Onko biologista kelloa olemassa?

Naisen hedel­mäl­li­nen aika on rajal­li­nen. Biologinen kello alkaa raksuttaa vii­meis­tään 30 vuoden raja­pyy­kin jälkeen. Vaan entä jos koneiston ääntä ei kuulukaan? Ei huolta — kellosi ei ole hajalla. Sen sijaan olet saattanut vapautua kult­tuu­ri­sis­ta odo­tuk­sis­ta.

Biologinen kello” toimii ennen kaikkea kult­tuu­ri­ses­ti. 1960-luvun lopun Yhdysvalloissa työelämä oli avautunut naisille ja ehkäisy ja abortti yleis­ty­neet. Syntyvyys oli laskussa ja ensi­syn­nyt­tä­jät yhä vanhempia. Yhteiskunnallinen ilmapiiri oli kuitenkin edelleen sek­sis­ti­nen, ja naisten uudet alue­val­tauk­set tar­vit­si­vat vas­ta­voi­man. Biologisesta kellosta tuli 1970-luvun lopulla varoit­ta­va ver­taus­ku­va kiireelle, joka väis­tä­mät­tä kohtaisi miehiseen työ­elä­mään tun­keu­tu­neet naiset, joiden olisi uran ohella ehdittävä tehdä vielä lapsetkin. Vertauskuva alkoi pian elää omaa elämäänsä, ja muuttui ennen pitkää näen­näi­sen neut­raa­lik­si kuvauk­sek­si ihmis­ke­hon nor­maa­lis­ta toi­min­nas­ta.

Medialla, yhteis­kun­nal­li­sel­la ilma­pii­ril­lä ja kult­tuu­ri­sil­la arvoilla on huo­mat­ta­va vaikutus siihen mitä tutkitaan, ja millä tavoin tut­ki­mus­tu­lok­sia käytetään. Viime aikoina on jopa väitetty, että usein sitee­ra­tut tilastot 35 – 39 ‑vuo­tiai­den naisten hedel­mäl­li­syy­des­tä perus­tui­si­vat 300 vuotta vanhoihin rans­ka­lai­siin syn­ty­vyys­ti­las­toi­hin. Näin ollen miljoonia naisia maa­il­mas­sa neu­vot­tai­siin per­he­suun­nit­te­lus­sa pohjaten tietoihin, jotka ovat peräisin ajalta ennen sähköä, anti­bioot­te­ja ja hedel­möi­tys­hoi­to­ja.

Hedelmällisyyden lasku ajan myötä ei koske ainoas­taan naisia, eikä niin dra­maat­ti­ses­ti kuin annetaan ymmärtää. Nykytutkimusten mukaan hedel­mäl­li­syy­den ongelmat jakau­tu­vat tasai­ses­ti suku­puol­ten välillä. Silti kult­tuu­ris­sam­me on ominaista suhtautua aivan kuin vain naisella olisi keho, ja miehen hedel­mäl­li­syys ja osal­li­suus lapsen teossa usein unohtuu.

Naiset eivät ole kehonsa orjia sen enemmän kuin mie­het­kään, eikä bio­lo­gi­nen pakko käske toista suku­puol­ta lisään­ty­mään sen enempää kuin tois­ta­kaan. Ajatus naisen kehosta mystisten luonnon syklien armoilla olevana on kult­tuu­ri­nen tulkinta, jonka seu­rauk­se­na paineet lasten han­kin­nas­ta kasau­tu­vat naisten niskaan.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.

Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.