Anteliaat hallitsijat

Mitä jos sosi­aa­lis­ta asemaamme mää­rit­täi­si ante­liai­suus? Statuksemme riip­pui­si­kin siitä, kuinka paljon omai­suut­ta lah­joi­tam­me pois.

Pohjois-Amerikan län­si­ran­ni­kon varakkaat met­säs­tä­jä­kan­sat, kuten tlingitit, tsims­hia­nit ja haidat, har­joit­ti­vat 1800-luvun lopulle asti pot­latc­hia, erään­lais­ta kil­pai­lul­li­sen lah­jan­an­non muotoa, jota määräsi ylen­palt­ti­nen ante­liai­suus.

Perinteen mukaan koko­nai­set klaanit ja suvut vie­rai­li­vat vuo­ro­tel­len toistensa luona vas­taa­not­ta­mas­sa lahjoja ja juhlia, joihin he vuo­ros­taan vas­ta­si­vat uusilla, entistä isommilla lahjoilla ja juhlilla. Loputon vas­ta­lah­jo­jen ja kilpaa kes­tit­se­mi­sen ketju päättyi toisinaan päi­vä­kausien juh­lin­taan, jossa anta­mi­sel­la rehentely saattoi hur­jim­mil­laan yltyä tuhoa­mi­seen: arvok­kai­ta kupa­ri­tau­lu­ja, ruokaa, aseita, veneitä, käsitöitä, huopia ja eläin­ten­nah­ko­ja hei­tet­tiin läjäpäin mereen tai pol­tet­tiin.

Potlatchin har­joit­ta­jien näkö­kul­mas­ta tar­kas­tel­tu­na kyse ei ollut pelkästä mate­rias­ta, vaan omaisuus oli osa suvun ja klaanin henkistä olemusta. Sen esittely ja jakaminen oli suuri kunnia, joka kasvatti suvun mainetta. Käytäntö, joka mate­ria­lis­tien silmissä vaikutti tuhoa­mi­sel­ta, oli äärim­mäi­sen kunniakas antamisen teko, lahja johon ei pys­tyt­täi­si vas­taa­maan toisella lahjalla. Johtajuus ja korkea asema oli siis sidottu omai­suu­den jaka­mi­seen, ei niinkään sen haa­li­mi­seen itselle.

  1. Marcel Mauss (1950): Lahja. Vaihdannan muodot ja peri­aat­teet arkaa­isis­sa yhteis­kun­nis­sa
  2. http://www.thecanadianencyclopedia.com/​en/​article/​potlatch/​

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ilmastonmuutoksen myötä laajoja tuhoja aiheuttavista metsäpaloista on tullut maailmanlaajuinen ongelma. Indonesian Keski-Kalimantanilla ne ovat aiheuttaneet toistuvan ympäristökriisin, joka näkyy paikallisten arjessa ja kyvyssä suunnitella tulevaisuuttaan.

Vappu on työläisten ja opiskelijoiden karnevalistinen kevätjuhla, jolla vanhaa talvea työnnetään syrjään. Kesän voitto talvesta symboloi myös ammatillista jatkumoa, jossa nuoret osaajat pyrkivät pyyhältämään vanhojen ohi. Kevätkarnevaalien rituaaliperinteet ulottuvat jopa keskiaikaan asti.

Tuhansia vuosia vanhoja ihmisen ja eläinten jäänteitä ja esineitä tutkimalla saadaan tietoa siitä, millä tavoin merkityksellisimmät eläimet muokkasivat ihmisyhteisöjä. Monilajisessa maailmassa ihminen ei nähnyt itseään olemassaolon keskipisteenä, vaan eli vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa. Mitä eläimissä kunnioitettiin? Miten hirvenpyytäjä toimi varmistaakseen onnistuneen pyynnin?