Köyhät, kurjat ja eksoottiset

Teksti: Petra Rautiainen, toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­va. Podcast-lukija: Sanna Rauhala

Stereotyyppinen kuva likai­sis­ta ja juo­pu­neis­ta saa­me­lai­sis­ta on vahvasti esillä nyky­päi­vän mediassa. Esimerkiksi turis­teil­le suun­na­tus­sa Visit Finland -mai­nos­fil­mis­sä saa­me­lai­set kuvattiin likaisina ja juo­pu­nei­na. Saamelaisiin liittyvä uuti­soin­ti puo­les­taan tuntuu pyörivän ongel­ma­kes­keis­ten teemojen ympärillä, kuten kiistassa ILO 169-sopi­muk­sen ratifioinnista.

Samankaltainen saa­me­lais­ku­vaus on tuttu jo vuo­si­kym­men­ten takaa: kukapa ei muistaisi Pirkka-Pekka Peteliuksen nun­nuk­ka­vit­se­jä. Mutta mitä saa­me­lai­sis­ta ker­rot­tiin ja miten heistä puhuttiin 19501970 luvuilla? Tässä tekstissä tar­kas­te­len vuosien 19521972 saa­me­lais­ku­vauk­sia Suomen Kuvalehdessä. Kyseinen lehti on ollut yksi Suomen suur­le­vik­ki­sim­mis­tä aika­kausi­leh­dis­tä, ja avaa aika­kau­teen mie­len­kiin­toi­sen ikkunan. 

Kiinnostuksen kohteena on eri­tyi­ses­ti vuodet 19521972, koska tuona aikana saamenmaa lii­tet­tiin osaksi suo­ma­lais­ta yhteis­kun­taa ja kult­tuu­ria. Modernin tulo näkyy aineis­tos­sa selkeästi: monet artik­ke­leis­ta käsit­te­le­vät sitä, kuinka saamenmaa muuttui tek­no­lo­gian kehi­tyk­sen kautta. Eräs saa­me­lais­poi­ka kertoi halua­van­sa poron­kel­lon lisäksi puhelimen, radion ja moottorin. Artikkelin kir­joit­ta­ja totesikin, että maailma ei ole enää aito saa­me­lai­sen maailma, koska moder­ni­saa­tio oli vai­kut­ta­nut autent­ti­seen saamelaiskulttuuriin. 

Tyypillinen saamelaiskuvaus  

Pahoin pol­te­tus­sa Lapissa alkoi sotien jälkeen rankka jäl­leen­ra­ken­nus­kausi. Alueeseen kiin­ni­tet­tiin myös mediassa paljon huomiota. Saamelaisaiheisia artik­ke­lei­ta esiintyi Suomen Kuvalehdessä vuo­sit­tain useita. Ennen sotia saa­me­lai­set saivat elellä poh­joi­ses­sa kaikessa rauhassa, mutta jäl­leen­ra­ken­nus­kau­den myötä heidät lii­tet­tiin tiukemmin kiinni län­si­mai­seen yhteis­kun­taan. Kehityksellä oli saa­me­lai­seen kult­tuu­riin myös nega­tii­vi­nen vaikutus. Koulutusjärjestelmän myötä saa­me­lais­lap­set vie­raan­tui­vat kult­tuu­ris­taan, oppien saamen sijaan suomen kielen. 

turister

Turisteja vie­rai­le­mas­sa troms­sa­lai­ses­sa saa­me­lais­lei­ris­sä 1930-luvulla. Lähde: Nasjonalbiblioteket /​National Library of Norway (muokattu)

Saamelaisten ja suo­ma­lais­ten väliset koh­taa­mi­set näkyi­vät­kin monien artik­ke­lei­den taustalla. Monesti juttuja sävytti vahva saa­me­lais­ten ja suo­ma­lais­ten välinen vertailu. Saamelaisten elintaso toimi joissakin jutuissa peilinä, jonka kautta tuotiin esille suo­ma­lai­sen elintason edistyksellisyyttä: 

”Jumalan kiitos koltat eivät tiedä kuinka etelässä eletään. Siinä tapauk­ses­sa he luul­ta­vas­ti uskoi­si­vat olevansa tuomitut maan­pääl­li­seen hel­vet­tiin ja taivaan sijait­se­van saman maan ete­läi­sem­mil­lä leveysaseilla.”

Usein tekstin asian­tun­ti­ja­na ja kir­joit­ta­ja­na toimi pää­kau­pun­ki­seu­dul­la asuva suo­ma­lais­mies. Yksi tällainen toi­mit­ta­ja oli Erkki Koivusalo, jonka mielestä saa­me­lais­ten elintavat olivat puut­teel­li­sia: radio ei toiminut juuri ollenkaan ja aurin­ko­kin oli har­vi­nai­nen näky. Saamelaiset taas olivat hänen mukaansa laiskoja, sillä saa­me­lai­set eivät ”- — ole yhtä oma-aloit­tei­sia kuin etelän ihmiset, eivät yhtä yrittelijäitäkään.” 

On muis­tet­ta­va, että kir­joit­ta­ja kuvasi saa­me­lai­sia omista läh­tö­koh­dis­taan. Myös toi­sen­lai­sia kir­joit­ta­jia esiintyi. Lehteen kir­joit­ti­vat saa­me­lais­ten asioista ja oikeuk­sis­ta muun muassa kir­jai­li­ja Yrjö Kokko sekä valo­ku­vaa­ja Marja Vuorelainen, jotka molemmat olivat viet­tä­neet paljon aikaa Lapissa ja tutus­tu­neet alueeseen ja sen kult­tuu­riin. Tällaisten kir­joit­ta­jien teks­teis­sä näkyi enemmän saa­me­lai­sia posi­tii­vi­ses­ti kuvaavia ele­ment­te­jä kuin muiden kir­joit­ta­jien teksteissä.

Eksoottinen ja outo saamelainen 

Saamelaiset nähtiin selkeästi eri­lai­se­na heimona kuin suo­ma­lai­set. Tästä kertoo osuvasti erään kir­joit­ta­jan muistutus siitä, että saa­me­lai­set olivat osa Suomen kansaa. Saamelaisen kult­tuu­rin tutkija Karl Nickul totesi, että suo­ma­lais­ten ei pitäisi:

- — ´töl­lis­tel­lä´ saa­me­lai­sia enempää kuin muitakaan. Sellainen töl­lis­te­le­mi­nen on tietenkin epähienoa, vaikka onhan hyvin inhi­mil­lis­tä pysähtyä outoa ihmet­te­le­mään, ja kiel­tä­mät­tä saa­me­lai­set taval­li­ses­ta kan­sa­lai­sis­ta ovat oudompia kuin esim. hämäläiset.”

Vaikka Nickulin mai­nit­se­ma kum­mas­te­lu olikin tyy­pil­lis­tä, lähes­ty­mis­ta­vois­sa on havait­ta­vis­sa selviä eroja: näkökulma oli joko eksoot­ti­sen posi­tii­vi­nen tai nega­tii­vi­sen kum­mas­te­le­va. Eksoottiset jutut olivat lähinnä kepeitä kuvauksia saa­me­lais­ten elin­ta­vois­ta, kun taas nega­tii­vi­set jutut kes­kit­tyi­vät yhteis­kun­nal­li­siin ongelmiin, kuten ter­vey­den­huol­toon. Vaikka nega­tii­vis­sä­vyt­tei­siä juttujen määrä ei ollut mer­kit­tä­väs­ti suurempi, niiden sisältö ja sävy oli usein asiapitoisempi. 

coffee-pixabay1031139_640

Lähde: Pixabay​.com

Suomen Kuvalehdessä jul­kais­tiin joitakin mainoksia, joissa esiintyi saa­me­lai­sia. Niissä käy­tet­tiin lähes poik­keuk­set­ta teho­kei­no­na saa­me­lais­ten eksoot­tis­ta kult­tuu­ria. Esimerkiksi Pauligin kah­vi­mai­nok­ses­sa kaunis Paulig-tyttö lähti maa­kun­ta­ret­kel­le, kohdaten pääosin vai­ku­tus­val­tai­sia ihmisiä. Lapissa hän kohtasi jängällä vanhan saa­me­lais­mie­hen, jonka ainoa koti oli kota ja läm­mik­kee­nä mikäs mukaan kuin Pauligin kahvi. 

Myös mai­nok­sis­sa kansojen väliset eroa­vai­suu­det pääsivät esille. Kyseisessä Pauligin mai­nok­ses­sa sekä Paula-tytöllä että saa­me­lais­mie­hel­lä oli kansansa tyy­pil­li­nen puku yllään. Paula-tytön kah­vi­ku­pit olivat puhtaat ja valkoiset, kun taas saa­me­lai­sen nokinen pannu ja puinen kuksa olivat kaikkea muuta kuin puhdasta, modernia ja sivis­ty­nyt­tä. Tällaisten vas­ta­koh­tien kuvaa­mi­nen on erittäin tyy­pil­lis­tä kolo­nia­lis­ti­sis­sa teksteissä.

Kaksi erilaista saamen maata

Kun puhutaan saa­me­lai­sis­ta, tullaan usein puhu­neek­si ikään kuin yhdestä saa­me­lais­ryh­mäs­tä. Todellisuudessa Suomessa asuu useampia saa­me­lais­ryh­miä: poh­jois­saa­me­lai­set, ina­rin­saa­me­lai­set ja kolt­ta­saa­me­lai­set. Kolttien asuinalue oli ennen sotia Petsamon alue. Kun Petsamo jäi rau­ha­neh­dois­sa Neuvostoliitolle, koltat majoi­tet­tiin Suomen puolelle Itä-Lappiin. 

Suomen Kuvalehden aineisto tuo ilmi, kuinka eri saa­me­lais­ryh­mis­tä puhuttiin eri tavalla. Selvin ero näkyi kolttien ja muiden saa­me­lais­ten välillä. Esimerkiksi kir­joit­ta­ja Erkki Koivusalo kuvaili kuinka Suomessa on nykyään kah­den­lais­ta Lappia:

On uuden­ai­kais­ta vaurasta, kaunista turisti-Lappia, missä ovat hyvät lii­ken­neyh­tey­det ja erin­omai­set hotellit joiden perus­teel­la tuhannet ja taas tuhannet turistit muo­dos­ta­vat itselleen kuvan maamme jylhästä poh­jois­osas­ta. Mutta paljon puhee­nai­het­ta antanut Sevettijärvi – kolttien nykyinen sijoi­tus­paik­ka – on toista Lappia, sitä, joka alkaa teiden loputtua ja jonka köyhän ja kovan elämän vain harvat tuntevat.”

516px-kekkonen_hiihtaa

Kekkonen hiih­tä­mäs­sä 1959. Lähde: Wikimedia Commons

Lappi jo tuolloin suosittu turis­ti­koh­de, jonka hil­jai­suu­teen kau­pun­ki­lai­set saat­toi­vat lähteä ren­tou­tu­maan lomillaan. Ehkäpä tunnetuin Lapissa lomaileva henkilö oli tasa­val­lan pre­si­dent­ti Urho Kaleva Kekkonen. Kekkonen poseerasi kuu­lui­sil­la hiih­to­ret­kil­lään usein Suomen Kuvalehdessä. Kuviin pääsi myös pai­kal­li­sia asukkaita. Hiihtoretkillä tutuiksi tulleita saa­me­lai­sia saattoi nähdä myös tulevan vuoden itse­näi­syys­päi­vän juhlissa, jossa heidän värik­käi­tä kan­sal­lis­pu­ku­jaan ihme­tel­tiin vuolaasti. 

Myös Kekkonen tuntui löytävän tiensä tuonne Koivusalon kuvai­le­maan kau­nii­seen turisti-Lappiin. Lentokone vei Rovaniemelle asti ja bussi Inariin, mutta sen jälkeen matka taittui suksin. Alue muuttui heti karuksi. Pakkanen oli lujempaa kuin Inarissa, eikä teistä ollut tie­toa­kaan. Kirjoittaja kertoi sel­vin­neen­sä Inarin jälkeisen matkasta ainoas­taan rommin avulla. Kolttien asuinalue ja koltat näyt­täy­ty­vät heti kiel­tei­sem­mäs­sä sävyssä ver­rat­tu­na kau­nii­seen turisti-Lappiin, joka on suo­ma­lai­sil­le helpommin saa­vu­tet­ta­vis­sa ja käytettävissä. 

Muuttuva saamelaiskuvaus  

Vaikka saa­me­lai­suu­den kuvasto saattaa äkki­sel­tään näyt­täy­tyä saman­kal­tai­sel­ta vuo­si­kym­me­nes­tä toiseen, tut­ki­musai­neis­to­ni on osoit­ta­nut saa­me­lai­suu­den kuvausten olleen muuttuvia ja monipuolisia. 

Saamelaiskuvausten sävy on ollut riip­pu­vai­nen siitä, mil­lais­ten teemojen kautta saa­me­lai­set tuotiin esille. Erityisen mie­len­kiin­tois­ta ja uutta on, että poh­jois­saa­me­lai­sis­ta kertovat artik­ke­lit sidottiin elin­kei­noe­lä­mään ja turismiin. Molemmat aiheet nähtiin suo­ma­lais­ten kes­kuu­des­sa posi­tii­vi­si­na tai eksoot­ti­si­na. Kolttasaamelaisista kertovat artik­ke­lit taas sidottiin yhteis­kun­nal­li­siin ja sosi­aa­li­siin ongelmiin. 

Muuttuva ja kehittyvä Lapin alue vaikutti niin ikään saa­me­lais­ku­vauk­seen. Hyvin usein saa­me­lai­sia kuvattiin lähes poik­keuk­set­ta lapinpuku päällä. 1960-luvulle tultaessa kuvauk­ses­sa tapahtui muutos, ja esi­mer­kik­si yli­opis­tos­sa opis­ke­le­via saa­me­lais­nuo­ru­kai­sia kuvattiin jängällä nah­ka­ta­kit ja farkut jalassa. Koulussa opis­kel­lut pik­ku­poi­ka tahtoi poro­kel­lon sijaan radion. 

Muuttuva saa­me­lais­kult­tuu­ri herätti myös kes­kus­te­lua aidosta saa­me­lai­suu­des­ta. Karl Nickul, totesi, että “- -myös saa­me­lai­suus voi olla aitoa sil­loin­kin kun se ei ole van­has­ta­vaa.” Tästä huo­li­mat­ta jotain vanhaa ja tun­nis­tet­ta­vaa tuli säilyttää uuteen saa­me­lais­ku­vas­toon, ja se jokin oli usein juurikin Lapin maisemat. 

640px-porosaivontie_cc-by-4-0

Katukyltti Enontekiöllä. Lähde: Wikimedia Commons (CC BY-SA 4.0)

Luettavaa:

Benedict Anderson. Kuvitellut yhteisöt: Nationalismin alkuperän ja leviä­mi­sen tar­kas­te­lua. Sivilisaatiohistoria-sarja. Tampere: Vastapaino.

Pauliina Feodoroff. “Olemme teidän hyvän ja pahan­tah­toi­suu­ten­ne varassa.” Image​.fi

Rauna Kuokkanen. Saamelaiset ja kolo­nia­lis­min vai­ku­tuk­set nyky­päi­vä­nä (PDF)

Veli-Pekka Lehtola. Saamelaiset – historia, yhteis­kun­ta, taide. Jyväskylä: Gummerus kir­ja­pai­no. Kustannus-Puntsi.

Linda Tuhiwai Smith. Decolonizing Methodologies. Research and Indigenous Peoples. London: Zed Books

Lainaukset:

Suomen Kuvalehti 1953/​No7, s.17

Suomen Kuvalehti 1953/​No7, s.15

Suomen Kuvalehti 1951/​NO27, s.24

Artikkelikuva: Wilhelm Petersin pos­ti­kort­ti­ku­va Lappeleir (n. 1900 – 1904). Lähde: Nasjonalbiblioteket /​National Library of Norway (muokattu)

Kirjoittaja

Petra Rautiainen tutkii väitöskirjassaan Suomen Kuvalehdessä esiintyviä saamelaisuuden kuvauksia vuosina 1952-1972. Ajankohta on Rautiaisen mielestä mielenkiintoinen, koska tuolloin saamenmaa liitettiin kiinteäksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa, mikä on vaikuttanut vahvasti tämän päivän käsityksiin saamelaisuudesta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • CSV 5.10.2016 klo 12:10

    Ennen sotia saa­me­lai­set saivat elellä poh­joi­ses­sa kaikessa rauhassa, mutta jäl­leen­ra­ken­nus­kau­den myötä heidät lii­tet­tiin tiukemmin kiinni län­si­mai­seen yhteiskuntaan.”

    Mutta eikö tässäkin kir­joi­tuk­ses­sa toisteta kolo­ni­aa­lis­ta katsetta? Toistetaan eksoot­tis­ta kuvaa “kaikessa rauhassa” ele­le­vis­tä saa­me­lai­sis­ta. Lisäksi saa­me­lai­set esitetään objek­tei­na. Eikö ole myös niin, että saa­me­lai­set osaltaan aktii­vi­ses­ti liit­tyi­vät län­si­mai­seen yhteis­kun­taan — siis subjektina? 

    Kohta saa­me­lai­sis­ta eril­li­se­nä kansana suo­ma­lai­sis­ta jää epä­sel­väk­si. Lainauksessa saa­me­lai­set nähdään yhtenä Suomen heimoista hämä­läis­ten rinnalla, mutta tekstissä todetaan, että “saa­me­lai­set nähtiin selkeästi eri­lai­se­na heimona kuin suo­ma­lai­set”. Suomalaisista koko­nai­suu­te­na­han ei lai­nauk­ses­sa puhuta mitään. Siis nähtiinkö saa­me­lai­set omana kansana vai yhtenä Suomen heimoista?

    Vastaa
    • Petra Rautiainen 6.10.2016 klo 06:17

      Hei CSV!

      ”Eikö ole myös niin, että saa­me­lai­set osaltaan aktii­vi­ses­ti liit­tyi­vät län­si­mai­seen yhteis­kun­taan — siis subjektina?”

      Tämä on erittäin hyvä ja tärkeä huomio! Koloniallisissa teks­teis­sä on tyy­pil­lis­tä nähdä vas­ta­puo­li toiminnan kohteena, eikä aktii­vi­se­na toimijana. Lauseet, kuten ”saa­me­lai­nen kulttuuri oli vähällä kadota kokonaan”, tai ”saamen kieli on vaarassa kuolla” toistavat asen­teel­laan tällaista uhri­nä­kö­kul­maa – ja myös kolo­nial­lis­ta katsetta. 

      Saamelainen kult­tuu­rin­tut­ki­ja Rauna Kuokkanen on pohtinut euro­sent­ris­tä aja­tus­mal­lia paitsi kou­luo­pe­tuk­ses­sa, myös tut­ki­mus­ten teossa. Kuokkasen mukaan esi­mer­kik­si yli­opis­to­maa­il­ma pitää yllä kolo­nia­lis­min ajan käsitystä alku­pe­räis­kan­sois­ta ”toisina” ja ennem­min­kin tut­ki­musob­jek­tei­na ja tut­ki­joi­den raaka-aineina kuin aktii­vi­si­na toi­mi­joi­na. (Lisää aiheesta mm. https://​rauna​.files​.wordpress​.com/​2​0​0​7​/​1​0​/​0​1​4​_​p​o​s​t​k​o​l​o​_​k​u​o​k​k​a​n​e​n​.​pdf)

      Toinen huomiosi koskee sitä ris­ti­rii­tai­suut­ta, joka nousee esille Suomen Kuvalehden teks­teis­sä. Olivatko saa­me­lai­set osa suo­ma­lai­sia ja näin ollen esi­mer­kik­si rin­nas­tet­tu­na hämä­läi­siin, vaiko ihan erillistä kansaa?

      Tämä on itsea­sias­sa tut­ki­muk­sel­li­ses­ti mie­len­kiin­toi­nen teema. Aineistossani tulee ilmi molemmat näkö­kul­mat. Saamelaisiin suh­tau­dut­tiin kum­mas­tel­len, mutta toisaalta heitä pidettiin suo­ma­lai­si­na. Suomalaisuutta itsessään ei tarkemmin mää­ri­tel­ty esi­mer­kik­si niissä teks­teis­sä, joissa saa­me­lai­set todettiin kuuluvan osaksi Suomen kansaa. Kiinnostavaa toisaalta on, että suo­ma­lai­suut­ta kyllä poh­dit­tiin muu­ta­mis­sa SK:n artik­ke­leis­sa, jotka toisaalta olivat irrallaan näistä saa­me­lai­suu­den kuvauksista.

      Petra Rautiainen

      Vastaa

Lue myös nämä:

Hiljattain uutisoitiin tapauksesta, jossa erään vartiointiliikkeen esimiestehtävissä toiminut henkilö erotettiin työtehtävistään rasistisen Facebook-kirjoittelun vuoksi. Tapaus kertoo sosiaalisen median voimasta, sillä miehen kirjoitteluun kiinnitettiin huomiota alun perin eräällä keskustelupalstalla. Samalla tapaus on kuvaava esimerkki siitä, kuinka sosiaalinen media on tehnyt  yksityisen ja julkisen käsitteistä aiempaa hämärämpiä ja ongelmallisempia.

Perjantaina 6.10. saa ensi-iltansa kotimainen elokuva Yösyöttö. Se kertoo miehestä, joka jää kaksin vastasyntyneen kanssa ja joutuu opettelemaan elämää lapsen ehdoilla. Elokuva on lajityypiltään komedia - mitä muutakaan se voisi olla? Vaikka suomalaisessa vanhemmuuskulttuurissa isän rooli on vahvistumassa, on eräs mielikuva miesten vanhemmuudesta edelleen voimissaan: mies ja vauva on toivoton ja hullunkurinen yhdistelmä. Juuri tälle tematiikalle Yösyöttö naureskelee.

Prinsessa Dianan viimeiseksi jääneestä automatkasta Pariisissa tuli tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Vuosipäivän myötä mediassa on muisteltu Dianan elämää. Antropologisesti mielenkiintoisin seikka ovat kuitenkin Dianan kuoleman kulttuuriset seuraukset, jotka saattoivat vaikuttaa elämäämme enemmän kuin tiedostamme.