”Voitko kertoa tarinani suomalaisille” – kertomus paperittomuudesta

Teksti: Annastiina Kallius, VTM Podcast-lukija: Bruno Gronow

Hakam istui veljensä olo­huo­nees­sa pienessä kau­pun­gis­sa keski-Ranskassa, minä kah­vi­las­sa Helsingissä, kun hän Facebookin väli­tyk­sel­lä pyysi minua kertomaan tarinansa suo­ma­lai­sil­le. Hakamista oli monen mutkan kautta tullut paperiton: ihminen joka elää maassa ilman oleskelulupaa.

Paperittomuus on ollut paljon esillä suo­ma­lai­ses­sa mediassa, ja taistelu termeistä on lujaa. Sisäministeriö puhuu ”lait­to­mas­ti maassa olevista”, asian­tun­ti­jat ja järjestöt ”pape­rit­to­mis­ta” ja kirkko ”suo­jat­to­mis­ta”. Useimmiten pape­rit­to­muu­des­ta puhutaan uutena ilmiönä. Silloin viitataan niihin tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­hin, jotka ovat saapuneet Suomeen vuonna 2015, mutta eivät ole saaneet tur­va­paik­kaa tai oles­ke­lu­lu­paa. Kuten suo­ma­lai­set maa­han­muu­ton asian­tun­ti­jat ovat todenneet, ilmiö juontaa juurensa hal­li­tuk­sen maa­han­muut­to­po­li­tiik­kaan – eri­tyi­ses­ti huma­ni­taa­ri­sen suojelun pois­ta­mi­seen Suomen lain­sää­dän­nös­tä keväällä 2016.

6848108389_0cb68b4cab_o

Kuva: JLK_​254 (Flickr​.com, CC BY-ND 2.0)

Paperittomuus on Euroopassa, ja myös Suomessa, vuo­si­kym­me­niä vanha ilmiö. Euroopassa arvellaan asuvan ja työs­ken­te­le­vän useita miljoonia ihmisiä, jotka elävät sosi­aa­li­tur­van ulko­puo­lel­la. Paperittomaksi voi päätyä monia polkuja pitkin. Australialainen opis­ke­li­ja, joka jää Suomeen vii­su­min­sa päätyttyä, on paperiton. Niin on myös Italiasta tur­va­pai­kan saanut syy­ria­lai­nen, joka tekee töitä sak­sa­lai­sen pik­ku­kau­pun­gin ravin­to­las­sa ilman viisumia.

Myös Hakamin tie pape­rit­to­muu­teen kulki mutkien kautta. Hänen koke­muk­sen­sa nivoo yhteen Euroopan ytimen ja sen syr­jä­seu­dut. Se osoittaa, että Euroopan Unionin jäsen­mai­den on toi­mit­ta­va yksin ja yhdessä pape­rit­to­muu­den ehkäi­se­mi­sek­si. On tärkeää muistaa, että pape­rit­to­muus liittyy paitsi kan­sal­li­seen lain­sää­dän­töön myös Euroopan Unionin lain­sää­dän­töön, joka antaa erilaiset oikeudet liik­ku­vuu­teen Euroopan Unionin sisällä.

Näköalattomuus ja köyhyys EU:n itäisissä ja ete­läi­sis­sä jäsen­val­tiois­sa johtaa pape­rit­to­man työvoiman lisään­ty­mi­seen Unionin talous­moot­to­reis­sa, Saksassa ja Ranskassa. Myös Suomi ja muut poh­jois­maat ovat tässä ketjussa mukana, kuten Hakamin tarina osoittaa.

Tervetuloa Eurooppaan: pakolaiskriisi Unkarissa

Hakam on 32-vuotias ala-asteen opettaja Alepposta. Hän saapui Unkariin Kreikan, Makedonian ja Serbian kautta alku­tal­ves­ta 2015. Unkarin pää­mi­nis­te­ri Viktor Orbán aloitteli samaan aikaan pro­pa­gan­da­kam­pan­jaa mus­li­mi­pa­ko­lai­sia vastaan.

4809192440_6f89038172_o

Kuva: Ariel H. (Flickr​.com, CC BY-NC-ND 2.0)

Unkarin pako­lais­vi­ran­omai­set majoit­ti­vat Hakamin leirille Bicsken kau­pun­kiin noin puolen tunnin juna­mat­kan päähän Budapestistä. Tapasimme usein sekä Bicskessä että Budapestissa, tapah­tu­mis­sa ja mie­le­no­soi­tuk­sis­sa. Alkukesällä 2015 leirillä, jossa oli 300 nuk­ku­ma­paik­kaa, asui jo yli 1000 ihmistä ja epä­tie­toi­suus tule­vai­suu­des­ta oli suuri. Unkarin sittemmin lähes täysin suljettu tur­va­paik­ka­pro­ses­si toimi kuitenkin vielä suh­teel­li­sen nopeasti, ja Hakam sai jo kesällä tur­va­pai­kan. Hizbollahin joukot ja Syyrian pre­si­dent­ti Assadin armeija vai­no­si­vat Hakamia hänen perheensä poliit­ti­sen akti­vis­min vuoksi.

Kesän 2015 tapah­tu­mat Unkarissa nousivat kan­sain­vä­li­siin ja suo­ma­lai­siin otsi­koi­hin. Tuhannet ihmiset jäivät jumiin Keletin rau­ta­tie­a­se­mal­le, kun Unkari yritti näen­näi­ses­ti kun­nioit­taa Euroopan Unionin Dublin-sopimusta. Heidän pro­tes­ti­mars­sis­taan Itävallan rajalle uuti­soi­tiin maa­il­man­laa­jui­ses­ti. Samalla kun Keletillä olleet ihmiset kul­je­tet­tiin Unkarista pois, hallitus lähetti leireille Debreceniin ja Bicskeen busseja, jotka veisivät kaikki rajalle länteen.

Hakamia odotti vaikea päätös, josta kes­kus­te­lim­me mes­sen­ge­rin väli­tyk­sel­lä. Hänen laukkunsa oli pakattu, ja hän oli valmis lähtemään Itävaltaan. Hän pelkäsi kuitenkin pää­ty­vän­sä pape­rit­to­mak­si Länsi-Euroopassa tai palau­tus­ta Unkariin, koska hänellä oli Unkarissa jo tur­va­paik­ka. Pakolaisstatuksen EU-maassa saanut henkilö voi nimittäin kyllä matkustaa Schengen-alueella kolme kuukautta, mutta ei esi­mer­kik­si hakea työ­paik­kaa toisessa jäsen­maas­sa. Opiskelua varten toiseen maahan muut­taes­sa häneltä taas vaaditaan EU:n ulko­puo­lis­ten opis­ke­li­joi­den lukukausimaksuja.

Hakam ei lähtenyt länteen. Vaikka Unkarin valtio ei tar­joa­kaan tur­va­pai­kan saaneille ihmisille unkarin kielen kou­lu­tus­ta ja asunnon löy­tä­mi­nen on äärim­mäi­sen vaikeaa, Hakam päätti yrittää aloittaa uuden elämän Unkarissa. Hän ajautui kuitenkin vai­keuk­siin poliit­ti­sen vainon seu­ra­tes­sa häntä. Kesällä 2015 hän oli antanut haas­tat­te­lun suurelle kan­sain­vä­li­sel­le tele­vi­sio­yh­tiöl­le pako­lais­ten tilan­tees­ta Unkarissa. Hakamia vai­non­neet mili­tan­tit, jotka olivat itse vielä aktii­vi­sia Syyriassa, näkivät haas­tat­te­lun tele­vi­sios­sa. Ennen pitkää mili­tant­tei­hin yhtey­des­sä olevat, Budapestissa asuvat ihmiset löysivät Hakamin pako­lais­lei­ril­tä Budapestin vierestä. He kertoivat Hakamille aikovansa vahin­goit­taa hänen Syyriassa asuvaa äitiään, ellei Hakam maksaisi heille huo­mat­ta­vaa raha­sum­maa ja antaisi tietoa muista Syyrian kan­san­nousuun osal­lis­tu­neis­ta ihmisistä.

Turvaa Suomesta?

Kun painostus ei loppunut, Hakam alkoi jälleen pelätä ja päätti lähteä etsimään turvaa muualta Euroopasta. Hän ei kui­ten­kaan tahtonut elää pape­rit­to­ma­na harmaan talouden työn­te­ki­jä­nä Saksassa. Joulun 2015 alla hän lensi Suomeen, koska oli kuullut täällä kun­nioi­tet­ta­van ihmi­soi­keuk­sia. Hän löysi kanta-Helsingistä yösijan koti­ma­joi­tus­ver­kos­ton kautta ensim­mäi­sek­si yöksi. Seuraavana aamuna hän marssi päät­tä­väi­ses­ti Pasilan polii­sia­se­mal­le, kertoi tulkin väli­tyk­sel­lä tarinansa ja pyysi tur­va­paik­kaa Suomesta.

13904424715_597dbf6b77_o

Kuva: walterw.a (Flickr​.com, CC BY-SA 2.0)

Hakam lähe­tet­tiin pako­lais­lei­ril­le Keski-Suomeen. Facebookissa hän kertoi minulle oloista leirillä. Vaikka hän tunsi olevansa turvassa, koki hän olonsa myös yksi­näi­sek­si ja epä­var­mak­si. Suomi ei toteuta Dublin-kar­ko­tuk­sia Unkariin epävarman oikeus­tur­van, säi­löön­o­ton ja epäin­hi­mil­lis­ten olo­suh­tei­den vuoksi. Tästä huo­li­mat­ta Suomi ja muut poh­jois­maat sitee­raa­vat sään­nöl­li­ses­ti EU:n lain­sää­dän­töä palaut­taak­seen jo statuksen saaneita pako­lai­sia Unkariin ja Bulgariaan, jossa he lähes poik­keuk­set­ta joutuvat kodittomiksi.

Vastaanottokeskuksessa Hakam opetteli kevään ja kesän mittaan uimaan lähei­ses­sä järvessä, ja nautti luonnosta. Kontaktit suo­ma­lai­siin olivat vähissä. Ironisesti Unkarissa asuva ulko­suo­ma­lai­nen oli hänen ainoa suo­ma­lais­tut­ta­van­sa. Euroopassa vuonna 2016 tapah­tu­nei­ta lukuisia terrori-iskuja seu­ra­tes­saan Hakam pelkäsi tule­vai­suut­ta: sekä ääri-isla­mis­tien terrori-iskuja että muslimien lei­maa­mis­ta ter­ro­ris­teik­si ja islamofobiaa.

Hakamin uusi tur­va­paik­ka­ha­ke­mus­pro­ses­si Suomessa oli moni­mut­kai­nen. Vaikka Saksassa on paljon tapauksia, joissa Unkarista jo tur­va­pai­kan saaneille on myönnetty uusi tur­va­paik­ka Saksassa, koska Unkarin nähdään koh­te­le­van pako­lai­sia epäin­hi­mil­li­ses­ti, näytti Hakamin tilanne Suomessa synkältä. Elokuussa 2016 Hakam vietiin Helsinkiin, Metsälän säi­löön­ot­to­kes­kuk­seen. Syyskuun alussa poliisit saat­toi­vat hänet len­to­ko­nee­seen. Hakam kar­ko­tet­tiin takaisin Unkariin, jossa hänellä ei ollut enää lainkaan kontakteja.

Matkalla maan alle

Budapestin len­to­ken­täl­lä on pieni, huonossa maineessa oleva säi­löön­ot­to­kes­kus, ja niinpä len­to­ken­täl­le saa­pues­saan Hakam pyysi hänet vas­taa­not­ta­neel­ta polii­sil­ta, että hänet vie­täi­siin säilöön. Hän halusi yöpyä pienessä van­ki­lan­omai­ses­sa tilassa, sillä hänellä ei ollut muuta yöpaikkaa ja Unkarissa kaduilla nuk­ku­mi­nen on perus­tus­lais­sa kielletty. Poliisi ei kui­ten­kaan suostunut pyyntöön ja Hakam vietti yön Budapestin kaduilla kävellen.

79083992_ecb82e6511_o

Kuva: Jlmaral (Flickr​.com CC BY-SA 2.0)

Koska Unkarissa lope­tet­tiin kaikki kotout­ta­mis­tu­ki pako­laiss­ta­tuk­sen saaneille ihmisille hei­nä­kuus­sa 2016, Hakamilla ei olisi tule­vai­suu­des­sa muuta mah­dol­li­suut­ta kuin mennä asumaan unka­ri­lai­seen kodit­to­mien suojaan, jossa saa oleskella vain öisin ja kie­li­tai­dot­to­ma­na työpaikan saanti on lähes mahdotonta.

Seuraavana päivänä Hakam aloitti pitkän matkan maitse Ranskaan, jossa hänen veljensä on saanut tur­va­pai­kan. Ranskassa Hakam pystyisi olemaan turvassa niin kauan kuin hänen veljensä majoit­tai­si hänet. Hakamin tulisi löytää töitä ilman työ­so­pi­mus­ta ja pysytellä piilossa Ranskan viran­omai­sil­ta. Hänestä oli tullut paperiton. Samalla hänestä oli tullut pelokas ja epävarma. Lokakuussa 2016, pyy­täes­sään minua kertomaan tarinansa suo­ma­lai­sil­le, hän ei tiennyt mikä häntä tule­vai­suu­des­sa odottaa. Hän tahtoi suo­ma­lais­ten tietävän, että hän halusi vain tehdä töitä Suomessa ja toivoi, että suo­ma­lai­set vas­tus­tai­si­vat sitä lain­sää­dän­töä, joka estää pako­laiss­ta­tuk­sen saaneiden ihmisten liik­ku­vuu­den EU:n työmarkkinoilla.

Euroopan talous hyötyy paperittomista

Monet niistä, joista on tullut pape­rit­to­mia Suomen pois­tet­tua huma­ni­taa­ri­sen oles­ke­lu­lu­van lain­sää­dän­nös­tä, joutuvat samaan tilan­tee­seen kuin Hakam. Kun EU:ssa kes­ki­mää­rin 65 pro­sen­til­le ira­ki­lai­sis­ta tur­va­pai­kan­ha­ki­jois­ta myön­ne­tään tur­va­paik­ka, on Suomessa vastaava prosentti noin 35. Sisäministeriön kans­lia­pääl­lik­kö Päivi Nerg arvioi hil­jat­tain noin 12 000 ihmisen saavan kiel­tei­sen tur­va­paik­ka­pää­tök­sen. Heistä moni joutunee pape­rit­to­mik­si ja päätynee har­maa­seen talouteen Suomessa tai muissa Euroopan maissa. Nerg kuitenkin vältti mai­nit­se­mas­ta hal­li­tuk­sen maa­han­muut­to­po­li­tii­kan rat­kai­se­vaa roolia pape­rit­to­mien luokan muo­dos­ta­mi­ses­sa ker­ta­hei­tol­la. Kuten Euroopassa, tur­va­paik­ka­po­li­tii­kan kiris­tä­mi­nen Suomessa on johtanut pape­rit­to­mien ihmisten luku­mää­rän välit­tö­mään kasvuun, siir­to­lai­suu­teen eri­kois­tu­nut toi­mit­ta­ja Kati Pietarinen ennusti näin jo vuonna 2015. Tällä hetkellä Suomen tur­va­paik­ka­po­li­tiik­ka on tiukempaa kuin usean itäisen EU-valtion, ja seu­rauk­set ovat sen mukaiset.

26342149650_87518a072f_o

Kuva: Tilman Köneke (Flickr​.com, CC BY 2.0)

YLE uutisoi mar­ras­kuus­sa 2016 Suomessa nega­tii­vi­sen päätöksen saaneiden ihmisten siir­ty­mi­ses­tä Saksaan, josta Saksa taas palauttaa heidät Suomeen Dublin-sopi­muk­sen perus­teel­la. Pakkopalautuksien pelossa pape­rit­to­mat valit­se­vat usein ennemmin harmaan talouden eli suo­ri­tus­ta­son työtä ilman min­kään­lais­ta perus- tai oikeus­tur­vaa. Riski päätyä ihmis­kau­pan uhriksi on suuri.

Vaikka Hakamin tarina eroaa jossain määrin Suomen pape­rit­to­mien tyy­pil­li­ses­tä tarinasta, on lop­pu­tu­los sama: kan­sain­vä­li­sen muut­to­liik­keen kasvu, ihmisten hyväk­si­käyt­tö ja harmaan talouden yleis­ty­mi­nen. Sosiaaliantropologi Nicolas de Genova onkin todennut, että Yhdysvaltain kon­teks­tis­sa juuri paperiton, harmaa työvoima, jonka työn­te­ki­jöi­den oikeuksia ei olla taattu, takaa talouden jyl­lää­mi­sen eteenpäin. Euroopan Unionissa talous­moot­to­ri on Saksa, jolle EU:n syr­jä­seu­dut – Italia, Unkari ja Suomi – tiukalla tur­va­paik­ka­po­li­tii­kal­laan takaavat ilmaista työvoimaa.


** Hakamin nimi muutettu

Luettavaa

Leppäkorpi, Mervi 2011. Asiaton oleskelu kielletty. Intokustannus.

Himanen, Markus ja Könönen, Jukka 2010. Maahanmuuttopoliittinen sanasto. Intokustannus.

Kirjoituksia liik­ku­mi­sen vapau­des­ta. Signal no. 2 /​2016.

Aihepiiriin liittyviä julkaisuja AntroBlogissa

Anna-Maria Tapaninen, Totuuden ja epäilyn henki perheenyhdistämisessä

Saara Toukolehto, Poliittinen ilmapiiri ja turvapaikka

Sini Salminen, Muuttajia vai muuttujia? — Muuttoliikkeestä ja siir­to­lai­suu­des­ta ant­ro­po­lo­gin silmin

Laura Ollila ja Jesse Räsänen, Loikkaa liik­ku­maan, kotoudu kulttuuriin

Helmi Räisänen ja Saara Toukolehto, Terveisiä moni­kult­tuu­ri­ses­ta lähiöstä

Taika Tuunanen, Koditon vieraalla maalla

Artikkelikuva: LALLA-ALI (Flickr​.com, CC BY-ND 2.0)

Verkkotaitto: Saara Toukolehto

Kirjoittaja

Annastiina Kallius on sosiaali- ja kulttuuriantropologian tohtorikoulutettava Helsingin Yliopistossa, ja tutkii Unkarin asemaa Euroopassa maahanmuuton kautta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Onko sinulla tuttavia Yhdysvalloista? Hymyilevätkö he jatkuvasti ilman syytä? Leveä, säteilevä hymy on tärkeä osa sosiaalista itseilmaisua USA:ssa, joka on tunnetusti myös kulttuurien sulatusuuni. Näillä asioilla saattaa olla yhteys.

Erilaiset päihteet ovat kuuluneet ihmiskunnan elämään vuosituhansia. Nykyaikana länsimaissa yleisimmin käytetty päihde on alkoholi, mutta alkoholin lisäksi päihtymistarkoituksessa on käytetty historian saatossa myös lukuisia muita aineita. Pohjoisten pyyntikulttuurien piirissä käytettiin kärpässieniä osana shamanistisia rituaaleja. Myös kannabista, oopiumia ja monia muita luonnosta löytyviä päihdyttäviä aineita on käytetty vuosituhansia eri puolilla maailmaa. Alkoholia on valmistettu vähintään niin pitkään kuin ihmiset ovat viljelleet maata, ja moderni aika on tuonut mukanaan synteettisesti valmistetut huumausaineet.

Saksan sunnuntaisten parlamenttivaalien tuloksista on raportoitu mediassa ahkerasti. Vaalien häviäjäksi osoittautuivat suuret hallituspuolueet sosiaalidemokraattinen SPD ja kristillisdemokraattinen CDU/CSU. Vasemmiston (Die Linke) ja vihreiden (Bündnis 90/Die Grünen) kannatus pysyi ennallaan yhdeksän prosentin kieppeillä. Vaalien voittajiksi nousivat liberalistinen FDP ja äärioikeistolainen AfD. Saksan väestöstä iso osa on kuitenkin äänioikeuden ulkopuolella. Miltä parlamenttivaalien tulos näyttäisi, jos koko Saksan täysi-ikäisellä väestöllä olisi äänioikeus?

Erilaisilla perustulomalleilla on kasvavaa kannatusta sekä oikeiston että vasemmiston piirissä. Tällä hetkellä Suomessa on meneillään perustulokokeilu, joka on saanut jatkuvaa mediahuomiota niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Mielikuvien tasolla perustulo nähdään usein vasemmistolaisena projektina – onhan tarkoituksena jakaa vastikkeetonta rahaa. Nykymuodossaan ja erityisesti talousliberaalin oikeiston ajamana perustulo pohjaa pikemminkin ideologiselle käsitykselle omaa etuaan maksimoivasta rationaalisesta yksilöstä.