Siirry suoraan sisältöön

Luita ja joukkohautoja

Oikeuslääketieteellinen antropologia on kiehtova ala, joka on tuttu television rikospaikkasarjoista. Kuolemansyyntutkintaan keskittyneen alan arki on kuitenkin kaukana Hollywoodin glamourista. Haastattelussa antropologi Heli Maijanen kertoo urastaan vainajien tutkijana.

Kuolema kiehtoo – tai ainakin kiehtoi 2000-luvun alussa, kun tv-sarja CSI: Crime Scene Investigation aloitti maailmanvalloituksensa. Rikospaikkatutkijoihin keskittyvän megahitin perässä Bones, Criminal Minds ja Jälkiä Jättämättä, muiden kaltaistensa kanssa, ovat tuoneet silvotut ruumiit ja luunrippeet arki-iltoihimme. Hienon maskeerauksen lisäksi nämä sarjat ovat tutustuttaneet monet katsojat antropologeihin, ainakin nimellisesti. Etenkin Bonesissa joka toinen hahmo tuntuu olevan antropologi.  


Hahmot ovat kuitenkin aina forensisia antropologeja, ja kulttuurien välisten vuorovaikutusten tulkinta tuntuu jäävän vähemmälle. Keitä nämä hieman erilaiset humanistit ovat, ja miten antropologit pääsevät tökkimään luita ja avustamaan pahisten nappaamisessa? Otimme yhteyttä forensisen antropologian ammattilaiseen, tutkija Heli Maijaseen Oulun ylipistosta. Kyselimme häneltä luista ja niiden kanssa työskentelystä. Samalla saimme mielenkiintoisen katsauksen akatemian ja sen ulkopuolisten toimijoiden väliseen yhteistyöhön.

Ei ihan kuin telkkarissa

Forensinen antropologia on biologisen antropologian alalaji. Se pyrkii tunnistamaan vainajan ominaisuuksia ruumiin tutkimuksen perusteella. Luista on mahdollista tunnistaa muun muassa luun edesmenneen omistajan ikä, sukupuoli, pituus sekä elämän aikana kertyneitä vammoja ja sairauksia. Yleensä forensiset antropologit tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa, kun kuolleesta tarvitaan lisätietoja.

”Forensinen antropologia tutkii ihmisen luujäänteitä sellaisessa kontekstissa, jossa joku viranomainen on pyytänyt luiden analyysiä – eli rikostapauksissa tai muissa henkilöllisyyden selvittämistä vaativissa tapauksissa. Viranomainen on yleensä poliisi tai oikeuslääkäri, ja tutkittavia tapauksia voivat olla mahdolliset henkirikokset, ihmisoikeusrikkomukset ja sotavainajat, sekä myös suuronnettomuuksien ja luonnonkatastrofien uhrit”, Maijanen kertoo

Myös Heli Maijanen nostaa Bonesin esimerkiksi forensisesta työskentelystä mutta toteaa, että sarjaa varten on otettu taiteellisia vapauksia. Antropologi Kathy Reichsin kirjasarjaan nojaava poliisidraama on Maijasen näkemän parin jakson perusteella ainakin kiihdyttänyt tempoa tutkimusprosessissa, ja nostanut antropologit liiankin keskeiseen asemaan tutkimuksessa.  


Kaikki näyttää tapahtuvan sarjassa huomattavasti nopeammin kuin oikeassa elämässä, ja osa käytetyistä tekniikoista ja metodeista eivät ole yleisesti käytössä. Tämän lisäksi antropologin rooli tv-sarjassa on suurempi tutkimuksessa kuin oikeassa elämässä, jossa se todellakin keskittyy vain luujäänteiden etsimiseen ja löydösten raportointiin.”

Jatkuvasti kasvava kiinnostus ajoi tutkijaksi

Maijanen itse on biologinen antropologi, joka tekee tutkimusta forensisten tutkimusmenetelmien parantamisesta. Luut ja antropologia alkoivat kiinnostaa opiskeluaikoina:  


“Aloittaessani arkeologian opintoja Oulun yliopistossa kiinnostuin luiden tutkimuksesta ja tein aiheeseen liittyen proseminaarityön eli silloisen kandin työni. Sen jälkeen kiinnostus aiheeseen vain kasvoi.”  


Hän lähti valmistuttuaan Tennesseen yliopistoon vähäksi aikaa opiskelemaan, mutta jämähti tekemään sinne jatko-opintonsa. Tutkittavien luiden määrä yliopiston lahjoitusluiden kokoelmassa sekä antropologinen painotus auttoivat jäämispäätöksessä.Tutkijan ura ei ollut päämääränä, mutta kiinnostus tieteenalaan vain kasvoi opintojen myötä. Maijanen katseli työpaikkoja opiskelunsa ohella, mutta akatemian ulkopuolella hommia ei paljoa ollut. Tutkijanuraa pitikin katsoa uudelta näkökantilta.


Väiteltyään vuonna 2014 hän etsi työtehtäviä ulkomailta niin yliopistoista kuin niiden ulkopuoleltakin, koska Suomessa ei liiemmin oman alan työpaikkoja ollut. ”Akatemiaan jääminen ei oikeastaan ollut tietoinen päätös, vaan asiat sattuivat loksahtamaan siten, että aloitin tutkijatohtorina Oulussa 2015. ” Maijanen oli kuitenkin tehnyt töitä yliopistojen ulkopuolelle jo paljonkin.

Tutkimus ja työt yhdessä

Heli Maijanen on tehnyt tutkimuksen ohella myös muita töitä koko uransa ajan. Suuri osa työtehtävistä on tullut viranomaisilta. Tennesseen aikoina hän kuului tutkimuslaitoksensa forensiseen tiimiin. Forensic Anthropology Centerin kautta hän pääsi jo opiskelijana poliisin virka-aputehtäviin, niin kentälle kuin laboratoriotutkimuksiin.  


Jäänteiden etsiminen ja tunnistus tuli tutuksi myös New Yorkissa oikeuslääkärin virastossa Maijasen ollessa siellä harjoittelussa vuonna 2012. Samainen paikka oli vastuussa vuoden 2001 WTC-tornien iskujen uhrien tunnistamisesta.


Forensinen antropologi pääsee soveltamaan metodeja ja taitoja kentällä ja työtehtävissä käytännössä joka kerta. Maijanen oli Tennesseen opiskeluaikoinaan myös laitoksen lahjoitusluiden kokoelman hoitajana. Tämän työtehtävän myötä yksilöiden väliset erot luissa tulivat tutuiksi, mikä ohjasi hänen mielenkiintoaan näiden erojen tutkimukseen.Työelämää Maijanen ei joutunut suuremmin itse miettimään, sillä opinnot Yhdysvalloissa ohjasivat työelämään ja tarvittavien taitojen hallitsemiseen. ”Tätä auttoi myös se, että antropologian laitos maksoi lukukausimaksuni ja stipendini säännöllistä työtä vastaan, eli olin jo osa-aikaisesti työelämässä omalla alallani opintojeni ohessa”, Maijanen toteaa.  


Työelämä näyttäytyy hänelle jatkuvana sopeutumisena ja uuden oppimisena. Uusiin työtapoihin ja -kulttuureihin kannattaa alkaa opetella jo opintojen aikana, Maijanen vinkkaa.  


Nykyisessä kotikaupungissaan Oulussa Maijanen on jatkanut virka-apujen tekemistä, enimmäkseen poliisille. ”Täällä olen lähinnä varmistanut, että maastosta löytyneet luut ovat eläimen luita, eivätkä siten aiheuta jatkotutkimuksia. ”

Yhteiskunnallista vaikuttamista akatemian kautta

Toimeksiantojen yhteydessä syntyi uusi arvostus forensisen antropologian yhteiskunnallista merkitystä kohtaan. Ihmisjäänteiden tunnistus vaikuttaa monella tavalla: sen avulla uhrin omaiset saavat mahdollisuuden haudata lähimmäisensä, ja syylliset on mahdollista saattaa vastuuseen.  


Etenkin silloin, kun kyseessä on ihmisoikeusrikkomuksiin liittyvät tutkimukset, yhteiskunnallinen vaikutus on äärimmäisen suuri. Totta kai yksittäisten vainajien tunnistuksellakin on vaikutuksia uhrin omaisiin, mutta niillä on myös laajempia oikeudellisia vaikutuksia.”  


Maijasen mukaan kaikille ei ole selvää, miksi luiden arkeologinen ja antropologinen tutkimus on tärkeää, mutta viranomaisten kanssa työskennellessä tuo linkki on selkeä. Lyhyemmällä varoitusajalla tulevat toimeksiannot voivat johtaa siihen, että antropologi voidaan raporttinsa pohjalta kutsua todistamaan oikeuteen.  


Forensinen antropologia ei olekaan niin kaukana muista antropologian alalajeista. Yhdysvalloissa antropologia nähdään nelikenttänä. Kulttuuriantropologia, arkeologia, biologinen antropologia ja lingvistinen antropologia muodostavat kokonaisuuden, jossa yhdistävä tekijä on ihminen omassa kokonaisvaltaisessa kontekstissaan ja suhteessa muihin ihmisiin, teknologiaan tai vaikka kuolemaan, Maijanen jatkaa.

”Näitä asioita pyritään tutkimaan kaikilla osa-alueilla erilaisten aineistojen perusteella, olivatpa ne sitten haastatteluja, kirjallisia lähteitä, luujäänteitä tai esineitä. Kuitenkin eri metodien avulla kaikki antropologian osa-alueet voivat olla mukana esimerkiksi joukkohautojen tutkimuksessa, jolloin luulen, että antropologinen lähestymistapa on kaikkien osa-alueiden edustajia yhdistävä tekijä.”  


Maijanen haluaa nähdä akateemisen kentän aktiivisena vaikuttajana yhteiskunnassa: ”Aina tuo vaikutus ei ole selkeää, mutta jonkinlainen aspekti täytyy olla. Tulen jatkamaan tutkimusta forensisten metodien kehittelyn ja testauksen saralla, mikä välillisesti vaikuttaa myös akatemian ulkopuolelle. Aion myös jatkaa yhteistyötä poliisin kanssa.”  


Yhteys akatemian ulkopuolelle on hyvä säilyttää myös tutkimuskentän tarpeiden ymmärtämiseksi. Kun työnkuvaan kuuluu opetusta, on hyvä tietää mitä akatemian ulkopuolisen elämän tarpeista ja tarjonnasta on kerrottava. Tulevaisuudessakin Maijanen haluaisi yhdistää tutkimuksen, opetuksen ja yhteiskunnalliset tehtävät, sillä ne täydentävät toisiaan ja tuovat vaihtelua.

Forensinen antropologia täällä ja muualla

Suomalaiset forensiset antropologit tekevät myös kansainvälistä työtä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Finnish Forensic Expert Team (FFET) on vuodesta 1996 saakka tehnyt yhteistyötä YK:n ja Euroopan Unionin kanssa ihmisoikeusrikkomusten tutkimusten ja koulutuksen muodossa. Suomen forensisen arkeologian ja osteologian seura (FAFAA) on suomalaisen forensisen antropologian ja arkeologian kattojärjestö ja foorumi. Sen jäsenet ovat olleet mukana muun muassa Jugoslavian joukkomurhien ja vuoden 2004 tapaninpäivän tsunamien uhrien etsinnöissä ja tunnistamisessa.  


Miltä Maijasen ja muiden forensisten antropologien tulevaisuus näyttää? Biologisen ja forensisen antropologian töitä on maailmalla oikeuslääketieteen laitoksissa, viranomaisten parissa ja erilaisissa organisaatioissa, kuten Punaisessa Ristissä. Akatemiaan jääneet tutkijat, kuten Maijanen, tekevät usein yhteistyötä poliisin ja oikeuslaitoksen kanssa. Akatemiaan jäänti ei kuitenkaan estä vaihtelua.  


Maijanen on lähdössä ensi vuonna työskentelemään stipendillä Havaijille, Defense POW/MIA Accounting Agencyyn (DPAA). DPAA etsii ja tunnistaa toisen maailmansodan jälkeisten konfliktien kaatuneita luujäänteistä ja palauttaa ne omaisilleen. Laitos on yksi maailman suurimpia alallaan, ja laboratoriotunnistuksen ohella tutkimusta tehdään metodien kehittämiseksi. Vielä ei ole selvillä, mitä Maijasella tarkalleen on ensi vuonna edessä, mutta mielenkiintoista se tulee olemaan ja töitä tulee riittämään – luut eivät lopu kesken.

Toimitus

Lukemista

  1. Cristina Cattaneo 2007: Forensic anthropology: developments of a classical discipline in the new millennium.
  2. Euroopan oikeustieteellisen antropologian seura: Forensic Anthropology Society of Europe
Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Tapio Kumpula

Tapio Kumpula on valtiotieteiden kandidaatti sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja AntroBlogin työelämätoimituksen entinen toimituspäällikkö. Mm. sovittelu, ympäristö, maisema ja sen arvot ovat Tapion pro gradu -tutkimuksen keskiössä.Katso kirjoittajan artikkelit