Vuosi yhdessä kuvassa

Ajan mit­taa­mi­sen historia on täynnä tarinoita yksit­täis­ten ihmisten val­ta­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta siihen, mitkä asiat muis­te­taan ja mitkä unoh­de­taan. Mitä jos saisit valita yhden asian, jonka perus­teel­la vuosi 2016 mer­kit­täi­siin historiankirjoihin? 

Pohjois-Amerikan alku­pe­räis­väes­töi­hin kuuluvan Lakota-kansan historia kir­jat­tiin kankaalle tai nahalle piir­ret­tyi­hin pik­to­gram­mei­hin. Nämä “tal­vi­ka­len­te­rit” (waniyetu wowapi) ovat jopa sata vuotta yhdelle kankaalle kerääviä koko­nai­suuk­sia. Jokaista vuotta edustaa yksit­täi­nen kuva, joka esittää sen vuoden tär­keim­mäk­si katsottua tapah­tu­maa: yhteisöä koh­dan­nut­ta kata­stro­fia tai onnea, tärkeän päällikön kuolemaa, sotaa tai rauhaa. 

Kullakin lakota-ryhmällä oli oma his­to­rioit­si­ja, joka oli vastuussa ryhmän tarinan suul­li­ses­ta ker­taa­mi­ses­ta ja vuoden kuvan lisää­mi­ses­tä kalen­te­riin. Vuoden mer­kit­tä­vin tapahtuma valittiin yhdessä ryhmän van­him­pien kokouk­ses­sa. Perinteisesti kalen­te­rei­ta yllä­pi­ti­vät vain miehet, ja his­to­rioit­si­jan asema oli usein periytyvä. Vasta 1900-luvulla myös naiset pääsivät historiankirjoittajiksi. 

Kalentereista tehtiin uusia kopioita sitä mukaa, kun vanha kului tun­nis­ta­mat­to­mak­si. Toisinaan tämä johti siihen, että uusi his­to­rioit­si­ja muutti his­to­rian­kir­joi­tus­ta vaih­ta­mal­la jotakin vuotta esittävän tapah­tu­man toiseen tai tul­kit­se­mal­la sen omista syistään eri tavalla. Säilyneet tal­vi­ka­len­te­rit ovat ajalta, jolloin alku­pe­räis­väes­tö­jen kult­tuu­rit olivat kolo­ni­saa­tion vuoksi valtavan muutoksen alaisina. Niiden mer­kin­nöis­tä voi lukea tuon ajan historian ker­rot­tu­na lakota-kansan näkökulmasta. 

  1. Sapiens
  2. Smithsonian Instituten sivuilta löytyvä vir­tu­aa­li­nen näyttely 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

Lue myös nämä:

Muxet ovat Meksikon alkuperäiskansa zapoteekkien seksuaali- ja sukupuolivähemmistö. Muxeista on alettu puhua vasta hiljattain laajemmin ja heidän asuttamiaan zapoteekkialueita on mediassa kuvattu jopa muxejen paratiisiksi. Sukupuoli, seksuaalisuus ja muxejen rooli yhteiskunnassa ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia.

Tieto Kamloops Indian Residential Schoolin alueelta Brittiläisessä Kolumbiassa löytyneistä 215 lapsen jäänteistä on järkyttänyt ympäri maailmaa. Lasten henkilöllisyydestä, kuolinsyistä tai ‑ajankohdista ei ole vielä tietoa, mutta heidän oletetaan menehtyneen vuonna 1969 sulkeutuneessa koulussa.

Hilma Granqvist on yksi antropologisen kenttätyön uranuurtajista, mutta hänen tutkimuksensa jäi aikanaan vähälle huomiolle. Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seuran ja Suomen Lähi-Idän instituutin järjestämässä tapahtumassa sukellettiin Granqvistin äskettäin digitalisoituun kenttätyöarkistoon, joka nostaa tutkijan perinnön vihdoin sen ansaitsemaan arvoon.