Islamiin kääntyminen kasvussa Suomessa

Islam on länsimaiden kasvavin ja internetin haetuin uskonto. Yhä useampi suomalainen kääntyy islamiin, löytäen siitä yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä. Kääntyneiden myönteiset kokemukset asettuvat vastakohdaksi yleisille asenteille, joissa islam yhdistyy terrorismiin ja fundamentalismiin.

Sosiologi Leon Moosavin mukaan islamiin kään­ty­nei­siin koh­dis­tu­va viha on saanut jopa rasis­ti­sia piirteitä. Islamin historian pro­fes­so­ri Yvonne Yazbeck Haddad näkee ennak­ko­luu­lo­jen koh­dis­tu­van eritoten naisiin.

Kääntyminen on ajan­koh­tai­nen tut­ki­musai­he ant­ro­po­lo­gias­sa. Kansainvälistymisen ja inter­ne­tin myötä erilaiset hen­gel­li­set vaih­toeh­dot tulevat saa­ta­vil­le, ja niille on kysyntää. Muihin uskon­toi­hin ver­rat­tu­na varau­tu­nei­suus islamiin kään­ty­nei­tä kohtaan on huo­mat­ta­vaa. Mikä selittää islamiin koh­dis­tu­vaa pelkoa, ja miksi islam houkuttaa ennak­ko­luu­lois­ta huo­li­mat­ta?

Kääntyneet rodun ja sukupuolen pettureina

Tanja on islamiin kääntynyt suo­ma­lai­nen nainen. Kaupungissa asuva, keski-ikäinen Tanja on huivin käytön aloi­tet­tu­aan kohdannut viha­mie­li­syyt­tä liik­kues­saan kaduilla ja kokenut syrjintää työym­pä­ris­tös­sä. Tanja haluaa hunnulla ilmaista ylpeyttä jumalaa ja usko­nyh­tei­söä kohtaan. Yhteisö on tuonut hänelle paljon hyvää: maa­il­man­laa­jui­sen perheen, kuten hän haas­tat­te­lus­sa mus­li­miyh­tei­söä kuvailee. Tanja on havainnut ympä­ris­tön tuo­mit­se­van hänen valin­tan­sa. Tämä näkyy hänen arjessaan uhkauk­si­na ja väki­val­lan vaarana. Kasvot peittävän hunnun, burkan, Tanja joutui hyl­kää­mään oman ja lastensa tur­val­li­suu­den tähden. Sitä käyt­täes­sään hän alkoi saada osakseen ene­ne­vis­sä määrin fyysisiä ja sanal­li­sia hyök­käyk­siä.

Tanjan kokemus ei ole ainut­laa­tui­nen: islamiin kään­ty­neet kohtaavat paljon kiel­tei­siä asenteita. Islamiin koh­dis­tu­vaa fobiaa lännessä on tutkinut ant­ro­po­lo­gi Andrew Shryock. Hän kuvailee vihan syitä sillä, että islamin yhdis­tä­mi­nen mediassa tur­vat­to­muut­ta ja väki­val­taa koskeviin tapah­tu­miin on kas­vat­ta­nut pelkoa ja viha­mie­li­syyt­tä mus­li­mei­ta kohtaan. Eurooppalainen islam on luon­teel­taan mosaiik­ki­mais­ta: euroop­pa­lais­ten muslimien kes­kuu­des­sa on laajaa vaihtelua koskien heidän uskon­tul­kin­to­jaan ja etni­syyt­tään. Maltilliset islamin äänet jäävät uuti­soin­nis­sa pait­siol­le, tai ne esitetään akti­vis­ti­si­na, ei tavan­omai­si­na, islamin tul­kin­toi­na. Tämä on johtanut siihen, että islam nähdään yksi­no­maan ääri­liik­kee­nä.

Englantilaisia kään­ty­nei­tä tutkiva Moosavi on havainnut kään­ty­nei­siin mus­li­mei­hin koh­dis­tu­van suku­puo­les­ta riip­pu­mat­ta rasismia. Kääntyneet nähdään kansansa pet­tu­rei­na, eikä heitä hyväksytä enää englan­ti­lai­sik­si. Moosavi väittää, että vali­tes­saan ”ei-val­koi­se­na” nähtävän islamin, kään­ty­neet luopuvat aiemmista etuoi­keuk­sis­taan. Etuoikeudet kuuluvat kään­ty­mis­tä edel­tä­vään aikaan, jolloin kään­ty­nei­den vielä kat­sot­tiin ris­ti­rii­dat­to­mas­ti kuuluvan val­kois­ten län­si­maa­lais­ten joukkoon.

Naisten kään­ty­mi­sen on nähty tut­ki­muk­sis­sa kir­voit­ta­van viha­mie­li­sem­piä reak­tioi­ta kuin miesten. Naisten asema on ollut keskeinen osa islamia koskevaa kes­kus­te­lua lännessä. Länsimaalaisten naisten katsotaan ikään kuin alentavan asemaansa vali­tes­saan islamin uskon. Haddad selventää, että mus­li­mi­nai­set on totuttu näkemään lännessä alis­tet­tui­na ja orien­taa­li­si­na — näkemys, jota viih­de­teol­li­suus on tukenut. Hänen mukaansa mus­li­mi­nai­set ovat län­si­mais­sa edus­ta­neet pelas­tuk­sen kohdetta, mikä on toiminut tämän vuo­si­tu­han­nen alussa yhtenä oikeu­tuk­se­na Yhdysvaltojen sota­toi­mil­le Afganistanissa.

Huntu on lännessä noussut naisten alis­ta­mi­sen sym­bo­lik­si, ja sen käyttö herättää erityisen paljon vas­ta­lausei­ta. Ympäri Eurooppaa on ollut kes­kus­te­lua siitä, onko huntu sallittu vaa­te­kap­pa­le ja voiko esi­mer­kik­si poliisi tai bus­si­kus­ki pukeutua uskon­ton­sa mukai­ses­ti.

Huntua koskevia asenteita voidaan selittää län­ti­sel­lä uskon­to­pe­rin­teel­lä. Uskonnontutkija Jocelyne Cesari näkee, että lännessä uskonto on perin­tei­ses­ti nähty yksi­tyi­se­nä asiana. Uskon näkyminen jul­ki­sis­sa tiloissa sekä sosi­aa­li­sis­sa ja poliit­ti­sis­sa käy­tän­nöis­sä koetaan ongel­mal­li­se­na. Islamissa tätä rajaa rikotaan esi­mer­kik­si pukeu­tu­mi­sen myötä, minkä vuoksi se herättää vas­ta­lausei­ta. Haddad on todennut yhdys­val­ta­lai­sia kään­ty­nei­tä naisia tut­kies­saan, että heidän lähei­sen­sä kokevat hunnun käytön suu­rem­pa­na ongelmana kuin islamin itse. Omaiset pelkäävät uskonnon julkisen näyt­tä­mi­sen asettavan kään­ty­neet alttiiksi syr­jin­näl­le.

Islam: kokonaisvaltainen, armollinen ja yhteisöllinen

Kääntyneitä koskevat tut­ki­muk­set antavat viitteitä siitä, mikä selittää juuri islamin veto­voi­maa. Yksi Haddadin tut­ki­muk­ses­sa esiin nous­seis­ta posi­tii­vi­sis­ta ele­men­teis­tä oli islamin koko­nais­val­tai­suus ver­rat­tu­na läntiseen kris­til­li­seen uskon­to­pe­rin­tee­seen. Islam ei rajoitu kir­kol­li­siin tapah­tu­miin, vaan uskonto kulkee mukana arkie­lä­mäs­sä. Islam ei myöskään keskity vain ihmisen hen­gel­li­seen puoleen, vaan ottaa kehol­li­sen koke­muk­sen huomioon.

Islamintutkija Michael Winterin mukaan islam voidaan nähdä kaikkein ”luon­nol­li­sim­pa­na” uskontona, johtuen Koraanin suh­tau­tu­mi­ses­ta maal­li­siin asioihin. Koraanissa ruu­miil­li­sia aiheita ei vältellä eikä häpeillä, ja se tarjoaa ohjeita niin hygie­ni­aan, sek­su­aa­li­suu­teen kuin kuu­kau­tis­kier­toon­kin liit­ty­vis­sä asioissa. Viisi rukous­ker­taa päivässä, sianlihan ja alkoholin vält­tä­mi­nen, pukeu­tu­mi­nen ja paasto ryt­mit­tä­vät islamia har­joit­ta­van muslimin arkea ja pitävät uskonnon tiiviisti elämässä mukana. Kääntyneet näkevät omis­tau­tu­nei­suu­den usein myön­tei­se­nä asiana. Rutiinien myötä he kokevat jumalan ja pyhyyden olevan läsnä elä­mäs­sään.

Haastatteluaineistoni suo­ma­lais­ten kään­ty­nei­den kesken toistui ajatus islamista lute­ri­lai­suut­ta armol­li­sem­pa­na uskontona. Kääntyneillä on usein ikäviä koke­muk­sia siitä, kuinka lute­ri­lai­nen usko syyl­lis­tää syn­ti­syy­des­tä ja painottaa häpeää tehdyistä virheistä. Islamin mukaan ihminen on syntynyt kes­ke­ne­räi­sek­si ja tekee vää­jää­mät­tä ereh­dyk­siä. Mikäli ihminen kuitenkin pyrkii tekemään parhaansa ja kylvää enemmän hyvää kuin pahaa, palkitsee jumala hänet. Islamin armol­li­suu­den myötä haas­tat­te­le­ma­ni kään­ty­neet muslimit kokivat, että he pystyivät viimein olemaan armol­li­sia sekä itseään että muita ihmisiä kohtaan.

Kääntyneiden ker­to­muk­sis­sa toistuu ajatus islamin yhtei­söl­li­syy­des­tä. Moni kokee, että suo­ma­lai­ses­ta yhteis­kun­nas­ta pai­kal­li­nen yhtei­söl­li­syys on kadonnut, ja he näkevät löy­tä­neen­sä tämän usko­nyh­tei­sös­tä. Kääntyneet tuntevat usein tavoit­ta­neen­sa aitoa välit­tä­mis­tä ja mer­kit­tä­viä ihmis­suh­tei­ta uskonnon kautta. Kääntyminen on esimerkki siitä, miten yhtei­söl­li­syyt­tä voi syntyä moder­nis­sa, indi­vi­dua­lis­ti­ses­sa yhteis­kun­nas­sa. Ihmiset etsivät omaa ryhmäänsä yhä useammin hen­ki­lö­koh­tais­ten arvojensa perus­teel­la, kun taas pai­kal­lis­ten yhtei­sö­jen merkitys vähenee.

Islam muokkautuu lännessä

Islamiin suh­tau­du­taan mediassa ja yleisessä kes­kus­te­lus­sa usein muut­tu­mat­to­ma­na ja vie­ras­pe­räi­se­nä uskontona. Skandinaavikääntyneitä tutkinut isla­min­tut­ki­ja Anne-Sofie Roald kertoo, että on syntynyt niin kutsuttu poh­jois­maa­lai­nen islam, joka on muo­tou­tu­nut poh­jois­maa­lai­siin arvoihin ja kult­tuu­riin sopivaksi. 90- luvulla kään­ty­neet ruot­sa­lai­set omak­sui­vat aluksi maa­han­muut­ta­ja­taus­tais­ten muslimien uskonnon, ennen kuin alkoivat muokata tul­kin­to­ja omaa taus­taan­sa vasten. Nyt kään­ty­mi­sen yleis­tyt­tyä uudet muslimit oppivat uskosta yhä useammin muilta kään­ty­neil­tä tai monennen polven maa­han­muut­ta­ja­mus­li­meil­ta. Tällöin he sisäis­tä­vät suoraan niin sanotun poh­jois­maa­lai­sen islamin.

Reformistinen ”uudis­tus­mie­li­nen” islam on lännessä suosittu islamin suuntaus. Se korostaa viral­li­sia usko­nop­pe­ja ja pyrkii erot­ta­maan uskonnon popu­lis­ti­sis­ta kult­tuu­ri­sis­ta vai­kut­teis­ta. Maltillista islamia edus­ta­vien, kou­lu­tet­tu­jen län­si­maa­lais­ten muslimien on nähty esi­mer­kik­si sosiologi Farhad Khosrokhavarin tut­ki­muk­ses­sa olevan refor­mis­ti­sen islamin keu­la­ku­via. He ajavat refor­mis­mia näkyvästi eteenpäin muun muassa sosi­aa­li­ses­sa mediassa. Pyrkimyksenä on muuttaa islamin nega­tii­vis­ta jul­ki­suus­ku­vaa ja erottua selkeästi fun­da­men­ta­lis­ti­sis­ta uskon­kä­si­tyk­sis­tä.

Ruohonjuuritasolla refor­mis­ti­sen islamin on nähty pal­ve­le­van eri­tyi­ses­ti toisen polven mus­li­mi­maa­han­muut­ta­jia ja kään­nyn­näi­siä, jotka haluavat sovittaa islamin ja län­si­maa­lai­sen kult­tuu­rin keskenään ris­ti­rii­dat­to­mak­si paketiksi. Etnologi Pia Karlsson Minganti havaitsi, että nuorille toisen polven maa­han­muut­ta­ja­nai­sil­le uskonnon oppeihin tukeu­tu­mi­nen toimi työkaluna uskon­nol­li­sen iden­ti­tee­tin etsi­mi­sel­le val­ta­kult­tuu­rin ja van­hem­pien uskon­nol­lis­ten käsi­tys­ten välillä. Sosiaalitieteilijät Schirin Amir-Moazami ja Jeanette S. Jouili näkevät refor­mis­min olevan yhtey­des­sä suku­puol­ten väliseen tasa-arvoon islamissa. Internetin myötä uskon­nol­li­sen tiedon saanti on hel­pot­tu­nut, mikä on mah­dol­lis­ta­nut naisille tiedon ja täten auk­to­ri­tee­tin tavoit­te­lun aiempaa vapaammin.

Kääntymisbuumi internetissä

Jos uskot, niin toimi sen mukai­ses­ti. Älä murehdi mitä muut ihmiset ajat­te­le­vat, sillä tässä on kyse sinun ikuisesta elä­mäs­tä­si.”

- Helsingin muslimit ry

Islamin lähe­tys­työ, da’wah, käy elin­voi­mai­se­na inter­ne­tis­sä. Esimerkiksi video­pal­ve­lu YouTubessa on huo­mat­ta­va määrä kään­ty­mi­seen liittyviä ker­to­muk­sia ja islam-tietouden levit­tä­mi­seen kes­kit­ty­viä kanavia. Suomessa yksi aktii­vi­nen lähe­tys­työ­tä tekevä taho on Helsingin muslimit ry, joiden koti­si­vuil­la on ohjeita islamiin kään­ty­mi­sel­le ja suo­ma­lais­mies­ten kään­ty­mis­ko­ke­muk­sia. Järjestö pyrkii raken­ta­maan siltaa val­ta­väes­tön ja muslimien välille pitämällä avoimia ovia mos­kei­jal­la ja tekemällä da’wah – työtä kaduilla ja ostos­kes­kuk­sis­sa.

Lähetystyön tarkoitus on paitsi uusien muslimien tavoit­ta­mi­nen, myös islamin jul­ki­ku­van paran­ta­mi­nen. Etenkin mal­til­lis­ta islamia edustavat muslimit kärsivät islamiin koh­dis­tu­vis­ta lei­maa­vis­ta asen­teis­ta. He tahtovat omalla esi­mer­kil­lään muuttaa noita käsi­tyk­siä esit­tä­mäl­lä omia uskon­tul­kin­to­jaan sosi­aa­li­ses­sa mediassa.

Amir-Moazami, Schirin & Jouili, Jeanette, S. (2006): Knowledge, Empowerment and Religious Authority Among Pious Muslim Women In France and Germany. The Muslim World. 96(4). 617 – 642

Cesari, Jocelyne (toim.) (2014): The Oxford Handbook of European Islam. Oxford: Oxford University Press.

Haddad, Yvonne Yazbeck (2006): The Quest for Peace in Submission: Reflections of the Journey of American Women Converts to Islam. Teoksessa Karin van Nieuvkerk (toim.) Women Embracing Islam: Gender and Conversion in the West. (s. 19− 47) Austin: University of Texas Press.

Karlsson Minganti, Pia (2008): Becoming a ”Practising” Muslim – Reflections on Gender, Racism and Religious Identity Among Women in a Swedish Muslim Youth Organization. Elore. 15(1).

Khosrokhavar, Farhad (2008): Reformist and Moderate Voices in European Islam. Teoksessa Shirleen T. Hunter (toim.) Reformist Voices of Islam: Mediating Islam and Modernity. (s. 247 – 266). London and New York: Routledge.

Mosavi, Leon (2014): The Racialization of Muslim Converts in Britain and Their Experiences of Islamophobia. Liverpool: University of Liverpool.

Roald, Anne Sofie (2004): New Muslims in the European Context: the Experience of Scandinavian Converts. Boston: Brill.

Shryock, Andrew (toim.) (2010): Islamophobia/​Islamophilia: Beyond the Politics of Enemy and Friend. Bloomington: Indiana University

Winter, Michael (1995): Islamic Attitudes toward the Human Body. Teoksessa Jane Marie Law (toim.) Religious Reflections on the Human Body. (s. 36 – 45). Bloomington: Indiana University Press.

Kirjoittaja

Meri Tuovinen on filosofian maisteri ja tuore etnologian tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistossa. Hän tutkii väitöskirjassaan islamiin kääntyneitä suomalaisia keskittyen erityisesti heidän toimijuuteensa islamin rakentamisessa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Susanna 30.4.2019 klo 00:21

    Huntua koskevia asenteita voidaan selittää län­ti­sel­lä uskon­to­pe­rin­teel­lä. Uskonnontutkija Jocelyne Cesarinäkee, että lännessä uskonto on perin­tei­ses­ti nähty yksi­tyi­se­nä asiana. Uskon näkyminen jul­ki­sis­sa tiloissa sekä sosi­aa­li­sis­sa ja poliit­ti­sis­sa käy­tän­nöis­sä koetaan ongel­mal­li­se­na.”

    Tämä kirjoitus kyllä roman­ti­soi islamia hyvin paljon ja asia­vir­hei­tä­kin löytyy. Esim. hunnun käyt­tä­mi­nen on itse asiassa hyvistä syistä nähty ongel­mal­li­se­na nime­no­maan naisten oikeuk­sien louk­kaa­mi­sen kannalta. Ironista että kun täällä Euroopassa halutaan ilmei­ses­ti taas kerran mennä naisten oikeuk­sis­ta puhut­taes­sa hel­poim­man kautta ja tees­ken­nel­lä että hunnun käyttö ei olisi mikään ongelma ja jopa kan­na­tet­ta­va asia, niin tälläkin hetkellä esim. ira­ni­lai­set femi­nis­tit vaa­ran­ta­vat oman vapau­ten­sa ja henkensä tais­tel­lak­seen hun­tu­pak­koa vastaan. Myös Ranskassa on ollut mus­li­mi­nais­ten liikkeitä lähiöissä val­lit­se­via tiukkoja pukeu­tu­mis­sään­tö­jä ja uskon­nol­li­sia lakeja vastaan. Huntuja puo­lus­te­le­vat argu­men­tit uskonnon- ja valin­nan­va­pau­des­ta ovat siis aika kysee­na­lai­sia. Ei naisten pukeu­tu­mi­nen vieläkään ole yhden­te­ke­vää, vaan sitä voidaan oikeasti käyttää uskon­nol­li­sen alis­ta­mi­sen muotona.

    Huntu eroaa myös käyt­tö­tar­koi­tuk­sen vuoksi huo­mat­ta­vas­ti esim. vanhoista suo­ma­lais­nais­ten huiveistä. Kun islamin uskoinen nainen hun­nut­tau­tuu, siihen liittyy selkeä sym­bo­liik­ka: Sen tar­koi­tuk­se­na on viestiä muille, että hän ei ole sek­su­aa­li­ses­ti saa­ta­vil­la. Tavoitteena on hallita naisen sek­su­aa­li­suut­ta ja sulkea hänet julkisen tilan ulko­puo­lel­le. Sitä käytetään myös suku­puo­lie­rot­te­lun välineenä monissa maissa. Ei sitä hyvällä tah­dol­la­kaan voi vakavasti pitää femi­nis­ti­se­nä vaa­te­kap­pa­lee­na. Tämä on vakava, naisia syrjivä val­ta­ra­ken­ne islamin uskossa joka toteutuu joka päivä ympäri maailmaa, sillä miehiltä ei vaadita saman­lais­ta pukeu­tu­mis­ta. Jopa Saudi Arabiassa miehet saavat vapaasti pukeutua län­si­maa­lai­siin vaat­tei­siin.

    Hunnuttautumista ei voi perus­tel­la “kult­tuu­ril­la” tai edes uskon­nol­la sillä on muis­tet­ta­va, että vain muutama vuo­si­kym­men sitten esi­mer­kik­si Afganistanissa naiset meik­ka­si­vat, käyttivät mini­ha­met­ta ja muita län­si­maa­lai­sia ja itämaisia muo­tia­su­ja sekä seu­rus­te­li­vat vapaammin miesten kanssa, heillä oli paremmat mah­dol­li­suu­det kou­lut­tau­tua ja työs­ken­nel­lä. Kairon ja Bagdadin kaduilla hun­nut­tau­tu­nut nainen oli tuolloin har­vi­nai­suus, kun taas nykyään huivia käyttää yli 90% egyp­ti­läis­nai­sis­ta. Huntujen laajempi käyttö Lähi-Idässä on varsin nuori ilmiö, mikä johtuu siitä että ympäri Lähi-Itää Islam, eri­tyi­ses­ti Medina-Islam, on saannut yhä enemmän talou­del­lis­ta ja poliit­tis­ta vai­ku­tus­val­taa. Tästä alkoi myös huntujen ja burkien laajempi yleis­käyt­tö, mitä Lähi-Idän miljoonat naiset tuskin vain vapaa­eh­toi­ses­ti yllättäen valit­si­vat.

    Vastaa
    • Veikko 17.12.2019 klo 08:47

      Hyvin kir­joi­tet­tu Susanna. Suomen sisä­mi­nis­te­ri Ohisalo pyrkii siir­tä­mään tämän naisia syrjivän mus­li­mi­hui­vin poliisin työasuun.Tämä pyrkimys alle­vii­vaa islamin erin­omai­suut­ta muihin aate­suun­tiin nähden,sillä poliisin työ­pu­vus­sa ei ole ennestään mitään uskontoon tai aat­tee­seen liittyviä tunnuksia​.Se että tämä aloite tulee Suomen sisä­mi­nis­te­ril­tä ja vielä naiselta,on itselleni valtava pettymys. Mikä isla­mi­nus­kos­sa saa sisä­mi­nis­te­rin unoh­ta­maan kaikki muut uskonnot,jotka kykenevät sopeu­tu­maan poliisin työpukuun?

      Vastaa

Lue myös nämä:

Helsingin hovioikeus tuomitsi maaliskuussa 2020 piispa Teemu Laajasalon sakkoihin tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta yritystoiminnassaan. HS:n haastattelussa Laajasalo katsoo monien menettäneen suhteellisuudentajunsa arvioidessaan hänen tuomioon johtaneita syntejään, ja kertoo olevansa huolestunut vallitsevasta keskustelukulttuurista. Piispa toivoo itselleen armoa ja arvostelijalleen tuomiota.

Syyskuun lopulla Venäjän turvallisuuspalvelu pidätti Viimeisen testamentin kirkon keulahahmo Vissarionin (Sergei Torop), hänen “oikean kätensä” Vadim Redkinin ja kirkon juridisia kasvoja edustavan Vladimir Vedernikovin. Heitä syytetään kirkon jäsenten psykologisesta painostuksesta rahan saamiseksi, ja vakavan haitan aiheuttamisesta yhdelle tai usealle jäsenelle. Minna Kulmala on tutkinut Vissarion-yhteisöä vuodesta 2011 ja tutustunut myös entisten jäsenten tarinoihin.

Pahimmat skenaariot koronaviruksen etenemisestä Indonesiassa eivät toistaiseksi ole toteutuneet. Toukokuun lopulla päättyi muslimien paastokuukausi ramadan, mikä tavallisesti tarkoittaa hyvin vilkasta, juhlien ja tapaamisten sävyttämää aikaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen: sekä poliittiset että uskonnolliset johtajat pyytävät kansalaisia pysymään kotona.