mukaan mennyt maa­han­muut­ta­ja­ryh­mien välisten jän­nit­tei­den tar­kas­te­lun edelle. Kuitenkin esi­mer­kik­si Varissuolla asuu ihmisiä eri uskon­nol­li­sis­ta ja etnisistä ryhmistä, jotka ovat monesti entisessä koti­maas­sa olleet kyt­kök­sis­sä konflik­tin eri osa­puo­liin.

Juntunen on huomannut, että väki­val­tai­sia konflik­te­ja paenneet ensim­mäi­sen polven maa­han­muut­ta­jat ovat hyvin vai­to­nai­sia suh­tees­taan julkiseen tilaan. Tällä hän viittaa eri ryhmien välillä val­lit­se­vien poliit­tis­ten ja uskon­nol­lis­ten jän­nit­tei­den vält­tä­mi­seen vai­ke­ne­mi­sel­la. On siis olemassa puhee­nai­hei­ta, joiden julkista esille tuomista vältetään tie­toi­ses­ti. Hiljaisuuksien avulla hillitään uskon­to­kun­taan poh­jau­tu­vien jän­nit­tei­den puh­kea­mis­ta. Lisäksi käsillä olevaan kiih­ty­nee­seen maa­han­muut­toon suh­tau­du­taan ensim­mäi­sen polven maa­han­muut­ta­jien kes­kuu­des­sa ris­ti­rii­tai­ses­ti: yhtäältä apua annetaan, mutta toisaalta uusimpien tuli­joi­den tarinoita saatetaan myös epäillä.

Abu Muntadar, shiayh­tei­sön aktii­vi­jä­sen, kuvaili vuonna 2012 tilan­net­ta Juntuselle näin:

Kun kamppailu leimahti Irakissa, sillä oli uskon­to­kun­ta­koh­tai­nen perusta, koska hal­lit­se­va systeemi oli perus­tal­taan sun­ni­lai­nen. Sorrettu enemmistö oli shia­lai­sia. Kun val­ta­suh­teet vaih­tui­vat, alkoi uskon­to­kun­ta­koh­tai­nen kamppailu merkkinä muu­tok­ses­ta. Tuo sama kamppailu siirtyi myös ulko­mail­le. Me olimme Saddam Husseinia vastaan ja muut arabit olivat Saddamin puolella. Siitä syntyi tör­mäyk­siä ja kiistoja. Nyt ongelma on se että siir­to­lai­syh­tei­sön kes­kuu­des­sa ei ole pyr­ki­mys­tä­kään avata mie­li­pi­tei­tä, koska meillä on raja­pin­to­ja joita ei saa ylittää. Kuinka me silloin toi­mi­sim­me viran­omais­ten edessä?”

247H

Kuva: Gratisography

Hiljaisuus on myös perheiden reaktio ympä­röi­vän yhteis­kun­nan ris­ti­rii­tai­seen tukemisen ja torjunnan poli­tiik­kaan. Toisaalta perheet ovat yhteis­kun­nal­lis­ta valmiutta tukevien ins­ti­tuu­tioi­den avus­tus­ten kohteina, mutta samalla heitä rajoi­te­taan tur­va­paik­kaa ja kan­sa­lai­suut­ta kos­ke­val­la lain­sää­dän­nöl­lä. Tässä tilan­tees­sa “kuoreen vetäy­ty­mi­sel­lä” pyritään mini­moi­maan viran­omais­ten puut­tu­mi­nen perheen arkeen. Kuten Juntunen on kir­joit­ta­nut muualla: “Uskontokuntakohtaiset ja glo­baa­lis­sa ”mus­li­mi­ti­las­sa” tuotetut jän­nit­teet oli parasta välttää vai­ke­ne­mal­la. Samalla vai­ke­ne­mi­nen tarkoitti vää­jää­mät­tä sitä, että van­hem­pien oli lopulta mah­do­ton­ta avata käsi­tyk­si­ään viran­omais­ten esit­täes­sä toiveita, että he tar­joai­si­vat näkö­kul­mia ”oman” kult­tuu­rin­sa sisältöön – saati dias­po­ri­siin olo­suh­tei­siin­sa, väki­val­lan koke­muk­siin­sa ja lähi­men­nei­syy­teen­sä. Ymmärtävä ja kan­nus­ta­va kult­tuu­ri­sen diver­si­tee­tin kun­nioit­ta­mi­nen kannusti läs­nä­oli­joi­ta sijoit­ta­maan itsensä kiis­ta­na­lai­siin poliittis-uskon­nol­li­siin sosi­aa­li­siin luo­ki­tuk­siin, tehden samalla raken­ta­van kes­kus­te­lun raja­pin­to­jen raken­tu­mi­sen taus­tois­ta mah­dot­to­mak­si.”

Vaikka uusille tulok­kail­le asetetaan selkeitä “kotou­tu­mis­pai­nei­ta”, osa viran­omai­sis­ta kannustaa heitä olemaan ylpeitä omasta taus­tas­taan, perin­teis­tään ja iden­ti­tee­teis­tään. Monikulttuurisuuteen kan­nus­ta­mi­seen liittyy käy­tän­nös­sä hyvin jän­nit­tei­siä tilan­tei­ta, kun esi­mer­kik­si koulu päättää viettää yhden uskon­nol­li­sen perinteen juhlaa, mutta jättää muiden juhlat huomiotta.

Maahanmuuttajataustainen nuoriso

Juntunen pyrkii tut­ki­muk­ses­saan myös sel­vit­tä­mään, millainen on nuorten eli toisen suku­pol­ven maa­han­muut­ta­jien kokemus Varissuon lähiöstä dias­po­ris­ten hil­jai­suuk­sien ja val­lit­se­van, kiih­ty­neen maa­han­muut­to­kes­kus­te­lun ris­ti­ve­dos­sa. Monet ovat viet­tä­neet lap­suu­ten­sa ainoina maa­han­muut­ta­ji­na eri puolella Suomea ennen muuttoaan Varissuolle. Samankaltaiset kas­vu­ta­ri­nat raken­ta­vat osaltaan nuorten kes­kuu­teen Varissuolla voi­ma­kas­ta etnisiä rajoja ylittävää yhtei­söl­li­syyt­tä, “vak­ke­lai­suut­ta”.

Vakkelaisille nuorille on selvää, että Varissuo on poik­keuk­sel­li­nen tila. Rasismi tai isla­mo­fo­bia eivät ole yhtä paljon läsnä arkie­lä­mäs­sä, ja siksi alue koetaan viih­tyi­sä­nä. Tilannetta kuvail­laan “Varissuon kuplaksi”, jonka ulko­puo­lis­ta elämää maa­han­muut­to­vas­tai­suu­den tiedetään sävyt­tä­vän voi­mak­kaam­min. Nuoret ovat van­hem­pien­sa tavoin huo­lis­saan uusim­mas­ta maa­han­muu­ton aallosta ja radi­ka­li­soi­tu­mi­ses­ta, mutta pelkäävät sen ennen kaikkea lisäävän heihin itseensä koh­dis­tu­vaa rasismia.

Maahanmuuttajanuoriin liittyy mie­len­kiin­toi­nen ris­ti­rii­ta: monet solmivat ystä­vyys­suh­tei­ta etnisten rajojen yli, mutta toisaalta van­hem­pien toistamat jän­nit­teet hei­jas­tu­vat nuorten puheisiin ja ihmis­suh­tei­siin. Esimerkiksi jul­ki­ses­sa tilassa kohdattu vähänkin kon­ser­va­tii­vi­seen salafismi-islamiin viittaava sym­bo­liik­ka lii­tet­tiin niin shii­amus­li­mien kuin ei-uskon­nol­lis­ten nuorten kes­kuu­des­sa radi­ka­li­soi­tu­mi­seen.

194H

Kuva: Gratisography

Miltä näyttää lähiö 2.0?

Juntusen tutkimus osoittaa, että Varissuo ja vak­ke­lai­suus ovat tänä päivänä hyvin erilaisia maailmoja ja iden­ti­teet­te­jä kuin ne olivat Kortteisen tut­ki­muk­sen aikaan. Välinpitämättömyyden ja läh­tö­ha­lu­jen sijaan maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­set kokevat asui­na­lu­een­sa tur­val­li­se­na saa­rek­kee­na suh­teel­li­sen viha­mie­li­ses­sä ympä­ris­tös­sä. Vaikka suo­ma­lai­nen väes­tön­osa kokee asui­na­lu­een­sa muuttuvan tur­vat­to­mam­mak­si, on heillä saman­ai­kai­ses­ti voimakas käsitys siitä, että Varissuolla on hyvä olla. Kylämäinen yhtei­söl­li­syys korostuu heidän puheis­saan alueesta. Tyypillinen lausunto kan­ta­väes­tön edus­ta­jil­ta sisältää kaksi ikään kuin rin­nak­kain kulkevaa argu­ment­tia: sen, että Varissuo on mai­net­taan paljon parempi paikka asua, ja asuk­kai­den huolen alueen kehi­tyk­ses­tä.

On tärkeää ymmärtää, että Varissuo ja muut saman­kal­tai­set asui­na­lu­eet eivät ole eris­tyk­sis­sä muusta yhteis­kun­nas­ta. Muu maailma – suu­res­sa­kin mit­ta­kaa­vas­sa – on hyvin voi­mak­kaas­ti läsnä asuk­kai­den elämässä, jopa siinä määrin, että heistä iso osa haluaisi sulkea sen pois.

Jos Kortteisen tut­ki­mas­sa lähiössä ihmiset tunsivat olevansa eris­tyk­sis­sä muusta maa­il­mas­ta, tilanne näyttäisi nykyisin olevan lähes päin­vas­tai­nen. Maahanmuuttajien mukana lähiöihin rantautuu uusia uskon­nol­li­sia, poliit­ti­sia ja ideo­lo­gi­sia näke­myk­siä. Alueen asukkaat huomaavat kehi­tyk­sen vai­kut­ta­van omaan poliit­ti­seen, ideo­lo­gi­seen ja uskon­nol­li­seen iden­ti­teet­tiin­sä, kun “suo­ma­lai­suut­ta” ja “vak­ke­lai­suut­ta” mää­ri­tel­lään uudelleen muut­tu­nees­sa tilan­tees­sa. 


Helmi Räisänen on kolmannen vuoden ant­ro­po­lo­gian opis­ke­li­ja, joka on todis­tus­ta vaille valmis VTK. Hän käsitteli kan­di­tut­kiel­mas­saan Euroopan rajojen huma­ni­taa­ri­suut­ta ja väki­val­tai­suut­ta, ja suun­nit­te­lee syven­ty­vän­sä Euroopan rajoihin jollakin tapaa myös gradunsa yhtey­des­sä.

Saara Toukolehto on valtio­tieteiden maisteri sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gias­ta ja AntroBlogin toi­mi­tus­kun­nan jäsen. Saaran ant­ro­po­lo­gi­sia kiin­nos­tuk­sen kohteita ovat mm. maa­han­muu­ton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” ‑käsitteen tutkimus inte­graa­tio­po­li­tii­kan vii­te­ke­hyk­ses­sä.

Suomen Antropologinen Seura on vuonna 1975 perus­tet­tu ant­ro­po­lo­gian tut­ki­musa­laa tukeva tie­teel­li­nen seura, joka jakaa blogimme kanssa tärkeän tavoit­teen: ant­ro­po­lo­gian tun­net­ta­vuu­den lisää­mi­sen ja aseman vakiin­nut­ta­mi­sen tie­tee­na­la­na Suomessa.

Suomen Antropologinen Seura julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmes­ty­vää Suomen Antropologi ‑lehteä, joka sisältää esi­mer­kik­si alan tie­teel­li­siä artik­ke­lei­ta, tutkimus- ja kon­fe­rens­si­ra­port­te­ja sekä kirja-arvos­te­lu­ja. Lisäksi se kustantaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa ant­ro­po­lo­gis­ta kir­ja­sar­jaa, ja osal­lis­tuu Edvard Westermarck ‑muis­to­luen­non jär­jes­tä­mi­seen Westermarck-seuran kanssa.

Lähteet

Juntunen, Marko 30.3.2016. Muslimiväestöä jakavat konflik­tit ja islamia ympäröivä tur­val­li­suu­teen ja sosi­aa­li­siin uhkiin kyt­key­ty­vä kes­kus­te­lu moni­kult­tuu­ri­ses­sa lähiössä. Vuosikokousesitelmä, Suomen Antropologinen Seura. Tieteiden Talo, Helsinki.

Juntunen, Marko. Kenttäpäiväkirja, Facebook.

Juntunen, Marko 2012. Diasporiset hil­jai­suu­det: ira­ki­lai­syh­tei­sön hiljaiset jän­nit­teet ja
viran­omais­toi­min­ta moni­kult­tuu­ri­ses­sa lähiössä
. Teoksessa: Monikulttuurisuuden sukupuoli: kan­sa­lai­suus ja erot hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nas­sa (toim.) Keskinen, Suvi; Vuori, Jaana; Hirsiaho, Anu. Tampere University Press.

Artikkelikuva: Gratisography

Kirjoittajat

Helmi Räisänen on tuore VTK, joka käsitteli kanditutkielmassaan Euroopan rajojen humanitaarisuutta ja väkivaltaisuutta. Hän suunnittelee syventyvänsä Euroopan rajoihin jollakin tapaa myös gradunsa yhteydessä. Helmiä kiinnostavat rajojen lisäksi erityisesti sukupuoleen ja talouteen liittyvät ilmiöt.


Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Graffitinmaalaajat miellettiin ennen usein nuorisorikollisiksi. Vaikka kyseessä on laillisuuden rajamailla liikkuva alakulttuuri, graffiti on jo kauan ollut osa taide- ja mainosmaailmaa. Viime vuosina graffiteista on tullut laajemmin hyväksytty ilmiö.

Maanviljelyn omaksumista pidetään käänteentekevänä hetkenä ihmiskunnan historiassa. Maanviljelykulttuurit mahdollistivat väestönkasvun ja sitä kautta niin kutsutun korkeakulttuurin kehittymisen. Mutta oliko maanviljely lopulta niin suuri keksintö? Saattoiko sen motiivina olla nälän sijasta oluen himo?