Mielenterveys ja kulttuuri

Mieleen ja sen ter­vey­teen liittyvät kysy­myk­set ovat kult­tuu­ri­si­don­nai­sia. Kulttuureissa, joissa mielen rajat käsi­te­tään läpäi­se­vik­si, seli­tyk­set ja tulkinnat oireille ovat usein sosi­aa­li­sia tai esi­mer­kik­si hen­ki­maa­il­maan liittyviä. Bangladeshilaisten muslimien parissa mie­len­ter­vey­del­li­set oireet tulkitaan usein djinnien aikaan­saa­mik­si. Islamilaisessa myto­lo­gias­sa djinnit ovat yli­luon­nol­li­sia, savut­to­mas­ta tulesta tehtyjä olentoja, jotka voivat vahin­goit­taa ihmisiä tai tehdä heidät hulluiksi.

Tulkintojen lisäksi myös oireet saavat kult­tuu­ri­si­don­nai­sia muotoja. Yhdysvalloissa skit­so­fre­ni­sen diag­noo­sin saaneilla pel­ko­ti­lat liittyvät usein tek­no­lo­gi­aan ja val­von­taan, kun taas Japanissa poti­lail­la saattaa olla pelkoja jul­ki­ses­ta nöy­ryy­tyk­ses­tä. Länsimaisessa lää­ke­tie­tees­sä val­lit­se­va käsitys mie­len­ter­vey­des­tä ja sen hoi­ta­mi­ses­ta perustuu ennen kaikkea bio­lo­gi­aan. Mieli näyt­täy­tyy yksi­löl­li­se­nä koko­nai­suu­te­na, jonka sai­ras­tu­mi­sen taustalla on sisä­syn­tyi­nen geneet­ti­nen alttius.

Nykytutkimuksen mukaan mie­len­ter­vey­den ongelmien diag­noo­sit ja geenien toiminta eivät kui­ten­kaan ole yksi­se­lit­tei­siä ja sel­vä­ra­jai­sia. Lapsuudessa koetulla traumalla ja huonoilla olo­suh­teil­la on todettu olevan bio­lo­gis­ta perimää suo­ra­vii­vai­sem­pi vai­ku­tus­suh­de mie­len­ter­vey­teen. Myös aikuisiän vas­toin­käy­mi­set ja vali­tet­ta­vat olo­suh­teet lisäävät mie­len­ter­vey­son­gel­mien riskiä. Mielen tasa­pai­non ja hyvin­voin­nin kannalta tehok­kaim­mat hoi­to­muo­dot ottavat huomioon ihmisen elämän olo­suh­teet ja sosi­aa­li­sen todel­li­suu­den.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

Lue myös nämä:

On taas terveiden elämäntapojen aika – tipaton tammikuu, uusi kunto-ohjelma tai päivittäinen meditaatio. Ihminen, joka huolehtii omasta hyvinvoinnistaan näyttäytyy terveenä, vastuullisena kansalaisena. Millaisiin arvoihin hyvinvointiin keskittyminen pohjaa? Mitä tapa puhua hyvinvoinnista voi kertoa meille itsestämme?

Mielenterveyden ongelmat mielletään nykyään ainakin länsimaissa kansantaudiksi. Länsimaiseen sielunhoitoon, psykologiaan ja psykiatriaan perustuva diagnosointi, lääkitseminen ja terapiamenetelmät ovat integroituneet osaksi terveydenhuoltoa. Yksilön ja yhteisöjen eheytymistä ja hyvinvointia tarkastellaan yhä enemmän myös vaihtoehtoisista näkökulmista, paikallisiin ja alueellisiin perinteisiin nojaten.

Koronavirustapausten määrä on jälleen kääntynyt kasvuun. Tilanne on tutumpi kuin keväällä, mutta aiheuttaa edelleen huolta ja epävarmuutta. Julkisessa keskustelussa koronaviruksesta puhutaan näkymättömänä vihollisena, joka tulee päihittää. Henkisen hyvinvointimme kannalta saattaisi olla parempi suhtautua virukseen kutsumattomana vieraana vihollismielikuvien ruokkimisen sijaan.

Alkoholismi on kansansairaus, jonka julkinen keskustelu pyörii rajoitusten ympärillä sen sijaan, että puhuttaisiin tunteista tai ihmisistä sairauden takana. Toimittaja Johanna Pohjolan tietokirja ‘Isä pullossa – Matka alkoholistin mieleen ja maailmaan’ pureutuu alkoholismin inhimilliseen puoleen. Haastattelussa hän kertoo sukelluksestaan alkoholiriippuvuuden maailmaan.