Ruoan kulttuuri – antropologisia näkökulmia ruoan tutkimukseen

Ruoan kulttuuri tar­kas­te­lee ruokaa ja syömistä ver­tai­le­vas­ta näkö­kul­mas­ta. Kirjan artik­ke­leis­sa kuvataan ja ana­ly­soi­daan ruokaa ja sen val­mis­ta­mi­seen liittyviä käy­tän­tö­jä, ruoan ilmen­tä­miä luo­kit­te­lu­ja ja sym­bo­li­sia raken­tei­ta sekä ruokailun sosi­aa­li­suu­den erilaisia ilme­ne­mis­muo­to­ja eri puolille maailmaa sijoit­tu­vien etno­gra­fis­ten esi­merk­kien avulla. Kaukaisten, ei-län­si­mais­ten ja usein eksoot­tis­ten­kin ruo­kai­luun liit­ty­vien käy­tän­tö­jen kautta on mah­dol­lis­ta tar­kas­tel­la myös omia, itsestään selvinä pitä­miäm­me ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia uusin silmin. Näin ollen kirja toimii myös joh­da­tuk­se­na ant­ro­po­lo­gi­seen tapaan tutkia yhteis­kun­nal­li­sia ja kult­tuu­ri­sia ilmiöitä.

Ruoan kult­tuu­ris­sa tar­kas­tel­laan ruokaa sosi­aa­li­sen jakamisen ja kom­men­saa­li­suu­den, hoivan ja huo­len­pi­don, sekä sym­bo­li­sen mer­ki­tyk­sen­an­non välineenä. Vaikka ravinto onkin inhi­mil­li­sen elämän ylläpidon kannalta vält­tä­mä­tön­tä, kirja lähestyy ruokaa näkö­kul­mas­ta, jossa sen merkitys ei rajoitu ainoas­taan kykyyn ravita ja ylläpitää eli­mis­tö­jä. Ruokaa tutkitaan pikem­min­kin sym­bo­li­se­na välineenä ja kon­struk­tii­vi­se­na toi­min­ta­na, jonka avulla raken­ne­taan ja rajataan hen­ki­löi­tä, sosi­aa­li­sia suhteita ja ryhmiä sekä ilmais­taan kult­tuu­ri­sia arvoja.

Kirja koostuu joh­dan­nos­ta ja yhdek­säs­tä etno­gra­fi­ses­ta tut­ki­musar­tik­ke­lis­ta, joiden aineistot on kerätty Tansaniasta, Kuubasta, Papua-Uudesta-Guineasta, Argentiinasta, Meksikosta, Indonesiasta, Etelä-Afrikasta, Kiribatilta ja Fidžiltä. Artikkeleissa tar­kas­tel­laan muun muassa suku­puo­lit­tu­nei­ta ruok­ki­mi­seen ja hoivaan liittyviä käy­tän­tö­jä, ruo­ka­lah­joi­tus­ten mer­ki­tys­tä ihmisten välisten suhteiden raken­ta­mi­ses­sa, juomisen sym­bo­liik­kaa ja ruokiin lii­tet­ty­jä moraa­li­sia arvoja.

Yhdessä kirjan artik­ke­lit piirtävät kuvan ruoasta ja syö­mi­ses­tä moni­ta­hoi­si­na ilmiöinä, inhi­mil­li­sen elämän aineel­li­se­na vält­tä­mät­tö­myy­te­nä, jonka avulla yllä­pi­de­tään käsi­tyk­siä siitä, mikä on hyvää, sove­lias­ta, koh­tuul­lis­ta ja kaunista tut­ki­tuis­sa yhtei­söis­sä.

Kirja on suunnattu paitsi sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gi­aan pereh­ty­neel­le lukijalle, myös laa­jem­mal­le ruoan sosi­aa­li­ses­ta ulot­tu­vuu­des­ta kiin­nos­tu­neel­le luki­ja­kun­nal­le. Kirja on kir­joi­tet­tu niin, ettei sen lukeminen edellytä ant­ro­po­lo­gi­sen oppi­kir­jal­li­suu­den laajaa tun­te­mus­ta, ja kirjan kukin luku toimii myös omana itse­näi­se­nä esseenään.

Kirjan voi tilata SKS:n verk­ko­kau­pas­ta.

Kirjailija: Katja UusihakalaMatti Eräsaari
Kustantaja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Kieli: Suomi
Sivumäärä: 241
Asu: Pehmeäkantinen kirja
Julkaisuvuosi: 2016
Tuotesarja: SKS:n toi­mi­tuk­sia 1419

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa. Kirjoittajat ovat antropologeja ja oman alansa ammattilaisia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Miltä sukulaisuus näyttää, kun veren tai geenien merkitystä tarkastellaan uudessa valossa? Voiko sukulaisia saada tekemällä? Entä voiko suvun valita? Sukulaisuussuhteet ovat aina kulttuurin muovaamia. Adoptio haastaa käsityksiämme sukulaisuudesta, sillä se sijaitsee biologian ja kulttuurin rajapinnassa.

Ravinnon tarve on aivan perustava biologinen tarve, joka yhdistää kaikkia maailman ihmisiä. Antropologian näkökulmasta ruoka on kuitenkin samaan aikaan sekä fyysinen välttämättömyys että sosiaalisia suhteita ylläpitävä lahja. Monesti juuri ruoan jakaminen luo sosiaalisia siteitä ihmisten välille. Ruokaan liittyvät kulttuuriset käytännöt ja perinteet vaihtelevat merkittävästi eri puolilla maailmaa. Tämän vuoksi ruoka on kulttuuriantropologian näkökulmasta mielenkiintoinen ja monimuotoinen tutkimusaihe.

Muinaisessa maya-yhteiskunnassa kaakao oli paljon enemmän kuin herkullinen juoma. Se oli aateliston merkittävissä rituaaleissa ja juhlissa käyttämä herkku, jota uhrattiin jumalille ja haudattiin vainajan mukaan matkalle tuonpuoleiseen. Kaakao oli myös sekä valuuttaa että lääke, joka sopi niin vatsalle kuin tulehdusten hoitoon.