Siirry suoraan sisältöön

huhtikuu 2017

Museot ja antropologia – aina yhdessä?

Antropologian ja etnografisten museoiden historia on kietoutunut yhteen siirtomaa-ajan perinnön ja valtasuhteiden kanssa. Kulttuureja ja niiden esineistöä esittelevien etnografisten museoiden juuret ovat siirtomaahistoriassa. Eurooppalaisten kuninkaallisten sekä muun ylimystön parissa 1500-luvulla muotiin tulivat kuriositeettikabinetit, joissa eri kansoilta peräisin olevat esineet oli asetettu rinnakkain luonnontieteellisten näytteiden ja muiden erikoisina pidettyjen esineiden kanssa.

Naamioiden voima

Tekijät Juontaja: Aleksi Ilpala Teksti: Emmi Huhtaniemi Jälkituotanto: Kirsi Hellman Lähteet Viveiros de Castro: Cosmological deixis and Amerindian perspectivism. Katso myös

Poliisi ja yhteinen hyvä

Tiistaisessa Pohjantähden alla -jaksossa Arman Alizad tutustui Suomen poliisin arkeen. Meillä poliisiin suhtaudutaan suopeasti. Muutaman vuoden takaisesta Aarnio-skandaalista huolimatta lainvalvojat nähdään pääasiassa rehteinä ja luotettavina. Virkavalta pyrkii olemaan neutraali toimija, joka korostaa ottavansa kaikkien turvallisuuden huomioon. Mihin asti hyvät aikeet riittävät?

Maailma löytyy museosta

Etnografiset museot ovat 1800-luvulta lähtien olleet yleinen instituutio varsinkin länsimaissa, mutta Suomessa ne ovat olleet harvinaisempia. Tällä hetkellä Suomen ainut etnografinen museo pysyvillä näyttelytiloilla on vuonna 1998 avautunut Helinä Rautavaaran museo Espoon Tapiolassa.
AntroBlogi kävi tutustumassa uusissa tiloissa vastikään avautuneeseen museoon. Millainen museo on työpaikkana? Mikä on antropologien suhde sekä etnografisiin että muihin museoihin?

Etnografista itsereflektiota vaalityöstä

Etnografiaa tehdessä tutkitaan ihmisten arjen merkityksellisiä ilmiöitä tutkittavien omassa kulttuurisessa ympäristössä. Monet arkipäivän ympäristöt ovat niissä eläville ihmisille itsestäänselvyyksiä. Ulkopuoliselle osallistuvalle havainnoijalle ne voivat tarjota uusia näkökulmia inhimilliseen vuorovaikutukseen ja kulttuuriin.