”Voitko kertoa tarinani suomalaisille” – kertomus paperittomuudesta

Hakam istui veljensä olo­huo­nees­sa pienessä kau­pun­gis­sa keski-Ranskassa, minä kah­vi­las­sa Helsingissä, kun hän Facebookin väli­tyk­sel­lä pyysi minua kertomaan tarinansa suo­ma­lai­sil­le. Hakamista oli monen mutkan kautta tullut paperiton: ihminen joka elää maassa ilman oleskelulupaa.

Paperittomuus on ollut paljon esillä suo­ma­lai­ses­sa mediassa, ja taistelu termeistä on lujaa. Sisäministeriö puhuu ”lait­to­mas­ti maassa olevista”, asian­tun­ti­jat ja järjestöt ”pape­rit­to­mis­ta” ja kirkko ”suo­jat­to­mis­ta”. Useimmiten pape­rit­to­muu­des­ta puhutaan uutena ilmiönä. Silloin viitataan niihin tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­hin, jotka ovat saapuneet Suomeen vuonna 2015, mutta eivät ole saaneet tur­va­paik­kaa tai oles­ke­lu­lu­paa. Kuten suo­ma­lai­set maa­han­muu­ton asian­tun­ti­jat ovat todenneet, ilmiö juontaa juurensa hal­li­tuk­sen maa­han­muut­to­po­li­tiik­kaan – eri­tyi­ses­ti huma­ni­taa­ri­sen suojelun pois­ta­mi­seen Suomen lain­sää­dän­nös­tä keväällä 2016.

6848108389_0cb68b4cab_o

Kuva: JLK_​254 (Flickr​.com, CC BY-ND 2.0)

Paperittomuus on Euroopassa, ja myös Suomessa, vuo­si­kym­me­niä vanha ilmiö. Euroopassa arvellaan asuvan ja työs­ken­te­le­vän useita miljoonia ihmisiä, jotka elävät sosi­aa­li­tur­van ulko­puo­lel­la. Paperittomaksi voi päätyä monia polkuja pitkin. Australialainen opis­ke­li­ja, joka jää Suomeen vii­su­min­sa päätyttyä, on paperiton. Niin on myös Italiasta tur­va­pai­kan saanut syy­ria­lai­nen, joka tekee töitä sak­sa­lai­sen pik­ku­kau­pun­gin ravin­to­las­sa ilman viisumia.

Myös Hakamin tie pape­rit­to­muu­teen kulki mutkien kautta. Hänen koke­muk­sen­sa nivoo yhteen Euroopan ytimen ja sen syr­jä­seu­dut. Se osoittaa, että Euroopan Unionin jäsen­mai­den on toi­mit­ta­va yksin ja yhdessä pape­rit­to­muu­den ehkäi­se­mi­sek­si. On tärkeää muistaa, että pape­rit­to­muus liittyy paitsi kan­sal­li­seen lain­sää­dän­töön myös Euroopan Unionin lain­sää­dän­töön, joka antaa erilaiset oikeudet liik­ku­vuu­teen Euroopan Unionin sisällä.

Näköalattomuus ja köyhyys EU:n itäisissä ja ete­läi­sis­sä jäsen­val­tiois­sa johtaa pape­rit­to­man työvoiman lisään­ty­mi­seen Unionin talous­moot­to­reis­sa, Saksassa ja Ranskassa. Myös Suomi ja muut poh­jois­maat ovat tässä ketjussa mukana, kuten Hakamin tarina osoittaa.

Tervetuloa Eurooppaan: pakolaiskriisi Unkarissa

Hakam on 32-vuotias ala-asteen opettaja Alepposta. Hän saapui Unkariin Kreikan, Makedonian ja Serbian kautta alku­tal­ves­ta 2015. Unkarin pää­mi­nis­te­ri Viktor Orbán aloitteli samaan aikaan pro­pa­gan­da­kam­pan­jaa mus­li­mi­pa­ko­lai­sia vastaan.

4809192440_6f89038172_o

Kuva: Ariel H. (Flickr​.com, CC BY-NC-ND 2.0)

Unkarin pako­lais­vi­ran­omai­set majoit­ti­vat Hakamin leirille Bicsken kau­pun­kiin noin puolen tunnin juna­mat­kan päähän Budapestistä. Tapasimme usein sekä Bicskessä että Budapestissa, tapah­tu­mis­sa ja mie­le­no­soi­tuk­sis­sa. Alkukesällä 2015 leirillä, jossa oli 300 nuk­ku­ma­paik­kaa, asui jo yli 1000 ihmistä ja epä­tie­toi­suus tule­vai­suu­des­ta oli suuri. Unkarin sittemmin lähes täysin suljettu tur­va­paik­ka­pro­ses­si toimi kuitenkin vielä suh­teel­li­sen nopeasti, ja Hakam sai jo kesällä tur­va­pai­kan. Hizbollahin joukot ja Syyrian pre­si­dent­ti Assadin armeija vai­no­si­vat Hakamia hänen perheensä poliit­ti­sen akti­vis­min vuoksi.

Kesän 2015 tapah­tu­mat Unkarissa nousivat kan­sain­vä­li­siin ja suo­ma­lai­siin otsi­koi­hin. Tuhannet ihmiset jäivät jumiin Keletin rau­ta­tie­a­se­mal­le, kun Unkari yritti näen­näi­ses­ti kun­nioit­taa Euroopan Unionin Dublin-sopimusta. Heidän pro­tes­ti­mars­sis­taan Itävallan rajalle uuti­soi­tiin maa­il­man­laa­jui­ses­ti. Samalla kun Keletillä olleet ihmiset kul­je­tet­tiin Unkarista pois, hallitus lähetti leireille Debreceniin ja Bicskeen busseja, jotka veisivät kaikki rajalle länteen.

Hakamia odotti vaikea päätös, josta kes­kus­te­lim­me mes­sen­ge­rin väli­tyk­sel­lä. Hänen laukkunsa oli pakattu, ja hän oli valmis lähtemään Itävaltaan. Hän pelkäsi kuitenkin pää­ty­vän­sä pape­rit­to­mak­si Länsi-Euroopassa tai palau­tus­ta Unkariin, koska hänellä oli Unkarissa jo tur­va­paik­ka. Pakolaisstatuksen EU-maassa saanut henkilö voi nimittäin kyllä matkustaa Schengen-alueella kolme kuukautta, mutta ei esi­mer­kik­si hakea työ­paik­kaa toisessa jäsen­maas­sa. Opiskelua varten toiseen maahan muut­taes­sa häneltä taas vaaditaan EU:n ulko­puo­lis­ten opis­ke­li­joi­den lukukausimaksuja.

Hakam ei lähtenyt länteen. Vaikka Unkarin valtio ei tar­joa­kaan tur­va­pai­kan saaneille ihmisille unkarin kielen kou­lu­tus­ta ja asunnon löy­tä­mi­nen on äärim­mäi­sen vaikeaa, Hakam päätti yrittää aloittaa uuden elämän Unkarissa. Hän ajautui kuitenkin vai­keuk­siin poliit­ti­sen vainon seu­ra­tes­sa häntä. Kesällä 2015 hän oli antanut haas­tat­te­lun suurelle kan­sain­vä­li­sel­le tele­vi­sio­yh­tiöl­le pako­lais­ten tilan­tees­ta Unkarissa. Hakamia vai­non­neet mili­tan­tit, jotka olivat itse vielä aktii­vi­sia Syyriassa, näkivät haas­tat­te­lun tele­vi­sios­sa. Ennen pitkää mili­tant­tei­hin yhtey­des­sä olevat, Budapestissa asuvat ihmiset löysivät Hakamin pako­lais­lei­ril­tä Budapestin vierestä. He kertoivat Hakamille aikovansa vahin­goit­taa hänen Syyriassa asuvaa äitiään, ellei Hakam maksaisi heille huo­mat­ta­vaa raha­sum­maa ja antaisi tietoa muista Syyrian kan­san­nousuun osal­lis­tu­neis­ta ihmisistä.

Turvaa Suomesta?

Kun painostus ei loppunut, Hakam alkoi jälleen pelätä ja päätti lähteä etsimään turvaa muualta Euroopasta. Hän ei kui­ten­kaan tahtonut elää pape­rit­to­ma­na harmaan talouden työn­te­ki­jä­nä Saksassa. Joulun 2015 alla hän lensi Suomeen, koska oli kuullut täällä kun­nioi­tet­ta­van ihmi­soi­keuk­sia. Hän löysi kanta-Helsingistä yösijan koti­ma­joi­tus­ver­kos­ton kautta ensim­mäi­sek­si yöksi. Seuraavana aamuna hän marssi päät­tä­väi­ses­ti Pasilan polii­sia­se­mal­le, kertoi tulkin väli­tyk­sel­lä tarinansa ja pyysi tur­va­paik­kaa Suomesta.

13904424715_597dbf6b77_o

Kuva: walterw.a (Flickr​.com, CC BY-SA 2.0)

Hakam lähe­tet­tiin pako­lais­lei­ril­le Keski-Suomeen. Facebookissa hän kertoi minulle oloista leirillä. Vaikka hän tunsi olevansa turvassa, koki hän olonsa myös yksi­näi­sek­si ja epä­var­mak­si. Suomi ei toteuta Dublin-kar­ko­tuk­sia Unkariin epävarman oikeus­tur­van, säi­löön­o­ton ja epäin­hi­mil­lis­ten olo­suh­tei­den vuoksi. Tästä huo­li­mat­ta Suomi ja muut poh­jois­maat sitee­raa­vat sään­nöl­li­ses­ti EU:n lain­sää­dän­töä palaut­taak­seen jo statuksen saaneita pako­lai­sia Unkariin ja Bulgariaan, jossa he lähes poik­keuk­set­ta joutuvat kodittomiksi.

Vastaanottokeskuksessa Hakam opetteli kevään ja kesän mittaan uimaan lähei­ses­sä järvessä, ja nautti luonnosta. Kontaktit suo­ma­lai­siin olivat vähissä. Ironisesti Unkarissa asuva ulko­suo­ma­lai­nen oli hänen ainoa suo­ma­lais­tut­ta­van­sa. Euroopassa vuonna 2016 tapah­tu­nei­ta lukuisia terrori-iskuja seu­ra­tes­saan Hakam pelkäsi tule­vai­suut­ta: sekä ääri-isla­mis­tien terrori-iskuja että muslimien lei­maa­mis­ta ter­ro­ris­teik­si ja islamofobiaa.

Hakamin uusi tur­va­paik­ka­ha­ke­mus­pro­ses­si Suomessa oli moni­mut­kai­nen. Vaikka Saksassa on paljon tapauksia, joissa Unkarista jo tur­va­pai­kan saaneille on myönnetty uusi tur­va­paik­ka Saksassa, koska Unkarin nähdään koh­te­le­van pako­lai­sia epäin­hi­mil­li­ses­ti, näytti Hakamin tilanne Suomessa synkältä. Elokuussa 2016 Hakam vietiin Helsinkiin, Metsälän säi­löön­ot­to­kes­kuk­seen. Syyskuun alussa poliisit saat­toi­vat hänet len­to­ko­nee­seen. Hakam kar­ko­tet­tiin takaisin Unkariin, jossa hänellä ei ollut enää lainkaan kontakteja.

Matkalla maan alle

Budapestin len­to­ken­täl­lä on pieni, huonossa maineessa oleva säi­löön­ot­to­kes­kus, ja niinpä len­to­ken­täl­le saa­pues­saan Hakam pyysi hänet vas­taa­not­ta­neel­ta polii­sil­ta, että hänet vie­täi­siin säilöön. Hän halusi yöpyä pienessä van­ki­lan­omai­ses­sa tilassa, sillä hänellä ei ollut muuta yöpaikkaa ja Unkarissa kaduilla nuk­ku­mi­nen on perus­tus­lais­sa kielletty. Poliisi ei kui­ten­kaan suostunut pyyntöön ja Hakam vietti yön Budapestin kaduilla kävellen.

79083992_ecb82e6511_o

Kuva: Jlmaral (Flickr​.com CC BY-SA 2.0)

Koska Unkarissa lope­tet­tiin kaikki kotout­ta­mis­tu­ki pako­laiss­ta­tuk­sen saaneille ihmisille hei­nä­kuus­sa 2016, Hakamilla ei olisi tule­vai­suu­des­sa muuta mah­dol­li­suut­ta kuin mennä asumaan unka­ri­lai­seen kodit­to­mien suojaan, jossa saa oleskella vain öisin ja kie­li­tai­dot­to­ma­na työpaikan saanti on lähes mahdotonta.

Seuraavana päivänä Hakam aloitti pitkän matkan maitse Ranskaan, jossa hänen veljensä on saanut tur­va­pai­kan. Ranskassa Hakam pystyisi olemaan turvassa niin kauan kuin hänen veljensä majoit­tai­si hänet. Hakamin tulisi löytää töitä ilman työ­so­pi­mus­ta ja pysytellä piilossa Ranskan viran­omai­sil­ta. Hänestä oli tullut paperiton. Samalla hänestä oli tullut pelokas ja epävarma. Lokakuussa 2016, pyy­täes­sään minua kertomaan tarinansa suo­ma­lai­sil­le, hän ei tiennyt mikä häntä tule­vai­suu­des­sa odottaa. Hän tahtoi suo­ma­lais­ten tietävän, että hän halusi vain tehdä töitä Suomessa ja toivoi, että suo­ma­lai­set vas­tus­tai­si­vat sitä lain­sää­dän­töä, joka estää pako­laiss­ta­tuk­sen saaneiden ihmisten liik­ku­vuu­den EU:n työmarkkinoilla.

Euroopan talous hyötyy paperittomista

Monet niistä, joista on tullut pape­rit­to­mia Suomen pois­tet­tua huma­ni­taa­ri­sen oles­ke­lu­lu­van lain­sää­dän­nös­tä, joutuvat samaan tilan­tee­seen kuin Hakam. Kun EU:ssa kes­ki­mää­rin 65 pro­sen­til­le ira­ki­lai­sis­ta tur­va­pai­kan­ha­ki­jois­ta myön­ne­tään tur­va­paik­ka, on Suomessa vastaava prosentti noin 35. Sisäministeriön kans­lia­pääl­lik­kö Päivi Nerg arvioi hil­jat­tain noin 12 000 ihmisen saavan kiel­tei­sen tur­va­paik­ka­pää­tök­sen. Heistä moni joutunee pape­rit­to­mik­si ja päätynee har­maa­seen talouteen Suomessa tai muissa Euroopan maissa. Nerg kuitenkin vältti mai­nit­se­mas­ta hal­li­tuk­sen maa­han­muut­to­po­li­tii­kan rat­kai­se­vaa roolia pape­rit­to­mien luokan muo­dos­ta­mi­ses­sa ker­ta­hei­tol­la. Kuten Euroopassa, tur­va­paik­ka­po­li­tii­kan kiris­tä­mi­nen Suomessa on johtanut pape­rit­to­mien ihmisten luku­mää­rän välit­tö­mään kasvuun, siir­to­lai­suu­teen eri­kois­tu­nut toi­mit­ta­ja Kati Pietarinen ennusti näin jo vuonna 2015. Tällä hetkellä Suomen tur­va­paik­ka­po­li­tiik­ka on tiukempaa kuin usean itäisen EU-valtion, ja seu­rauk­set ovat sen mukaiset.

26342149650_87518a072f_o

Kuva: Tilman Köneke (Flickr​.com, CC BY 2.0)

YLE uutisoi mar­ras­kuus­sa 2016 Suomessa nega­tii­vi­sen päätöksen saaneiden ihmisten siir­ty­mi­ses­tä Saksaan, josta Saksa taas palauttaa heidät Suomeen Dublin-sopi­muk­sen perus­teel­la. Pakkopalautuksien pelossa pape­rit­to­mat valit­se­vat usein ennemmin harmaan talouden eli suo­ri­tus­ta­son työtä ilman min­kään­lais­ta perus- tai oikeus­tur­vaa. Riski päätyä ihmis­kau­pan uhriksi on suuri.

Vaikka Hakamin tarina eroaa jossain määrin Suomen pape­rit­to­mien tyy­pil­li­ses­tä tarinasta, on lop­pu­tu­los sama: kan­sain­vä­li­sen muut­to­liik­keen kasvu, ihmisten hyväk­si­käyt­tö ja harmaan talouden yleis­ty­mi­nen. Sosiaaliantropologi Nicolas de Genova onkin todennut, että Yhdysvaltain kon­teks­tis­sa juuri paperiton, harmaa työvoima, jonka työn­te­ki­jöi­den oikeuksia ei olla taattu, takaa talouden jyl­lää­mi­sen eteenpäin. Euroopan Unionissa talous­moot­to­ri on Saksa, jolle EU:n syr­jä­seu­dut – Italia, Unkari ja Suomi – tiukalla tur­va­paik­ka­po­li­tii­kal­laan takaavat ilmaista työvoimaa.

** Hakamin nimi muutettu 

  1. Leppäkorpi, Mervi 2011. Asiaton oleskelu kielletty.
  2. Himanen, Markus ja Könönen, Jukka 2010. Maahanmuuttopoliittinen sanasto.
  3. Kirjoituksia liik­ku­mi­sen vapau­des­ta. Signal no. 2 /​2016.

Kirjoittaja

Annastiina Kallius on sosiaali- ja kulttuuriantropologian tohtorikoulutettava Helsingin Yliopistossa, ja tutkii Unkarin asemaa Euroopassa maahanmuuton kautta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Yksin matkaavia nuoria ja lapsia on aina liikkunut pakolais- ja väestövirtojen mukana, mutta nyt heitä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yksin maahan tullut nuori tarvitsee paitsi turvallisen fyysisen myös sosiaalisesti hyväksyvän ympäristön, jonka avulla kotoutuminen uuteen maahan voi alkaa. Hän tarvitsee luotettavia aikuisia ja ennen kaikkea ystäviä uudesta kotimaastaan. Suomen Akatemian rahoittamassa TRUST-kärkihankkeessa korostetaan kuulumisen tunteen merkitystä, jonka rakentumista yksin tulleiden lasten ja nuorten arjessa tulisi tukea ja vahvistaa. Nuorten kanssa työskentelevät ihmiset puhuvat ”järkyttävästä käänteestä”, johon on johtanut pyrkimys mahdollisimman suuren ihmismäärän nopeaan ja tehokkaaseen käsittelyyn.

Kahdeksan tunnin työpäivä oli aikanaan kovan poliittisen taistelun tulos, ja työajan lyhentämistä vastustettiin ankarasti. Lyhyempi työaika nähtiin taloudellisesti mahdottomana,  ja lisääntyvä vapaa-aika nähtiin uhkana yhteiskuntarauhalle ja yleiselle moraalille. Nämä pelot osoittautuivat katteettomiksi. Työajan lyhentäminen ei syössyt yhteiskuntaa tuhoon.

Kun tiedotusvälineet raportoivat salaliittoteorioista, huomio kiinnitetään yleensä niiden outouteen tai sitkeyteen ja uusiutumiskykyyn. Kun teorioihin uskomiselle on etsitty selityksiä, niitä on useimmiten löydetty ihmisen psyykkisistä ominaisuuksista. Nämä selitysmallit ovat kuitenkin kaikessa yleisyydessään epätyydyttäviä. Ne voivat mahdollisesti kertoa meille jotakin ihmislajin tavoista ajatella ja kommunikoida ympäröivästä maailmasta yleensä, mutta salaliittoteorioiden kaltaisten spesifien ilmiöiden kohdalla niistä on melko vähän apua.