Kehitysyhteistyötä Aasiassa

Kehitysyhteistyö ja lähetystyö jakavat usein yhteisen kentän ja länsimaiselle yhteiskunnalle vieraan kulttuurin parissa työskentelyn.Työkentällä-haastattelussa pitkän linjan järjestöammattilainen, antropologi ja Suomen Lähetysseuran ulkomaantiedottaja Upu Leppänen kertoo työstään kansainvälisen kehitysyhteistyön ja lähetystyön parissa Aasiassa.

Antropologeja työs­ken­te­lee lähes kaikilla aloilla, sillä soveltava koulutus ei itsessään valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Tämä ei kui­ten­kaan tarkoita, ettei­vät­kö ant­ro­po­lo­git hakeu­tui­si toden­nä­köi­sem­min kohti tie­tyn­tyyp­pi­siä tehtäviä. Suomessa huo­mat­ta­va määrä ant­ro­po­lo­ge­ja työl­lis­tyy­kin tilas­to­jen mukaan kol­man­nel­le sek­to­ril­le. AntroBlogin teettämän työ­mark­ki­na­tut­ki­muk­sen mukaan noin viidennes ant­ro­po­lo­geis­ta toimii kan­sa­lais­jär­jes­töis­sä. Tutkimuksen mukaan kehi­ty­syh­teis­työ on ant­ro­po­lo­gien vii­den­nek­si suosituin toimiala yhdessä vies­tin­tä­teh­tä­vien kanssa.


Järjes­tö­kent­tä on laaja, ja pitää sisällään suuren määrän eri läh­tö­koh­dis­ta ja eri tasoilla toimivia orga­ni­saa­tioi­ta. Kansalaisjärjestö onkin kat­to­kä­si­te monen­lai­sil­le toi­mi­joil­le. Osa jär­jes­töis­tä on pieniä ja keskittää toi­min­tan­sa ensi­si­jai­ses­ti ruo­hon­juu­ri­ta­sol­le, kun taas suu­rim­pien jär­jes­tö­jen toimiala on kan­sain­vä­li­nen ja yli­ra­jai­nen. Mukaan mahtuu niin yhden asian liikkeitä kuin glo­baa­le­ja kysy­myk­siä ajavia jär­jes­tö­jä. On selvää, että näin kir­ja­val­la kentällä tarvitaan monen­lais­ta ammat­tio­saa­mis­ta.


AntroBlogi haas­tat­te­li pitkän linjan jär­jes­tö­am­mat­ti­lais­ta, ant­ro­po­lo­gi Upu Leppästä, hänen kan­sain­vä­li­ses­tä urastaan kehi­ty­syh­teis­työn parissa. Leppänen on Helsingin yli­opis­tos­ta vuonna 2008 val­tio­tie­teen mais­te­rik­si val­mis­tu­nut sosi­aa­liant­ro­po­lo­gi, jolla on yli 15 vuoden kokemus kan­sain­vä­li­ses­tä jär­jes­tö­työs­tä Aasiassa. Tällä hetkellä hän toimii Suomen Lähetysseuran ulko­maan­tie­dot­ta­ja­na Hongkongissa, missä hänen vas­tuu­aluei­taan on koti­paik­kan­sa lisäksi Taiwan ja Manner-Kiina.

Upu Leppänen kes­kus­te­lee Lähetysseuran uudesta yhteis­työ­hank­kees­ta Amity Foundationin edus­ta­jien kanssa Itä-Kiinan Ningbossa. Kuva: Jan-Eerik Leppänen

Lapsuus ulkomailla kansainvälisen uran innoittajana

Leppäsen kiin­nos­tus Aasiaa kohtaan syntyi jo varhain, sillä lap­suu­des­saan hän on asunut isänsä työn vuoksi Etelä-Koreassa ja myöhemmin teini-ikäisenä Indonesiassa. Indonesiassa asumista Leppänen kuvaa itselleen rat­kai­se­va­na koke­muk­se­na, joka synnytti hänen kiin­nos­tuk­sen­sa ensin kehi­ty­syh­teis­työ­tä ja myöhemmin ant­ro­po­lo­gi­aa kohtaan. Hän sanoo silmiensä auenneen 14-vuotiaana uudelle kult­tuu­riym­pä­ris­töl­le eri tavalla kuin lapsena Etelä-Koreassa asuessaan:


Kaikki mitä näin ei ollut posi­tii­vis­ta – äärim­mäi­nen köyhyys järkytti ja päätin, että haluan tehdä edes oman pienen osani ihmisten eli­no­lo­suh­tei­den paran­ta­mi­sek­si. Indonesiassa kuulin myös ensim­mäis­tä kertaa tie­tee­na­las­ta nimeltä ant­ro­po­lo­gia, tutkija Timo Kaartisen kautta. Päätin silloin, että haluan opiskella ant­ro­po­lo­gi­aa ja muutama vuosi myöhemmin Timosta tuli yksi opet­ta­jis­ta­ni ja sitten myös gra­duoh­jaa­ja­ni.”


Leppänen kertoo tien­neen­sä jo varhain halua­van­sa suun­tau­tua kehi­ty­syh­teis­työ­teh­tä­viin sekä kan­sain­vä­li­sel­le uralle Aasian ja Suomen välillä. Antropologian opinnot mah­dol­lis­ti­vat sekä alalle että Leppäselle lähei­sel­le maan­tie­teel­li­sel­le alueelle suun­tau­tu­mi­sen. Hän eri­kois­tui opin­to­jen­sa aikana sino­lo­gi­aan eli Kiinan tut­ki­muk­seen, ja suoritti opin­toi­hin liittyvän kent­tä­työ­jak­son Lounais-Kiinassa. Leppänen pitää opintojen kautta saamiaan val­miuk­sia etno­gra­fi­sen tut­ki­muk­sen tekoon kor­vaa­mat­to­man tärkeinä.

Kuva: Fikri Rasyid/​Unsplash (CC0)

Kehitysyhteistyöprojekteja Aasiassa

Valmistuttuaan yli­opis­tos­ta Leppänen siirtyi nopeasti toi­vo­mal­leen kentälle yhdessä lää­ke­tie­teel­li­seen ant­ro­po­lo­gi­aan eri­kois­tu­neen tut­ki­ja­mie­hen­sä kanssa. Pari asui ensin Lounais-Kiinassa, mutta Suomen ulko­mi­nis­te­riön rahoit­ta­ma kehi­ty­syh­teis­työ­han­ke vei heidät pian Kambodžaan ja sittemmin Hongkongiin. Leppänen on työs­ken­nel­lyt eri teh­tä­vis­sä Suomen Lähetysseuralle vuodesta 2008 lähtien, josta viimeiset kolme ja puoli vuotta nykyi­ses­sä työssään tie­dot­ta­ja­na. Lähetysseuran 250:stä työn­te­ki­jäs­tä ant­ro­po­lo­ge­ja on Leppäsen mukaan neljä.


Työtään Leppänen kuvaa moni­puo­li­sek­si ja kiin­nos­ta­vak­si. Hän vastaa Lähetysseuran Kiinan työalueen tie­do­tuk­sen suun­nit­te­lus­ta ja toteu­tuk­ses­ta. Lisäksi hän kir­joit­taa tie­dot­tei­ta ja artik­ke­lei­ta Lähetysseuran jul­kai­sui­hin, verk­ko­si­vuil­le ja sosi­aa­li­seen mediaan. Työ pitää sisällään myös jonkin verran mat­kus­tus­ta sekä paljon yhteis­työ­tä kol­le­goi­den, pai­kal­lis­ten kump­pa­nei­den ja Suomen seu­ra­kun­tien välillä.


Vaih­te­le­vuut­ta työhön tuovat har­joit­te­li­joi­den ja vapaa­eh­tois­työn­te­ki­jöi­den työ­noh­jaus ja erilaiset hal­lin­nol­li­set tehtävät. Tällä hetkellä Leppästä työl­lis­tää eri­tyi­ses­ti kuva­pank­ki, joka on yhteinen projekti Suomen evankelis-lute­ri­lai­sen kirkon kanssa, ja Lähetysseuran tulevaan hank­kee­seen liittyvä jut­tu­ko­ko­nai­suus, jonka tiimoilta hän pääsi Itä-Kiinaan tutus­tu­maan kuurojen lasten kouluun. Hanke on osa Kiinan, Suomen ja Etiopian kuurojen lasten koulujen yhteis­työ­pro­jek­tia.


Työssäni saan hyödyntää ant­ro­po­lo­gis­ta kou­lu­tus­ta, Aasian asian­tun­te­mus­ta ja luovaa osaamista – tämä koko­nai­suus onkin juuri sitä mitä haluan tehdä.”

Kuva: Abigail Keenan/​Unsplash (CC0)

Moderni lähetystyö

Antropologian, kehi­ty­syh­teis­työn ja lähe­tys­työn historiat lin­kit­ty­vät tiiviisti yhteen. Alat ovat kolo­nia­lis­min ajoista asti jakaneet saman kentän, ja työs­ken­nel­leet yhteis­työs­sä ensin siir­to­maa­hal­lin­to­jen ja myöhemmin itse­näis­ten val­tioi­den kanssa. Aloja yhdistää perin­tei­ses­ti myös län­si­mai­sel­le yhteis­kun­nal­le vieraan kult­tuu­rin parissa työs­ken­te­ly. Upu Leppäsen työssä nämä kolme alaa yhdis­ty­vät, sillä kris­til­li­sel­le jär­jes­töl­le työs­ken­te­le­vä Leppänen on itsekin Lähetysseuran ulko­maan­työn­te­ki­jä­nä viral­li­sel­ta tit­te­lil­tään lähe­tys­työn­te­ki­jä.


Mitä lähe­tys­työ käy­tän­nös­sä tar­koit­taa tänä päivänä? Leppänen korostaa, että moderni lähe­tys­työ ei ole kään­nyt­tä­mis­tä, vaan Lähetysseuran työ perustuu ennen kaikkea pai­kal­lis­ten kirkkojen ja jär­jes­tö­jen kump­pa­nuu­teen. Kumppanuuden taustalla taas on usein pitkä yhteistyö ja vuo­si­kym­me­nien aikana raken­net­tu luottamus tahojen välillä. Esimerkiksi Suomen Lähetysseura on perus­tet­tu jo vuonna 1859, ja sillä on kir­kol­li­sia hankkeita ympäri maailmaa.

Kuva: Ben White/​Unsplash (CC0)

Lähetysseuran ulko­maan­työn­te­ki­jät toimivat Leppäsen mukaan ensi­si­jai­ses­ti pai­kal­li­sen kumppanin työyh­tei­söis­sä, kou­lu­tus­taus­tan­sa mukai­sis­sa teh­tä­vis­sä. Alalla on ant­ro­po­lo­gien lisäksi esi­mer­kik­si teologeja, lää­kä­rei­tä, opettajia ja ekonomeja. Kehitysyhteistyö on keskeinen osa Lähetysseuran työtä, teologian ja dia­ko­nia­työn rinnalla.


Keskeisin ero tun­nuk­sel­lis­ten lähe­tys­jär­jes­tö­jen ja ei-uskon­nol­lis­ten kehi­ty­syh­teis­työ­jär­jes­tö­jen välillä on tietysti se, että ensim­mäi­sen toimintaa ohjaavat uskon­nol­li­set arvot. Toisaalta Leppänen muis­tut­taa, että myös muiden kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen toiminta on arvo­läh­töis­tä. Moni tun­nuk­se­ton kehi­ty­syh­teis­työ­jär­jes­tö pohjaa toi­min­tan­sa esi­mer­kik­si kan­sain­vä­li­siin ihmi­soi­keus­so­pi­muk­siin perus­tu­val­le käsi­tyk­sel­le huma­ni­taa­ri­suu­des­ta tai tasa-arvosta, jotka ovat käsit­tei­nä moni­tul­kin­tai­sia.


Leppänen sanoo arvos­ta­van­sa sitä, että lähe­tys­työs­sä käydään uskon­to­dia­lo­gia ja kes­kus­tel­laan aktii­vi­ses­ti toiminnan taustalla vai­kut­ta­vis­ta arvoista. Ja vaikka kris­til­li­nen arvo­maa­il­ma on hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti Leppäselle tärkeä, pitää hän kaikkea kehi­ty­syh­teis­työ­tä arvok­kaa­na. Omista läh­tö­koh­dis­taan hän voisi hyvin nähdä itsensä työs­ken­te­le­vän myös tun­nuk­set­to­mis­sa kan­sa­lais­jär­jes­töis­sä.

Antropologina järjestökentällä

Leppänen sanoo työnsä kiin­nos­ta­van häntä edelleen myös ant­ro­po­lo­gi­ses­sa mielessä. Erityisesti hän on kiin­nos­tu­nut työssään Kiinan raja­seu­duis­ta ja kult­tuu­rien vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta. Ainoa jär­jes­tö­työn var­jo­puo­li ant­ro­po­lo­gi­ses­ti tar­kas­tel­tu­na on, ettei hän ehdi syventyä vain yhteen teemaan, vaikka samalla juuri työn moni­puo­li­suus kiehtoo Leppästä. Hän uskoo, että työ Kiinassa olisi haastavaa ilman ant­ro­po­lo­gis­ta kou­lu­tus­taus­taa ja kent­tä­työ­ko­ke­mus­ta.


Antropologeilla on syväl­li­nen ymmärrys yhteis­kun­taa, kan­sain­vä­li­syyt­tä ja kult­tuu­rien tut­ki­mus­ta kohtaan. Järjestöalalla arvos­te­taan sekä etno­gra­fis­ta tut­ki­mus­osaa­mis­ta että kie­li­tai­toa. Pidän aivan olen­nai­se­na sitä, että ulko­maan­tie­dot­ta­ja perehtyy syväl­li­ses­ti pai­kal­li­seen yhteis­kun­taan ja kult­tuu­riin. Kaikki kertynyt kokemus ja esi­mer­kik­si man­da­rii­ni­kii­nan osaaminen on hyödyksi työssäni. Työalueeni kiin­nos­taa minua edelleen myös ant­ro­po­lo­gi­na, ei vain tie­dot­ta­ja­na.”


Antro­po­lo­gia tarjoaa työkaluja kult­tuu­rie­ro­jen käsit­te­lyn lisäksi myös rela­ti­vis­ti­seen ajat­te­luun. Sen sijaan, että Leppänen olettaisi asioiden toimivan tietyn kaavan mukaan, hän pyrkii katsomaan asioita eri näkö­kul­mis­ta. Hänen mukaansa kan­sain­vä­li­ses­sä ympä­ris­tös­sä toimiessa on tärkeää muistaa, ettei oma tai vaikkapa suo­ma­lai­nen toi­min­ta­mal­li ole aina auto­maat­ti­ses­ti se oikea.

Kuva: Thong Vo/​Unsplash (CC0)

Monikulttuurisessa ympä­ris­tös­sä haasteena on vää­ri­nym­mär­ryk­sen mah­dol­li­suus. Esimerkiksi tietyistä asioista ei kult­tuu­ris­ta riippuen ole sove­lias­ta puhua suoraan, ja sen tie­dos­ta­mi­nen on tärkeää. Leppänen muis­tut­taa, että myös kom­mu­ni­kaa­tio­ta­vat ovat aina kult­tuu­ri­läh­töi­siä ja vaativat opettelua. Toisaalta vie­rai­siin kult­tuu­rei­hin pereh­ty­mi­nen opettaa paljon myös omasta kult­tuu­ris­ta. Leppänen katsoo kan­sain­vä­li­sen taustan ja ant­ro­po­lo­gi­sen näkö­kul­man auttavan häntä myös suo­ma­lai­sen työ­kult­tuu­rin ymmär­tä­mi­ses­sä.


Kehi­ty­syh­teis­työn monia­lai­sel­la ja ‑kult­tuu­ri­sel­la kentällä työs­ken­nel­les­sä huomaa nopeasti, ettei yksit­täi­sel­lä hen­ki­löl­lä ole mah­dol­li­suut­ta omaksua kaikkea alalla vaa­dit­ta­vaa tietoa. Antropologin koulutus tarjoaa laajan skaalan työkaluja, jotka mah­dol­lis­ta­vat sekä eri­lai­siin työ­teh­tä­viin tart­tu­mi­sen help­pou­den että kult­tuu­ri­sen­si­tii­vi­sen tavan tehdä yhteis­työ­tä vieraista kult­tuu­reis­ta ja aloilta tulevien ihmisten kanssa.


Kuten Upu Leppänen toteaa, eri näkö­kul­mien välinen kes­kus­te­lu tarjoaa usein yksit­täi­sis­tä kult­tuu­ri­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta syn­ty­nei­tä rat­kai­su­mal­le­ja paremman lop­pu­tu­lok­sen. Antropologille täl­lai­ses­sa ympä­ris­tös­sä navi­goi­mi­nen on paitsi luontevaa, myös amma­til­li­ses­ti kiin­nos­ta­vaa.

Kirjoittaja

Niina Ahola on antropologi ja valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Hän toimii AntroBlogin työelämäosion toisena toimituspäällikkönä. Niinaa kiinnostavat erityisesti psykologian ja lääketieteen rajapinnassa tapahtuva antropologinen tutkimus sekä Itä-Afrikka. Gradussaan hän tarkasteli sotatraumaa Ugandassa.

Lue myös nämä:

Aktivisti ja yrittäjä, vuorovaikutus- ja mindfulness-kouluttaja, antropologi ja ihmislähtöinen tekijä. Elina Kauppila on kirjoittanut kasvatusoppaita kiireisille, vetänyt vuorovaikutuskursseja vanhemmille ja toimii vapaa-ajallaan ilmastotoimia vaativan Elokapina-liikkeen joukoissa. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo urastaan hyvinvointialalla.

Havainnot maapallon resurssien rajallisuudesta sekä epätasaisesta jakautumisesta haastavat talouskasvupakkoa, mikä kannustaa miettimään talousajattelua uudestaan. Vaikka joidenkin kasvukriitikoiden mukaan talouden pohdinta kuuluu kaikille, kaikkien kokemuksen huomioiminen ei ole itsestäänselvyys. Tulokulmia-kolumnissa tutkija Eeva Houtbeckers kertoo, mitä annettavaa antropologialla on kasvutalouden jälkeiselle ajalle.

Työkentällä-haastattelussa kuulemme tällä kertaa Aalto-yliopiston markkinoinnin vierailijaprofessori Eric Arnouldia. Arnouldin tie Suomeen käy monen eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen yliopiston kautta. Hänellä on myös pitkä työhistoria kehitysantropologina Länsi-Afrikassa.