Hämäläinen kahviseremonia

Hämäläiseen kah­vi­se­re­mo­ni­aan kuuluu kursailu. Emäntä ilmoittaa että kahvi on kaadettu, mutta kukaan ei siirry tar­joi­lu­pöy­tään. Tunnelma on jän­nit­ty­nyt. Usean keho­tuk­sen jälkeen emäntä sanoo, että kahvi jäähtyy. Jos tämä ei riitä, hän kohdistaa sanansa suoraan jol­le­kul­le, esittäen syyn miksi tämän tulee olla ensim­mäi­nen: “Olet tullut kaikkein kauimpaa”. Lopulta joku vieraista uhrautuu, kom­men­toi­den vähät­te­le­väs­ti: “Olen lähimpänä”, “Olen vanhin”, “Mitäpä tuon on väliä”. Sanat tekevät selväksi, ettei vieras ole ensim­mäi­nen omasta tah­dos­taan.

Yhdysvaltalainen ant­ro­po­lo­gi tutki kah­vi­se­re­mo­ni­aa Hämeessä 1970-luvulla, ja totesi sen kyläyh­tei­sön sosi­aa­li­suu­den perus­tak­si. Olipa kyse suurista tai pienistä tapah­tu­mis­ta, hau­ta­jai­sis­ta tai luku­pii­rin kokoon­tu­mi­ses­ta, seremonia oli keskiössä.

Tahtojen taistelu emännän ja vieraiden kesken heijastaa ris­ti­rii­to­ja eri­lais­ten arvojen välillä. Itsenäisyys on tärkeää, niin myös yhtei­söl­li­syys ja tasa-arvo. Emäntä on tarjoilun alkaessa valta-asemassa: hän “käskee” pöytään ja antaa omastaan. Itsenäisyyttä koros­ta­vas­sa yhtei­sös­sä olisi häpeäl­lis­tä osoittaa ala­mai­suut­ta ryn­tää­mäl­lä herkkujen kimppuun. Siksi tar­joi­lu­ja kuuluu vain maistella. Kursailu kääntää asetelman pää­lael­leen: vieraat arvioivat emännän onnis­tu­mis­ta. Seremoniassa vah­vis­te­taan jokaisen arvo, ja myös yhteisön jäsenyys, sillä itseä ei korosteta suhteessa muihin.

Kahviseremonia on vuo­si­kym­men­ten aikana muuttunut yhteis­kun­nan mukana. Eliitin tavasta on tullut tasa-arvoa korostava seremonia, joka on mah­dol­lis­ta toteuttaa sekä köyhissä että varak­kais­sa kodeissa tar­joi­lu­ja ja kattausta varioi­mal­la.

  1. Fredric M. Roberts 1989: the Finnish Coffee Ceremony and Notions of the Self.
  • Kuva: Museoviraston kuva­ko­koel­mat. Nainen kah­vi­pöy­dän ääressä vuonna 1957.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Taikauskon olemassaolo hämmentää vuosikymmenestä toiseen. Miksi enteisiin ja amuletteihin turvaudutaan edelleen, tutkimustiedosta ja koulutuksesta huolimatta? Perinteiset uskomukset, onnen varmistelu ja maagiset yhteydet saavat voimansa intuitiosta, sosiaalisuudesta ja tunteista. Kaikkia toimiamme ei ensisijaisesti ohjaa tieto.

Maanviljelyn omaksumista pidetään käänteentekevänä hetkenä ihmiskunnan historiassa. Maanviljelykulttuurit mahdollistivat väestönkasvun ja sitä kautta niin kutsutun korkeakulttuurin kehittymisen. Mutta oliko maanviljely lopulta niin suuri keksintö? Saattoiko sen motiivina olla nälän sijasta oluen himo?