Me olemme joki — joki on me

Uusiseelantilainen Whanganui-joki sai viime kes­ki­viik­ko­na oikeus­hen­ki­lön aseman. Nyt joella on oma laillinen iden­ti­teet­tin­sä, johon sisältyy oikeuksia ja vel­vol­li­suuk­sia. Se tun­nus­tet­tiin elävänä olentona, jolle nimi­tet­tiin edustajat sekä maan hallinnon että pai­kal­li­sen alku­pe­räis­kan­san parista.

Maorit ovat tais­tel­leet joen oikeuk­sis­ta 1870-luvulta lähtien. Maan pisimmän oikeus­ju­tun taustalla on perus­ta­van­laa­tui­nen ero maa­il­man­kat­so­mus­ten välillä. Maoreille Whanganui-joki on esi-isä. He näkevät itsensä uni­ver­su­min osina, tasa-arvoisina vuorten, jokien ja merten kanssa. Maorit voivat seurata suku­lin­jaan­sa uni­ver­su­min alkuun asti, sillä ihminen polveutuu suoraan luonnosta ja sen ilmiöistä. Valtion lain­sää­dän­töä taas ohjaa ihmis­kes­kei­nen maa­il­man­ku­va, jonka mukaan joet, metsät tai muut luon­no­nym­pä­ris­töt ovat omis­ta­mi­sen ja hal­lin­noin­nin kohteita.

Oikeuden päätös kun­nioit­taa maorien näkö­kul­maa, jonka mukaan myös joki on elävä olento ja jakamaton koko­nai­suus. Maorien puhemies huo­maut­taa, ettei kyse ole kehi­tyk­sen vas­tus­ta­mi­ses­ta, eikä talou­del­li­sen näkö­kul­man kiel­tä­mi­ses­tä, vaan uudesta läh­tö­koh­das­ta tule­vai­suu­den suun­nit­te­lul­le. Whanganui-jokeen suh­tau­du­taan elävänä olentona, eikä vain hyö­dyn­net­tä­vä­nä objektina. Tästä lähtien joen hyvin­voin­ti linkittyy ihmisten hyvin­voin­tiin myös lain edessä, ja sen vahin­goit­ta­mi­sen katsotaan olevan sama asia kuin siitä pol­veu­tu­vien ihmisten vahingoittaminen.

Luonnonympäristöt ovat aiem­min­kin saaneet erilaisia statuksia lain edessä. Uudessa-Seelannissa erityisiä oikeuksia on myönnetty myös Te Ureweran kan­sal­lis­puis­tol­le, ja esi­mer­kik­si Bolivian laissa huo­mioi­daan nykyään Äiti Maan oikeudet.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Miten puut kietoutuvat osaksi arkeamme tänä päivänä? Antropologi Kaisa Vainio kertoo ihmisten ja yksittäisen puiden välisiin suhteisiin kohdistuvasta tutkimuksestaan ja Suomen Metsämuseo Luston amanuenssi Tuomas Juva valottaa suomalaisten monipuolista metsähistoriaa.

Luomakunnan vartijat ‑elokuva keskustelee ihmisyyttä ja ympäristöä koskettavista muutoksista itäisessä Afrikassa. Tutkijoiden ja ympäristönsuojelijoiden ollessa huolissaan suurten nisäkkäiden sukupuutosta ja fossiilien suojelemisesta, paikalliset daasanach-paimentolaiset huolehtivat toimeentulostaan, sosiaalisista suhteistaan sekä maasta ja vedestä. Kohtaamisissa erilaiset luontosuhteet ravistelevat käsityksiä luonnosta mutta luovat myös vuoropuhelun mahdollisuuksia.