Hämäläinen kahviseremonia

Hämäläiseen kah­vi­se­re­mo­ni­aan kuuluu kursailu. Emäntä ilmoittaa että kahvi on kaadettu, mutta kukaan ei siirry tar­joi­lu­pöy­tään. Tunnelma on jän­nit­ty­nyt. Usean keho­tuk­sen jälkeen emäntä sanoo, että kahvi jäähtyy. Jos tämä ei riitä, hän kohdistaa sanansa suoraan jol­le­kul­le, esittäen syyn miksi tämän tulee olla ensim­mäi­nen: “Olet tullut kaikkein kauimpaa”. Lopulta joku vieraista uhrautuu, kom­men­toi­den vähät­te­le­väs­ti: “Olen lähimpänä”, “Olen vanhin”, “Mitäpä tuon on väliä”. Sanat tekevät selväksi, ettei vieras ole ensim­mäi­nen omasta tah­dos­taan.

Yhdysvaltalainen ant­ro­po­lo­gi tutki kah­vi­se­re­mo­ni­aa Hämeessä 1970-luvulla, ja totesi sen kyläyh­tei­sön sosi­aa­li­suu­den perus­tak­si. Olipa kyse suurista tai pienistä tapah­tu­mis­ta, hau­ta­jai­sis­ta tai luku­pii­rin kokoon­tu­mi­ses­ta, seremonia oli keskiössä.

Tahtojen taistelu emännän ja vieraiden kesken heijastaa ris­ti­rii­to­ja eri­lais­ten arvojen välillä. Itsenäisyys on tärkeää, niin myös yhtei­söl­li­syys ja tasa-arvo. Emäntä on tarjoilun alkaessa valta-asemassa: hän “käskee” pöytään ja antaa omastaan. Itsenäisyyttä koros­ta­vas­sa yhtei­sös­sä olisi häpeäl­lis­tä osoittaa ala­mai­suut­ta ryn­tää­mäl­lä herkkujen kimppuun. Siksi tar­joi­lu­ja kuuluu vain maistella. Kursailu kääntää asetelman pää­lael­leen: vieraat arvioivat emännän onnis­tu­mis­ta. Seremoniassa vah­vis­te­taan jokaisen arvo, ja myös yhteisön jäsenyys, sillä itseä ei korosteta suhteessa muihin.

Kahviseremonia on vuo­si­kym­men­ten aikana muuttunut yhteis­kun­nan mukana. Eliitin tavasta on tullut tasa-arvoa korostava seremonia, joka on mah­dol­lis­ta toteuttaa sekä köyhissä että varak­kais­sa kodeissa tar­joi­lu­ja ja kattausta varioi­mal­la.

  1. Fredric M. Roberts 1989: the Finnish Coffee Ceremony and Notions of the Self.
  • Kuva: Museoviraston kuva­ko­koel­mat. Nainen kah­vi­pöy­dän ääressä vuonna 1957.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Luurankohahmot ovat ilmenneet erilaisissa muodoissa meksikolaisessa symboliikassa kansallisvaltion historian aikana. Hahmot ovat erityisen esillä Kuolleiden päivän juhlinnassa, joka on iloista ja edesmenneitä kunnioittavaa. Populaarikulttuurin nauravaan luurankoon suhtaudutaan leikillisesti kuin vanhaan ystävään.

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.

Näyttelijätär Aishwarya Rai sai vuonna 2007 aikaan julkisuuskohun, sillä hänen kerrottiin menneen vanhan hinduseremonian mukaisesti naimisiin puun kanssa. Ihmisoikeusjärjestöt Intiassa vaativat julkista anteeksipyyntöä. Syynä ei ollut avioliittoinstituution halventaminen, vaan jotakin monikerroksisempaa.

Ebola on yksi vuosikymmenen pahimmista terveyskriiseistä. Kun epidemia heinäkuussa 2019 levisi Kongon demokraattisessa tasavallassa Pohjois-Kivun provinssin pääkaupunkiin Gomaan, WHO julisti epidemian kansainväliseksi kansanterveysuhaksi. Ebolan ennaltaehkäisyssä on tärkeää huomioida paikallisen kulttuurin ja tapojen vaikutus, kuten tämä esimerkki Ruandan ja Kongon rajakaupungeista osoittaa.