Äänten kuulemisen eri sävyt

Hallusinaatiot kuuluvat skit­so­fre­nian kes­kei­siin oireisiin, ja äänien kuu­le­mi­nen on ais­ti­har­hois­ta ylei­sim­piä. Antropologi Tanya Luhrmannin tutkimus skit­so­free­ni­koi­den parissa USA:ssa, Intiassa ja Ghanassa paljastaa, että äänet puhuvat eri sävyyn ei kult­tuu­reis­sa.

Pohjoisamerikkalaiset skit­so­free­ni­kot kokevat äänien kuu­le­mi­sen useim­mi­ten uhkaavana, ja äänet hyvinkin väki­val­tai­si­na ja pelot­ta­vi­na. Harhat ymmär­re­tään sairauden ja aivojen vial­li­suu­den oireeksi. Ghanassa taas pidetään yleisesti selvänä, että henget voivat puhua ihmisille. Skitsofreenikot kokevat kuu­le­man­sa äänet monesti suopeiksi, ja niiden lähteeksi miel­le­tään usein Jumala. Voimakkaista per­he­suh­teis­ta tun­ne­tus­sa Intiassa äänet puo­les­taan tulkitaan usein edes­men­nei­den suku­lais­ten hyvän­tah­toi­sek­si opas­tuk­sek­si. Äänien kuu­le­mi­nen asso­sioi­tuu leik­ki­syy­teen ja magiaan, ja sitä voidaan pitää jopa viih­dyt­tä­vä­nä ilmiönä.

  • Kuva: Theodor von Holstin “Bertalda, Assailed by Spirits”. Noin vuodelta 1830.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Suomessa on paljon aikuisia amatöörikilpaurheilijoita, joista osa on lajinsa huippuja maailmalla. Mikä saa heidät harrastamaan ja kilpailemaan vaativissa, paikoin tapaturma-alttiissa lajeissa ja käyttämään siihen lähes kaiken vapaa-aikansa?