Pyhä kuolema

Meksikossa kato­lis­ten pyhi­mys­ten rinnalle on noussut mor­sius­pu­kuun puettu luu­ran­ko­hah­mo, La Santa Muerte (Pyhä Kuolema). Sitä rukoil­laan pyhi­mys­ten tapaan, ja sen alt­ta­ril­le tuodaan lahjoja herkkujen, kukkien ja suit­suk­kei­den muodossa. Santa Muerte on elämän, rik­kauk­sien ja rakkauden antaja, jonka edessä kaikki ovat tasa-arvoisia.

Antropologi Claudio Lomnitz esittää, että Meksikon historia ja koko kan­sal­lis­val­tion ajatus on raken­tu­nut kuolemaan liit­ty­vien käy­tän­tö­jen ympärille. Naurava pääkallo ja Kuolleiden päivän juhlinta ovat Meksikon tun­ne­tuim­pia kult­tuu­ri­tuot­tei­ta, ja Santa Muerte on vii­mei­sim­piä ilmen­ty­miä kan­sal­li­si­den­ti­tee­tin muo­tou­tu­mi­sen pro­ses­sis­sa. Kultti on saanut alkunsa huu­me­kar­tel­lien ja kor­rup­toi­tu­nei­den poliisien parista, josta se on vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa tullut val­ta­vir­ran tie­toi­suu­teen. Morsiuspukuinen luuranko on yleis­ty­nyt katu­ku­vas­sa, taiteessa ja tatuoin­neis­sa.

Pyhän kuoleman arki­päi­väis­ty­mi­nen heijastaa Lomnitzin mukaan valtion murenevaa auk­to­ri­teet­tia. Huumesodan keskellä jumalat ja pyhi­myk­set jäävät kau­kai­sik­si, ja yhä useampi valitsee ainoan todel­li­sen ja tasa-arvoisen yksin­val­ti­aan — kuoleman — kun­nioit­ta­mi­sen.

  1. Claudio Lomnitz, 2004. Death and the Idea of Mexico.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.

Ruandan kansanmurhasta tuli huhtikuussa kuluneeksi 25 vuotta. Menehtyneitä surraan vuotuisen muistokävelyn ja kynttiläseremonian lisäksi nykyisin myös twiittaamalla. Sureminen ja muistaminen ovat tärkeitä osia valtion uudelleenrakentamisessa.