Ruoan kulttuuri – antropologisia näkökulmia ruoan tutkimukseen

Ruoan kulttuuri tar­kas­te­lee ruokaa ja syömistä ver­tai­le­vas­ta näkö­kul­mas­ta. Kirjan artik­ke­leis­sa kuvataan ja ana­ly­soi­daan ruokaa ja sen val­mis­ta­mi­seen liittyviä käy­tän­tö­jä, ruoan ilmen­tä­miä luo­kit­te­lu­ja ja sym­bo­li­sia raken­tei­ta sekä ruokailun sosi­aa­li­suu­den erilaisia ilme­ne­mis­muo­to­ja eri puolille maailmaa sijoit­tu­vien etno­gra­fis­ten esi­merk­kien avulla. Kaukaisten, ei-län­si­mais­ten ja usein eksoot­tis­ten­kin ruo­kai­luun liit­ty­vien käy­tän­tö­jen kautta on mah­dol­lis­ta tar­kas­tel­la myös omia, itsestään selvinä pitä­miäm­me ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia uusin silmin. Näin ollen kirja toimii myös joh­da­tuk­se­na ant­ro­po­lo­gi­seen tapaan tutkia yhteis­kun­nal­li­sia ja kult­tuu­ri­sia ilmiöitä.

Ruoan kult­tuu­ris­sa tar­kas­tel­laan ruokaa sosi­aa­li­sen jakamisen ja kom­men­saa­li­suu­den, hoivan ja huo­len­pi­don, sekä sym­bo­li­sen mer­ki­tyk­sen­an­non välineenä. Vaikka ravinto onkin inhi­mil­li­sen elämän ylläpidon kannalta vält­tä­mä­tön­tä, kirja lähestyy ruokaa näkö­kul­mas­ta, jossa sen merkitys ei rajoitu ainoas­taan kykyyn ravita ja ylläpitää eli­mis­tö­jä. Ruokaa tutkitaan pikem­min­kin sym­bo­li­se­na välineenä ja kon­struk­tii­vi­se­na toi­min­ta­na, jonka avulla raken­ne­taan ja rajataan hen­ki­löi­tä, sosi­aa­li­sia suhteita ja ryhmiä sekä ilmais­taan kult­tuu­ri­sia arvoja.

Kirja koostuu joh­dan­nos­ta ja yhdek­säs­tä etno­gra­fi­ses­ta tut­ki­musar­tik­ke­lis­ta, joiden aineistot on kerätty Tansaniasta, Kuubasta, Papua-Uudesta-Guineasta, Argentiinasta, Meksikosta, Indonesiasta, Etelä-Afrikasta, Kiribatilta ja Fidžiltä. Artikkeleissa tar­kas­tel­laan muun muassa suku­puo­lit­tu­nei­ta ruok­ki­mi­seen ja hoivaan liittyviä käy­tän­tö­jä, ruo­ka­lah­joi­tus­ten mer­ki­tys­tä ihmisten välisten suhteiden raken­ta­mi­ses­sa, juomisen sym­bo­liik­kaa ja ruokiin lii­tet­ty­jä moraa­li­sia arvoja.

Yhdessä kirjan artik­ke­lit piirtävät kuvan ruoasta ja syö­mi­ses­tä moni­ta­hoi­si­na ilmiöinä, inhi­mil­li­sen elämän aineel­li­se­na vält­tä­mät­tö­myy­te­nä, jonka avulla yllä­pi­de­tään käsi­tyk­siä siitä, mikä on hyvää, sove­lias­ta, koh­tuul­lis­ta ja kaunista tut­ki­tuis­sa yhtei­söis­sä.

Kirja on suunnattu paitsi sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gi­aan pereh­ty­neel­le lukijalle, myös laa­jem­mal­le ruoan sosi­aa­li­ses­ta ulot­tu­vuu­des­ta kiin­nos­tu­neel­le luki­ja­kun­nal­le. Kirja on kir­joi­tet­tu niin, ettei sen lukeminen edellytä ant­ro­po­lo­gi­sen oppi­kir­jal­li­suu­den laajaa tun­te­mus­ta, ja kirjan kukin luku toimii myös omana itse­näi­se­nä esseenään.

Kirjan voi tilata SKS:n verk­ko­kau­pas­ta.

Kirjailija: Katja UusihakalaMatti Eräsaari
Kustantaja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Kieli: Suomi
Sivumäärä: 241
Asu: Pehmeäkantinen kirja
Julkaisuvuosi: 2016
Tuotesarja: SKS:n toi­mi­tuk­sia 1419

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa. Kirjoittajat ovat antropologeja ja oman alansa ammattilaisia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Espanjalaisessa ruokakulttuurissa itse ruoka ei aina ole tärkein asia. Erityisesti ravintolalounaalla oleellista on paikan mukavuus, sillä siellä tulee parhaassa tapauksessa vietettyä useampia tunteja. Lounas ei ole ohi syömisen loppuessa, vaan silloin alkaa sobremesa. Kirjaimellisesti termi tarkoittaa ”pöydässä”. Se viittaa aikaan, joka vietetään syömisen jälkeen jutellen ja rentoutuen.

Lasten- ja nuortenkirjoissa lapsilla on usein itsenäinen rooli ja mahdollisuus seikkailuihin. Kun vanhoissa klassikkokirjoissa seikkailuihin päätyi usein orpolapsi, nykyisin lasten itsenäisen toiminnan mahdollistavat fyysisesti tai henkisesti poissaolevat tutkijavanhemmat. Toisaalta tutkijavanhempien työmatkat mahdollistavat seikkailut eksoottisissa kohteissa. Onko tutkija kuitenkin aina huono vanhempi?