helmikuu 2017 - Page 4 of 4 - AntroBlogi

Me olemme ihmiskunnan muisti

Ad Banner Right 728 x 90

Etusivu
Artikkelit
Uutistoimitus
Antropologia
Työelämä
Ajankohtaista
Podcastit
Videot
Info

Etusivu
Artikkelit
Uutistoimitus
Antropologia
- Mitä antropologia on?
- Antropologiaa muualla
Työelämä
Ajankohtaista
Podcastit
Videot
Info

Maailman parhaat krapulaniksit

Maailman parhaat krapulaniksit

AntroBlogi
1.2.2017
576

Juontaja: Aleksi Ilpala Teksti: Ninnu Koskenalho Jälkituotanto: Kirsi Hellman. Lue lisää

Edellinen
1
2
3
4

Sivu 4 / 4

Hae arkistoista

Valitse kategoria
- Akatemia
- Antropologia mediassa
- Arkisto
- Elinympäristö
- Erikoisalat
- Henkisyys
- International
- Julkaisut
- Keho ja terveys
- Kirja-arviot
- Kolumnit
- Kommentit
- Kulttuurishokki
- Media ja internet
- Musiikki ja viihde
- Perhe ja koti
- Politiikka ja talous
- Seksuaalisuus ja sukupuoli
- Tapahtumat
- Työelämä
- Uutiskommentit
- Vähemmistöt ja alakulttuurit
- Videot
Etsi avainsanan perusteella
Ajanjakso

Info

Mikä AntroBlogi

Uusimmat twiitit

@HeliRautjrvi Hei Heli, sosiaali- ja kulttuuriantropologeista kuvausta vastaavia henkilöitä tulee mieleen ainakin… https://t.co/XdgfrEgYdK

1 päivä ago

Turvapaikanhakijoiden uskonnollisen vakaumuksen arvioinnin ongelmallisuutta kommentoi myös uutistoimituksen… https://t.co/oxqv0cpePm

1 päivä ago

Ydinjätesäiliö Onkalon kehitystyö oli vähällä pysähtyä projektin pitkäaikaisen johtajan kuollessa. Tapaus kertoo ku… https://t.co/ewCUux0CQK

1 päivä ago

Instagram-kuvat

Kesäkuun pride-kulkueesta on tullut kansainvälinen ilmiö, vuosittainen rituaali, joka viittaa myyttiseen hetkeen LGBTIQ-historiassa. 28.6.1969 New Yorkin Greenwich Villagessa sijaitsevaan homobaari Stonewall Inniin tehtiin ratsia. Kerta ei ollut ensimmäinen, sillä 1960-luvulla homoseksuaalisuus oli rikos lähes kaikissa USA:n osavaltioissa, ja homobaarien oli vaikea saada anniskelulupia. Samaa sukupuolta olevien julkiset hellyydenosoitukset oli kielletty ja miehet saatettiin pidättää naisten vaatteisiin pukeutumisesta, naiset jos heillä oli yllään ”vähemmän kuin kolme sukupuoleen sopivaa” vaatekappaletta. Ratsioihin ja sortoon kyllästyneet asiakkaat nousivat vastustamaan epäoikeudenmukaista kohtelua. Seurasi mellakka, jossa aikalaisten mukaan heiteltiin pulloja, tiiliskiviä, mitä tahansa mitä käteen sattui. Seuraavina päivinä kaduilla osoitettiin mieltä ja sateenkaariliikkeen järjestäytyminen alkoi. Mellakoiden vuosipäivänä 1970 ympäri maata järjestettiin mielenosoituksia teemanaan ”gay pride”. Nykyään pride-kulkueet ovat suurelta osin iloisia tapahtumia, mutta 1970-luvulla vaati suurta rohkeutta lähteä marssimaan keskikaupungille. 1980-luvulle tultaessa monissa USA:n suurkaupungeista pidettiin pride-marssi, ja vuosien varrella joukkorituaali levisi ympäri maailmaa. Helsingissä järjestettiin 1975 ensimmäiset Vapautuspäivät. Edelleen keskustellaan siitä, kuka heitti ”ensimmäisen tiilen” Stonewallin mellakoissa. Oli kyse sitten konkreettisesta tai symbolisesta tiiliskivestä, se on muuttunut ajan saatossa legendaksi. Liikkeen historiaa tuntevat ovat muistuttaneet mustan transnaisen, Marsha P. Johnsonin, merkittävästä roolista mellakoiden aloittamisessa. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että ihmiset, jotka yhteiskunnan mukaan olivat sairaita, rikollisia tai heidän olemassaolonsa kiellettiin, ottivat takaisin oikeuden määritellä itsensä. Tämän vuoden pridessa muistetaan 50 vuoden takaisia mellakoita, ja pelkästään New Yorkin Manhattanille odotetaan 8 miljoonaa osallistujaa.

Yksiavioisuus on ihmiselle tavanomainen pariutumisstrategia, mutta monissa kulttuureissa tunnetaan polygamia eli moniavioisuus. Polygamian muodoista polygynia eli monivaimoisuus on yleisempää, mutta on myös eräitä kulttuureita, joiden parissa on tunnettu polyandria eli järjestely, jossa naisella on useita miespuolisia aviokumppaneita. Kongon seudulla elävän lele-kansan parissa tunnettiin vielä 1900-luvulla käytäntö, jossa nainen saattoi avioitua ritualistisesti koko kylän kanssa. Aluksi tällainen nainen, josta puhuttiin ‘kylänvaimona’ (eng. Wife of the Village) oli vapaa harrastamaan intiimejä suhteita kylän kaikkien miesten kanssa. Nämä miehet antoivat hänelle lahjaksi morsiusrahana käytettäviä tekstiilejä. Kun naisen vanhemmille annettava morsiamen hinta oli koossa, kylänvaimo siirtyi käytännössä neljän tai viiden nuoremman miehen yhteiseksi vaimoksi. Ritualistisesti naisen ajateltiin olevan naimisissa koko kylän kanssa, mutta käytännössä hän oli eräänlainen väliaikainen vaimo kylän nuorille miehille ennen kuin nämä löysivät omat aviokumppaninsa. Instituutiota on selitetty sillä, että lelejen parissa miesten tavanomainen avioitumisikä oli huomattavasti naisten avioitumisikää korkeampi. Avioliitto vaati mieheltä ja tämän suvulta merkittäviä taloudellisia suoritteita morsiamen suvulle. Kylänvaimo tarjosi mahdollisuuden avioelämään pienemmillä kustannuksilla. Naiselle se puolestaan tarjosi tietyn statuksen ja vaurautta. Länsimaisesta näkökulmasta järjestely tuntuu eksoottiselta. Lähetyssaarnaajat pitivät sitä jopa rinnasteisena prostituutioon. Myöhemmin Kongon hallitus pyrki lainsäädännön keinoin tekemään perinteestä lopun, mutta antropologi Lucy Mairin mukaan se oli jossain määrin voimissaan ainakin vielä 1970-luvulla. Länsimaisesta näkökulmasta kylän yhteinen vaimo voi tuntua oudolta instituutiolta. Silti lele-kansan parissa tällaisen roolin omaksuneen naisen asema oli varsin tavoiteltu ja arvostettu eikä siihen liittynyt stigmaa. Kylänvaimon lapsien ajateltiin olevan kylän kaikkien miesten lapsia ja heidän asemansa oli taloudellisesti turvattu.

Monet pyysivät meiltä antropologista analyysia Leijonien Marko Anttilaa ympäröivästä Mörkö-huumasta. Toiveeseenne on vastattu! Linkki juttuun löytyy IG-profiilimme biosta! 🏒🏆 #mörkö #jääkiekko #lätkä #mmkisat #mmkisat 2019 #lätkänmm #leijonat #markoanttila #poikasaunoo #muumit

Helluntain jälkeinen maanantai on Englannissa pyhäpäivä. Nykyään sitä vietetään toukokuun viimeisenä maanantaina. Brockworthin kylässä juhlintaan kuuluu erikoinen kilpailu, jossa yritetään ottaa kiinni mäen laelta vieritetty pyöreä Double Gloucester -juusto juoksemalla sen perässä. Noin neljäkiloista juustoa on käytännössä mahdotonta saada kiinni vauhdissa, sillä sen nopeus voi kiihtyä yli sataan kilometriin tunnissa. Voittajaksi julistetaankin yleensä ensimmäisenä alas maaliin ehtinyt kilpailija, joka saa juuston palkinnoksi. Kilpailu järjestettiin alunperin paikallisten kesken, mutta siitä on tullut vuosien mittaan yhä suositumpi ja nykyään osallistujia saapuu eri puolilta maailmaa. Katsojia pikkukylään vyöryy vuosittain jopa 15 000. Huhujen mukaan perinne on jäänne pakanallisista hedelmällisyysriiteistä. Vanhin kirjallinen todiste juustonvierityksestä löytyy vuodelta 1826. Kisa on jatkunut vuosisatoja mukautuen maailman muutoksiin. Toisen maailmansodan aikaisen ruokasäännöstelyn vuoksi kilpailussa käytettiin vuosina 1941 – 1954 puusta tehtyä tekojuustoa, joka sisälsi pienen palan oikeaa Double Gloucesteria. Vuonna 2001 kilpailua ei pidetty suu- ja sorkkataudin vuoksi, mutta juusto vieritettiin mäkeä alas perinteen kunnioittamiseksi. Rinteen jyrkkyydestä ja juoksijoiden vauhdista johtuen kilpailussa sattuu usein loukkaantumisia. Nykyään alueella on valmiudessa ambulansseja ja vapaaehtoinen ensiapuryhmä. Rinteessä ja mäen alla on myös kiinniottajia — jos joku pysyykin jaloillaan alas asti, hän ei pysty pysähtymään. Myös matkalla kaatuneet ja mahdollisesti loukkaantuneet on autettava pois rinteestä. Virallinen kilpailu lakkautettiin turvallisuussyistä 2010, mutta vuodesta toiseen innokkaat kilpailijat ja lauma katsojia saapuvat paikalle. Menneisyydessä juustonvieritys oli vain osa Brockworthin helluntain jälkeistä juhlaa, johon kuului myös painimista, säärten potkimista ja irvistämistä hevosenlänkien läpi kakkupalkinnon toivossa. #englanti #juusto #rituaalit #kilpailut #ruoka #perinteet #urheilu #kulttuurishokki #historia #rollthecheese

Elokuussa AntroBlogi on jälleen mukana Tubeconissa! Sen kunniaksi järjestämme lippuarvonnan, jonka voittaja saa kahden päivän lipun itselleen ja kaverilleen. Voit osallistua arvontaan AntroBlogin Facebook-sivulla 25.5. saakka! Tubecon järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 16.-17. elokuuta 2019.
Tilaa antropologisia tietoiskuja jakava YouTube-kanavamme osoitteessa youtube.com/antroblogi.
Nähdään elokuussa! #tubecon2019 #tubeconfi #tubecon #tubettajat #messukeskus #tiedeviestintä #antroblogi #antropologia #tubettajat

Monet muinaisen Rooman ja Kreikan käytännöt ja instituutiot toimivat esikuvina nykyisille toimintatavoillemme. Antiikin vessatavat eivät kuitenkaan ole saavuttaneet suosiota jälkipolvien maailmassa. Roomalaiset käymälät olivat yhteisiä. Ne oli usein koristeltu seinäfreskoin ja veistoksin, ja rivi istumareikiä oli koverrettu suuriin marmorilevyihin. Jotkut niistä linkittyivät vesijärjestelmään, jonka ansiosta pieni virtaus kulki istuinten alla. Muuten vessakäynti tapahtui pitkälti samoin kuin modernimmalla posliinipöntöllä, mutta vessapaperin sijaan tartuttiin tersoriumiin. Se oli varren päähän kiinnitetty luonnonsieni, jolla takapuoli puhdistettiin. Käytön jälkeen tersorium käytettiin juoksevan veden alla tai ämpärissä, jossa oli suola- tai viinietikkavettä, ja jätettiin seuraavalle kävijälle. Tersoriumin lisäksi pyyhkimiseen käytettiin myös pieniä kiviä ja keramiikanpalasia. Nykyään museoistakin löytyviä pyöreäreunaisia palasia luultiin pitkään pelinappuloiksi, mutta tarkempien tutkimusten mukaan niitä käytettiin siistiytymiseen vessakäynnin yhteydessä. Aikansa kreikkalaisten lähteiden mukaan kolme palasta on riittävä määrä. Pienempään hätään Rooman valtakunnassa riittivät ruukut, joita oli kodeissa, toimistoissa ja kaupoissa. Kun ne täyttyivät, ne tyhjennettiin kadulla oleviin suurempiin säiliöihin, jotka kerättiin kerran viikossa. Säiliöt vietiin pesuloihin, joissa niiden sisältöä käytettiin pesuaineena. Toogat ja tunikat puhdistettiin polkemalla suurissa pissa-astioissa. Virtsa koostuu ammoniakista ja muista yhdisteistä, jotka ovat luonnollisia puhdistusaineita. Vaikka tersorium ja sen kaltaiset pyyhkimisvälineet sekä pissapesulat saattavat kuulostaa erikoisilta nykyihmiselle, olivat ne Rooman valtakunnassa käytössä satojen vuosien ajan — pidempään, kuin vessapaperi on ollut aktiivisessa käytössä. Vessassa käyminen ei ole vain biologista vaan myös kulttuurista toimintaa. Siinä käytetään esineitä ja teknologioita, jotka muuttuvat ajan ja paikan myötä. #historia #wc #vessa #keho #terveys #kylpyhuone #rooma #antiikki #kreikka #kulttuuri #kulttuurishokki #antropologia #antroblogi

Uutiskirje

Tilaa kooste artikkeleista sähköpostiisi!

Seuraa meitä!

AntroBlogi 2018. Kaikki aineisto julkaistaan CC BY-NC-ND -lisenssin alaisena.

Tämä sivusto käyttää evästeitä: Lue lisää.