Poliisi ja yhteinen hyvä

Tiistaisessa Pohjantähden alla -jaksossa Arman Alizad tutustui Suomen poliisin arkeen. Meillä poliisiin suh­tau­du­taan suopeasti. Muutaman vuoden takai­ses­ta Aarnio-skan­daa­lis­ta huo­li­mat­ta lain­val­vo­jat nähdään pää­asias­sa rehteinä ja luo­tet­ta­vi­na. Virkavalta pyrkii olemaan neutraali toimija, joka korostaa ottavansa kaikkien tur­val­li­suu­den huomioon. Mihin asti hyvät aikeet riittävät? 

Poliisilaitos ins­ti­tuu­tio­na hei­jas­te­lee väis­tä­mät­tä val­lit­se­vaa yhteis­kun­ta­jär­jes­tys­tä ja ylläpitää status quoa. Poliisin tehtävä on tukea val­taa­pi­tä­vän väes­tön­osan mää­rit­te­le­mää yhteistä, julkista hyvää. Tämä voi kuitenkin näyt­täy­tyä ris­ti­rii­tai­se­na. Eriarvoistuminen ja poliit­tis­ten etu­ryh­mien int­res­sien erkaan­tu­mi­nen tekevät yhteisen hyvän käsitteen mää­rit­te­lys­tä ja yllä­pi­dos­ta yhä hankalampaa.

Dokumentissa painottui poliisin neutraali asen­noi­tu­mi­nen konflik­tien osa­puo­liin. Poliisi korostaa koh­te­le­van­sa kaikkia tas­a­puo­li­ses­ti. Poliisin toimintaa ja yhteis­kun­nal­lis­ta valtaa käsit­te­le­vis­sä ant­ro­po­lo­gi­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa on kuitenkin pai­not­tu­nut poliisin ja vir­ka­mies­ten tapa luo­ki­tel­la ihmiset sosi­aa­li­siin kate­go­rioi­hin poten­ti­aa­lis­ten ris­ki­te­ki­jöi­den tai suojelun tarpeen mukaan. 

Poliisin suhde eri väes­tö­ryh­miin ei tut­ki­mus­ten mukaan vält­tä­mät­tä ole neutraali tai yhden­mu­kai­nen. Eri ryhmät saattavat saada osakseen hyvinkin erilaista kohtelua. Tästä tutuimpia esi­merk­ke­jä on valkoisen ja mustan väes­tön­osan eriar­voi­nen kohtelu USA:n oikeus­lai­tok­sen silmissä. Suomessa eriar­vois­ta­via koke­muk­sia löytyy esi­mer­kik­si roma­ni­väes­tön parista. 

Asetelma kuulostaa kär­jis­te­tyl­tä, mutta se on useiden tut­ki­mus­ten mukaan paikkansa pitävä. Vaikka poliisi yleisesti miel­le­tään rehdiksi ja luo­tet­ta­vak­si, tietyillä väes­tö­ryh­mil­lä voi perus­tel­lus­ti olla erilaisia mie­li­ku­via poliisin toi­min­nas­ta. Hyvä esimerkki epätasa-arvois­ta­vi­na näh­tä­vis­tä, poliisin neut­raa­liu­den kanssa ris­ti­rii­tai­sis­ta toi­min­ta­me­ne­tel­mis­tä on niin kutsuttu ‘racial profiling’ eli ihmisten luo­kit­te­lu poten­ti­aa­li­sik­si rikol­li­sik­si etni­syy­den perusteella. 

Sosioekonominen luokka mää­rit­te­lee kan­sa­lai­sen ja poliisin välistä suhdetta. Varakkaiden asui­na­lu­eel­la poliisi on läsnä suo­je­le­mas­sa ihmisten omai­suut­ta ja tur­va­tak­seen heidän selus­tan­sa. Köyhillä ja epä­va­kail­la alueilla pidetään vahtia ja etsitään rikol­li­sia. Ensimmäisessä tapauk­ses­sa poliisi on helppoa nähdä hen­ki­var­ti­ja­na, suo­je­li­ja­na ja val­tio­ko­neis­ton tar­joa­ma­na kilpenä vaaroja vastaan. Jälkimmäisessä tapauk­ses­sa poliisi voi pahim­mil­laan näyt­täy­tyä sorron väli­kap­pa­lee­na ja yli­voi­mais­ta valtaa käyt­tä­vä­nä vaarana, jota on viisainta vältellä. 

Stereotypiat, ennakko-oletukset ja yhteis­kun­nas­sa vallalla olevat dis­kurs­sit hei­jas­tu­vat voi­mak­kaas­ti myös poliisien työhön, usein tie­dos­ta­mat­to­mal­la tasolla. Virkavallan toiminnan taustalla vai­kut­ta­via tekijöitä on äärim­mäi­sen tärkeää tutkia kriit­ti­ses­ti. Kansalaisten luottamus val­ta­ko­neis­ton kykyyn ylläpitää lakia ja jär­jes­tys­tä oikeu­den­mu­kai­sel­la tavalla on erittäin tärkeä elementti yhteis­kun­ta­rau­han takaa­mi­ses­sa. Jotta luottamus ei perus­tui­si sokeaan ja helposti hajoavaan uskoon, on oleel­lis­ta ymmärtää kansan eri kerrosten moni­nai­sia koke­muk­sia ja näkökulmia.


AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla -doku­ment­ti­sar­jaa ja kir­joit­taa vii­kot­tain ant­ro­po­lo­gi­sia kom­men­taa­re­ja jaksoissa käsi­tel­tyi­hin aiheisiin.

Lue lisää:

  • Anthropology of Policy: Perspectives on Governance and Power 
  • Policy Worlds: Anthropology and the Analysis of Contemporary Power
  • James C. Scott: Seeing like a state how certain schemes to improve the human condition have failed
  • Bridget Anderson: Us and Them – The Dangerous Politics of Immigration Controls
  • The SAGE Handbook of Global Policing
  • Policing and con­tem­po­ra­ry Governance: The anth­ro­po­lo­gy of police in practice

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa. Kirjoittajat ovat antropologeja ja oman alansa ammattilaisia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Länsimaissa populaarikulttuuri on perinteisesti nähty uhkana moraalisille normeille ja yhteiskunnalliselle järjestykselle, 1800-luvun lopun sarjanovelleista 1980- ja 1990-lukujen metallimusiikkiin. Digitaaliset pelit ovat yksi viimeisimmistä päivityksistä tähän vuosisataiseen kulttuuriseen jatkumoon. Niistä alettiin tekemään syntipukkeja yhteiskunnallisille ongelmille 1990-luvun puolivälissä. Perusargumentti on, että väkivaltaiset pelit lisäävät aggressiivisuutta, ja saattavat pahimmillaan johtaa jopa väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Jos turvapaikanhakija kokee lähtömaassaan vainoa uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi, tämä voi olla peruste turvapaikan myöntämiselle Suomeen. Mutta entä jos hän on vaihtanut uskontoa kesken hakuprosessin? Tällöin Suomessa arvioidaan hakijan uskonnollisen vakaumuksen aitoutta. Mutta miten kääntymyksen ja uskonnollisuuden aitous mitataan?

Alkuperäiskansojen edustajat viittaavat kulttuurisella omimisella kolonialismin perintöön ja siitä juontuviin valtasuhteisiin. Kuten professori Olufynmilayo Arewa mainitsee, vajavainen keskustelu kulttuurisesta omimisesta jättää huomioimatta sen, että kulttuurin lainaaminen, yhteensulautuminen ja jakaminen eivät ole sama asia kuin omiminen. Lainaamisesta tulee omimista, kun se vahvistaa historiallisesti hyväksikäyttävää suhdetta, tai riistää ryhmältä mahdollisuudet hyötyä kulttuurisesta materiaalistaan ja hallita sitä itse.

Tällä viikolla Pohjantähden alla -dokumenttisarja otti suurennuslasin alle alkoholin. Miksi Suomessa ihannoidaan humalaa mutta demonisoidaan alkoholia? Kysymys on myös antropologisesti kiinnostava. Siinä kiteytyy suhtautumisemme alkoholiin turmiollisena aineena, jolta kansaa täytyy suojella. Alkoholismin varjon allakin humala on kuitenkin osa suomalaista sosiaalista kulttuuria, ja humalahakuinen juomatyyli osa sekä kansallista stereotypiaa että kansallista identiteettiä.