Intian pilveä polttavat joogit

Intiassa joogit polttavat pilveä. Joogan har­joit­ta­mi­nen liittyy yleensä sadhujen eli pyhien askeet­tien elä­män­ta­paan. Sadhut tunnistaa koris­teel­li­sis­ta kas­vo­maa­lauk­sis­ta, pitkästä parrasta ja ras­toit­tu­neis­ta hiuksista. Usein heidän ympä­ril­lään leijuu kan­na­bik­sen makea tuoksu.

Kannabiksesta val­mis­te­tun charaksen polt­ta­mi­nen kuuluu monien sadhujen elämään. Käytännöllä on myyttiset juuret: joogien herrana pidetty Shiva polttaa myto­lo­gi­ses­sa kuvas­tos­sa charasta chillum-nimisestä piipusta yhtenään. Sadhujen henkinen harjoitus sisältää joitakin meillekin tuttuja joogan ele­ment­te­jä, kuten asanoita. Nämä ovat kuitenkin vain osa askeet­tis­ta har­joi­tus­ko­ko­nai­suut­ta, joka koostuu kehon ja mielen toi­min­to­jen hal­lin­nas­ta.

Asketismissa elävillä sadhuilla ei ole juurikaan omai­suut­ta. He syövät niukasti ja pidät­täy­ty­vät yleensä sek­su­aa­li­suu­des­ta. Ruumiillinen asketismi voidaan viedä hyvin pitkälle. Sadhu saattaa kiel­täy­tyä istumasta tai käymästä makuulle, ja viettää elämänsä seisten. Toinen kuuluisa menetelmä on nostaa käsi ilmaan ja pitää se siellä, kunnes se surkastuu pai­koil­leen. Seksuaalisuuden hallintaa osoi­te­taan kie­rit­tä­mäl­lä penis kepin tai miekan ympärille, sitomalla siihen ketjuja tai nos­te­le­mal­la painavia esineitä sen avulla. Näin sadhu osoittaa ohjan­neen­sa sek­su­aa­lie­ner­gian pois sukue­li­mis­tä ja saa­vut­ta­neen­sa yli­luon­nol­li­sia voimia.

Sadhujen näyttävä, radikaali suhde kehoonsa erottaa heidät taval­li­sis­ta ihmisistä ja tuo heidän henkisen arvo­val­tan­sa näkyväksi. Heitä on nyky-Intiassa arvioiden mukaan 2 – 4 miljoonaa, 0,5 % väestöstä. Pyhien askee­tik­ko­jen merkitys on kuitenkin vähen­ty­nyt, ja charaksen polt­ta­mis­ta­kin pidetään yhä useammin osoi­tuk­se­na vain teko­py­hyy­des­tä.

  1. Matti Rautaniemi. Erakkomajoista kun­to­sa­leil­le — miten jooga valloitti maailman. 2015.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Taikauskon olemassaolo hämmentää vuosikymmenestä toiseen. Miksi enteisiin ja amuletteihin turvaudutaan edelleen, tutkimustiedosta ja koulutuksesta huolimatta? Perinteiset uskomukset, onnen varmistelu ja maagiset yhteydet saavat voimansa intuitiosta, sosiaalisuudesta ja tunteista. Kaikkia toimiamme ei ensisijaisesti ohjaa tieto.

Maanviljelyn omaksumista pidetään käänteentekevänä hetkenä ihmiskunnan historiassa. Maanviljelykulttuurit mahdollistivat väestönkasvun ja sitä kautta niin kutsutun korkeakulttuurin kehittymisen. Mutta oliko maanviljely lopulta niin suuri keksintö? Saattoiko sen motiivina olla nälän sijasta oluen himo?

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.