”Missään bileissä missä mä oon ikinä käyny ei oo samanlaista fiilistä. Se on niinku, vähän niinku tulis kotiin, siel on niin rento ja hyväksyvä se ilmapiiri, et sitä ei oo missään muualla.” – Nainen, 20
Kinky-yhteisön näkyvä osa ovat kinkybileet. Tapahtumissa näyttäytyy kinkyn seksuaalisuuden karnevalistinen ja räikeä puoli: osallistujat ovat pukeutuneet fetissiasuihin, piiskat viuhuvat ja alistumisesta nauttivat kulkevat kiltisti talutushihnojensa päissä. Kaikki tämä luo turvallisen puolijulkisen tilan yksilöille, joiden yleensä täytyy piilottaa seksuaalisuutensa muulta maailmalta. Tässä kirjoituksessa käsittelen sitä, miksi kinky-yhteisöä tarvitaan, ja miksi kinkybileet ovat tärkeitä tapahtumia.
Kinky, pervo, BDSM?
Kinkyllä seksuaalisuudella käsitän laajan seksuaalisuuksien kirjon, esimerkiksi sadomasokismin ja fetisismin erilaiset muodot. Usein tutkimuksessa käytetään termiä BDSM, joka tulee englannin kielen sanoista bondage, discipline, sadism ja masochism. Termillä tarkoitetaan yhteiseen sopimukseen perustuvia alistamisen, alistumisen ja kivun tuottamisen tai siitä nauttimisen muotoja.
Itse käytän käsitettä kinky, koska näen sen olevan merkitykseltään laajempi ja ottavan mukaan myös esimerkiksi fetisistit ja ekshibitionistit. Pidän kinkyn käsitteestä, koska se on termi jota usein käytetään itsestä tai omasta yhteisöstä, eikä se ole esimerkiksi lääketieteessä vakiintunut termi (toisin kuin sadismi tai masokismi), joten siihen ei liity samalla tavalla stigmaa sairaudesta. Termillä kinky ei pyritä leimaamaan ketään, vaan se on peräisin yhteisön sisältä ja korostaa yksilön itsemäärittelyä.
Kuva: Eemi Nordström.
Kinky ei myöskään sisällä vastaavia negatiivisia mielleyhtymiä kuten vaikkapa ”pervo”. Kinky seksuaalisuus koostuu erilaisista kinkeistä (eng. kink), suomeksi “jutuista”. Näillä tarkoitetaan omaa kinkyä kiinnostuksen kohdetta, esimerkiksi “minun juttuni on alistetuksi tuleminen”. Kinkyä seksuaalisuutta on niin monenlaista kuin on sen kokijoitakin, ja näen kinkyn kattokäsitteenä ei-normatiivisen seksuaalisuuden kirjolle. Kinkyn alle mahtuvat kevyestä läpsimisestä seksin ohessa nauttivat ja kokoaikasena orjana viihtyvät – unohtamatta jalkafetisistejä ja sukupuolella leikittelijöiltä, mikäli he kokevat kinkyn määritelmän omakseen.
En käytä termiä ”kinkyseksuaali”, sillä mielestäni se hävittää tätä monimuotoisuutta, luoden yhden seksuaalisuuden määritelmän ja niputtaen kaikki kinkyt samaan massaan. Termeistä voidaan toki aina olla eri mieltä, mutta tämän tekstin puitteissa käytän niitä näin.
Tutkin suomalaista kinky-yhteisöä peilaten sitä tutkimuksiin vastaavista yhteisöistä muualla maailmassa. Aineistona minulla ovat ihmisten kirjoitukset omasta kinkyhistoriastaan ja kokemuksistaan kinkynä, haastattelut, sekä osallistuva havainnointi.
Suomessa kinky-yhteisöllä voidaan tarkoittaa joko laajaa maan kattavaa yhteisöä, mikä näyttäytyy esimerkiksi internetissä keskustelupastoilla ja foorumeilla, tai pienempiä, paikallisempia yhteisöjä, jotka perustuvat kasvokkaiskontakteihin. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset kinky-yhdistykset, joita löytyy Suomessa suurimmista kaupungeista.Yhdistykset ovat usein nimellisesti BDSM-yhdistyksiä. Koska Suomessa piirit ovat pienet, ne toivottavat tervetulleiksi myös muut kinkyt, esimerkiksi erilaiset fetisistit. Ulkomailla on omia yhteisöjään esimerkiksi pareille, joihin kuuluu alistuva nainen ja alistava mies. Kuitenkin myös Suomessa pientä eriytymistä on havaittavissa. Eräs tuoreimpia suomalaisia yhdistyksiä on alistuvien naisten oma yhdistys, Subspace – Suomen subittaret ry, ja olen kuullut puhuttavan kumifetisisteillä olevan kiinnostusta omaan yhdistykseen.
Kinkybileet ovat Suomessa useimmiten juuri yhdistysten järjestämiä tapahtumia. Ne voivat tapahtua baari- tai yökerhoympäristössä, tai vaikkapa vuokratulla kerhohuoneella. Bileitä saattavat järjestää myös yksityishenkilöt tai kaveriporukat, ja kaupallisemmat tai ammattimaiset toimijat kuten ammattidominat.
Tarkastelen tutkimuksessani yhdistysten järjestämiä tapahtumia, joita voidaan karkeasti katsoa olevan kahdenlaisia. On pukukoodittomia bileitä, jonne kuka tahansa on tervetullut tutustumaan. Pukukoodillisiin, “isoihin bileisiin”, sisäänpääsy taas vaatii asianmukaisen asun ja mahdollisesti kinky-yhdistyksen jäsenyyden. Kinky-yhteisöissä pukukoodia käytetään usein määrittelemään, millaisista bileistä on kyse.
Stigma ja yhteenkuuluvuuden tunne
”Näin tuolloin [13-vuotiaana] elämäni ensimmäisen kerran kuvan pvc-housuista ja minusta ne olivat todella upeat ja seksikkäät. En havainnut kenenkään muun kiinnostuneen tällaisista vaatteista, joten pidin asian omana tietonani. Minua harmitti suuresti se, että kukaan ei vaikuttanut jakavan kiinnostustani. Siinä missä toiset halusivat itselleen isorintaisia tyttöystäviä, itse halusin löytää kumppanin, joka ymmärtäisi minun fetissini.” – Mies, 28
Kinky seksuaalisuus, tai sadomasokismi, on noussut julkisuuteen esimerkiksi 50 Shades of Grey -kirjojen ja elokuvan myötä. Tosielämän kinkyä leimaa usein stigma, joka saa kinkyn pysyttelemään visusti kaapissa. Elokuvat ja media esittävät usein sadomasokismin väkivaltana tai fetisismin naurettavana vitsinä. Stigma saattaa aiheuttaa sen, että lasten parissa työskentelevä aikuinen ei uskalla käydä kinkytapahtumissa työnsä menettämisen pelossa. Myös jo nuoruudessa koettu tunne erilaisuudesta saa ihmisen pitämään kinkyn puolensa omana tietonaan – jopa kumppaniltaan, ettei joutuisi väärinymmärretyksi tai naurunalaiseksi.
Kinky-yhteisö löytyy usein internetistä. Keskustelupalstoilla tutustuu ihmisiin ja netistä löytyy tietoa tapahtumista. Nettiyhteisöt ovat helppo tapa kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ja huomata, ettei ole yksin mieltymystensä kanssa. Kuitenkin myös konkreettisempia kohtaamisia tarvitaan. Kinkybileet voivat olla helppo tapa astua sisälle yhteisöön. Ennen yhteisön löytymistä yksilö voi kokea olevansa yksin maailmassa mieltymystensä kanssa. Yksi suurimpia huolenaiheita on sopivan kumppanin löytäminen. Myös pelko siitä, että itsessä on jokin vialla, kun normaalina pidetyt asiat eivät kiinnosta tai kiihota, voi aiheuttaa ahdistusta ja sosiaalista eristäytymistä.
”Jos näitä yhteyksiä muihin ei olisi, kokisin varmasti itseni eristäytyneeksi kummajaiseksi, liian yksinäiseksi.” – Nainen, 43
Yksilölle on tärkeää kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se lisää hyvinvointia niin psyykkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Esimerkiksi sosiaalitieteilijä ja LHBTQ-tutkija Kimberly Hudson on tutkinut monikulttuurista, queeriä yhteisöllisyyttä, jota pidetään yllä luomalla tiloja erityisesti tälle ryhmälle. Tällaisia tiloja voivat olla vaikkapa kahvilat tai baarit. Samaan tapaan kinkyt luovat yhteisöllisiä ja turvallisempia, joskin tilapäisiä, tiloja vaikkapa kinkybileiden muodossa.
Bileet yhteisön tilana
Kun saavutaan yhteisöön, erityisesti konkreettiseen kasvokkaiskontaktien yhteisöön, kokemus on usein intensiivinen ja helpottava. Aineistossani mainitaan usein “kotiin löytäminen” tai tunne eheytymisestä. Kinkybileet saattavat olla ensimmäinen paikka, minne yksilö tuntee olevansa tervetullut omana itsenään, ja missä erilaisuutta ei tuomita – tai ylipäätään pidetä erilaisuutena. Bileissä kinkyä seksuaalisuutta ikään kuin juhlitaan. Sitä tuodaan esille kaikin mahdollisin tavoin, yhdessä tilassa ja ajassa.
Vaikka bileissä ei tiettyä pukukoodia olisikaan, useimmat sonnustautuvat parhaimpiinsa. Edustettuina ovat kiiltävä latex ja PVC, korkeat korot ja korsetit, näyttävät kampaukset ja meikit, glitter, verkkosukat, sisäkön asut, univormut ja puuhkat – sukupuoleen tai ikään katsomatta. Unohtamatta kaulapantoja, piiskoja, köysiä ja talutushihnoja, jotka ovat merkkeinä rooleista: kuka on alistuva ja kuka alistaa.
Perinteiset roolit, kuten alistava domina/master ja alistumisesta nauttiva sub/orja/lemmikki, perustuvat aina yhteiseen sopimukseen ja kestävät sovitun aikaa, vaikkapa bileiden tai yhden piiskaussession ajan. Bileissä nämä roolit saattavat olla esillä hyvin näkyvästi, mutta eivät kuitenkaan ole kaikkien juttu. Paikalla on myös esimerkiksi fetisistejä, joita valtaleikit tai kivun tuottaminen ja vastaanottaminen eivät juuri kiinnosta.
Kuparinen kuvalaatta 1700-luvun lopulta.
Erityisen tunnelman bileisiin luo pukeutumisen lisäksi sisustus. Bilepaikka on yleensä kalustettu dungeon-välineillä. Nämä ovat laitteita, joihin voi kahlein kiinnittää ihmisen, mikä on hauska lisä BDSM-leikkeihin. Suurikokoisia laitteita ei moneltakaan kotoa löydy, joten ne ovat yksi suurimpia vetonauloja tapahtumissa ja tekevät bilepaikasta aikuisten leikkikentän ja huvipuiston.
Kinkyn karnevalistisuus ja materialistisuus, jotka bileissä korostuvat, voidaan nähdä yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamisena. Tiettyjen symbolien, kuten vaatevalintojen ja asusteiden, kautta luodaan kollektiivista identiteettiä, me-henkeä ja erotellaan oma ryhmä muista. Kinkybileiden kuuluu olla irtiotto arjesta ja erottautua muista bileistä. Niin bileiden järjestäjät kuin bilevieraatkin tekevät osansa toteuttaakseen tämän karnevaalin ja luodakseen turvallisen tilan, jossa jokainen saa tulla ulos kinkykaapistaan.
Kinky-yhteisön ongelmallisuus
Vaikka kinky-yhteisön löytyminen on monelle helpottava ja voimaannuttava kokemus, ei se ole sitä kaikille. Kun kyseessä on niinkin henkilökohtainen asia kuin oma seksuaalisuus, pettymys voi olla suuri, mikäli odotukset oman yhteisön löytymisestä eivät täytykään. Erityisesti alkuvaiheessa saattaa olla hankalaa päästä sisälle yhteisöön, mutta toisaalta vaikkapa vapaaehtoiseksi ilmoittautuminen bileiden järjestelyihin on usein väylä tutustua ihmisiin ja näin löytää oma paikkansa yhteisössä.
Sosiologi Staci Newmahr toteaa, että kinky-yhteisössä huomatuksi tulemiseen tarvitaan positiivinen maine ja tietty status. Nykykulttuurin tutkimuksen dosentti J. Tuomas Harviainen puolestaan on huomannut, että tämä status saavutetaan kokemuksen kautta hankitulla tiedolla. Näitä seikkoja arvostetaan, koska ne osaltaan takaavat turvallisuuden esimerkiksi sadomasokistisissa sessioissa. Newmahrin mukaan BDSM-yhteisöön pääseekin helpoiten sisälle osallistumalla sessioihin, tai “leikkimiseen”, ja muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Helpotuksen ja kotiin löytämisen tunne yhteisöön saapuessa on intensiivinen, mutta usein kestää vain aikansa. Jossain kohtaa aktiivinen bilekävijä saattaa huomata, että ainoa asia mikä ihmisiä pitää yhdessä on kinky, eikä tämä riitä kiinnostuksen ylläpitämiseksi. Kinky näyttäytyy helposti yhteisönä, jossa yhteisöllisyyden tunnetta pitää yllä oletus siitä, että kinkyys on totaalisen yhdistävä tekijä, ja tärkeämpi kuin vaikkapa yksilöiden luonteenpiirteet.
Tilanne ei myöskään välttämättä ole niin auvoinen, että kaikki kinkyn seksuaalisuuden muodot olisivat samanarvoisia. Henkilö, jonka fetissi on harvinainen, saattaa kokea yhteisön sisälläkin olevansa yksin ja erilainen. Lisäksi kinkybileissä näyttäytyvä kinky on usein hyvin heteroa, valkoista ja tervekehoista, eivätkä nämä tilat ole siksi välttämättä kovinkaan houkuttelevia tai esteettömiä esimerkiksi seksuaalivähemmistöille tai liikuntarajoitteisille.
Kuva: Gexon/Flickr, CC BY-SA 2.0
”Piireissä, joissa ainoa yhdistävä tekijä on tiettyjen mieltymysten suosiminen, tai joidenkin kohdalla sietäminen, väistämättä kohtaa myös ihmisiä joista ei pidä. …en hakeudu heidän seuraansa vapaa-aikanani, ainakaan siksi että jokin teoreettinen ’kinkyys’ muka yhdistäisi meitä enemmän kuin luonteenpiirteet erottavat.” — Mies, 38
Mitä yhteisöstä jää käteen?
”Tavallaan tunnen kuuluvani ryhmään, tavallaan en. Kinkynä oleminen on minulle ensisijaisesti oma henkilökohtainen juttuni, enkä koe varsinaisesti mitään tarvetta olla ryhmässä mukana. Toki arvostan järjestöjä, kun järjestetyt bileet yms toiminta on hyvä ja ’helppo’ tapa löytää samanhenkisiä tyyppejä. … kinkyporukka on minulle lähinnä järjestö ja netissä tapahtuva keskustelu.” – Nainen, 20
Vaikka kinky-yhteisö ja -yhdistykset eivät olekaan kaikille se omin juttu, eikä jokainen ole niissä kotonaan, koetaan yhteisön olemassaolo positiivisena asiana. Kun yhteisöön on kerran rohkaistunut menemään sisälle, on ovi auki eikä sen takana ole suurta tuntematonta. Yhteisössä oleskelun aikana on lisäksi voinut tutustua ihmisiin ja kenties luonut oman kinkyporukan, tai löytänyt leikkikaverin.
Yhteisön kautta voi saada myös kokemusta ja konkreettista oppia kinkyilystä. Yhdistykset järjestävät opetustoimintaa, kuten köysi-, piiskaus-, tai kumivaatteen valmistuksen työpajoja. Kokemusta arvostetaan kinky-yhteisössä. Sadomasokistinen sessio tai sidonta on turvallisempaa, kun osapuolet tietävät mitä tekevät.
Tärkeintä yhteisöissä yksilöille kuitenkin tuntuu olevan se tieto, että yhteisö on olemassa. Myös yhdistyksiä arvostetaan, koska ne järjestävät tapahtumia ja luovat näin turvallisempia tiloja puolijulkiseen kinkyyn olemiseen ja tuovat ihmisiä yhteen.
”Tällä hetkellä kinky-yhteisöön kuuluminen on minulle todella tärkeää. Haen sen kautta tukea sille, että en ole yksin kinky tässä maailmassa ja voin olla mikä olen. Kinky-yhteisö on mielestäni paitsi hauskanpitoa, myös syrjäytymisen ehkäisyä varten.” – Mies, 28
Toimitus
- Podcast-lukija: Bea Bergholm
- Artikkelikuva: Helmi Räisänen
Lukemista
- Forsström, Tiia & Forsström, Jouni, 2016. BDSM-aapinen.
- Harrington, Lee, ja Williams, Mollena, 2012. Playing Well with Others: Your Field Guide to Discovering, Exploring and Navigating the Kink, Leather and BDSM Communities.
- Harviainen, J. Tuomas , 2015. Information literacies of self-identified sadomasochists: an ethnographic case study. Journal of Documentation, 71:3.
- Hudson, Kimberly D. 2015. Toward a Conceptual Framework for Understanding Community Belonging and Well-Being: Insights from a Queer-Mixed Perspective. Journal of Community Practice, 23:1, 27–50.
- Martinez, Katherine, 2016. Somebody’s Fetish: Self-Objectification and Body Satisfaction Among Consensual Sadomasochists. Journal of Sex Research, 53(1): 35-44.
- Newmahr, Staci, 2011. Playing on the edge. Sadomasochism, risk, and intimacy.
- Pääkkölä, Anna-Elena, 2016. Sound Kinks : Sadomasochistic Erotica in Audiovisual Music Performances. Musiikkitieteen väitöskirjatutkimus, Turun yliopisto.
- Simula, Brandy L., 2015. ’Give me a dominant of any gender over any kind of non-dominant’: sexual orientation beyond gender. Selves, symbols and sexualities. an interactionist anthology (toim. T.S. Weinberg & S. Newmahr), s. 163–181.
