Kannibalismia on ollut olemassa monissa eri muodoissa, monin paikoin ympäri maailmaa. Antropologisesta kirjallisuudesta löytyvissä kuvauksissa ihmissyönti esitetään normaalina osana tietyn kansan, ihmisryhmän tai heimon elämänmuotoa. Kyse ei ole poikkeamasta vaan yhteisön omien normien mukaisesta toiminnasta. Ihmissyöntiin on myös usein kuulunut tarkkoja rituaaleja ja sääntöjä. Sen olemassaoloa kulttuurin ”normaalina” osana on myös epäilty.
Meneekö hyvä äiti itkevän vauvan luo heti? Vai myöhemmin? Vai aiemmin? Käsitykset hyvästä äitiydestä voivat vaihdella pienenkin ryhmän sisällä, mutta niistä löytyy myös kulttuurisia linjoja.
Millaisin menetelmin kulttuurin kuvallisuutta voidaan tutkia? Kuinka visuaaliset sisällöt kytkeytyvät ihmisen, kulttuurin ja yhteiskunnan parempaan ymmärtämiseen? Visuaalinen antropologia tutkii kuvia ja visuaalisuutta kulttuurisina ilmiöinä sekä…
Synnyttämistä ja syntymistä pidetään kaikkialla maailmassa haavoittuvana ja riskialttiina tapahtumana. Jokainen kulttuurinen ympäristö tukee synnytyksen prosessia omien uskomusjärjestelmiensä pohjalta niin, että lopputulos on paras mahdollinen. Synnytyksen fysiologia ja sosiaalinen ympäristö ovat aina kietoutuneet tiiviisti yhteen, eikä niitä voida erottaa toisistaan. Nainen oppii synnyttämään oman kulttuurinsa ehdoilla.
Suomalaisen yksilökeskeisen kulttuurin analyyseissa yhteisöllisyyden puutteesta ja yksinäisyydestä puhutaan yhteiskunnallisina epäkohtina. Lestadiolaisuudessa painottuvat sosiaalisuus ja solidaarisuus, yhteisöllisyys ja voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Armanin kohtaamat ihmiset lapsista vanhuksiin korostivat yhteisön merkitystä uskossaan.
Tekijät Juontaja: Sanna Rauhala Teksti: Ninnu Koskenalho Jälkituotanto: Kirsi Hellman Lähteet Beth A. Conklin. Consuming Grief: Compassionate Cannibalism in an Amazonian Society. https://pib.socioambiental.org/en/povo/wari/865 Katso myös
