Juomarahan antamisen taito

Matkalla uudessa maassa joutuu usein miet­ti­mään, kuuluuko juo­ma­ra­haa antaa ja minkä verran. Mitä tip­paa­mi­nen edustaa?

Tippi ei ole maksu, sillä se annetaan jo maksetun tuotteen tai palvelun päälle. Se ei ole lahjus, koska sillä ei haeta lisä­pal­ve­lui­ta. Se ei ole hyvän­te­ke­väi­syyt­tä eikä myöskään var­si­nai­ses­ti lahja. Jos tippiä kuuluisi jättää, sen puute kertoo asiakkaan sivis­ty­mät­tö­myy­des­tä ja voi loukata palvelun tarjoajaa. Tippi väärässä paikassa taas aiheuttaa sosi­aa­li­ses­ti epä­mu­ka­via tilan­tei­ta. Rahan antaminen polii­sil­le on lahjus, paitsi jos kons­taa­pe­li itse pyytää sitä, jolloin kyse on kor­rup­tios­ta. Tipin antaminen deitille onnis­tu­nei­den treffien jälkeen taas ei luul­ta­vas­ti ole hyvä idea. Tippi ei ole pelkkää rahaa: se on sosi­aa­lis­ta valuuttaa. 

Japanissa tipin anto on loukkaus. Työntekoon liittyy japa­ni­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa paljon arvok­kuut­ta. Ihmisen oletetaan tekevän työnsä mah­dol­li­sim­man hyvin, ja jokainen työ­suo­ri­tus on itsessään arvokas. Tipin jät­tä­mi­nen vähentää tätä arvoa. Se häpäisee työn­te­ki­jän vih­jaa­mal­la, että työn arvokkuus ei riitä hänelle.

Juomaraha on brit­ti­läi­sen aris­to­kra­tian tapa 1700-luvulta — siis peräisin luok­kayh­teis­kun­nas­ta. Se onkin usein kään­tei­ses­ti sidottu arvoon ja luokkaan. Korkeimmat tipit löytyvät amma­teis­ta, joissa palkka ja arvostus on matalin. Esimerkiksi strippari saattaa elää pelkillä tipeillä. 

Pohjoismaissa tipataan maailman vähiten. Hyvinvointivaltio saattaa osaltaan selittää tätä: työstä on tarkoitus saada riit­tä­väs­ti rahaa elämiseen. Tipin ei ajatella olevan vält­tä­mä­tön osa toi­meen­tu­loa. Sen antaminen saat­taa­kin tehdä pii­lo­tet­tu­ja tuloeroja ikävällä tavalla näkyviksi.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Jokaisella työpaikalla on oma työkulttuuri. Se sisältää sellaisia asioita kuten suhtautumisen ylitöihin, mistä kaikesta kahvihuoneessa puhutaan ja vaietaan, ja miten töihin on sopivaa pukeutua. Kolumnissa pohditaan AntroBlogin toimituksen työskentelykulttuuria, toimintaperiaatteita ja (vapaaehtois)työn kuormittavuutta.

Ebola on yksi vuosikymmenen pahimmista terveyskriiseistä. Kun epidemia heinäkuussa 2019 levisi Kongon demokraattisessa tasavallassa Pohjois-Kivun provinssin pääkaupunkiin Gomaan, WHO julisti epidemian kansainväliseksi kansanterveysuhaksi. Ebolan ennaltaehkäisyssä on tärkeää huomioida paikallisen kulttuurin ja tapojen vaikutus, kuten tämä esimerkki Ruandan ja Kongon rajakaupungeista osoittaa.

Helsingissä vuokrataso on karannut niin korkealle, että monien palkansaajien tuloista leijonanosa kuluu vuokraan. Suomessa yleisen käsityksen mukaan vuokrasääntely on turmiollista vuokramarkkinoiden toiminnalle.

Havainnot maapallon resurssien rajallisuudesta sekä epätasaisesta jakautumisesta haastavat talouskasvupakkoa, mikä kannustaa miettimään talousajattelua uudestaan. Vaikka joidenkin kasvukriitikoiden mukaan talouden pohdinta kuuluu kaikille, kaikkien kokemuksen huomioiminen ei ole itsestäänselvyys. Tulokulmia-kolumnissa tutkija Eeva Houtbeckers kertoo, mitä annettavaa antropologialla on kasvutalouden jälkeiselle ajalle.