Kotona kinky-yhteisössä?

”Missään bileissä missä mä oon ikinä käyny ei oo saman­lais­ta fiilistä. Se on niinku, vähän niinku tulis kotiin, siel on niin rento ja hyväksyvä se ilmapiiri, et sitä ei oo missään muualla.” — Nainen, 20

Kinky-yhteisön näkyvä osa ovat kin­ky­bi­leet. Tapahtumissa näyt­täy­tyy kinkyn sek­su­aa­li­suu­den kar­ne­va­lis­ti­nen ja räikeä puoli: osal­lis­tu­jat ovat pukeu­tu­neet fetis­sia­sui­hin, piiskat viuhuvat ja alis­tu­mi­ses­ta nauttivat kulkevat kiltisti talu­tus­hih­no­jen­sa päissä. Kaikki tämä luo tur­val­li­sen puo­li­jul­ki­sen tilan yksi­löil­le, joiden yleensä täytyy piilottaa sek­su­aa­li­suu­ten­sa muulta maa­il­mal­ta. Tässä kir­joi­tuk­ses­sa käsit­te­len sitä, miksi kinky-yhteisöä tarvitaan, ja miksi kin­ky­bi­leet ovat tärkeitä tapah­tu­mia.

Kinky, pervo, BDSM?

Kinkyllä sek­su­aa­li­suu­del­la käsitän laajan sek­su­aa­li­suuk­sien kirjon, esi­mer­kik­si sado­ma­so­kis­min ja feti­sis­min erilaiset muodot. Usein tut­ki­muk­ses­sa käytetään termiä BDSM, joka tulee englannin kielen sanoista bondage, discipli­ne, sadism ja masochism. Termillä tar­koi­te­taan yhteiseen sopi­muk­seen perus­tu­via alis­ta­mi­sen, alis­tu­mi­sen ja kivun tuot­ta­mi­sen tai siitä naut­ti­mi­sen muotoja.

Itse käytän käsitettä kinky, koska näen sen olevan mer­ki­tyk­sel­tään laajempi ja ottavan mukaan myös esi­mer­kik­si feti­sis­tit ja eks­hi­bi­tio­nis­tit. Pidän kinkyn käsit­tees­tä, koska se on termi jota usein käytetään itsestä tai omasta yhtei­sös­tä, eikä se ole esi­mer­kik­si lää­ke­tie­tees­sä vakiin­tu­nut termi (toisin kuin sadismi tai masokismi), joten siihen ei liity samalla tavalla stigmaa sai­rau­des­ta. Termillä kinky ei pyritä lei­maa­maan ketään, vaan se on peräisin yhteisön sisältä ja korostaa yksilön itse­mää­rit­te­lyä.

Kuva: Eemi Nordström.

Kinky ei myöskään sisällä vastaavia nega­tii­vi­sia miel­leyh­ty­miä kuten vaikkapa ”pervo”. Kinky sek­su­aa­li­suus koostuu eri­lai­sis­ta kinkeistä (eng. kink), suomeksi “jutuista”. Näillä tar­koi­te­taan omaa kinkyä kiin­nos­tuk­sen kohdetta, esi­mer­kik­si “minun juttuni on alis­te­tuk­si tuleminen”. Kinkyä sek­su­aa­li­suut­ta on niin monen­lais­ta kuin on sen koki­joi­ta­kin, ja näen kinkyn kat­to­kä­sit­tee­nä ei-nor­ma­tii­vi­sen sek­su­aa­li­suu­den kirjolle. Kinkyn alle mahtuvat kevyestä läp­si­mi­ses­tä seksin ohessa nauttivat ja kokoai­ka­se­na orjana viihtyvät — unoh­ta­mat­ta jal­ka­fe­ti­sis­te­jä ja suku­puo­lel­la lei­kit­te­li­jöil­tä, mikäli he kokevat kinkyn mää­ri­tel­män omakseen.

En käytä termiä ”kin­ky­sek­su­aa­li”, sillä mie­les­tä­ni se hävittää tätä moni­muo­toi­suut­ta, luoden yhden sek­su­aa­li­suu­den mää­ri­tel­män ja niputtaen kaikki kinkyt samaan massaan. Termeistä voidaan toki aina olla eri mieltä, mutta tämän tekstin puit­teis­sa käytän niitä näin.

Tutkin suo­ma­lais­ta kinky-yhteisöä peilaten sitä tut­ki­muk­siin vas­taa­vis­ta yhtei­söis­tä muualla maa­il­mas­sa. Aineistona minulla ovat ihmisten kir­joi­tuk­set omasta kin­ky­his­to­rias­taan ja koke­muk­sis­taan kinkynä, haas­tat­te­lut, sekä osal­lis­tu­va havain­noin­ti.

Suomessa kinky-yhtei­söl­lä voidaan tar­koit­taa joko laajaa maan kattavaa yhteisöä, mikä näyt­täy­tyy esi­mer­kik­si inter­ne­tis­sä kes­kus­te­lu­pas­toil­la ja foo­ru­meil­la, tai pienempiä, pai­kal­li­sem­pia yhteisöjä, jotka perus­tu­vat kas­vok­kais­kon­tak­tei­hin. Näitä ovat esi­mer­kik­si erilaiset kinky-yhdis­tyk­set, joita löytyy Suomessa suu­rim­mis­ta kau­pun­geis­ta.

Yhdistykset ovat usein nimel­li­ses­ti BDSM-yhdis­tyk­siä. Koska Suomessa piirit ovat pienet, ne toi­vot­ta­vat ter­ve­tul­leik­si myös muut kinkyt, esi­mer­kik­si erilaiset feti­sis­tit. Ulkomailla on omia yhtei­sö­jään esi­mer­kik­si pareille, joihin kuuluu alistuva nainen ja alistava mies. Kuitenkin myös Suomessa pientä eriy­ty­mis­tä on havait­ta­vis­sa. Eräs tuo­reim­pia suo­ma­lai­sia yhdis­tyk­siä on alis­tu­vien naisten oma yhdistys, Subspace – Suomen subit­ta­ret ry, ja olen kuullut puhut­ta­van kumi­fe­ti­sis­teil­lä olevan kiin­nos­tus­ta omaan yhdis­tyk­seen.

Kinkybileet ovat Suomessa useim­mi­ten juuri yhdis­tys­ten jär­jes­tä­miä tapah­tu­mia. Ne voivat tapahtua baari- tai yöker­ho­ym­pä­ris­tös­sä, tai vaikkapa vuo­kra­tul­la ker­ho­huo­neel­la. Bileitä saattavat järjestää myös yksi­tyis­hen­ki­löt tai kave­ri­po­ru­kat, ja kau­pal­li­sem­mat tai ammat­ti­mai­set toimijat kuten ammat­ti­do­mi­nat.

Tarkastelen tut­ki­muk­ses­sa­ni yhdis­tys­ten jär­jes­tä­miä tapah­tu­mia, joita voidaan karkeasti katsoa olevan kah­den­lai­sia. On puku­koo­dit­to­mia bileitä, jonne kuka tahansa on ter­ve­tul­lut tutus­tu­maan. Pukukoodillisiin, “isoihin bileisiin”, sisään­pää­sy taas vaatii asian­mu­kai­sen asun ja mah­dol­li­ses­ti kinky-yhdis­tyk­sen jäse­nyy­den. Kinky-yhtei­söis­sä puku­koo­dia käytetään usein mää­rit­te­le­mään, mil­lai­sis­ta bileistä on kyse.

Stigma ja yhteenkuuluvuuden tunne

”Näin tuolloin [13-vuotiaana] elämäni ensim­mäi­sen kerran kuvan pvc-housuista ja minusta ne olivat todella upeat ja sek­sik­käät. En havainnut kenenkään muun kiin­nos­tu­neen täl­lai­sis­ta vaat­teis­ta, joten pidin asian omana tietonani. Minua harmitti suuresti se, että kukaan ei vai­kut­ta­nut jakavan kiin­nos­tus­ta­ni. Siinä missä toiset halusivat itselleen iso­rin­tai­sia tyt­töys­tä­viä, itse halusin löytää kumppanin, joka ymmär­täi­si minun fetissini.” — Mies, 28

Kinky sek­su­aa­li­suus, tai sado­ma­so­kis­mi, on noussut jul­ki­suu­teen esi­mer­kik­si 50 Shades of Grey -kirjojen ja elokuvan myötä. Tosielämän kinkyä leimaa usein stigma, joka saa kinkyn pysyt­te­le­mään visusti kaapissa. Elokuvat ja media esittävät usein sado­ma­so­kis­min väki­val­ta­na tai feti­sis­min nau­ret­ta­va­na vitsinä. Stigma saattaa aiheuttaa sen, että lasten parissa työs­ken­te­le­vä aikuinen ei uskalla käydä kin­ky­ta­pah­tu­mis­sa työnsä menet­tä­mi­sen pelossa. Myös jo nuo­ruu­des­sa koettu tunne eri­lai­suu­des­ta saa ihmisen pitämään kinkyn puolensa omana tietonaan – jopa kump­pa­nil­taan, ettei joutuisi vää­ri­nym­mär­re­tyk­si tai nau­ru­na­lai­sek­si.

Kinky-yhteisö löytyy usein inter­ne­tis­tä. Keskustelupalstoilla tutustuu ihmisiin ja netistä löytyy tietoa tapah­tu­mis­ta. Nettiyhteisöt ovat helppo tapa kokea yhteen­kuu­lu­vuu­den tunnetta ja huomata, ettei ole yksin miel­ty­mys­ten­sä kanssa. Kuitenkin myös kon­kreet­ti­sem­pia koh­taa­mi­sia tarvitaan. Kinkybileet voivat olla helppo tapa astua sisälle yhteisöön. Ennen yhteisön löy­ty­mis­tä yksilö voi kokea olevansa yksin maa­il­mas­sa miel­ty­mys­ten­sä kanssa. Yksi suurimpia huo­le­nai­hei­ta on sopivan kumppanin löy­tä­mi­nen. Myös pelko siitä, että itsessä on jokin vialla, kun nor­maa­li­na pidetyt asiat eivät kiinnosta tai kiihota, voi aiheuttaa ahdis­tus­ta ja sosi­aa­lis­ta eris­täy­ty­mis­tä.

”Jos näitä yhteyksiä muihin ei olisi, kokisin varmasti itseni eris­täy­ty­neek­si kum­ma­jai­sek­si, liian yksi­näi­sek­si.” — Nainen, 43

Yksilölle on tärkeää kokea yhteen­kuu­lu­vuu­den tunnetta. Se lisää hyvin­voin­tia niin psyyk­ki­sel­lä kuin fyy­si­sel­lä­kin tasolla. Esimerkiksi sosi­aa­li­tie­tei­li­jä ja LHBTQ-tutkija Kimberly Hudson on tutkinut moni­kult­tuu­ris­ta, queeriä yhtei­söl­li­syyt­tä, jota pidetään yllä luomalla tiloja eri­tyi­ses­ti tälle ryhmälle. Tällaisia tiloja voivat olla vaikkapa kahvilat tai baarit. Samaan tapaan kinkyt luovat yhtei­söl­li­siä ja tur­val­li­sem­pia, joskin tila­päi­siä, tiloja vaikkapa kin­ky­bi­lei­den muodossa.

Bileet yhteisön tilana

Kun saavutaan yhteisöön, eri­tyi­ses­ti kon­kreet­ti­seen kas­vok­kais­kon­tak­tien yhteisöön, kokemus on usein inten­sii­vi­nen ja hel­pot­ta­va. Aineistossani mainitaan usein “kotiin löy­tä­mi­nen” tai tunne ehey­ty­mi­ses­tä. Kinkybileet saattavat olla ensim­mäi­nen paikka, minne yksilö tuntee olevansa ter­ve­tul­lut omana itsenään, ja missä eri­lai­suut­ta ei tuomita – tai yli­pää­tään pidetä eri­lai­suu­te­na. Bileissä kinkyä sek­su­aa­li­suut­ta ikään kuin juhlitaan. Sitä tuodaan esille kaikin mah­dol­li­sin tavoin, yhdessä tilassa ja ajassa.

Vaikka bileissä ei tiettyä puku­koo­dia olisikaan, useimmat son­nus­tau­tu­vat par­haim­piin­sa. Edustettuina ovat kiiltävä latex ja PVC, korkeat korot ja korsetit, näyttävät kam­pauk­set ja meikit, glitter, verk­ko­su­kat, sisäkön asut, univormut ja puuhkat — suku­puo­leen tai ikään kat­so­mat­ta. Unohtamatta kau­la­pan­to­ja, piiskoja, köysiä ja talu­tus­hih­no­ja, jotka ovat merkkeinä rooleista: kuka on alistuva ja kuka alistaa.

Perinteiset roolit, kuten alistava domina/​master ja alis­tu­mi­ses­ta nauttiva sub/​orja/​lemmikki, perus­tu­vat aina yhteiseen sopi­muk­seen ja kestävät sovitun aikaa, vaikkapa bileiden tai yhden piis­kaus­ses­sion ajan. Bileissä nämä roolit saattavat olla esillä hyvin näkyvästi, mutta eivät kui­ten­kaan ole kaikkien juttu. Paikalla on myös esi­mer­kik­si feti­sis­te­jä, joita val­ta­lei­kit tai kivun tuot­ta­mi­nen ja vas­taa­not­ta­mi­nen eivät juuri kiinnosta.

Kuparinen kuva­laat­ta 1700-luvun lopulta.

Erityisen tunnelman bileisiin luo pukeu­tu­mi­sen lisäksi sisustus. Bilepaikka on yleensä kalus­tet­tu dungeon-väli­neil­lä. Nämä ovat laitteita, joihin voi kahlein kiin­nit­tää ihmisen, mikä on hauska lisä BDSM-leik­kei­hin. Suurikokoisia laitteita ei monel­ta­kaan kotoa löydy, joten ne ovat yksi suurimpia veto­nau­lo­ja tapah­tu­mis­sa ja tekevät bile­pai­kas­ta aikuisten leik­ki­ken­tän ja huvi­puis­ton.

Kinkyn kar­ne­va­lis­ti­suus ja mate­ria­lis­ti­suus, jotka bileissä koros­tu­vat, voidaan nähdä yhteen­kuu­lu­vuu­den tunteen vah­vis­ta­mi­se­na. Tiettyjen symbolien, kuten vaa­te­va­lin­to­jen ja asus­tei­den, kautta luodaan kol­lek­tii­vis­ta iden­ti­teet­tiä, me-henkeä ja ero­tel­laan oma ryhmä muista. Kinkybileiden kuuluu olla irtiotto arjesta ja erot­tau­tua muista bileistä. Niin bileiden jär­jes­tä­jät kuin bile­vie­raat­kin tekevät osansa toteut­taak­seen tämän kar­ne­vaa­lin ja luo­dak­seen tur­val­li­sen tilan, jossa jokainen saa tulla ulos kin­ky­kaa­pis­taan.

Kinky-yhteisön ongelmallisuus

Vaikka kinky-yhteisön löy­ty­mi­nen on monelle hel­pot­ta­va ja voi­maan­nut­ta­va kokemus, ei se ole sitä kaikille. Kun kyseessä on niinkin hen­ki­lö­koh­tai­nen asia kuin oma sek­su­aa­li­suus, pettymys voi olla suuri, mikäli odotukset oman yhteisön löy­ty­mi­ses­tä eivät täytykään. Erityisesti alku­vai­hees­sa saattaa olla hankalaa päästä sisälle yhteisöön, mutta toisaalta vaikkapa vapaa­eh­toi­sek­si ilmoit­tau­tu­mi­nen bileiden jär­jes­te­lyi­hin on usein väylä tutustua ihmisiin ja näin löytää oma paikkansa yhtei­sös­sä.

Sosiologi Staci Newmahr toteaa, että kinky-yhtei­sös­sä huo­ma­tuk­si tule­mi­seen tarvitaan posi­tii­vi­nen maine ja tietty status. Nykykulttuurin tut­ki­muk­sen dosentti J. Tuomas Harviainen puo­les­taan on huomannut, että tämä status saa­vu­te­taan koke­muk­sen kautta han­ki­tul­la tiedolla. Näitä seikkoja arvos­te­taan, koska ne osaltaan takaavat tur­val­li­suu­den esi­mer­kik­si sado­ma­so­kis­ti­sis­sa ses­siois­sa. Newmahrin mukaan BDSM-yhteisöön pääseekin helpoiten sisälle osal­lis­tu­mal­la ses­sioi­hin, tai “leik­ki­mi­seen”, ja muuhun sosi­aa­li­seen kans­sa­käy­mi­seen.

Helpotuksen ja kotiin löy­tä­mi­sen tunne yhteisöön saapuessa on inten­sii­vi­nen, mutta usein kestää vain aikansa. Jossain kohtaa aktii­vi­nen bile­kä­vi­jä saattaa huomata, että ainoa asia mikä ihmisiä pitää yhdessä on kinky, eikä tämä riitä kiin­nos­tuk­sen yllä­pi­tä­mi­sek­si. Kinky näyt­täy­tyy helposti yhteisönä, jossa yhtei­söl­li­syy­den tunnetta pitää yllä oletus siitä, että kinkyys on totaa­li­sen yhdistävä tekijä, ja tärkeämpi kuin vaikkapa yksi­löi­den luon­teen­piir­teet.

Tilanne ei myöskään vält­tä­mät­tä ole niin auvoinen, että kaikki kinkyn sek­su­aa­li­suu­den muodot olisivat sama­nar­voi­sia. Henkilö, jonka fetissi on har­vi­nai­nen, saattaa kokea yhteisön sisäl­lä­kin olevansa yksin ja erilainen. Lisäksi kin­ky­bi­leis­sä näyt­täy­ty­vä kinky on usein hyvin heteroa, valkoista ja ter­ve­ke­hois­ta, eivätkä nämä tilat ole siksi vält­tä­mät­tä kovinkaan hou­kut­te­le­via tai esteet­tö­miä esi­mer­kik­si sek­su­aa­li­vä­hem­mis­töil­le tai lii­kun­ta­ra­joit­tei­sil­le.

Kuva: Gexon/​Flickr, CC BY-SA 2.0

”Piireissä, joissa ainoa yhdistävä tekijä on tiettyjen miel­ty­mys­ten suo­si­mi­nen, tai joidenkin kohdalla sie­tä­mi­nen, väis­tä­mät­tä kohtaa myös ihmisiä joista ei pidä. …en hakeudu heidän seuraansa vapaa-aikanani, ainakaan siksi että jokin teo­reet­ti­nen ’kinkyys’ muka yhdis­täi­si meitä enemmän kuin luon­teen­piir­teet erottavat.” — Mies, 38

Mitä yhteisöstä jää käteen?

”Tavallaan tunnen kuuluvani ryhmään, tavallaan en. Kinkynä oleminen on minulle ensi­si­jai­ses­ti oma hen­ki­lö­koh­tai­nen juttuni, enkä koe var­si­nai­ses­ti mitään tarvetta olla ryhmässä mukana. Toki arvostan jär­jes­tö­jä, kun jär­jes­te­tyt bileet yms toiminta on hyvä ja ’helppo’ tapa löytää saman­hen­ki­siä tyyppejä. … kin­ky­po­ruk­ka on minulle lähinnä järjestö ja netissä tapahtuva kes­kus­te­lu.” — Nainen, 20

Vaikka kinky-yhteisö ja -yhdis­tyk­set eivät olekaan kaikille se omin juttu, eikä jokainen ole niissä kotonaan, koetaan yhteisön ole­mas­sao­lo posi­tii­vi­se­na asiana. Kun yhteisöön on kerran roh­kais­tu­nut menemään sisälle, on ovi auki eikä sen takana ole suurta tun­te­ma­ton­ta. Yhteisössä oleskelun aikana on lisäksi voinut tutustua ihmisiin ja kenties luonut oman kin­ky­po­ru­kan, tai löytänyt leik­ki­ka­ve­rin.

Yhteisön kautta voi saada myös kokemusta ja kon­kreet­tis­ta oppia kin­kyi­lys­tä. Yhdistykset jär­jes­tä­vät ope­tus­toi­min­taa, kuten köysi-, piiskaus-, tai kumi­vaat­teen val­mis­tuk­sen työpajoja. Kokemusta arvos­te­taan kinky-yhtei­sös­sä. Sadomasokistinen sessio tai sidonta on tur­val­li­sem­paa, kun osapuolet tietävät mitä tekevät.

Tärkeintä yhtei­söis­sä yksi­löil­le kuitenkin tuntuu olevan se tieto, että yhteisö on olemassa. Myös yhdis­tyk­siä arvos­te­taan, koska ne jär­jes­tä­vät tapah­tu­mia ja luovat näin tur­val­li­sem­pia tiloja puo­li­jul­ki­seen kinkyyn olemiseen ja tuovat ihmisiä yhteen.

”Tällä hetkellä kinky-yhteisöön kuu­lu­mi­nen on minulle todella tärkeää. Haen sen kautta tukea sille, että en ole yksin kinky tässä maa­il­mas­sa ja voin olla mikä olen. Kinky-yhteisö on mie­les­tä­ni paitsi haus­kan­pi­toa, myös syr­jäy­ty­mi­sen ehkäisyä varten.” — Mies, 28

  • Podcast-lukija: Bea Bergholm
  • Artikkelikuva: Helmi Räisänen
  1. Forsström, Tiia & Forsström, Jouni, 2016. BDSM-aapinen.
  2. Harrington, Lee, ja Williams, Mollena, 2012. Playing Well with Others: Your Field Guide to Discovering, Exploring and Navigating the Kink, Leather and BDSM Communities.
  3. Harviainen, J. Tuomas , 2015. Information lite­racies of self-iden­ti­fied sado­ma­soc­hists: an eth­no­grap­hic case study. Journal of Documentation, 71:3.
  4. Hudson, Kimberly D. 2015. Toward a Conceptual Framework for Understanding Community Belonging and Well-Being: Insights from a Queer-Mixed Perspective. Journal of Community Practice, 23:1, 27 – 50.
  5. Martinez, Katherine, 2016. Somebody’s Fetish: Self-Objectification and Body Satisfaction Among Consensual Sadomasochists. Journal of Sex Research, 53(1): 35 – 44.
  6. Newmahr, Staci, 2011. Playing on the edge. Sadomasochism, risk, and intimacy.
  7. Pääkkölä, Anna-Elena, 2016. Sound Kinks : Sadomasochistic Erotica in Audiovisual Music Performances. Musiikkitieteen väi­tös­kir­ja­tut­ki­mus, Turun yliopisto.
  8. Simula, Brandy L., 2015. ’Give me a dominant of any gender over any kind of non-dominant’: sexual orien­ta­tion beyond gender. Selves, symbols and sexua­li­ties. an inte­rac­tio­nist anthology (toim. T.S. Weinberg & S. Newmahr), s. 163 – 181.

Kirjoittaja

Johanna Pohtinen, FM, tekee väitöskirjaa Turun yliopiston kansatieteen oppiaineeseen aiheenaan kinky seksuaalisuus yhteisöllisyyden ja arjen näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti kinkybileet ja kinkyn materiaalisuus, esimerkiksi bilepukeutuminen.

Lue myös nämä:

Alle murrosikäisten lasten sukupuolikokemuksiin ja -käsityksiin sekä sukupuolen esittämiseen liittyvää kokemusperäistä tutkimusta on tehty kansainvälisesti hälyttävän vähän. Miten sukupuoli ja sukupuolisuus ilmenevät lapsen maailmassa? Miten heteroseksualisoidut seurustelunomaiset suhteet toimivat osana lasten monitasoisia sosiaalisten suhteiden kokonaisuuksia?

Itsetyydytystä on luonnehdittu länsimaisen seksuaalikulttuurin pitkäkestoisimmaksi tabuksi, jota edes viime vuosikymmenten seksuaalinen vapautuminen ei ole kyennyt murtamaan. Vaikka itsetyydytys nykyään jo nähdäänkin osana seksuaaliterveyttä, harva puhuu siitä avoimesti – ainakaan ilman kiusaantuneita kuulijoita. Taustaa ja syitä tabun murtumattomuudelle voi etsiä itsetyydytyksen värikkäästä kulttuurihistoriasta.

Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hänet suljetaan sosiaalisen yhteisön ulkopuolelle? Ihminen on sosiaalinen eläin, jolla on syvä tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Yhteisöstä ulossulkeminen on ihmiskunnan kaikkialla maailmassa tuntema rangaistuksen muoto, jolla on kuritettu sosiaalisia normeja tai lakeja rikkovia yksilöitä. Rangaistuksen kokeminen äärimmäisen ankaraksi ja sen yleisyys sekä maantieteellisesti että historiallisesti paljastaa sen, kuinka tärkeää yhteisöön kuuluminen on ihmiselle.

Juomat rakentavat tuntemamme maailman, asettavat sille selkeitä rajoja ja antavat sille muodon: yhden juoman katsotaan tekevän juojastaan työkykyisen, toinen siirtää juojan työajalta vapaalle; kolmatta juodaan vain ystävien kesken, neljättä kuuluu tarjota muukalaisille. Tätä ajatusta Fidži-saarilla havainnollistaa suosittu kava-juoma, jolla on erittäin kollektiivinen luonne.