Anteliaat hallitsijat

Mitä jos sosi­aa­lis­ta asemaamme mää­rit­täi­si ante­liai­suus? Statuksemme riip­pui­si­kin siitä, kuinka paljon omai­suut­ta lah­joi­tam­me pois.

Pohjois-Amerikan län­si­ran­ni­kon varakkaat met­säs­tä­jä­kan­sat, kuten tlingitit, tsims­hia­nit ja haidat, har­joit­ti­vat 1800-luvun lopulle asti pot­latc­hia, erään­lais­ta kil­pai­lul­li­sen lah­jan­an­non muotoa, jota määräsi ylen­palt­ti­nen ante­liai­suus.

Perinteen mukaan koko­nai­set klaanit ja suvut vie­rai­li­vat vuo­ro­tel­len toistensa luona vas­taa­not­ta­mas­sa lahjoja ja juhlia, joihin he vuo­ros­taan vas­ta­si­vat uusilla, entistä isommilla lahjoilla ja juhlilla. Loputon vas­ta­lah­jo­jen ja kilpaa kes­tit­se­mi­sen ketju päättyi toisinaan päi­vä­kausien juh­lin­taan, jossa anta­mi­sel­la rehentely saattoi hur­jim­mil­laan yltyä tuhoa­mi­seen: arvok­kai­ta kupa­ri­tau­lu­ja, ruokaa, aseita, veneitä, käsitöitä, huopia ja eläin­ten­nah­ko­ja hei­tet­tiin läjäpäin mereen tai pol­tet­tiin.

Potlatchin har­joit­ta­jien näkö­kul­mas­ta tar­kas­tel­tu­na kyse ei ollut pelkästä mate­rias­ta, vaan omaisuus oli osa suvun ja klaanin henkistä olemusta. Sen esittely ja jakaminen oli suuri kunnia, joka kasvatti suvun mainetta. Käytäntö, joka mate­ria­lis­tien silmissä vaikutti tuhoa­mi­sel­ta, oli äärim­mäi­sen kunniakas antamisen teko, lahja johon ei pys­tyt­täi­si vas­taa­maan toisella lahjalla. Johtajuus ja korkea asema oli siis sidottu omai­suu­den jaka­mi­seen, ei niinkään sen haa­li­mi­seen itselle.

  1. Marcel Mauss (1950): Lahja. Vaihdannan muodot ja peri­aat­teet arkaa­isis­sa yhteis­kun­nis­sa
  2. http://www.thecanadianencyclopedia.com/​en/​article/​potlatch/​

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Luurankohahmot ovat ilmenneet erilaisissa muodoissa meksikolaisessa symboliikassa kansallisvaltion historian aikana. Hahmot ovat erityisen esillä Kuolleiden päivän juhlinnassa, joka on iloista ja edesmenneitä kunnioittavaa. Populaarikulttuurin nauravaan luurankoon suhtaudutaan leikillisesti kuin vanhaan ystävään.

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.

Flintin kaupungissa, Michiganissa vuonna 2014 alkaneen vesikriisin seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset sairastuivat lyijymyrkytykseen ja koko kaupungin luottamus viranomaisiin rapautui. Flintin kriisi on nykypäivän esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun valtio nostaa taloudelliset intressit ihmisten hyvinvoinnin edelle ja toimii demokraattisen päätöksenteon vastaisesti. Vaikka paikalliset onnistuivat omalla aktiivisuudellaan saamaan viranomaiset vastuuseen teoistaan, ei kriisi ole vielä ohi.