Luita ja joukkohautoja

Oikeuslääketieteellinen antropologia on kiehtova ala, joka on tuttu television rikospaikkasarjoista. Kuolemansyyntutkintaan keskittyneen alan arki on kuitenkin kaukana Hollywoodin glamourista. Haastattelussa antropologi Heli Maijanen kertoo urastaan vainajien tutkijana.

Kuolema kiehtoo – tai ainakin kiehtoi 2000-luvun alussa, kun tv-sarja CSI: Crime Scene Investigation aloitti maa­il­man­val­loi­tuk­sen­sa. Rikospaikkatutkijoihin kes­kit­ty­vän megahitin perässä Bones, Criminal Minds ja Jälkiä Jättämättä, muiden kal­tais­ten­sa kanssa, ovat tuoneet silvotut ruumiit ja luun­rip­peet arki-iltoi­him­me. Hienon mas­kee­rauk­sen lisäksi nämä sarjat ovat tutus­tut­ta­neet monet katsojat ant­ro­po­lo­gei­hin, ainakin nimel­li­ses­ti. Etenkin Bonesissa joka toinen hahmo tuntuu olevan ant­ro­po­lo­gi


Hahmot ovat kuitenkin aina foren­si­sia ant­ro­po­lo­ge­ja, ja kult­tuu­rien välisten vuo­ro­vai­ku­tus­ten tulkinta tuntuu jäävän vähem­mäl­le. Keitä nämä hieman erilaiset huma­nis­tit ovat, ja miten ant­ro­po­lo­git pääsevät tökkimään luita ja avus­ta­maan pahisten nap­paa­mi­ses­sa? Otimme yhteyttä foren­si­sen ant­ro­po­lo­gian ammat­ti­lai­seen, tutkija Heli Maijaseen Oulun yli­pis­tos­ta. Kyselimme häneltä luista ja niiden kanssa työs­ken­te­lys­tä. Samalla saimme mie­len­kiin­toi­sen kat­sauk­sen akatemian ja sen ulko­puo­lis­ten toi­mi­joi­den väliseen yhteis­työ­hön.

Ei ihan kuin telkkarissa

Forensinen ant­ro­po­lo­gia on bio­lo­gi­sen ant­ro­po­lo­gian alalaji. Se pyrkii tun­nis­ta­maan vainajan omi­nai­suuk­sia ruumiin tut­ki­muk­sen perus­teel­la. Luista on mah­dol­lis­ta tunnistaa muun muassa luun edes­men­neen omistajan ikä, sukupuoli, pituus sekä elämän aikana ker­ty­nei­tä vammoja ja sai­rauk­sia. Yleensä foren­si­set ant­ro­po­lo­git tekevät yhteis­työ­tä viran­omais­ten kanssa, kun kuol­lees­ta tarvitaan lisä­tie­to­ja.

”Forensinen ant­ro­po­lo­gia tutkii ihmisen luu­jään­tei­tä sel­lai­ses­sa kon­teks­tis­sa, jossa joku viran­omai­nen on pyytänyt luiden analyysiä – eli rikos­ta­pauk­sis­sa tai muissa hen­ki­löl­li­syy­den sel­vit­tä­mis­tä vaa­ti­vis­sa tapauk­sis­sa. Viranomainen on yleensä poliisi tai oikeus­lää­kä­ri, ja tut­kit­ta­via tapauksia voivat olla mah­dol­li­set hen­ki­ri­kok­set, ihmi­soi­keus­rik­ko­muk­set ja sota­vai­na­jat, sekä myös suu­ron­net­to­muuk­sien ja luon­non­ka­ta­stro­fien uhrit”, Maijanen kertoo

Kuva: Heli Maijanen

Myös Heli Maijanen nostaa Bonesin esi­mer­kik­si foren­si­ses­ta työs­ken­te­lys­tä mutta toteaa, että sarjaa varten on otettu tai­teel­li­sia vapauksia. Antropologi Kathy Reichsin kir­ja­sar­jaan nojaava polii­si­draa­ma on Maijasen näkemän parin jakson perus­teel­la ainakin kiih­dyt­tä­nyt tempoa tut­ki­mus­pro­ses­sis­sa, ja nostanut ant­ro­po­lo­git liiankin kes­kei­seen asemaan tut­ki­muk­ses­sa


Kaikki näyttää tapah­tu­van sarjassa huo­mat­ta­vas­ti nopeammin kuin oikeassa elämässä, ja osa käy­te­tyis­tä tek­nii­kois­ta ja meto­deis­ta eivät ole yleisesti käytössä. Tämän lisäksi ant­ro­po­lo­gin rooli tv-sarjassa on suurempi tut­ki­muk­ses­sa kuin oikeassa elämässä, jossa se todel­la­kin keskittyy vain luu­jään­tei­den etsi­mi­seen ja löydösten rapor­toin­tiin.”

Jatkuvasti kasvava kiinnostus ajoi tutkijaksi

Maijanen itse on bio­lo­gi­nen ant­ro­po­lo­gi, joka tekee tut­ki­mus­ta foren­sis­ten tut­ki­mus­me­ne­tel­mien paran­ta­mi­ses­ta. Luut ja ant­ro­po­lo­gia alkoivat kiin­nos­taa opis­ke­luai­koi­na: 


“Aloit­taes­sa­ni arkeo­lo­gian opintoja Oulun yli­opis­tos­sa kiin­nos­tuin luiden tut­ki­muk­ses­ta ja tein aiheeseen liittyen pro­se­mi­naa­ri­työn eli silloisen kandin työni. Sen jälkeen kiin­nos­tus aiheeseen vain kasvoi.” 


Hän lähti val­mis­tut­tu­aan Tennesseen yli­opis­toon vähäksi aikaa opis­ke­le­maan, mutta jämähti tekemään sinne jatko-opintonsa. Tutkittavien luiden määrä yli­opis­ton lah­joi­tus­lui­den kokoel­mas­sa sekä ant­ro­po­lo­gi­nen painotus auttoivat jää­mis­pää­tök­ses­sä.

Kuva: Priscilla Du Preez/​Unsplash (CC0)

Tutkijan ura ei ollut pää­mää­rä­nä, mutta kiin­nos­tus tie­tee­na­laan vain kasvoi opintojen myötä. Maijanen katseli työ­paik­ko­ja opis­ke­lun­sa ohella, mutta akatemian ulko­puo­lel­la hommia ei paljoa ollut. Tutkijanuraa pitikin katsoa uudelta näkö­kan­til­ta.


Väitel­ty­ään vuonna 2014 hän etsi työ­teh­tä­viä ulko­mail­ta niin yli­opis­tois­ta kuin niiden ulko­puo­lel­ta­kin, koska Suomessa ei liiemmin oman alan työ­paik­ko­ja ollut. ”Akatemiaan jääminen ei oikeas­taan ollut tietoinen päätös, vaan asiat sattuivat lok­sah­ta­maan siten, että aloitin tut­ki­ja­toh­to­ri­na Oulussa 2015. ” Maijanen oli kuitenkin tehnyt töitä yli­opis­to­jen ulko­puo­lel­le jo paljonkin.

Tutkimus ja työt yhdessä

Heli Maijanen on tehnyt tut­ki­muk­sen ohella myös muita töitä koko uransa ajan. Suuri osa työ­teh­tä­vis­tä on tullut viran­omai­sil­ta. Tennesseen aikoina hän kuului tut­ki­mus­lai­tok­sen­sa foren­si­seen tiimiin. Forensic Anthropology Centerin kautta hän pääsi jo opis­ke­li­ja­na poliisin virka-apu­teh­tä­viin, niin kentälle kuin labo­ra­to­rio­tut­ki­muk­siin


Jäänteiden etsiminen ja tunnistus tuli tutuksi myös New Yorkissa oikeus­lää­kä­rin viras­tos­sa Maijasen ollessa siellä har­joit­te­lus­sa vuonna 2012. Samainen paikka oli vastuussa vuoden 2001 WTC-tornien iskujen uhrien tun­nis­ta­mi­ses­ta.


Forensinen ant­ro­po­lo­gi pääsee sovel­ta­maan metodeja ja taitoja kentällä ja työ­teh­tä­vis­sä käy­tän­nös­sä joka kerta. Maijanen oli Tennesseen opis­ke­luai­koi­naan myös laitoksen lah­joi­tus­lui­den kokoelman hoitajana. Tämän työ­teh­tä­vän myötä yksi­löi­den väliset erot luissa tulivat tutuiksi, mikä ohjasi hänen mie­len­kiin­to­aan näiden erojen tut­ki­muk­seen.

Kuva: David von Diemar/​Unsplash (CC0)

Työelämää Maijanen ei joutunut suuremmin itse miet­ti­mään, sillä opinnot Yhdysvalloissa ohjasivat työ­elä­mään ja tar­vit­ta­vien taitojen hal­lit­se­mi­seen. ”Tätä auttoi myös se, että ant­ro­po­lo­gian laitos maksoi luku­kausi­mak­su­ni ja sti­pen­di­ni sään­nöl­lis­tä työtä vastaan, eli olin jo osa-aikai­ses­ti työ­elä­mäs­sä omalla alallani opin­to­je­ni ohessa”, Maijanen toteaa


Työelämä näyt­täy­tyy hänelle jatkuvana sopeu­tu­mi­se­na ja uuden oppi­mi­se­na. Uusiin työ­ta­poi­hin ja ‑kult­tuu­rei­hin kannattaa alkaa opetella jo opintojen aikana, Maijanen vinkkaa


Nykyisessä koti­kau­pun­gis­saan Oulussa Maijanen on jatkanut virka-apujen tekemistä, enim­mäk­seen polii­sil­le. ”Täällä olen lähinnä var­mis­ta­nut, että maastosta löytyneet luut ovat eläimen luita, eivätkä siten aiheuta jat­ko­tut­ki­muk­sia. ”

Yhteiskunnallista vaikuttamista akatemian kautta

Toimeksiantojen yhtey­des­sä syntyi uusi arvostus foren­si­sen ant­ro­po­lo­gian yhteis­kun­nal­lis­ta mer­ki­tys­tä kohtaan. Ihmisjäänteiden tunnistus vaikuttaa monella tavalla: sen avulla uhrin omaiset saavat mah­dol­li­suu­den haudata lähim­mäi­sen­sä, ja syylliset on mah­dol­lis­ta saattaa vas­tuuseen


Etenkin silloin, kun kyseessä on ihmi­soi­keus­rik­ko­muk­siin liittyvät tut­ki­muk­set, yhteis­kun­nal­li­nen vaikutus on äärim­mäi­sen suuri. Totta kai yksit­täis­ten vainajien tun­nis­tuk­sel­la­kin on vai­ku­tuk­sia uhrin omaisiin, mutta niillä on myös laajempia oikeu­del­li­sia vai­ku­tuk­sia.” 


Maijasen mukaan kaikille ei ole selvää, miksi luiden arkeo­lo­gi­nen ja ant­ro­po­lo­gi­nen tutkimus on tärkeää, mutta viran­omais­ten kanssa työs­ken­nel­les­sä tuo linkki on selkeä. Lyhyemmällä varoi­tusa­jal­la tulevat toi­mek­sian­not voivat johtaa siihen, että ant­ro­po­lo­gi voidaan raport­tin­sa pohjalta kutsua todis­ta­maan oikeuteen


Forensinen ant­ro­po­lo­gia ei olekaan niin kaukana muista ant­ro­po­lo­gian ala­la­jeis­ta. Yhdysvalloissa ant­ro­po­lo­gia nähdään neli­kent­tä­nä. Kulttuuriantropologia, arkeo­lo­gia, bio­lo­gi­nen ant­ro­po­lo­gia ja ling­vis­ti­nen ant­ro­po­lo­gia muo­dos­ta­vat koko­nai­suu­den, jossa yhdistävä tekijä on ihminen omassa koko­nais­val­tai­ses­sa kon­teks­tis­saan ja suhteessa muihin ihmisiin, tek­no­lo­gi­aan tai vaikka kuolemaan, Maijanen jatkaa.

Kuva: Nhia Moua/​Unsplash (CC0)

”Näitä asioita pyritään tutkimaan kaikilla osa-alueilla eri­lais­ten aineis­to­jen perus­teel­la, olivatpa ne sitten haas­tat­te­lu­ja, kir­jal­li­sia lähteitä, luu­jään­tei­tä tai esineitä. Kuitenkin eri metodien avulla kaikki ant­ro­po­lo­gian osa-alueet voivat olla mukana esi­mer­kik­si jouk­ko­hau­to­jen tut­ki­muk­ses­sa, jolloin luulen, että ant­ro­po­lo­gi­nen lähes­ty­mis­ta­pa on kaikkien osa-alueiden edustajia yhdistävä tekijä.” 


Maijanen haluaa nähdä aka­tee­mi­sen kentän aktii­vi­se­na vai­kut­ta­ja­na yhteis­kun­nas­sa: ”Aina tuo vaikutus ei ole selkeää, mutta jon­kin­lai­nen aspekti täytyy olla. Tulen jatkamaan tut­ki­mus­ta foren­sis­ten metodien kehit­te­lyn ja tes­tauk­sen saralla, mikä välil­li­ses­ti vaikuttaa myös akatemian ulko­puo­lel­le. Aion myös jatkaa yhteis­työ­tä poliisin kanssa.” 


Yhteys akatemian ulko­puo­lel­le on hyvä säilyttää myös tut­ki­mus­ken­tän tarpeiden ymmär­tä­mi­sek­si. Kun työn­ku­vaan kuuluu opetusta, on hyvä tietää mitä akatemian ulko­puo­li­sen elämän tarpeista ja tar­jon­nas­ta on ker­rot­ta­va. Tulevaisuudessakin Maijanen haluaisi yhdistää tut­ki­muk­sen, opetuksen ja yhteis­kun­nal­li­set tehtävät, sillä ne täy­den­tä­vät toisiaan ja tuovat vaihtelua.

Forensinen antropologia täällä ja muualla

Suomalaiset foren­si­set ant­ro­po­lo­git tekevät myös kan­sain­vä­lis­tä työtä. Esimerkiksi Helsingin yli­opis­ton Finnish Forensic Expert Team (FFET) on vuodesta 1996 saakka tehnyt yhteis­työ­tä YK:n ja Euroopan Unionin kanssa ihmi­soi­keus­rik­ko­mus­ten tut­ki­mus­ten ja kou­lu­tuk­sen muodossa. Suomen foren­si­sen arkeo­lo­gian ja osteo­lo­gian seura (FAFAA) on suo­ma­lai­sen foren­si­sen ant­ro­po­lo­gian ja arkeo­lo­gian kat­to­jär­jes­tö ja foorumi. Sen jäsenet ovat olleet mukana muun muassa Jugoslavian jouk­ko­mur­hien ja vuoden 2004 tapa­nin­päi­vän tsunamien uhrien etsin­nöis­sä ja tun­nis­ta­mi­ses­sa


Miltä Maijasen ja muiden foren­sis­ten ant­ro­po­lo­gien tule­vai­suus näyttää? Biologisen ja foren­si­sen ant­ro­po­lo­gian töitä on maa­il­mal­la oikeus­lää­ke­tie­teen lai­tok­sis­sa, viran­omais­ten parissa ja eri­lai­sis­sa orga­ni­saa­tiois­sa, kuten Punaisessa Ristissä. Akatemiaan jääneet tutkijat, kuten Maijanen, tekevät usein yhteis­työ­tä poliisin ja oikeus­lai­tok­sen kanssa. Akatemiaan jäänti ei kui­ten­kaan estä vaihtelua


Maijanen on lähdössä ensi vuonna työs­ken­te­le­mään sti­pen­dil­lä Havaijille, Defense POW/​MIA Accounting Agencyyn (DPAA). DPAA etsii ja tunnistaa toisen maa­il­man­so­dan jäl­keis­ten konflik­tien kaa­tu­nei­ta luu­jään­teis­tä ja palauttaa ne omai­sil­leen. Laitos on yksi maailman suurimpia alallaan, ja labo­ra­to­rio­tun­nis­tuk­sen ohella tut­ki­mus­ta tehdään metodien kehit­tä­mi­sek­si. Vielä ei ole selvillä, mitä Maijasella tar­kal­leen on ensi vuonna edessä, mutta mie­len­kiin­tois­ta se tulee olemaan ja töitä tulee riit­tä­mään — luut eivät lopu kesken.

Kuva: Oldskool Photography/​Unsplash (CC0)
  1. Cristina Cattaneo 2007: Forensic anth­ro­po­lo­gy: deve­lop­ments of a classical discipli­ne in the new mil­len­nium.
  2. Euroopan oikeus­tie­teel­li­sen ant­ro­po­lo­gian seura: Forensic Anthropology Society of Europe

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Tapio Kumpula on valtiotieteiden kandidaatti sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja AntroBlogin työelämätoimituksen toinen toimituspäällikkö. Mm. sovittelu, ympäristö, maisema ja sen arvot ovat Tapion pro gradu -tutkimuksen keskiössä.

Lue myös nämä:

Luurankohahmot ovat ilmenneet erilaisissa muodoissa meksikolaisessa symboliikassa kansallisvaltion historian aikana. Hahmot ovat erityisen esillä Kuolleiden päivän juhlinnassa, joka on iloista ja edesmenneitä kunnioittavaa. Populaarikulttuurin nauravaan luurankoon suhtaudutaan leikillisesti kuin vanhaan ystävään.

Suomea edustaa joukko huippuluokan viranomaisia ympäri maailmaa. Yksi heistä on Olli Ruohomäki. Niin tutkijana, kehityshankekoordinaattorina kuin rauhanvälittäjänä toiminut Ruohomäki kertoo työkentällä-haastattelussa, miten hienolta tuntuu todistaa, kun maa valitsee sodan sijaan rauhan.