Sadat suomalaiset eläkeläiset viettävät toistuvasti talvet Thaimaan lämmössä. Yhtäältä ilmiö kertoo siitä, että matkustaminen avartaa ja globalisaatio on saavuttanut myös suomalaiset eläkeläiset. Toisaalta ilmiö kertoo myös epätasa-arvoisesta maailmanjärjestyksestä.
”Suomessa on niin kylmä talvella ja vaimolla on täällä kaiken maailman reumaattisia särkyjä. Jatkuvasti saa syödä kaiken maailman lääkkeitä, mutta Thaimaaseen kun mennään, saa jättää lääkkeet syömättä. Se on se ilmasto niin mukava. Ei tarvii kärsiä kipuja.”
Eläkeläiset ovat Suomessa nykyään suhteellisen terveitä. Monelle 60-70-vuotiaalle on kertynyt sen verran varallisuutta, että matkustelu kaukomaille on mahdollista. Lisäksi lentoliput ovat suhteellisen halpoja, ja kommunikointi ystävien ja sukulaisten kanssa internetin välityksellä helppoa fyysisestä olinpaikasta riippumatta. Monella nykyeläkeläisellä on myös paljon kokemusta matkustelusta jo ennen eläköitymistä. Suomesta pois muuttaneiden tilastoissa eläkeläisten määrä onkin viime vuosina kasvanut selvästi. Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu Espanjan Aurinkorannikolla ja Portugalissa oleskelevista suomalaisista talvipakolaisista.
Maahanmuutto köyhistä maista rikkaampiin on teema, josta käydään paljon julkista keskustelua ja jota myös tutkitaan paljon. Viimeisen vuosikymmenen aikana tutkijat ovat kuitenkin alkaneet kiinnittämään huomiota myös toisenlaiseen maahanmuuttoon. Niin sanotut elämäntapamuuttajat ovat vauraiden teollisuusmaiden kansalaisia, jotka muuttavat pois kotimaastaan rennomman elämän perässä. Kohteissa on yleensä mukavan lämmin ilmasto ja edullinen hintataso.
”On lämmin, ulos saa mennä hellevaatteissa heti aamulla. Saa olla puoli vuotta ilman sukkia, sandaaleissa vaan kuljetaan.”
Euroopan Unionin rahoittamassa EURA-NET-tutkimusprojektissa Suomen tutkimustiimi haastatteli sekä tilapäisiä aasialaisia maahanmuuttajia Suomessa että suomalaisia, jotka ovat asuneet tilapäisesti Aasiassa. Jälkimmäisten joukossa suomalaiset eläkeläiset Thaimaassa olivat merkittävä ryhmä.Thaimaassa houkuttelevat erityisesti lämmin sää ja meri, hyvä ruoka sekä suhteellisen halpa hintataso. Ei ole sattumaa, että Thaimaa houkuttelee juuri eläkeläisiä. On arvioitu, että maassa oleskelee talvisin noin 100 000 länsimaalaista. Thaimaassa onkin kolmen kuukauden turistiviisumin lisäksi käytössä erityinen vuoden mittainen eläkeläisviisumi, jonka voivat saada tiettyjen maiden yli 50-vuotiaat kansalaiset, jotka ovat suhteellisen terveitä ja joilla on kohtalaiset tulot.
Suomen Bangkokin suurlähetystö arvioi, että Thaimaassa asuu pysyvästi noin 1000 suomalaista, minkä lisäksi siellä oleskelee talvisin 4-6 kuukauden ajan 1500-2000 suomalaista. Tietyllä tapaa eläkeläisten elämä Thaimaassa on pakoa sekä Suomen talvesta että arjen rutiineista. Elämä on helppoa ja mukavaa, ja suomalaisen eläkkeen ostovoima on siellä parempi kuin kotimaassa.
Image Title. Kuva: Author/Source (CC BY 2.0)
Yksi ilmiön erityispiirre on, että vaikka eläkeläiset ovat valinneet Thaimaan talvikohteekseen omasta tahdostaan, he eivät juurikaan vietä aikaa paikallisten kanssa, vaan elävät suomalaisten ja/tai muiden länsimaalaisten kanssa omassa ”kuplassaan”. Tämä tarkoittaa, etteivät he osaa paikallista kieltä eikä heillä ole paikallisia ystäviä.
”Siellä meillä on Thaimaassa Suomi-seura, niillä on aika aktiivista toimintaa. Jos vaan haluaa, niin kyllä siellä on kaiken maailman aktiviteettejä. On monenlaista kerhoo ja retkee.”
Monet tapaamani suomalaiset eläkeläiset korostavat, että heidän läsnäolonsa Thaimaassa hyödyttää paikallisia ihmisiä ja yhteisöjä luomalla työpaikkoja. Tämä on toki totta, mutta tutkijat ovat tuoneet esille positiivisten vaikutusten rajallisuuden. Turismi ja elämäntapamuutto luovat yleensä matalapalkattuja, kausiluonteisia töitä. Vaikka näistä töistä on varmasti hyötyä yksilöille, niiden vaikutus alueiden taloudelliseen kehitykseen jää helposti vaatimattomaksi. Niistä ei seuraa investointeja eikä laajempaa taloudellista vaurautta.
Eetos Thaimaan eläkeläisten keskuudessa on se, että koska he ovat tehneet pitkän työuran ja maksaneet veroja Suomeen vuosikymmeniä, heillä on eläkepäivillään oikeus nauttia elämästä. Monet mainitsivat kohdanneensa Suomessa kateutta elämäntavastaan, vaikka siihen ei heidän mielestään ole mitään syytä.
”Olen yrittänyt varoa sitä, etten kehu mitään. Jos he kysyvät jotain, voin kyllä vastata, mutta en mä halua ketään tämmöseen ylimääräseen kateuteen yllyttää. Monihan luulee, että se on niin kallista, että se on vaan rikkaitten hommaa, mutta halvimmillaan siisti parvekkeellinen hotelli, kaikki välineet siinä on, jääkaapit, televisiot ja kaikki tarpeelliset. Sen hinta on 240 euroa kuukausi. Sillä hinnallahan ei saa minkäänlaista asuntoa Suomesta.”
Monet haastattelemani eläkeläiset korostivat, miten aktiivista ja terveellistä elämää he Thaimaassa viettävät. Päivärutiineihin kuuluvat monella kuntosali, golf, pyöräily ja monet muut urheilulajit.
”Siellä herää tosi aikasin, kun se valoisuus alkaa tuossa viiden jälkeen. Monesti kuudelta meen jo kuntosalille. Oon siellä tunnin ja sitten käyn vielä uimassa. Se on just niin ihana se aamu. Se tuoksu ja yön kosteus ja kaikki. Mä katon sieltä kuntosalin lasiseinän läpi auringonnousun.”
Monet olivatkin sitä mieltä, että heidän Thaimaassa oleskelustaan on hyötyä Suomelle.
”Me ollaan laskettu leikkiä, että sinne Thaimaahan ne Suomen eläkeläiset pitäs tuoda hoidettavaksi. Siellä on hoitajia ja lämmintä.”
Pysyäkseen Suomen sosiaaliturvan ja julkisen terveydenhuollon piirissä ihmisen on asuttava Suomessa vähintään puolet vuodesta. Monelle eläkeläiselle riittää muutaman kuukauden talvipakolaisuus. Jotkut kritisoivat sitä, että Suomen yhteiskunta asettaa rajoituksia sille, miten pitkiä aikoja he voivat Thaimaassa kerralla viettää.
”Mä en ymmärrä minkä takia siinä on puoli vuotta, ei kai se Suomen valtiolta oo pois, vaikka ois koko vuoden siellä. Kun aattelee, että monet sairaat ihmiset voi siellä paremmin. Sillon niitä ei tartte hoitaa täällä Suomessa.”
Tilanne kertoo siitä, että Suomen asumisperustainen sosiaaliturvajärjestelmä on luotu vuosikymmeniä sitten, eikä välttämättä vastaa kansainvälistä elämää viettävien nykyihmisten tarpeita. Puolivuotinen oleskelu Suomessa on tarpeen, sillä monet Thaimaan eläkeläiset haluavat varmistaa kuulumisensa suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään. He uskovat että iän myötä tarve hoivaan lisääntyy, ja vakavan sairauden kohdatessa he haluavat jäädä Suomeen. Kaikki kokivat vahvasti kuuluvansa Suomeen huolimatta siitä, että he viettivät pitkiä aikoja poissa. Jotkut tuntuivat suorastaan loukkaantuvan siitä, että viranomaiset halusivat evätä heiltä oikeuksia ulkomailla oleskelun takia, kun he itse kokivat kotinsa olevan edelleen Suomessa.
Ostoskeskus suomalaisten suosimalla Hua Hinin alueella. Kuva: Wikimedia Commons.
Vaikka Thaimaan suomalaiseläkeläiset tekevät yksilöllisiä valintoja matkakohteidensa suhteen, he joutuvat ottamaan huomioon paitsi Thaimaan viisumisäädökset, myös suomalaiset säädökset. Kaiken yksilökeskeisyyden ja vapauden keskellä valtiot ovatkin merkittäviä toimijoita, jotka toisaalta edesauttavat, mutta toisaalta myös rajoittavat yksilöiden toimia globaalilla areenalla.
Monet haastattelemani eläkeläiset korostivat maailmankatsomuksensa muuttuneen huomattavasti ulkomailla vietettyjen talvien seurauksena. He todensivat väitettä siitä, että matkailu avartaa.
”On suvaitsevampi erilaisuutta kohtaan. Oppii kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Huomaa, että kaikki ihmiset on oikeestaan aika samanlaisia. Kaikilla on samat haaveet ja toiveet.”
Antropologiset tutkimukset maailman eri puolilta osoittavat saman asian: ihmiset haluavat elämässään lopulta hyvin samanlaisia asioita. Jotkut löytävät näitä asioita synnyinpaikkansa läheltä, ja toiset lähtevät kauemmaksi – vaikkapa kylmästä Suomesta lämpimään Thaimaahan. Ihmisten ylirajaisen liikkeen ehdot ja mahdollisuudet eivät kuitekaan ole kaikille samanlaisia.
Suomalaisten eläkeläisten talvipakolaisuus lämpimiin maihin tarjoaa mielenkiintoisen vastaparin Suomeen tapahtuvalle maahanmuutolle. Erityisesti Thaimaa tarjoaa kiintoisan vastaparin. Joka kesä Suomeen tulee tuhansia thaimaalaisia, joiden oleskelun tarkoitus ei suinkaan ole Suomen kesästä nauttiminen vaan raskas marjanpoimintatyö syrjäisissä metsissä. Nämä kaksi ilmiötä osoittavat, miten eri maiden kansalaisilla on hyvin erilaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia oleskella synnyinmaidensa ulkopuolella.
Monet Thaimaassa oleskelleet suomalaiset eläkeläiset valittivat ongelmista byrokratian kanssa. Viisuminen hakeminen ja paikallinen rekisteröityminen aiheuttivat päänvaivaa ja hikistä odottelua. Lopulta jokainen sai paperityöt kuntoon ja pääsi nauttimaan valkoisista hiekkarannoista palmujen katveessa. Thaimaalaisia marjanpoimijoita odottaa Suomessa aivan toisenlainen todellisuus. Kaikille halukkaille ei suinkaan myönnetä viisumeita.
Passi- ja viisumijärjestelmien kautta valtiot rajoittavat ihmisten ylirajaista liikettä hyvin voimallisesti. Passit ja viisumit ovat olleet käytössä melko vähän aikaa. Vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeen monet Kansainliiton edustajista olivat sitä mieltä, ettei passeja tarvita rauhan aikana. Nykyään ihmisten kansainvälinen liikkuvuus ei tiettyjä erityisalueita lukuunottamatta onnistu ilman passia ja viisumia. Se, minne on sattunut syntymään, määrittää paljolti sitä, minne ja millä ehdoilla voi kansainvälisellä areenalla liikkua.
Suomalaisten eläkeläisten talvipakolaisuus Thaimaahan on hyvin etuoikeutettu elämäntapa. Räntäsateessa on kuitenkin helppo ymmärtää, miksi lokoisat eläkepäivät Thaimaan auringossa houkuttelevat. Maahanmuuttokeskustelussa olisi hyvä pitää mielessä, että monet suomalaiset asuvat pitkiä aikoja tai pysyvästi ulkomailla. Jos ”meillä” on oikeus mennä kaukaisiin maihin etsimään mukavampaa elämää, miksei ”heillä” olisi oikeutta tulla Suomeen tekemään samoin?
Ao Nang, ranta turistien suosimalla Krabin alueella. Kuva: Wikimedia Commons.
Toimitus
- Podcast-lukija: Bea Bergholm
- Verkkotaitto: Ninnu Koskenalho
Lukemista
- Mari Korpela. Leppoista elämää ulkomailla: mitä on elämäntapasiirtolaisuus? Kulttuurintutkimus. 2010. 27:4.
- Mari Korpela. Anthropology of mobility keyword: Infrastructure. Teoksessa Keywords of Mobility: Critical Anthropological Engagements, toim. Noel Salazar & Kiran Jayaram. Berghahn Publishers. 2016.
- Paula Könnilä. Sisua ja mañanaa. Suomalaiset Espanjan Aurinkorannikolla. Turku: Siirtolaisuusinstituutti. 2014.
- Pekka Rantanen & Jarno Valkonen Ulkomaalaiset metsämarjanpoimijat Suomessa. Ulkoministeriö. EUn ulkorajarahasto. 2011.
- Thaimaan suomalainen
- Hua Hinin seudun suomalaiset
- Pattaya Suomi-seura
- Lifestyle Migration in East Asia
Mielenkiintoinen kirjoitus.
Asuinpaikan valinta ei edistä epätasa-arvoista maailmanjärjestystä vaan päinvastoin kaventaa eroja ja lisää globaalia mahdollisuuksien tasa-arvoa. Ihmisten mahdollisuus tehdä omia valintoja on yksinkertaisin mutta samalla paras maailmanhistoriassa keksityistä tavoista luoda vaurautta ja hyvinvointia kaikille.
Suomesta lähtevät ne, jotka kokevat olot muualla paremmaksi. Toisaalta Suomeen näyttävät tulevan ne, jotka ovat kiinnostuneita ensisijaisesti sosiaaliturvasta tai matalapalkka-alojen (esim. marjanpoiminta) kansainvälisessä katsannossa suurista ansioista. Vaihdanta on hyväksi, vaikka se tietysti tuleekin johtamaan mm. Suomen sosiaalijärjestelmän radikaaliin muutokseen. Ulkomailla tosiasiallisesti asuvien suomalaisten roikkuminen keinotekoisesti Suomen sosiaaliturvassa on sekin ongelmallista, ja asiaan pitäisi puuttua tiukemmin.
Matkailun vaikutus Thaimaan taloudelliseen kehitykseen ei todellakaan ole vaatimaton, kuten tästä voisi ymmärtää. Matkailu- ja turismisektorin suorat ja epäsuorat vaikutukset maan talouteen vuonna 2016 on arvioitu 83 miljardiksi dollariksi, mikä vastaa yli 20 prosenttia bruttokansantuotteesta. Myös monenlaisia investointeja syntyy suoraan ja välillisesti. Maassa pitkään oleskelevat ulkomaalaiset usein ostavat oman asunnonkin. Toki reppumatkaajat ja begpackerit ovat asia erikseen.
Hei !
Käyn itsekkin Thaimaassa kerran vuodessa 30 päivän matkalla. Mutta pitempi aikainen asuminen tuntuu aika mahdottomalta siellä. esim matkavakuutukset maksavat jo aika paljon. Vuoden voimassa oleva matkavakuutus ei ole voimassa Thaimaassa kuin noin kolme kuukautta yhtiöstä riippuen jonka jälkeen tarvitset lääkeritodistuksen jatkoajalle. Lisää kustannuksia. Asunto suomessa maksaa myös koko matkan ajan. Väite 240 euron hotelli asumisesta ei minun mielestä pidä paikkaansa. Halvin minkä minä olen löytänyt kontuulliselta lomailu paikalta, hyvät rannat, ostoskeskukset jne.. noin 450 euroa sisältäen päivittäisen siivouksen ja siihen päälle oman asunnon vuokra suomessa. Esim, thaimaalaiset marjanpoimijat joutuvat jo maksamaan thaimaassa välittäjille viisumeista ja lentolipuista. Eikö suomen suurlähetystössä ole ammattitaitoa tämmöisen epäkohdan poistamiseen. Samoin venäjän alueilta tulevat kesätyöntekijät ovat pelkkää halpaa työvoimaa suomelle. Jätetään työehtosopimuksen mukaisia maksuja maksamatta esim, kesäloma rahat. Siinä se suomalaisen ihmisen rehellisyys ilmenee oikein hyvin nykyisin. Thaimaalaisten viisumi käytäntöä suomeen tullessa pitäisi helpottaa samalle tasolle kuin meidän Thaimaaseen mennessä. Jos haluat todellista tietoa asioista niin ota yhteyttä.
Ter: Teppo