Me olemme joki – joki on me

Uusiseelantilainen Whanganui-joki sai viime keskiviikkona oikeushenkilön aseman. Nyt joella on oma laillinen identiteettinsä, johon sisältyy oikeuksia ja velvollisuuksia. Se tunnustettiin elävänä olentona, jolle nimitettiin edustajat sekä maan hallinnon että paikallisen alkuperäiskansan parista.

Maorit ovat taistelleet joen oikeuksista 1870-luvulta lähtien. Maan pisimmän oikeusjutun taustalla on perustavanlaatuinen ero maailmankatsomusten välillä. Maoreille Whanganui-joki on esi-isä. He näkevät itsensä universumin osina, tasa-arvoisina vuorten, jokien ja merten kanssa. Maorit voivat seurata sukulinjaansa universumin alkuun asti, sillä ihminen polveutuu suoraan luonnosta ja sen ilmiöistä. Valtion lainsäädäntöä taas ohjaa ihmiskeskeinen maailmankuva, jonka mukaan joet, metsät tai muut luonnonympäristöt ovat omistamisen ja hallinnoinnin kohteita.

Oikeuden päätös kunnioittaa maorien näkökulmaa, jonka mukaan myös joki on elävä olento ja jakamaton kokonaisuus. Maorien puhemies huomauttaa, ettei kyse ole kehityksen vastustamisesta, eikä taloudellisen näkökulman kieltämisestä, vaan uudesta lähtökohdasta tulevaisuuden suunnittelulle. Whanganui-jokeen suhtaudutaan elävänä olentona, eikä vain hyödynnettävänä objektina. Tästä lähtien joen hyvinvointi linkittyy ihmisten hyvinvointiin myös lain edessä, ja sen vahingoittamisen katsotaan olevan sama asia kuin siitä polveutuvien ihmisten vahingoittaminen.

Luonnonympäristöt ovat aiemminkin saaneet erilaisia statuksia lain edessä. Uudessa-Seelannissa erityisiä oikeuksia on myönnetty myös Te Ureweran kansallispuistolle, ja esimerkiksi Bolivian laissa huomioidaan nykyään Äiti Maan oikeudet.

Lukemista

1. The Guardian 

Lisää Kulttuurishokkeja