Tietokirjallisuuden ja antropologian yhteys on ilmeinen, mutta antropologeja löytyy myös kaunokirjallisuuden puolelta. Fiktion kirjoittaminen vaatii usein eläväisen kuvailun ja laajojen kokonaisuuksien hallintaa, jonka antropologit hallitsevat koulutuksensa kautta. Toisinaan raja näiden kahden alan välillä saattaa kuitenkin hämärtyä.
Antropologian ja kirjallisuuden yhteys saattaa katsantokannasta riippuen tuntua joko yllättävältä tai itsestäänselvältä. Etenkin tietokirjallisuuden ja antropologian linkki on vahva, kuten akateemisilla aloilla yleensäkin. Yhtenä osoituksena tästä on AntroBlogin haastatteleman kulttuuriantropologi Tapio Tammisen saama Tieto-Finlandia -palkinto teoksestaan Kansankodin pimeämpi puoli sekä Marjo T. Nurmisen vuonna 2008 ja Matti Sarmelan vuonna 1995 voittamat Tieto-Finlandiat. Antropologian ja proosan yhteys saattaa olla lukijalle vieraampi, vaikka ala on vaikuttanut lukuisten kotimaisten ja ulkomaisten klassikkokirjailijoiden taustalla.
Suomalaisissa kaunokirjallisuuden kärkinimissä ja Finlandia-palkinnon voittajissa on muitakin antropologeja. Vuonna 2011 Finlandian teoksellaan Hytti nro 6 voittanut Rosa Liksom on taustaltaan antropologi, kuten on myös vuoden 2012 voittaja, Jää-teoksen kirjoittaja Ulla-Lena Lundberg. Liksom opiskeli kulttuuriantropologiaa Helsingin yliopistossa 1970-luvulla, ja Lundberg on valmistunut Åbo Akademista 1960-luvun loppupuolella.
Molempien teoksissa antropologinen ote on vahvasti läsnä. Heidät tunnetaan tarkkanäköisinä kulttuurien ja ajankuvien tuottajina. Hytti nro 6 kertoo sukupolvien ja kulttuurien kohtaamisista Siperian halki matkaavassa neuvostoliittolaisessa junassa. Jäässä taas tarkastellaan pienen ahvenanmaalaisen saaristolaisyhteisön elämää iloineen ja suruineen toisen maailmansodan jälkeen.Ulkomaisista kirjailijoista antropologeja ovat muun muassa Kurt Vonnegut, kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaja Saul Bellow sekä Jurassic Park -kirjastaan tunnetuksi tullut, biologiseen antropologiaan erikoistunut Michael Crichton. Etenkin Vonnegut on kommentoinut suhdettaan antropologiaan vuosien varrella, vaikka hän ei koskaan suorittanut opintojaan loppuun saakka. Tämä ei tosin ollut täysin vapaaehtoista, sillä Vonnegutin mukaan kaikki hänen ehdottamansa tutkielma-aiheet hylättiin Chicagon yliopiston toimesta.
Tästä huolimatta 25 vuotta myöhemmin Vonnegutin teos Kissan kehto hyväksyttiin maisterintutkielmaksi sen antropologisen merkittävyyden vuoksi. Jälkeenpäin Vonnegut onkin korostanut, että kirjailijalle on hänen mielestään pelkästään eduksi, mikäli tämä on taustaltaan jotain muuta kuin kirjallisuuden opiskelija – oli kyseessä sitten antropologi, tähtitieteilijä tai lakimies.
Laajoista kokonaisuuksista uskottaviin yksityiskohtiin
Antropologin koulutus ei tarjoa suoraan työkaluja kirjailijaksi ryhtymiseen, vaikka alalla perinteisesti tuotetaan paljon tekstiä opiskelujen alusta alkaen. Antropologian uteliaisuus ihmisyyttä ja yhteiskuntaa kohtaan sekä holistinen näkökulma toimivat kuitenkin hyvinä lähtökohtina myös fiktiota kirjoitettaessa. Onhan yksi kirjailijan tärkeimmistä ominaisuuksista hänen kykynsä luoda sisällöllisesti rikkaita ja uskottavia kuvauksia maailmasta ja sen ihmisistä, sekä punoa niistä monimutkaisia ihmissuhteiden ja valtapelien vyyhtejä.
Kuvataan teoksissa sitten yksinäisyyttä tai yhteisöllisyyttä, sosiaalinen vuorovaikutus on aina keskeisessä osassa kaunokirjallisia teoksia. Kirjailijan tulee myös pystyä hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia ja samanaikaisesti kiinnittää huomiota mitä pienimpiin yksityiskohtiin, kuten myös antropologit tekevät työssään.Kirjailijan tulee pystyä tuottamaan antropologiassa tiheäksi kuvaukseksi kutsuttua tekstiä, joka tarjoaa riittävän laajan ja yksityiskohtaisen kuvauksen tutkimuksen kohteena olevasta aihepiiristä tai kulttuurista. Tiheän kuvauksen kautta kulttuurin tavat ja merkityssisällöt tulevat ymmärretyksi myös sellaiselle lukijalle, jolla ei ole niistä aiempaa kokemusta.
Se tuo meille vierasta elämää lähemmäksi, kuin suurennuslasin läpi tarkastellen, jolloin pystymme havaitsemaan sen hienovaraisimmat vivahteet silkan ylimalkaisen yleiskuvan sijasta. Parhaille proosateoksille onkin leimallista, että ne pystyvät välittämään jonkin sellaisen oivalluksen, jota emme ole tulleet ajatelleeksi.
Mikä erottaa antropologin kirjailijasta?
On kuitenkin korostettava, että antropologin kirjoittamilla monografioilla ja proosakirjallisuudella on myös tärkeät eroavaisuutensa. Antropologinen tutkimus ei ole fiktiota ja toisin päin. Raja saattaa vaikuttaa joissain tapauksissa häilyväiseltä, kuten Kurt Vonnegutin Kissan kehdon hyväksyminen akateemiseksi tutkielmaksi osoittaa.
Antropologille ei kuitenkaan riitä, että hän on taitava kirjoittaja, vaan kaiken akateemisen tutkimuksen tulee aina täyttää tietyt laadulliset kriteerit joihin proosakirjailija taas ei ole sidottu. Fiktiota kirjoittaessa tietyt taiteelliset vapaudet ja faktojen venyttäminen saattavat olla toimivia tyylikeinoja, mutta akateemisen tekstin kanssa tätä vapautta ei ole.Yhtenä keskeisimmistä eroista voidaan pitää pyrkimystä totuudenmukaisuuteen. Vaikka antropologisessa tutkimuksessa ei pyritä löytämään yhtä absoluuttista totuutta, edellytetään siltä vastuullisuutta sekä tutkimuksen kohteelle että lukijoille. Antropologin kohdalla tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että teksti perustuu mahdollisimman tarkalle kuvaukselle tutkijan keräämästä etnografisesta aineistosta, jolle hän myös pysyy uskollisena.
Aineiston perusteella tutkija tekee vertailevan analyysin antropologista teoriaa apuna käyttäen. On tärkeää tuoda eksplisiittisesti esiin ero faktuaalisten tapahtumien ja oman tulkinnan välillä, ja siten mahdollistaa lukijalle omien johtopäätösten vetäminen. Eettisesti valveutunut antropologi ei koskaan esitä asioita kaunistellen saati keksi henkilöitä tai tapahtumia päästään. Kaunokirjallisuudessa tämä sen sijaan on sallittua tai jopa toivottavaa.
Taiteilua faktan ja fiktion välillä
Totuudellisuuden korostuminen akateemisessa kirjallisuudessa ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö antropologian tunnetut nimet olisi hyödyntäneet muita kirjallisuuden lajeja työssään. Esimerkiksi kuuluisan antropologin ja yhteiskuntateoreetikko Claude Lévi-Straussin muistelmateos Tropiikin kasvot on ennen kaikkea matkakertomus. Se ammentaa kirjoittajan kenttätyötaustasta ja kokemuksista Amazonilla, vaikka Lévi-Straussin muu tuotanto koostuu akateemisesti arvostetuista teoksista.
Tropiikin kasvot ei edes pyri olemaan akateemisesti varteenotettava teos, vaikka sisältääkin kirjoittajansa filosofista ja paikoin myös kriittistä pohdintaa maailmasta. Tämä seikka ei aiheuta ristiriitaa, sillä teoksen luonne elämäkerrallisena matkakertomuksena on avoimesti ääneen lausuttu ja siten selvä myös kirjan lukijalle.
Myös päinvastaisia esimerkkejä löytyy. Yksi näistä on antropologiaa Kalifornian UCLA:ssa opiskelleen Carlos Castanedan akateemisena tietokirjana ilmestynyt teos Don Juanin opetukset, joka kertoo tutkijan kohtaamisista meksikolaisen yaqui-shamaanin kanssa. Ilmestyessään teosta pidettiin loistavana, kunnes antropologit ja muut tutkijat alkoivat kyseenalaistaa sen totuudenmukaisuutta.Pian pystyttiin osoittamaan, että valtaosa Castanedan etnografisesta aineistosta oli väärennettyä ja kirjan keskiössä olevaa shamaania tuskin oli olemassa. Hänen kirjoituksiaan on myöhemmin kutsuttu näennäisantropologisiksi, sillä ne pohjautuvat ennen kaikkea kirjailijan henkilökohtaisille tuntemuksille – akateemiselta tekstiltä edellytetyn tosiasiallisuuden sijaan.
Castanedan tapauksessa kirjailijan koulutustausta toimi teoksen sisällön oikeuttajana kunnes sen ongelmakohdat tuotiin muiden asiantuntijoiden toimesta julki. Castaneda onnistui ylittämään kauno- ja tietokirjallisuuden välisen epätarkan, mutta periaatteiltaan yksiselitteisen rajan. Huono antropologi voi olla hyvä kirjailija, mutta hyvästä kirjailijasta ei välttämättä aina ole antropologiksi.
Toimitus
- Podcast-lukija: Bea Bergholm
- Artikkelikuva: Jaredd Craig/Unsplash (CC0)
Lukemista
- Bellow, Saul 1980: Sadekuningas. Keltainen kirjasto 163. Tammi.
- Castaneda, Carlos 1994: Don Juanin opetukset: Yaqui-tietäjän tie. Unio Mystica.
- Crichton, Michael 1992: Dinosauruspuisto. Tammi.
- Lèvi-Strauss, Claude 2003: Tropiikin kasvot. Loki-Kirjat.
- Liksom, Rosa 2011: Hytti nro 6. WSOY.
- Lundberg, Ulla-Lena 2012: Jää. Teos.
- Nurminen, Marjo T. 2008: Tiedon tyttäret. WSOY.
- Sarmela, Matti 1995: Suomen perinneatlas. SKS.
- Tamminen, Tapio 2015: Kansankodin pimeämpi puoli. Atena.
- Vonnegut, Kurt 1975: Kissan kehto. Tammi.
