Intiassa joogit polttavat pilveä. Joogan harjoittaminen liittyy yleensä sadhujen eli pyhien askeettien elämäntapaan. Sadhut tunnistaa koristeellisista kasvomaalauksista, pitkästä parrasta ja rastoittuneista hiuksista. Usein heidän ympärillään leijuu kannabiksen makea tuoksu.
Kannabiksesta valmistetun charaksen polttaminen kuuluu monien sadhujen elämään. Käytännöllä on myyttiset juuret: joogien herrana pidetty Shiva polttaa mytologisessa kuvastossa charasta chillum-nimisestä piipusta yhtenään. Sadhujen henkinen harjoitus sisältää joitakin meillekin tuttuja joogan elementtejä, kuten asanoita. Nämä ovat kuitenkin vain osa askeettista harjoituskokonaisuutta, joka koostuu kehon ja mielen toimintojen hallinnasta.
Asketismissa elävillä sadhuilla ei ole juurikaan omaisuutta. He syövät niukasti ja pidättäytyvät yleensä seksuaalisuudesta. Ruumiillinen asketismi voidaan viedä hyvin pitkälle. Sadhu saattaa kieltäytyä istumasta tai käymästä makuulle, ja viettää elämänsä seisten. Toinen kuuluisa menetelmä on nostaa käsi ilmaan ja pitää se siellä, kunnes se surkastuu paikoilleen. Seksuaalisuuden hallintaa osoitetaan kierittämällä penis kepin tai miekan ympärille, sitomalla siihen ketjuja tai nostelemalla painavia esineitä sen avulla. Näin sadhu osoittaa ohjanneensa seksuaalienergian pois sukuelimistä ja saavuttaneensa yliluonnollisia voimia.
Sadhujen näyttävä, radikaali suhde kehoonsa erottaa heidät tavallisista ihmisistä ja tuo heidän henkisen arvovaltansa näkyväksi. Heitä on nyky-Intiassa arvioiden mukaan 2-4 miljoonaa, 0,5 % väestöstä. Pyhien askeetikkojen merkitys on kuitenkin vähentynyt, ja charaksen polttamistakin pidetään yhä useammin osoituksena vain tekopyhyydestä.
Lukemista
- Matti Rautaniemi. Erakkomajoista kuntosaleille – miten jooga valloitti maailman. 2015.
