Miksi meillä on juh­la­päi­vä valeh­te­lul­le? Aprillipäivänä saa juksata, kep­pos­tel­la ja puijata. Toden puhumista koskevat tärkeät säännöt eivät 1. huh­ti­kuu­ta päde. 

Aprillipäivä jäl­ji­te­tään usein 1500-luvun rans­ka­lai­seen kalen­te­ri­uu­dis­tuk­seen, jossa vuoden alku siirtyi maa­lis­kuun lopusta tammikuun alkuun. Muutos oli hidas, ja osa kansaa jatkoi uuden vuoden juhlintaa keväällä. Heitä pil­kat­tiin lii­maa­mal­la pape­ri­ka­lo­ja selkään ja kut­su­mal­la ‘huhtikuun kaloiksi’, poisson d’avril, sittemmin ‘april­li­päi­vä’.

1700-luvulla aprilli oli jo perinne. Tarinan mukaan Lorrainen herttua vai­moi­neen pakeni van­ki­las­ta huhtikuun 1. päivä 1634 pukeu­tu­mal­la maa­lai­sik­si ja aste­le­mal­la porteista. Paosta tehtiin hälytys, jota vartijat luulivat april­li­pi­lak­si, ja temppu onnistui. Keskiajan Feast of Fools ‑juhlassa taas valittiin “epä­jär­jes­tyk­sen herra”, ja ilakointi keskittyi voimansa tunnossa olleen kirkon pilk­kaa­mi­seen juma­lat­to­man parodian keinoin.

Pilkalla on merkitys. Aprillipäivä on kevääseen ja uusiu­tu­mi­seen liittyvä juh­la­päi­vä, joka uudistaa tutun tutun jär­jes­tyk­sen kään­tä­mäl­lä sen ylö­sa­lai­sin. Tällaisia juhlia löytyy ympäri maailmaa. Niihin liittyy ritua­li­soi­tua sääntöjen rik­ko­mis­ta, naa­miai­sa­su­ja ja kepposia. Epäjärjestyksen kar­ne­vaa­lis­sa sosi­aa­li­nen todel­li­suus kääntyy pää­lael­leen. Palvelijat määräävät ylempiään, lapset van­hem­pi­aan. Kaaosta käsi­tel­lään komedian ja huumorin keinoin. 

Sääntöjen kei­kaut­ta­mi­sel­la on tärkeä tehtävä. Järjestyksen palaut­ta­mi­nen juhlan jälkeen tuottaa voi­mak­kaan yhteen­kuu­lu­vuu­den koke­muk­sen. Kaaoksen tor­ju­mi­nen antaa seli­tyk­sen kult­tuu­ri­sil­le tavoille ja voimistaa sosi­aa­lis­ten hie­rar­kioi­den jat­ku­vuut­ta. Narrauspäivänä muistamme, miksi toden puhuminen on tärkeää.