Lisää antropologiaa!

Teksti: Miia Halme-Tuomisaari, dosentti.

Täysin odot­ta­mat­ta hiih­to­lo­ma­viik­ko osoit­tau­tui käsit­tä­mät­tö­mäk­si ant­ro­po­lo­gi­sek­si ilot­te­luk­si: hämä­läi­nen kah­vi­se­re­mo­nia tavoitti Facebookissa usko­mat­to­mat 150 000 henkeä! Samalla AntroBlogin FB-tyk­käys­ten määrä kasvoi räjäh­dys­mäi­ses­ti. Myös jokainen sivuston uusi postaus on tavoit­ta­nut aivan uuden­lai­sen näkyvyyden.

Kiistatta kyseessä on tie­tyn­lai­nen ant­ro­po­lo­gi­nen ja AntroBloginen läpimurto, joka on nos­ta­mas­sa tie­tee­na­laa uudella tavalla suuren yleisön tietoisuuteen.

Keskustelua siivitti myös Suomen Kuvalehden artikkeli, jossa käsi­tel­tiin ant­ro­po­lo­gian opiskelun ‘hyö­dyl­li­syyt­tä’ sekä työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sia. Myös tämä artikkeli on tavoit­ta­nut AntroBloginkin kautta ilah­dut­ta­van laajan yleisön, sekä kir­voit­ta­nut pitkän kommenttiketjun.

Asiasta on sanottu jo paljon, mutta lisään kes­kus­te­luun pari ajatusta.

Ensinnä on eris­kum­mal­lis­ta, että kes­kus­te­lu kou­lu­tusa­lo­jen ‘hyö­dyl­li­syy­des­tä’ käy jälleen niin vilkkaana — vaikka tämä toki onkin yhte­ne­väis­tä hal­li­tuk­sen kou­lu­tus­po­liit­tis­ten lin­jaus­ten kanssa. Fakta joka tapauk­ses­sa on, että kou­lu­tuk­sen sovel­tu­vuus työ­teh­tä­viin on usein pitkälti mie­li­ku­va­ky­sy­mys. Nykyään esi­mer­kik­si ekonomit työs­ken­te­le­vät kon­teks­teis­sa, jotka sisäl­tä­vät moni­kult­tuu­ri­suu­teen liittyviä kysy­myk­siä. Syystä voi kysyä, val­mis­taa­ko kaup­pa­tie­tei­den maisterin koulutus tähän esi­mer­kik­si ant­ro­po­lo­gi­aa paremmin.

Toiseksi kes­kus­te­lus­sa pitäisi muistaa erotella kou­lu­tuk­sen tarjoama sisäl­löl­li­nen asian­tun­te­mus sekä käy­tän­nös­sä tar­vit­ta­vat työ­elä­mä­tai­dot. Osaa näistä taidoista kor­kea­kou­lu­tus tarjoaa häm­mäs­tyt­tä­vän­kin hyvin — esi­merk­kei­nä laajojen aineis­to­jen tehokas käsittely sekä työ­teh­tä­vien prio­ri­soin­ti. Nämä taidot hioo eri­tyi­ses­ti gradun kir­joit­ta­mi­nen, joka vaa­ti­vuu­del­taan nostaa myös opis­ke­li­jan ana­lyyt­ti­set taidot omalle tasolleen.

Näitä taitoja ei usein muisteta nostaa framille, kun puhutaan kor­kea­kou­lu­tuk­sen annista työ­elä­mäl­le. Tässä katseen voi osin kääntää yli­opis­toi­hin itseensä — kissan hännän voisi nostaa tehok­kaam­min pystyyn!

Toisaalta on fakta, että opis­ke­li­joi­den asettamat toiveet kou­lu­tuk­sel­le — polii­ti­kois­ta puhu­mat­ta­kaan — ovat osin epä­rea­lis­ti­sia sekä sivu­po­luil­le johtavia. Tetynlaiset työ­elä­mä­tai­dot oppii nimittäin nime­no­maan työ­elä­mäs­sä. Tämän voin sanoa myös omasta kokemuksestani. 

Ennen tut­ki­ja­nu­raa­ni työs­ken­te­lin yli­opis­ton ulko­puo­lel­la lukui­sis­sa eri työ­teh­tä­vis­sä. Ironista kyllä, nämä — usein sisäl­löl­li­ses­ti ant­ro­po­lo­gias­ta irrallaan olevat työ­teh­tä­vät — opettivat keskeisiä työ­elä­mä­tai­to­ja myös tut­ki­ja­nu­raa ajatellen: opin kuinka kir­joit­taa yleisö huo­mioi­den, työs­ken­nel­lä sovit­tu­jen aika­tau­lu­jen kanssa, ottaa haltuun uusia tehtävä- ja aineis­to­ko­ko­nai­suuk­sia. Tiedän varmasti, että olen tämän ei-yli­opis­tol­li­sen työ­ko­ke­muk­sen ansiosta myös parempi omassa yli­opis­tol­li­ses­sa ammatissani!

Tällä kaikella haluan sanoa: yli­opis­tot eivät ole ammat­ti­kou­lu­ja ja hyvä näin! Tämän vuoksi ne eivät myöskään valmista tiet­tyi­hin ennalta mää­ri­tet­tyi­hin ammat­tei­hin — eikä niiden kuulukaan. Myöskään yli­opis­ton hen­ki­lö­kun­ta tai tutkijat eivät ole parhaita työ­elä­mä­val­men­ta­jia yli­opis­to­jen ulko­puo­li­seen työ­elä­mään — onhan heidän oma (vii­me­ai­kai­nen) työ­elä­mä­tun­te­muk­sen­sa nime­no­maan yli­opis­to­jen sisältä. Näin totean myös omalla kohdallani.

Yliopistohenkilökunnasta on kuitenkin usein hyötyä toisessa suhteessa: he voivat kannustaa aktii­vis­ten, eri opis­ke­li­ja­pol­vet yhdis­tä­vien ver­kos­to­jen sekä men­to­ri­suh­tei­den syn­ty­mis­tä. Näiden ver­kos­to­jen kautta myös yli­opis­ton ulko­puo­li­nen tie­to­tai­to tavoittaa opis­ke­li­jat ja ede­saut­taa heidän muo­dos­tu­mas­sa olevia ura­pol­ku­jaan. Ja tule­vai­suu­des­sa sama toistuu seu­raa­vien suku­pol­vien kohdalla.

Kuten Suomen Kuvalehden artik­ke­lis­sa todettiin, juuri tätä kaikkea ant­ro­po­lo­gian saralla on hyvää vauhtia muo­dos­tu­mas­sa juuri nyt. AntroBlogi on yksi seuraus täl­lai­ses­ta uudesta tie­tee­na­lan sisäi­ses­tä soli­daa­ri­suu­des­ta ja ver­kos­toi­tu­mi­ses­ta — ja sivuston kohisten kasvava näkyvyys on osoitus siitä, että tie­tee­na­la kiinnostaa.

Yhteenvedoksi todet­ta­koot, että ant­ro­po­lo­gia — kuten oikeas­taan mikä tahansa muukin yli­opis­tol­li­nen oppiaine — soveltuu luke­mat­to­miin ei-yli­opis­tol­li­siin työ­teh­tä­viin. Tärkeää on laajentaa yhteistä käsi­tys­täm­me siitä, mikä opintojen sisäl­lös­sä on ‘hyö­dyl­lis­tä’ ja miksi.

comparing-1623784_1920

Kun ant­ro­po­lo­gi toimii kau­pun­ki­suun­nit­te­li­ja­na, toi­mit­ta­ja­na tai jär­jes­tö­työn­te­ki­jä­nä, hän ei ymmär­ret­tä­väs­ti sovella Levi-Straussin erot­te­lu­ja raa’an ja kypsän välillä. Tämä ei kui­ten­kaan tarkoita, etteikö Levi-Straussin teo­rioi­den oppi­mi­sel­la olisi ollut mer­ki­tys­tä — tai etteikö ant­ro­po­lo­gi­nen ajattelu vai­kut­tai­si sekä eri­näi­siin työ­teh­tä­viin että yksilön tapaan olla aktii­vi­nen ja tie­dos­ta­va kansalainen.

Lopulta ant­ro­po­lo­gian ydin — muutamaa tuttua sanontaa lai­na­tak­se­ni — on kyvyssä nähdä ‘eksoot­ti­nen arki­päi­väi­ses­sä’. Antropologi osaa hahmottaa vaih­toeh­to­ja näen­näi­sil­le itses­tään­sel­vyyk­sil­le. Ja edes­men­neen ame­rik­ka­lai­sen ant­ro­po­lo­gin Ruth Benedictin sanoin tämän seu­rauk­se­na tehdään maa­il­mas­ta entistä tur­val­li­sem­pi paikka inhi­mil­li­sen elämän monimuotoisuudelle.

Kun katsomme eri­tyi­ses­ti maailman nopeasti kiris­ty­vää poliit­tis­ta ilma­pii­riä, on vaikea kuvitella, mikä oikeas­taan voisi olla hyö­dyl­li­sem­pää tahi tärkeämpää.

balls-1786430_1280

Kirjoittaja

Miia Halme-Tuomisaari on sosiaali- ja kulttuuriantropologian dosentti Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa ja kansainvälisen oikeuden dosentti Turun yliopistossa. Hän on parhaillaan yliopistotutkijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa, jossa hän kirjoittaa kirjaa YK:n ihmisoikeusvalvonnasta. Lisäksi hän on toinen antropologiaan keskittyneen kansainvälisen Allegra Lab -verkkojulkaisun perustajista sekä Euroopan antropologisen seuran EASAn hallituksen jäsen.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Eva 14.3.2017 klo 00:08

    Antropologilla on kyky ana­ly­soi­da myös omaa kult­tuu­ri­aan — meillä Suomessa, osoittaa liian nopean raken­ne­muu­tok­sen koke­neil­le, ja muillekin, ainut­laa­tui­suu­tem­me maa­il­mas­sa. Monikulttuurisuuden kohtaa sujuvasti se, jolla on oma, vahva kult­tuu­ri­nen iden­ti­teet­ti. Ehkä se auttaisi meidät myös ulos ainai­ses­ta “Suomi-kuvan raken­ta­mi­ses­ta” ulko­mail­la. Suomalainen kulttuuri ei okeasti kiinnosta ketään, mikäli emme itse ole tietoisia ja ylpeitä siitä. “Suutarin lapsilla ei ole kenkiä.”

    Vastaa

Lue myös nämä:

Oikea-aikaisen ja luotettavan viestinnän merkitys korostuu nopeaa reagointia vaativissa kriisitilanteissa, joita Punaisen Ristin viestintäpäällikkö, antropologi Siru Aura kohtaa työssään. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo, millaista on työskennellä viestinnän parissa globaalia auttamistyötä tekevässä järjestössä.