Valehtelun juhla

Miksi meillä on juh­la­päi­vä valeh­te­lul­le? Aprillipäivänä saa juksata, kep­pos­tel­la ja puijata. Toden puhumista koskevat tärkeät säännöt eivät 1. huh­ti­kuu­ta päde. 

Aprillipäivä jäl­ji­te­tään usein 1500-luvun rans­ka­lai­seen kalen­te­ri­uu­dis­tuk­seen, jossa vuoden alku siirtyi maa­lis­kuun lopusta tammikuun alkuun. Muutos oli hidas, ja osa kansaa jatkoi uuden vuoden juhlintaa keväällä. Heitä pil­kat­tiin lii­maa­mal­la pape­ri­ka­lo­ja selkään ja kut­su­mal­la ‘huhtikuun kaloiksi’, poisson d’avril, sittemmin ‘april­li­päi­vä’.

1700-luvulla aprilli oli jo perinne. Tarinan mukaan Lorrainen herttua vai­moi­neen pakeni van­ki­las­ta huhtikuun 1. päivä 1634 pukeu­tu­mal­la maa­lai­sik­si ja aste­le­mal­la porteista. Paosta tehtiin hälytys, jota vartijat luulivat april­li­pi­lak­si, ja temppu onnistui. Keskiajan Feast of Fools ‑juhlassa taas valittiin “epä­jär­jes­tyk­sen herra”, ja ilakointi keskittyi voimansa tunnossa olleen kirkon pilk­kaa­mi­seen juma­lat­to­man parodian keinoin.

Pilkalla on merkitys. Aprillipäivä on kevääseen ja uusiu­tu­mi­seen liittyvä juh­la­päi­vä, joka uudistaa tutun tutun jär­jes­tyk­sen kään­tä­mäl­lä sen ylö­sa­lai­sin. Tällaisia juhlia löytyy ympäri maailmaa. Niihin liittyy ritua­li­soi­tua sääntöjen rik­ko­mis­ta, naa­miai­sa­su­ja ja kepposia. Epäjärjestyksen kar­ne­vaa­lis­sa sosi­aa­li­nen todel­li­suus kääntyy pää­lael­leen. Palvelijat määräävät ylempiään, lapset van­hem­pi­aan. Kaaosta käsi­tel­lään komedian ja huumorin keinoin. 

Sääntöjen kei­kaut­ta­mi­sel­la on tärkeä tehtävä. Järjestyksen palaut­ta­mi­nen juhlan jälkeen tuottaa voi­mak­kaan yhteen­kuu­lu­vuu­den koke­muk­sen. Kaaoksen tor­ju­mi­nen antaa seli­tyk­sen kult­tuu­ri­sil­le tavoille ja voimistaa sosi­aa­lis­ten hie­rar­kioi­den jat­ku­vuut­ta. Narrauspäivänä muistamme, miksi toden puhuminen on tärkeää. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Haukkametsästys symboloi Lähi-idässä yleviä arvoja: vapautta, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Lajia on viime vuosikymmeninä nostettu alueen “perinteisen” kulttuurin ja historian näkyväksi keulakuvaksi, ja saatu se mukaan jopa UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Luurankohahmot ovat ilmenneet erilaisissa muodoissa meksikolaisessa symboliikassa kansallisvaltion historian aikana. Hahmot ovat erityisen esillä Kuolleiden päivän juhlinnassa, joka on iloista ja edesmenneitä kunnioittavaa. Populaarikulttuurin nauravaan luurankoon suhtaudutaan leikillisesti kuin vanhaan ystävään.

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.

Näyttelijätär Aishwarya Rai sai vuonna 2007 aikaan julkisuuskohun, sillä hänen kerrottiin menneen vanhan hinduseremonian mukaisesti naimisiin puun kanssa. Ihmisoikeusjärjestöt Intiassa vaativat julkista anteeksipyyntöä. Syynä ei ollut avioliittoinstituution halventaminen, vaan jotakin monikerroksisempaa.