Anteliaat hallitsijat

Mitä jos sosi­aa­lis­ta asemaamme mää­rit­täi­si ante­liai­suus? Statuksemme riip­pui­si­kin siitä, kuinka paljon omai­suut­ta lah­joi­tam­me pois.

Pohjois-Amerikan län­si­ran­ni­kon varakkaat met­säs­tä­jä­kan­sat, kuten tlingitit, tsims­hia­nit ja haidat, har­joit­ti­vat 1800-luvun lopulle asti pot­latc­hia, erään­lais­ta kil­pai­lul­li­sen lah­jan­an­non muotoa, jota määräsi ylen­palt­ti­nen anteliaisuus.

Perinteen mukaan koko­nai­set klaanit ja suvut vie­rai­li­vat vuo­ro­tel­len toistensa luona vas­taa­not­ta­mas­sa lahjoja ja juhlia, joihin he vuo­ros­taan vas­ta­si­vat uusilla, entistä isommilla lahjoilla ja juhlilla. Loputon vas­ta­lah­jo­jen ja kilpaa kes­tit­se­mi­sen ketju päättyi toisinaan päi­vä­kausien juh­lin­taan, jossa anta­mi­sel­la rehentely saattoi hur­jim­mil­laan yltyä tuhoa­mi­seen: arvok­kai­ta kupa­ri­tau­lu­ja, ruokaa, aseita, veneitä, käsitöitä, huopia ja eläin­ten­nah­ko­ja hei­tet­tiin läjäpäin mereen tai poltettiin.

Potlatchin har­joit­ta­jien näkö­kul­mas­ta tar­kas­tel­tu­na kyse ei ollut pelkästä mate­rias­ta, vaan omaisuus oli osa suvun ja klaanin henkistä olemusta. Sen esittely ja jakaminen oli suuri kunnia, joka kasvatti suvun mainetta. Käytäntö, joka mate­ria­lis­tien silmissä vaikutti tuhoa­mi­sel­ta, oli äärim­mäi­sen kunniakas antamisen teko, lahja johon ei pys­tyt­täi­si vas­taa­maan toisella lahjalla. Johtajuus ja korkea asema oli siis sidottu omai­suu­den jaka­mi­seen, ei niinkään sen haa­li­mi­seen itselle.

  1. Marcel Mauss (1950): Lahja. Vaihdannan muodot ja peri­aat­teet arkaa­isis­sa yhteiskunnissa
  2. http://www.thecanadianencyclopedia.com/​en/​article/​potlatch/​

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Luomakunnan vartijat ‑elokuva keskustelee ihmisyyttä ja ympäristöä koskettavista muutoksista itäisessä Afrikassa. Tutkijoiden ja ympäristönsuojelijoiden ollessa huolissaan suurten nisäkkäiden sukupuutosta ja fossiilien suojelemisesta, paikalliset daasanach-paimentolaiset huolehtivat toimeentulostaan, sosiaalisista suhteistaan sekä maasta ja vedestä. Kohtaamisissa erilaiset luontosuhteet ravistelevat käsityksiä luonnosta mutta luovat myös vuoropuhelun mahdollisuuksia.