Valkoisten antropologien parhaat kirjat — jotka jo tunnetkin

Vuonna 2015 kan­sain­vä­li­nen sisar­jul­kai­sum­me Allegralaboratory​.net pyysi joukkoa sekä nuoria että kokeneita ant­ro­po­lo­ge­ja nimeämään ant­ro­po­lo­gi­sia teoksia, jotka heidän näh­däk­seen ovat vai­kut­ta­neet eniten huma­nis­ti­siin ja yhteis­kun­ta­tie­teel­li­siin kes­kus­te­lui­hin ja län­si­mai­seen ajat­te­luun. Näistä koottiin 30 olen­nai­sim­man ant­ro­po­lo­gi­sen kirjan lista, jonka haluamme jakaa myös omille luki­joil­lem­me.

Tämä kir­jal­li­suus on tie­tee­na­lam­me kovassa ytimessä. Se edustaa sitä vankkaa tut­ki­muk­sel­lis­ta perin­net­tä ja pohjaa, jolle myös AntroBlogin toiminta perustuu. Listan sisäl­lös­sä oli myös yllä­tyk­siä, joita tässä artik­ke­lis­sa ana­ly­soim­me. Kritiikkiä esi­tet­täes­sä on huo­mioi­ta­va, että niin kysy­myk­se­na­set­te­lu kuin kyselyyn vas­tan­neen yleisön maan­tie­teel­li­nen sijainti ovat vai­kut­ta­neet listan muo­tou­tu­mi­seen tie­tyn­lai­sek­si.

Tyhjä tila käyttöön!

Listan koonnut Allegra Laboratory on kan­sain­vä­li­nen, oikeus­ant­ro­po­lo­gian parista pon­nis­ta­nut verk­ko­jul­kai­su. Se perus­tet­tiin vuonna 2013 täyt­tä­mään “tyhjää tilaa” tie­teel­li­sen artik­ke­lin valmiiksi saamisen ja jul­kai­se­mi­sen välillä, ja tar­joa­maan itse­näi­nen jul­kai­sua­lus­ta eri­tyi­ses­ti nuorille tut­ki­joil­le. Sisällöltään ras­kaam­pien aka­tee­mis­ten verk­ko­leh­tien kentällä Allegra Laboratory edustaa värikästä, kokeel­lis­ta laitaa. Vaikka vastaavia listoja tär­keim­mis­tä ant­ro­po­lo­gi­sis­ta teoksista on muitakin, tätä koostetta voidaan tar­kas­tel­la ajan­koh­tai­se­na tul­kin­ta­na siitä, min­kä­lai­nen ant­ro­po­lo­gia on kaikkein vai­ku­tus­val­tai­sin­ta.

Kyselyn tuloksena syntynyt lista on tässä. Suomenkieliset painokset on mainittu niistä teoksista, jotka on käännetty suomeksi. Muussa tapauk­ses­sa lis­tat­tu­na ovat kirjojen englan­nin­kie­li­set versiot.

  1. Clifford Geertz. The Interpretation of Cultures. 1973.
  2. Claude Lévi-Strauss. Tropiikin kasvot. 1997 (1955).
  3. Bronislaw Malinowski. Argonauts of the Western Pacific. 1922.
  4. Marcel Mauss. Lahja – Vaihdannan muodot ja peri­aat­teet arkaa­isis­sa yhteis­kun­nis­sa.  1950 (1924). 
  5. Arjun Appadurai. Modernity at Large: Cultural Dimensions of Globalization. 1996.
  6. Franz Boas. The Mind of Primitive Man. 1911. 
  7. Edward Burnett Tylor. Primitive Culture. 1871.
  8. Margaret Mead. Coming of Age in Samoa. 1928.
  9. Edward Evan Evans-Pritchard. Witchcraft, Oracles and Magic among the Azande. 1937.
  10. Mary Douglas. Puhtaus ja vaara. Ritualistisen rajan­ve­don analyysi. 2000 (1966).
  11. Marilyn Strathern. The Gender of the Gift: Problems with Women and Problems with Society in Melanesia. 1988.
  12. Claude Lévi-Strauss. The ele­men­ta­ry struc­tu­res of kinship. 1969 (1948).
  13. Lewis Henry Morgan. Ancient Society. 1877.
  14. Veena Das. Life and Words. Violence and the Descent into the Ordinary. 2006.
  15. Lila Abu-Lughod. Veiled Sentiments. Honor and Poetry in a Bedouin Society. 1986.
  16. Fredrik Barth. Ethnic Groups and Boundaries. The Social Organization of Culture Difference. 1969.
  17. Ruth Benedict. Patterns of Culture. 1934.
  18. Gregory Bateson. Naven. A Survey of the Problems Suggested by a Composite Picture of the Culture of a New Guinea Tribe Drawn from Three Points of View. 1936.
  19. Jeanne Favret-Saada. Deadly Words: Witchcraft in the Bocage. 1980 (1977).
  20. Eric Wolf. Europe and the People without History. 1982.
  21. Marjorie Shostak. Nisa: The Life and Words of a !Kung Woman. 1981.
  22. René Girard. Väkivalta ja pyhä. 2004 (1972).
  23. James Clifford ja George E. Marcus (toim.). Writing Culture: The Poetics and Politics of Ethnography. 1986.
  24. Louis Dumont. Homo Hierarchicus: The Caste System and Its Implications. 1966.
  25. Nancy Scheper-Hughes. Death without Weeping. The Violence of Everyday Life in Brazil. 1992 (1989).
  26. Marshall Sahlins. Stone Age Economics. 1972.
  27. Maurice Bloch. How We Think They Think: Anthropological Approaches to Cognition, Memory, and Literacy. 1998.
  28. Laura Nader. Harmony Ideology. Justice and Control in a Zapotec Mountain Village. 1990.
  29. Stanley Jeyaraja Tambiah. Magic, Science, Religion and the Scope of Rationality. 1990.
  30. Max Gluckman. The Judicial Process among the Barotse of Northern Rhodesia (Zambia). 1955.

Mikä listassa sitten yllätti?

ArjunAppadurai

Arjun Appadurai. Kuva: TheSilentPhotographer, Wikimedia Commons. CC BY 3.0.

Katsotaanpa. Listan 30 teoksesta 18 on valkoisen län­si­maa­lai­sen miehen kir­joit­ta­mia. Kaiken kaikkiaan miesten teoksia on 20, eli 66,6 %. Naisten teoksia listalla on siis yhteensä 10 ja heistä ei-län­si­maa­lai­sia on vain yksi. Ensimmäinen nainen mainitaan sijalla 8. Ei-län­si­maa­lai­sia tut­ki­joi­ta joukossa on yhteensä kolme. Heistä kaksi tulee Intiasta ja yksi Sri Lankasta. Heistä ensim­mäi­nen, Arjun Appadurai, on sijalla viisi. 

Antropologian homogeenisyys

Onko mer­kit­tä­vien ant­ro­po­lo­gien enemmistö siis euroa­me­rik­ka­lai­sia miehiä? Vai pitävätkö ant­ro­po­lo­git itse lähinnä heidän tut­ki­mus­taan mer­ki­tyk­sel­li­se­nä?

Allegra Laboratoryn toimitus on itsekin huo­mioi­nut listan homo­gee­ni­syy­den. Julkaisun lukijat ovat kom­men­toi­neet listaa sosi­aa­li­ses­sa mediassa ahkerasti. Sukupuoli ja etnisyys eivät olleet listan ainoat ongelmat: siltä myös puuttuvat täysin ainakin bio­lo­gi­nen ja ling­vis­ti­nen ant­ro­po­lo­gia.

Lista tär­keim­mis­tä ant­ro­po­lo­gi­sis­ta teoksista ei kerro ainoas­taan siitä, min­kä­lai­sen tut­ki­muk­sen katsotaan olevan mer­kit­tä­vää. Se kertoo myös, millaiset tutkijat ovat päässeet mer­kit­tä­vään asemaan.

Allegra

Se, mikä koetaan tärkeäksi ja olen­nai­sek­si on suh­teel­lis­ta ja kysee­na­lais­tet­ta­vis­sa. Tästä näkö­kul­mas­ta tar­kas­tel­tu­na listan homo­gee­ni­syys paljastaa jotain alaamme mää­rit­te­le­vis­tä kes­kus­te­luis­ta. Ilmiö ei millään muotoa ole ainut­ker­tai­nen, vaan tilanne on muilla aloilla aivan yhtä synkkä – ellei jopa synkempi. Syrjintä aka­te­mias­sa on todel­li­nen ongelma ja kes­kus­te­lu suku­puo­leen ja etni­syy­teen liit­ty­väs­tä syr­jin­näs­tä ulottuu koko aka­te­mi­aan, kuten myös yhteis­kun­taan laajemmin.

Hurston-Zora-Neale-LOC

Zora Neal Hurston. Wikimedia commons.

Sukupuolijakauma ant­ro­po­lo­gian alalla on yleisesti hyvin tasa­ver­tai­nen. Näin ei tie­ten­kään ole aina ollut. Tieteenalan alkuai­koi­na naiset olivat vielä har­vi­nai­nen poikkeus mie­hi­ses­sä aka­tee­mi­ses­sa maa­il­mas­sa. Naisten his­to­rial­li­ses­ti pienempi osuus ant­ro­po­lo­geis­ta on vai­kut­ta­nut myös Allegra Laboratoryn listaan. Historian pai­no­las­tin huomioon ottaen lista onkin suku­puo­li­ja­kau­mal­taan ehkä lopulta yllät­tä­vän tas­a­puo­li­nen – onhan kuitenkin joka kolmas mainittu tutkija nainen huo­li­mat­ta siitä, että tutkijat ovat his­to­rial­li­ses­ti tar­kas­tel­len useim­mi­ten olleet val­koi­hoi­sia miehiä.

Listalla on runsaasti vanhoja teoksia jopa 1800-luvun puolelta. Ne ovat jo aikoja sitten nousseet klassikon asemaan ja lunas­ta­neet ansaitun paikkansa tie­tee­na­lan huipulla. Antropologit muistavat mer­kit­tä­vi­nä eri­tyi­ses­ti ne teokset, jotka ovat olleet tärkeitä vai­kut­ta­jia heidän ajat­te­lul­leen opiskelun alku­vai­heis­sa. Tällaisia ovat pää­asias­sa teokset, jotka on esitelty klas­sik­koi­na. Samat teokset ja tutkijat jäävät ant­ro­po­lo­gien mieleen vuo­si­kurs­sis­ta ja suku­pol­ves­ta toiseen, eikä asetelma muutu.

Antropologian kolo­nia­lis­ti­nen men­nei­syys ‘valkoisen Euroopan’ maa­il­man­val­loi­tuk­sen kon­teks­tis­sa syn­ty­nee­nä ja kehit­ty­nee­nä tie­tee­na­la­na näkyy edelleen. Nykyantropologia tekee selkeän pesäeron tie­tee­na­lan alkuai­ko­jen kolo­nia­lis­ti­seen ajat­te­luun. Kritiikkiä kolo­nia­lis­tis­ta näkö­kul­maa kohtaan on esitetty ant­ro­po­lo­gias­sa sen alkua­jois­ta asti ja esitetään yhä. Tästä huo­li­mat­ta kolo­nia­lis­min perintö vaikuttaa ali­ta­jui­ses­ti ja mie­li­ku­vien tasolla.

Toisaalta, kuten allegralaboratory.netin perus­ta­jiin kuuluva dosentti Miia Halme-Tuomisaari on pai­not­ta­nut, ongelma on syvem­mäl­lä akatemian sel­kä­ran­gas­sa. Naispuolisten ja eri­tyi­ses­ti ei-län­si­maa­lais­ten tut­ki­joi­den teosten lukumäärä kurssien luke­mis­tois­sa on edelleen suh­teel­li­sen alhainen. Sama pätee teosten ja tut­ki­mus­ten saamaan huomioon tie­tee­na­lan sisällä sekä mediassa ja yhteis­kun­nas­sa laajemmin.

Olisikin aika käydä kurssien luku­lis­to­jen kimppuun kriit­ti­ses­ti ja pohtia, kenen teoksia on mukana. Ovatko kir­joit­ta­jat pää­asias­sa euroa­me­rik­ka­lai­sia miehiä? 

Tuplashokki

Emme useinkaan tiedosta suku­puo­leen ja etni­syy­teen koh­dis­tu­via ennakko-ole­tuk­siam­me ja ennak­ko­luu­lo­jam­me. Vielä vai­keam­paa on tunnistaa yhteis­kun­nan eri osa-alueilla vai­kut­ta­vaa raken­teel­lis­ta ja ins­ti­tu­tio­naa­lis­ta syrjintää ja epätasa-arvoa, etenkin jos se ei kohdistu itseemme. Antropologit kuitenkin opis­ke­le­vat nime­no­maan tun­nis­ta­maan ali­ta­jui­sia, raken­tee­seen pii­lo­tet­tu­ja asenteita. Siksi on yllät­tä­vää, että ant­ro­po­lo­gien koostama lista näyttää tältä.

Allegra Laboratoryn listalle tuskin on päätynyt yhtään teosta, joka ei ansait­si­si tulla huo­mioi­duk­si. Kritiikin kohteena ei olekaan teosten sisäl­löl­li­nen anti ja laatu, vaan yllä mainitut syrjinnän muodot. Asenteisiin ali­ta­jui­ses­ti vai­kut­ta­vat tekijät hei­jas­tu­vat myös näihin listoihin — tai parem­min­kin tulevat niissä esille. Jokin selvästi estää ei-euroa­me­rik­ka­lais­ten ja ei-mies­puo­lis­ten tut­ki­joi­den laa­dul­li­ses­ti aivan yhtä hyvien teosten pääsyn valo­kei­laan.

Mitä voimme tehdä tilanteen muut­ta­mi­sek­si? Miksi tilanteen muut­ta­mi­nen on tärkeää?

16998043655_7da02dfcd5_z

Gayatri Chakravarty Spivak. Kuva: Rosa Luxemburg-Stiftung, CC BY 2.0

Julkisesta kes­kus­te­lus­ta niin tieteessä kuin laa­jem­min­kin puuttuu se moni­ää­ni­syys, joka maa­il­mas­sa todel­li­suu­des­sa vallitsee. Naiset, muun­su­ku­puo­li­set ja ei-län­si­maa­lai­set eivät tarvitse valkoista miestä puhumaan puo­les­taan. On enem­mis­tön edun mukaista, että erilaiset äänet saavat tasa­ver­tai­sen roolin jul­ki­sis­sa ja tie­teel­li­sis­sä kes­kus­te­luis­sa. Vain moni­muo­toi­suu­den ja moni­ää­ni­syy­den myötä voimme saavuttaa aidosti tasa-arvoisen tilanteen, jossa sukupuoli ja etnisyys eivät vaikuta edes välil­li­ses­ti tutkijan työn saamaan arvos­tuk­seen tai uralla ete­ne­mi­seen.

On tärkeää suunnata yliopisto-opiskelun ja jat­ko­tut­ki­muk­sen mah­dol­lis­ta­via resurs­se­ja myös vähem­mis­töil­le ja niille, jotka pon­nis­ta­vat yhteis­kun­nan reu­na­mil­ta. Lisäksi on tärkeää pysähtyä miet­ti­mään mil­lai­seen yhtälöön vai­ku­tam­me, jos nostamme jalus­tal­le ainoas­taan tiettyjen ihmis­ryh­mien tut­ki­mus­ta.

Antropologeja, kuten tie­teen­te­ki­jöi­tä yleen­sä­kin, on monista eri kult­tuu­reis­ta ja suku­puo­lis­ta. Pidetään huoli siitä, että kaikki tutkijat saavat ansait­se­man­sa arvos­tuk­sen, ja että heidän työnsä hedelmät ovat laajemman yleisön ja tulevien suku­pol­vien saa­ta­vil­la. Maailma on pul­lol­laan mie­len­kiin­tois­ta tut­ki­mus­ta – tuodaan sitä esille ja tehdään sille lisää tilaa!

Esittämästämme kri­tii­kis­tä huo­li­mat­ta suo­sit­te­lem­me tutus­tu­maan yllä­ole­van listan teoksiin. Ette tule pettymään! Tässä lisäksi AntroBlogin toi­mi­tus­kun­taan eri­tyi­ses­ti vai­kut­ta­nei­ta ei-län­si­maa­lais­ten, vähem­mis­tö­jen edus­ta­jien ja nais­puo­lis­ten tut­ki­joi­den yhteis­kun­ta­tie­teel­li­siä teoksia. Inspiroivia luku­het­kiä!

  • Chinua Achebe. Kaikki hajoaa. 2014 (1958).
  • W.E.B DuBois. Black Reconstruction in America. 1935.
  • Frantz Fanon. Sorron yöstä. 1970 (1961).
  • Fadwa El Guindi. Veil: Modesty, Privacy, Resistance. 1999.
  • bell hooks. Vapauttava kasvatus. 2007 (1994).
  • Zora Neale Hurston. “What White Publishers Won’t Print”. 1950
  • Rauna Kuokkanen. Reshaping the University: Responsibility, Indigenous Epistemes and the Logic of the Gift. 2008.
  • Saba Mahmood. The Politics of Piety: The Islamic Revival and the Feminist Subject. 2005
  • Aihwa Ong. Flexible Citizenship: The Cultural Logic of Transnationality. 1999.
  • Edward Said. Orientalismi. 2011 (1978).
  • Linda Tuhiwai Smith. Decolonizing Methodologies: Research and Indigenous peoples. 1999
  • Gayatri Chakravorty Spivak. Can the subaltern speak?. 1983.
  • Michel-Rolph Trouillot. Silencing the Past: Power and the Production of History. 1995

Lue lisää

Allegran perus­ta­ja­jä­sen ja AntroBlogin päi­vys­tä­vä dosentti Miia Halme-Tuomisaari kritisoi nais­tut­ki­joi­den puut­tu­mis­ta Didier Fassinin keynote-luennosta EASA 2016 ‑kon­fe­rens­sis­sa.

Tieteentekijöiden liiton asiamies Elina Katainen kirjoitti hil­jat­tain blogin tasa-arvo­ti­lan­tees­ta aka­te­mias­sa otsikolla “Naisten aka­tee­mi­set urat”.

Tohtoriopiskelija Danica Savonickin ja pro­fes­so­ri Cathy N. Davidsonin artikkeli summaa useita suku­puo­leen sekä rotuun perus­tu­vaan syr­jin­tään kes­kit­ty­nei­tä tut­ki­muk­sia ja niiden tuloksia otsikolla “Gender Bias in Academe: An Annotated Bibliography of Important Recent Studies”. Artikkelissa housee esille syrjintä aka­te­mias­sa sen kaikessa laa­juu­des­sa.

Antropologisessa Savage Minds-blogissa oli hil­jat­tain kirjoitus rodusta ja suku­puo­les­ta vallan tek­no­lo­gioi­na.

Vaikutusvaltaisia nais­puo­li­sia ant­ro­po­lo­ge­ja lis­tat­tiin muu­ta­mal­la­kin ant­ro­po­lo­gi­sel­la sivus­tol­la nais­ten­päi­vän kunniaksi. Syrjintä aka­te­mias­sa ei vielä poistu sillä, että muistamme nais­puo­li­sia tai ei-euroa­me­rik­ka­lai­sia tut­ki­joi­ta kerran pari vuodessa täl­lai­sil­la listoilla. Ideaalitilanteessa emme tar­vit­si­si niitä lainkaan:

Lue myös nämä AntroBlogissa julkaistut artikkelit

Ninnu Koskenalho ja Saara Toukolehto: Suomalaisuuden sukupuoli

Marianna Keisalo: Epäneutraali vastine epä­neut­raa­lil­le suku­puo­li­kir­jal­le

Artikkelikuva: Amerikkalainen kul­tuu­riant­ro­po­lo­gi Margaret Mead Edward Lynchin kuvaamana. (Library of Congress. Wikimedia Commons, Public Domain.)

Kirjoittajat

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.


Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Näyttelijätär Aishwarya Rai sai vuonna 2007 aikaan julkisuuskohun, sillä hänen kerrottiin menneen vanhan hinduseremonian mukaisesti naimisiin puun kanssa. Ihmisoikeusjärjestöt Intiassa vaativat julkista anteeksipyyntöä. Syynä ei ollut avioliittoinstituution halventaminen, vaan jotakin monikerroksisempaa.