Kotona kinky-yhteisössä?

”Missään bileissä missä mä oon ikinä käyny ei oo saman­lais­ta fiilistä. Se on niinku, vähän niinku tulis kotiin, siel on niin rento ja hyväksyvä se ilmapiiri, et sitä ei oo missään muualla.” — Nainen, 20

Kinky-yhteisön näkyvä osa ovat kin­ky­bi­leet. Tapahtumissa näyt­täy­tyy kinkyn sek­su­aa­li­suu­den kar­ne­va­lis­ti­nen ja räikeä puoli: osal­lis­tu­jat ovat pukeu­tu­neet fetis­sia­sui­hin, piiskat viuhuvat ja alis­tu­mi­ses­ta nauttivat kulkevat kiltisti talu­tus­hih­no­jen­sa päissä. Kaikki tämä luo tur­val­li­sen puo­li­jul­ki­sen tilan yksi­löil­le, joiden yleensä täytyy piilottaa sek­su­aa­li­suu­ten­sa muulta maa­il­mal­ta. Tässä kir­joi­tuk­ses­sa käsit­te­len sitä, miksi kinky-yhteisöä tarvitaan, ja miksi kin­ky­bi­leet ovat tärkeitä tapah­tu­mia.

Kinky, pervo, BDSM?

Kinkyllä sek­su­aa­li­suu­del­la käsitän laajan sek­su­aa­li­suuk­sien kirjon, esi­mer­kik­si sado­ma­so­kis­min ja feti­sis­min erilaiset muodot. Usein tut­ki­muk­ses­sa käytetään termiä BDSM, joka tulee englannin kielen sanoista bondage, discipli­ne, sadism ja masochism. Termillä tar­koi­te­taan yhteiseen sopi­muk­seen perus­tu­via alis­ta­mi­sen, alis­tu­mi­sen ja kivun tuot­ta­mi­sen tai siitä naut­ti­mi­sen muotoja.

Itse käytän käsitettä kinky, koska näen sen olevan mer­ki­tyk­sel­tään laajempi ja ottavan mukaan myös esi­mer­kik­si feti­sis­tit ja eks­hi­bi­tio­nis­tit. Pidän kinkyn käsit­tees­tä, koska se on termi jota usein käytetään itsestä tai omasta yhtei­sös­tä, eikä se ole esi­mer­kik­si lää­ke­tie­tees­sä vakiin­tu­nut termi (toisin kuin sadismi tai masokismi), joten siihen ei liity samalla tavalla stigmaa sai­rau­des­ta. Termillä kinky ei pyritä lei­maa­maan ketään, vaan se on peräisin yhteisön sisältä ja korostaa yksilön itse­mää­rit­te­lyä.

Kuva: Eemi Nordström.

Kinky ei myöskään sisällä vastaavia nega­tii­vi­sia miel­leyh­ty­miä kuten vaikkapa ”pervo”. Kinky sek­su­aa­li­suus koostuu eri­lai­sis­ta kinkeistä (eng. kink), suomeksi “jutuista”. Näillä tar­koi­te­taan omaa kinkyä kiin­nos­tuk­sen kohdetta, esi­mer­kik­si “minun juttuni on alis­te­tuk­si tuleminen”. Kinkyä sek­su­aa­li­suut­ta on niin monen­lais­ta kuin on sen koki­joi­ta­kin, ja näen kinkyn kat­to­kä­sit­tee­nä ei-nor­ma­tii­vi­sen sek­su­aa­li­suu­den kirjolle. Kinkyn alle mahtuvat kevyestä läp­si­mi­ses­tä seksin ohessa nauttivat ja kokoai­ka­se­na orjana viihtyvät — unoh­ta­mat­ta jal­ka­fe­ti­sis­te­jä ja suku­puo­lel­la lei­kit­te­li­jöil­tä, mikäli he kokevat kinkyn mää­ri­tel­män omakseen.

En käytä termiä ”kin­ky­sek­su­aa­li”, sillä mie­les­tä­ni se hävittää tätä moni­muo­toi­suut­ta, luoden yhden sek­su­aa­li­suu­den mää­ri­tel­män ja niputtaen kaikki kinkyt samaan massaan. Termeistä voidaan toki aina olla eri mieltä, mutta tämän tekstin puit­teis­sa käytän niitä näin.

Tutkin suo­ma­lais­ta kinky-yhteisöä peilaten sitä tut­ki­muk­siin vas­taa­vis­ta yhtei­söis­tä muualla maa­il­mas­sa. Aineistona minulla ovat ihmisten kir­joi­tuk­set omasta kin­ky­his­to­rias­taan ja koke­muk­sis­taan kinkynä, haas­tat­te­lut, sekä osal­lis­tu­va havain­noin­ti.

Suomessa kinky-yhtei­söl­lä voidaan tar­koit­taa joko laajaa maan kattavaa yhteisöä, mikä näyt­täy­tyy esi­mer­kik­si inter­ne­tis­sä kes­kus­te­lu­pas­toil­la ja foo­ru­meil­la, tai pienempiä, pai­kal­li­sem­pia yhteisöjä, jotka perus­tu­vat kas­vok­kais­kon­tak­tei­hin. Näitä ovat esi­mer­kik­si erilaiset kinky-yhdis­tyk­set, joita löytyy Suomessa suu­rim­mis­ta kau­pun­geis­ta.

Yhdistykset ovat usein nimel­li­ses­ti BDSM-yhdis­tyk­siä. Koska Suomessa piirit ovat pienet, ne toi­vot­ta­vat ter­ve­tul­leik­si myös muut kinkyt, esi­mer­kik­si erilaiset feti­sis­tit. Ulkomailla on omia yhtei­sö­jään esi­mer­kik­si pareille, joihin kuuluu alistuva nainen ja alistava mies. Kuitenkin myös Suomessa pientä eriy­ty­mis­tä on havait­ta­vis­sa. Eräs tuo­reim­pia suo­ma­lai­sia yhdis­tyk­siä on alis­tu­vien naisten oma yhdistys, Subspace – Suomen subit­ta­ret ry, ja olen kuullut puhut­ta­van kumi­fe­ti­sis­teil­lä olevan kiin­nos­tus­ta omaan yhdis­tyk­seen.

Kinkybileet ovat Suomessa useim­mi­ten juuri yhdis­tys­ten jär­jes­tä­miä tapah­tu­mia. Ne voivat tapahtua baari- tai yöker­ho­ym­pä­ris­tös­sä, tai vaikkapa vuo­kra­tul­la ker­ho­huo­neel­la. Bileitä saattavat järjestää myös yksi­tyis­hen­ki­löt tai kave­ri­po­ru­kat, ja kau­pal­li­sem­mat tai ammat­ti­mai­set toimijat kuten ammat­ti­do­mi­nat.

Tarkastelen tut­ki­muk­ses­sa­ni yhdis­tys­ten jär­jes­tä­miä tapah­tu­mia, joita voidaan karkeasti katsoa olevan kah­den­lai­sia. On puku­koo­dit­to­mia bileitä, jonne kuka tahansa on ter­ve­tul­lut tutus­tu­maan. Pukukoodillisiin, “isoihin bileisiin”, sisään­pää­sy taas vaatii asian­mu­kai­sen asun ja mah­dol­li­ses­ti kinky-yhdis­tyk­sen jäse­nyy­den. Kinky-yhtei­söis­sä puku­koo­dia käytetään usein mää­rit­te­le­mään, mil­lai­sis­ta bileistä on kyse.

Stigma ja yhteenkuuluvuuden tunne

”Näin tuolloin [13-vuotiaana] elämäni ensim­mäi­sen kerran kuvan pvc-housuista ja minusta ne olivat todella upeat ja sek­sik­käät. En havainnut kenenkään muun kiin­nos­tu­neen täl­lai­sis­ta vaat­teis­ta, joten pidin asian omana tietonani. Minua harmitti suuresti se, että kukaan ei vai­kut­ta­nut jakavan kiin­nos­tus­ta­ni. Siinä missä toiset halusivat itselleen iso­rin­tai­sia tyt­töys­tä­viä, itse halusin löytää kumppanin, joka ymmär­täi­si minun fetissini.” — Mies, 28

Kinky sek­su­aa­li­suus, tai sado­ma­so­kis­mi, on noussut jul­ki­suu­teen esi­mer­kik­si 50 Shades of Grey -kirjojen ja elokuvan myötä. Tosielämän kinkyä leimaa usein stigma, joka saa kinkyn pysyt­te­le­mään visusti kaapissa. Elokuvat ja media esittävät usein sado­ma­so­kis­min väki­val­ta­na tai feti­sis­min nau­ret­ta­va­na vitsinä. Stigma saattaa aiheuttaa sen, että lasten parissa työs­ken­te­le­vä aikuinen ei uskalla käydä kin­ky­ta­pah­tu­mis­sa työnsä menet­tä­mi­sen pelossa. Myös jo nuo­ruu­des­sa koettu tunne eri­lai­suu­des­ta saa ihmisen pitämään kinkyn puolensa omana tietonaan – jopa kump­pa­nil­taan, ettei joutuisi vää­ri­nym­mär­re­tyk­si tai nau­ru­na­lai­sek­si.

Kinky-yhteisö löytyy usein inter­ne­tis­tä. Keskustelupalstoilla tutustuu ihmisiin ja netistä löytyy tietoa tapah­tu­mis­ta. Nettiyhteisöt ovat helppo tapa kokea yhteen­kuu­lu­vuu­den tunnetta ja huomata, ettei ole yksin miel­ty­mys­ten­sä kanssa. Kuitenkin myös kon­kreet­ti­sem­pia koh­taa­mi­sia tarvitaan. Kinkybileet voivat olla helppo tapa astua sisälle yhteisöön. Ennen yhteisön löy­ty­mis­tä yksilö voi kokea olevansa yksin maa­il­mas­sa miel­ty­mys­ten­sä kanssa. Yksi suurimpia huo­le­nai­hei­ta on sopivan kumppanin löy­tä­mi­nen. Myös pelko siitä, että itsessä on jokin vialla, kun nor­maa­li­na pidetyt asiat eivät kiinnosta tai kiihota, voi aiheuttaa ahdis­tus­ta ja sosi­aa­lis­ta eris­täy­ty­mis­tä.

”Jos näitä yhteyksiä muihin ei olisi, kokisin varmasti itseni eris­täy­ty­neek­si kum­ma­jai­sek­si, liian yksi­näi­sek­si.” — Nainen, 43

Yksilölle on tärkeää kokea yhteen­kuu­lu­vuu­den tunnetta. Se lisää hyvin­voin­tia niin psyyk­ki­sel­lä kuin fyy­si­sel­lä­kin tasolla. Esimerkiksi sosi­aa­li­tie­tei­li­jä ja LHBTQ-tutkija Kimberly Hudson on tutkinut moni­kult­tuu­ris­ta, queeriä yhtei­söl­li­syyt­tä, jota pidetään yllä luomalla tiloja eri­tyi­ses­ti tälle ryhmälle. Tällaisia tiloja voivat olla vaikkapa kahvilat tai baarit. Samaan tapaan kinkyt luovat yhtei­söl­li­siä ja tur­val­li­sem­pia, joskin tila­päi­siä, tiloja vaikkapa kin­ky­bi­lei­den muodossa.

Bileet yhteisön tilana

Kun saavutaan yhteisöön, eri­tyi­ses­ti kon­kreet­ti­seen kas­vok­kais­kon­tak­tien yhteisöön, kokemus on usein inten­sii­vi­nen ja hel­pot­ta­va. Aineistossani mainitaan usein “kotiin löy­tä­mi­nen” tai tunne ehey­ty­mi­ses­tä. Kinkybileet saattavat olla ensim­mäi­nen paikka, minne yksilö tuntee olevansa ter­ve­tul­lut omana itsenään, ja missä eri­lai­suut­ta ei tuomita – tai yli­pää­tään pidetä eri­lai­suu­te­na. Bileissä kinkyä sek­su­aa­li­suut­ta ikään kuin juhlitaan. Sitä tuodaan esille kaikin mah­dol­li­sin tavoin, yhdessä tilassa ja ajassa.

Vaikka bileissä ei tiettyä puku­koo­dia olisikaan, useimmat son­nus­tau­tu­vat par­haim­piin­sa. Edustettuina ovat kiiltävä latex ja PVC, korkeat korot ja korsetit, näyttävät kam­pauk­set ja meikit, glitter, verk­ko­su­kat, sisäkön asut, univormut ja puuhkat — suku­puo­leen tai ikään kat­so­mat­ta. Unohtamatta kau­la­pan­to­ja, piiskoja, köysiä ja talu­tus­hih­no­ja, jotka ovat merkkeinä rooleista: kuka on alistuva ja kuka alistaa.

Perinteiset roolit, kuten alistava domina/​master ja alis­tu­mi­ses­ta nauttiva sub/​orja/​lemmikki, perus­tu­vat aina yhteiseen sopi­muk­seen ja kestävät sovitun aikaa, vaikkapa bileiden tai yhden piis­kaus­ses­sion ajan. Bileissä nämä roolit saattavat olla esillä hyvin näkyvästi, mutta eivät kui­ten­kaan ole kaikkien juttu. Paikalla on myös esi­mer­kik­si feti­sis­te­jä, joita val­ta­lei­kit tai kivun tuot­ta­mi­nen ja vas­taa­not­ta­mi­nen eivät juuri kiinnosta.

Kuparinen kuva­laat­ta 1700-luvun lopulta.

Erityisen tunnelman bileisiin luo pukeu­tu­mi­sen lisäksi sisustus. Bilepaikka on yleensä kalus­tet­tu dungeon-väli­neil­lä. Nämä ovat laitteita, joihin voi kahlein kiin­nit­tää ihmisen, mikä on hauska lisä BDSM-leik­kei­hin. Suurikokoisia laitteita ei monel­ta­kaan kotoa löydy, joten ne ovat yksi suurimpia veto­nau­lo­ja tapah­tu­mis­sa ja tekevät bile­pai­kas­ta aikuisten leik­ki­ken­tän ja huvi­puis­ton.

Kinkyn kar­ne­va­lis­ti­suus ja mate­ria­lis­ti­suus, jotka bileissä koros­tu­vat, voidaan nähdä yhteen­kuu­lu­vuu­den tunteen vah­vis­ta­mi­se­na. Tiettyjen symbolien, kuten vaa­te­va­lin­to­jen ja asus­tei­den, kautta luodaan kol­lek­tii­vis­ta iden­ti­teet­tiä, me-henkeä ja ero­tel­laan oma ryhmä muista. Kinkybileiden kuuluu olla irtiotto arjesta ja erot­tau­tua muista bileistä. Niin bileiden jär­jes­tä­jät kuin bile­vie­raat­kin tekevät osansa toteut­taak­seen tämän kar­ne­vaa­lin ja luo­dak­seen tur­val­li­sen tilan, jossa jokainen saa tulla ulos kin­ky­kaa­pis­taan.

Kinky-yhteisön ongelmallisuus

Vaikka kinky-yhteisön löy­ty­mi­nen on monelle hel­pot­ta­va ja voi­maan­nut­ta­va kokemus, ei se ole sitä kaikille. Kun kyseessä on niinkin hen­ki­lö­koh­tai­nen asia kuin oma sek­su­aa­li­suus, pettymys voi olla suuri, mikäli odotukset oman yhteisön löy­ty­mi­ses­tä eivät täytykään. Erityisesti alku­vai­hees­sa saattaa olla hankalaa päästä sisälle yhteisöön, mutta toisaalta vaikkapa vapaa­eh­toi­sek­si ilmoit­tau­tu­mi­nen bileiden jär­jes­te­lyi­hin on usein väylä tutustua ihmisiin ja näin löytää oma paikkansa yhtei­sös­sä.

Sosiologi Staci Newmahr toteaa, että kinky-yhtei­sös­sä huo­ma­tuk­si tule­mi­seen tarvitaan posi­tii­vi­nen maine ja tietty status. Nykykulttuurin tut­ki­muk­sen dosentti J. Tuomas Harviainen puo­les­taan on huomannut, että tämä status saa­vu­te­taan koke­muk­sen kautta han­ki­tul­la tiedolla. Näitä seikkoja arvos­te­taan, koska ne osaltaan takaavat tur­val­li­suu­den esi­mer­kik­si sado­ma­so­kis­ti­sis­sa ses­siois­sa. Newmahrin mukaan BDSM-yhteisöön pääseekin helpoiten sisälle osal­lis­tu­mal­la ses­sioi­hin, tai “leik­ki­mi­seen”, ja muuhun sosi­aa­li­seen kans­sa­käy­mi­seen.

Helpotuksen ja kotiin löy­tä­mi­sen tunne yhteisöön saapuessa on inten­sii­vi­nen, mutta usein kestää vain aikansa. Jossain kohtaa aktii­vi­nen bile­kä­vi­jä saattaa huomata, että ainoa asia mikä ihmisiä pitää yhdessä on kinky, eikä tämä riitä kiin­nos­tuk­sen yllä­pi­tä­mi­sek­si. Kinky näyt­täy­tyy helposti yhteisönä, jossa yhtei­söl­li­syy­den tunnetta pitää yllä oletus siitä, että kinkyys on totaa­li­sen yhdistävä tekijä, ja tärkeämpi kuin vaikkapa yksi­löi­den luon­teen­piir­teet.

Tilanne ei myöskään vält­tä­mät­tä ole niin auvoinen, että kaikki kinkyn sek­su­aa­li­suu­den muodot olisivat sama­nar­voi­sia. Henkilö, jonka fetissi on har­vi­nai­nen, saattaa kokea yhteisön sisäl­lä­kin olevansa yksin ja erilainen. Lisäksi kin­ky­bi­leis­sä näyt­täy­ty­vä kinky on usein hyvin heteroa, valkoista ja ter­ve­ke­hois­ta, eivätkä nämä tilat ole siksi vält­tä­mät­tä kovinkaan hou­kut­te­le­via tai esteet­tö­miä esi­mer­kik­si sek­su­aa­li­vä­hem­mis­töil­le tai lii­kun­ta­ra­joit­tei­sil­le.

Kuva: Gexon/​Flickr, CC BY-SA 2.0

”Piireissä, joissa ainoa yhdistävä tekijä on tiettyjen miel­ty­mys­ten suo­si­mi­nen, tai joidenkin kohdalla sie­tä­mi­nen, väis­tä­mät­tä kohtaa myös ihmisiä joista ei pidä. …en hakeudu heidän seuraansa vapaa-aikanani, ainakaan siksi että jokin teo­reet­ti­nen ’kinkyys’ muka yhdis­täi­si meitä enemmän kuin luon­teen­piir­teet erottavat.” — Mies, 38

Mitä yhteisöstä jää käteen?

”Tavallaan tunnen kuuluvani ryhmään, tavallaan en. Kinkynä oleminen on minulle ensi­si­jai­ses­ti oma hen­ki­lö­koh­tai­nen juttuni, enkä koe var­si­nai­ses­ti mitään tarvetta olla ryhmässä mukana. Toki arvostan jär­jes­tö­jä, kun jär­jes­te­tyt bileet yms toiminta on hyvä ja ’helppo’ tapa löytää saman­hen­ki­siä tyyppejä. … kin­ky­po­ruk­ka on minulle lähinnä järjestö ja netissä tapahtuva kes­kus­te­lu.” — Nainen, 20

Vaikka kinky-yhteisö ja -yhdis­tyk­set eivät olekaan kaikille se omin juttu, eikä jokainen ole niissä kotonaan, koetaan yhteisön ole­mas­sao­lo posi­tii­vi­se­na asiana. Kun yhteisöön on kerran roh­kais­tu­nut menemään sisälle, on ovi auki eikä sen takana ole suurta tun­te­ma­ton­ta. Yhteisössä oleskelun aikana on lisäksi voinut tutustua ihmisiin ja kenties luonut oman kin­ky­po­ru­kan, tai löytänyt leik­ki­ka­ve­rin.

Yhteisön kautta voi saada myös kokemusta ja kon­kreet­tis­ta oppia kin­kyi­lys­tä. Yhdistykset jär­jes­tä­vät ope­tus­toi­min­taa, kuten köysi-, piiskaus-, tai kumi­vaat­teen val­mis­tuk­sen työpajoja. Kokemusta arvos­te­taan kinky-yhtei­sös­sä. Sadomasokistinen sessio tai sidonta on tur­val­li­sem­paa, kun osapuolet tietävät mitä tekevät.

Tärkeintä yhtei­söis­sä yksi­löil­le kuitenkin tuntuu olevan se tieto, että yhteisö on olemassa. Myös yhdis­tyk­siä arvos­te­taan, koska ne jär­jes­tä­vät tapah­tu­mia ja luovat näin tur­val­li­sem­pia tiloja puo­li­jul­ki­seen kinkyyn olemiseen ja tuovat ihmisiä yhteen.

”Tällä hetkellä kinky-yhteisöön kuu­lu­mi­nen on minulle todella tärkeää. Haen sen kautta tukea sille, että en ole yksin kinky tässä maa­il­mas­sa ja voin olla mikä olen. Kinky-yhteisö on mie­les­tä­ni paitsi haus­kan­pi­toa, myös syr­jäy­ty­mi­sen ehkäisyä varten.” — Mies, 28

  • Podcast-lukija: Bea Bergholm
  • Artikkelikuva: Helmi Räisänen
  1. Forsström, Tiia & Forsström, Jouni, 2016. BDSM-aapinen.
  2. Harrington, Lee, ja Williams, Mollena, 2012. Playing Well with Others: Your Field Guide to Discovering, Exploring and Navigating the Kink, Leather and BDSM Communities.
  3. Harviainen, J. Tuomas , 2015. Information lite­racies of self-iden­ti­fied sado­ma­soc­hists: an eth­no­grap­hic case study. Journal of Documentation, 71:3.
  4. Hudson, Kimberly D. 2015. Toward a Conceptual Framework for Understanding Community Belonging and Well-Being: Insights from a Queer-Mixed Perspective. Journal of Community Practice, 23:1, 27 – 50.
  5. Martinez, Katherine, 2016. Somebody’s Fetish: Self-Objectification and Body Satisfaction Among Consensual Sadomasochists. Journal of Sex Research, 53(1): 35 – 44.
  6. Newmahr, Staci, 2011. Playing on the edge. Sadomasochism, risk, and intimacy.
  7. Pääkkölä, Anna-Elena, 2016. Sound Kinks : Sadomasochistic Erotica in Audiovisual Music Performances. Musiikkitieteen väi­tös­kir­ja­tut­ki­mus, Turun yliopisto.
  8. Simula, Brandy L., 2015. ’Give me a dominant of any gender over any kind of non-dominant’: sexual orien­ta­tion beyond gender. Selves, symbols and sexua­li­ties. an inte­rac­tio­nist anthology (toim. T.S. Weinberg & S. Newmahr), s. 163 – 181.

Kirjoittaja

Johanna Pohtinen, FM, tekee väitöskirjaa Turun yliopiston kansatieteen oppiaineeseen aiheenaan kinky seksuaalisuus yhteisöllisyyden ja arjen näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti kinkybileet ja kinkyn materiaalisuus, esimerkiksi bilepukeutuminen.

Lue myös nämä:

Juomat rakentavat tuntemamme maailman, asettavat sille selkeitä rajoja ja antavat sille muodon: yhden juoman katsotaan tekevän juojastaan työkykyisen, toinen siirtää juojan työajalta vapaalle; kolmatta juodaan vain ystävien kesken, neljättä kuuluu tarjota muukalaisille. Tätä ajatusta Fidži-saarilla havainnollistaa suosittu kava-juoma, jolla on erittäin kollektiivinen luonne.

Alun perin Piilaaksosta rantautunut startup-yrittäjyys, suomeksi kasvuyrittäjyys, on noussut yhdeksi markkinatalouden suurimmaksi trendiksi vajaan vuosikymmen aikana. Suomessa start-up pöhinä saavuttaa huippunsa jokavuotisessa Slush-juhlassa. Tänä vuonna joulukuun alussa pidetty tapahtuma keräsi jo yli 2600 startup-yritystä ja vaikuttavan ryhmän puhujia skenen ajankohtaisimmista vaikuttajista aina rauhannobelisti Al Goreen. Mutta mitä startup-yrittäjyys oikeastaan on? Ja voidaanko siitä puhua pelkästään uutena yrityksen muotona vai jopa elämäntapana? Mitkä tunnusmerkit tekevät yrityksestä startupin?