Yliopiston maastakarkoitus

Teksti: Annastiina Kallius, VTM, jatko-opis­ke­li­ja. Podcast-lukija: Sanna Rauhala.

Unkarin hallitus on sul­ke­mas­sa entisen opi­nah­jo­ni. Yliopiston, jossa minut ope­tet­tiin kysymään jat­ko­ky­sy­myk­siä, tuot­ta­maan tietoa yhdessä ja itse­näi­ses­ti, olemaan utelias ja löytämään sanat ajatuksilleni. 

Myös Suomessa yli­opis­toi­hin koh­dis­tu­vat leik­kauk­set ovat olleet julkisen kritiikin kohteena. Toivonkin että CEU:n eli Budapestissa sijait­se­van ame­rik­ka­lai­sen, yksi­tyi­sen Central European Universityn tapaus herättää meidät arvos­ta­maan suo­ma­lais­ta itse­näis­tä yli­opis­to­pe­rin­net­tä. Käyn tässä artik­ke­lis­sa läpi CEU:n tarinaa Unkarin poliit­tis­ta kon­teks­tia avaten.

Maaliskuun 2017 lopussa Unkarin hallitus jätti par­la­men­til­le lakieh­do­tuk­sen, jossa muokataan maassa toimivien ulko­mais­ten yli­opis­to­jen peli­sään­tö­jä. Huomattava ero edel­li­seen lain­sää­dän­töön on muun muassa se, että Unkarissa toi­mi­vil­la ulko­maa­lai­sil­la yli­opis­toil­la tulee olla fyysinen kampus ja opetusta myös alku­pe­räis­maas­sa. Lisäksi alku­pe­räis­maan hal­li­tuk­sen ja Unkarin hal­li­tuk­sen tulee solmia keskenään sopimus kyseisen yli­opis­ton toiminnasta.

CEU on aina toiminut täysin Unkarin lakien mukaan. Silti jo heti seu­raa­va­na päivänä Unkarin valtion kont­rol­loi­man median otsikot kirkuivat: Soros-yliopisto toimii lait­to­mas­ti! CEU joudutaan sulkemaan! Laki hyväk­syt­tiin pika­kä­sit­te­lys­sä alle viikossa. Oli päi­vän­sel­vää, että tar­koi­tuk­se­na oli tehdä tähän asti täysin lail­li­ses­ti toiminut CEU laittomaksi. 

Amerikkalais-unkarilainen yliopisto Budapestissa

Niin mikä Soros-yliopisto? Ja kuka Soros? Kun juuri lukiosta val­mis­tu­nee­na muutin Unkariin vuonna 2005 kieltä tai historiaa lainkaan tun­te­mat­to­ma­na, muistan kysyneeni saman kysy­myk­sen. Silloinen työ­paik­ka­ni, moni­kult­tuu­ri­sen kas­va­tuk­sen ja urbaanin ant­ro­po­lo­gian kan­sa­lais­jär­jes­tö, lähetti minut CEU:lle haas­tat­te­le­maan uusia maisteriopiskelijoita. 

Tapasin kymmeniä opis­ke­li­joi­ta ympäri maailmaa – Balkaneilta, Lähi-idästä, Länsi- ja Itä-Euroopasta, Keski-Aasian stan-lop­pui­sis­ta val­tiois­ta, Amerikasta, oikeas­taan kaik­kial­ta muualta paitsi Pohjoismaista. Lähes kaikki kertoivat minulle opis­ke­le­van­sa yli­opis­ton stipendin rahoit­ta­ma­na. Nämä stipendit kattavat yleensä noin kym­me­nen­tu­han­nen euron luku­kausi­mak­sut ja ter­veys­va­kuu­tuk­sen, mutta monille myös ilmaisen asumisen ja elin­kus­tan­nuk­set. Ne rahoi­te­taan George Sorosin aikoinaan perus­ta­man, nyt yli­opis­ton itse­näi­ses­ti hal­lin­noi­man sijoi­tus­ra­has­ton kautta.

Soros on unka­ri­lais-ame­rik­ka­lai­nen, holo­kaus­tis­ta selvinnyt sijoit­ta­ja ja hyvän­te­ki­jä, joka edustaa libe­raa­lia agendaa kan­sa­lai­syh­teis­kun­nan rahoit­ta­mi­sen kautta. 1990-luvun alussa hän investoi mer­kit­tä­vän summan siihen, että Itä- ja Keski-Eurooppaan perus­tet­tai­siin yliopisto, jossa alueen nuoret voivat opiskella yhteis­kun­ta­tie­tei­tä ame­rik­ka­lai­seen malliin.

Opetustarjontaan kuuluvat maisteri- ja toh­to­rio­pin­not talous­tie­teis­tä suku­puo­len­tut­ki­muk­seen, ympä­ris­tö­tie­teis­tä his­to­ri­aan, kan­sain­vä­li­ses­tä poli­tii­kas­ta mate­ma­tiik­kaan ja filo­so­fi­aan. Ryhmäkoot ovat pienet, teorian ja meto­do­lo­gian opintojen määrä on suuri ja opis­ke­lu­vuo­det vietetään nenä kirjassa kirjaston syö­ve­reis­sä. Gradun kir­joit­ta­mi­seen on aikaa noin kuukausi ja sitä puo­lus­te­taan toh­to­rin­väi­tök­sen kal­tai­ses­sa tilan­tees­sa. Voi kunpa joskus voisin opiskella täl­lai­ses­sa paikassa, mietin silloin. 

Euroopan itä-länsi -jako 

Valmistuin mais­te­rik­si CEU:n sosio­lo­gian ja sosi­aa­liant­ro­po­lo­gian lai­tok­sel­ta kym­me­ni­sen vuotta myöhemmin, kesällä 2014. Ilman kyseistä kou­lu­tus­ta tuskin osaisin suhtautua kriit­ti­ses­ti kan­sain­vä­li­sen median Unkari-juttuihin. ”Unkarin demo­kra­tia on vaarassa!” ”Unkarin huo­les­tut­ta­va poliit­ti­nen tilanne!” ”Unkari pystyttää raja-aidan tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta vastaan!” Ja nyt: ”Soros-yliopisto suljetaan Unkarissa!” On häm­mäs­tyt­tä­vää, kuinka nopeasti län­si­mai­nen lehdistö alkoi käyttää juuri samaa reto­riik­kaa mitä Viktor Orbánin Fidesz-puolueen hal­li­tus­kin.

Fidesz on hallinnut lähes kahta kol­mas­osaa Unkarin par­la­men­tis­ta vuodesta 2010 lähtien. Se on muokannut maan keskeisiä ins­ti­tuu­tioi­ta perus­lais­ta ja mediasta oikeus­lai­tok­seen, kou­lu­tuk­seen ja köyhiä kyy­kyt­tä­vään sosi­aa­li­po­li­tiik­kaan. Fidesz nousi valtaan vas­tus­ta­ja­puo­lu­een­sa MSZP:n, Unkarin sosia­lis­ti­sen puolueen, ryve­tyt­tyä ennen näke­mät­tö­mis­sä kor­rup­tios­kan­daa­leis­sa 2000-luvun lopulla. Unkarilaiset sosi­aa­li­tie­te­li­jät ovat osoit­ta­neet, että pitkällä täh­täi­mel­lä kat­sot­tu­na Fideszin nousu juontaa juurensa Euroopan laa­jui­seen talouden dyna­miik­kaan, jota Unkarin val­tae­lii­tit pelasivat omaksi edukseen. 

Fideszin laa­ja­mit­tai­nen yhteis­kun­nan uudelleen raken­ta­mi­nen ei ole sujunut ongel­mit­ta. Unkarilaiset ovat jat­ku­vas­ti pro­tes­toi­neet muutoksia val­taa­mal­la yli­opis­to­ja, perus­ta­mal­la uusia kor­rup­tioon kes­kit­ty­viä online-uutis­por­taa­le­ja ja jär­jes­tä­mäl­lä valtavia mie­le­no­soi­tuk­sia. Myös monet muut Euroopan valtiot ovat huo­lis­saan Fideszin vallasta Unkarissa. Keväällä 2017 Euroopan par­la­men­tis­sa on kes­kus­tel­tu sank­tioi­den mah­dol­li­suu­des­ta esi­mer­kik­si Unkarin äänes­ty­soi­keu­den jäädyttämisellä. 

Miksi Euroopan itäinen puolisko esi­tel­lään aina vähän vähemmän euroop­pa­lai­se­na, eris­täy­ty­vä­nä ja rasis­ti­se­na? Antropologisesta näkö­kul­mas­ta tähän kysy­myk­seen voi löytyä montakin eri vastausta. Antropologi Dace Dzenovskan mukaan tämä Euroopan tilan itä-länsi -jaottelu ilmentää moraa­li­sia hie­rar­kioi­ta, jotka juontavat juurensa länsi-Euroopan kolo­nia­lis­ti­seen perintöön.

Jos peilaamme itseämme aina muiden ongelmien kautta, näemme itsemme posi­tii­vi­sem­mas­sa valossa eikä omia kipu­koh­tia tarvitse käsitellä. Kesällä 2016 IMAGE-lehden pää­toi­mit­ta­ja Antero Valkama kirjoitti: ”Eurooppa jakautuu muu­rin­ra­ken­ta­jien ja niitä vas­tus­ta­vien joukkoon. Toinen puoli uskoo demo­kra­ti­aan ja ihmi­soi­keuk­siin, toinen puoli ei”. Tässä yleisessä ja helpossa ana­lyy­sis­sa unohtuu se, että muurien raken­ta­mi­nen ei suinkaan ole Unkarin keksintö. Euroopan Unioni on rahoit­ta­nut raja-aitoja Euroopan rajoille jo kymmenien vuosien ajan.

Samoin myös Suomen edustama liberaali demo­kra­tia nousee moraa­li­seen vas­tak­kai­na­set­te­luun nojaa­vas­sa tekstissä pyhälle jalus­tal­le. Varjoon jää helposti se, että esi­mer­kik­si Suomessa tällä hetkellä käytävä kes­kus­te­lu osoittaa osan kansasta epäilevän ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mis­ta maassamme tänäänkin. 

On har­haan­joh­ta­vaa luoda jatkumoa Unkarin hal­li­tuk­sen ja yhteis­kun­nan välille. Maasta löytyy enemmän niitä, jotka jättävät äänes­tä­mät­tä kuin niitä, jotka äänes­tä­vät Fidesziä. Puolueen valta piilee vuo­si­kym­me­nen alussa toteu­te­tus­sa, Fidesziä suo­si­vas­sa vaa­li­jär­jes­tel­män muu­tok­ses­sa sekä lähes täydessä hal­li­tuk­sen print­ti­me­dian ja tele­vi­sion kontrollissa. 

CEU:n maasta kar­kot­ta­va laki, joka tunnetaan yleisesti nimellä Lex CEU, saikin unka­ri­lai­set kaduille osoit­ta­maan mieltään. Kun Fidesz-valtainen par­la­ment­ti ja Unkarin pre­si­dent­ti hyväk­syi­vät lain huhtikuun alussa, seurasi viikko päi­vit­täi­siä pro­tes­te­ja, joihin otti osaa jopa 80 000 ihmistä. Laki ajoittuu myös toisen kysee­na­lai­sen lakie­si­tyk­sen lomaan, joka Venäjän ja Israelin mallia mukaillen leimaisi ulko­mail­ta rahoi­tus­ta saavat kan­sa­lais­jär­jes­töt ”ulko­mai­sik­si agenteiksi”. 

Miksi CEU on kohteena?

Fideszin viha­po­li­tiik­ka ja valtavat pro­pa­gan­da­kam­pan­jat nojaavat uusien vihol­lis­ten löy­tä­mi­seen ja selät­tä­mi­seen, historian uudelleen kir­joit­ta­mi­seen sekä EU:n ja Euroopan vas­tak­kai­na­set­te­luun. Vihollisiksi ovat vuosien saatossa kel­van­neet moni­kan­sal­li­set ener­giayh­tiöt, romanit, oppo­si­tio­po­lii­ti­kot, maa­han­muut­ta­jat ja pako­lai­set, ulko­maa­lai­set pankit ja EU

George Soros sekä hänen suorasti tai epä­suo­ras­ti tukemansa kan­sa­lais­jär­jes­töt ja yliopisto ilmen­tä­vät hieman näitä kaikkia. Televisiossa pyörivät hal­li­tuk­sen vero­ra­hoil­la kus­tan­ta­mat pro­pa­gan­da­vi­deot kertovat kan­sa­lai­sil­le Sorosin pyö­rit­tä­vän ”kan­sain­vä­lis­tä verkostoa”, joka kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen avulla aikoo tuhota Euroopan tuomalla man­te­reel­le miljoona maahanmuuttajaa.

Hallituksen sitee­raa­mat syyt yli­opis­ton sul­ke­mi­seen ovat byro­kraat­ti­set. Hallituksen mukaan CEU:n tut­kin­to­jen kak­soi­sak­kre­di­toin­ti eli ame­rik­ka­lai­sen ja unka­ri­lai­sen tutkinnon saman­ai­kai­nen myön­tä­mi­nen on har­haan­joh­ta­vaa, sillä kampuksia on vain yksi. Hallituksen puhemies, CEU:lla itse historian toh­to­rik­si väitellyt Zoltán Kovács vil­je­lee­kin ilmaisua ”haamu-yliopisto”.

Fideszin vaatima hal­li­tus­ten­vä­li­nen sopimus on käy­tän­nös­sä mahdoton. Yhdysvalloissa Donald Trumpin johtama liit­to­val­tion hallitus ei sotkeudu yli­opis­to­jen akkre­di­toin­tiin, sillä kor­kea­kou­lu­tus kuuluu osa­val­tioi­den poli­tiik­kaan. CEU on akkre­di­toi­tu sopi­muk­sel­la New Yorkin osa­val­tion kanssa. Sopimuksen ole­mas­sao­lo ei riitä Fideszille, vaan se vaatii Yhdysvaltain hal­li­tuk­sen alle­kir­joit­ta­van uuden sopi­muk­sen. Unkarilainen kan­sain­vä­li­sen oikeuden pro­fes­so­ri Boldizsár Nagy muotoili asian näin: “Kuvitelkaamme, että Yhdysvallat lopet­tai­si kaiken kau­pan­käyn­nin Unkarin kanssa, ellei Unkarin kuningas alle­kir­joi­ta uutta kaup­pa­so­pi­mus­ta. Harmi vain, ettei kunin­gas­ta ole.”

Euroopan unioni vs. Eurooppa

Fideszin reto­riik­ka nojaa vas­tak­kai­na­set­te­luun, jossa EU on tek­no­kraat­ti­nen, epä­de­mo­kraat­ti­nen, kansojen perin­tei­tä ja itse­näi­syyt­tä moni­kult­tuu­ri­suu­del­la nakertava vihol­li­nen. Eurooppa taas on demo­kraat­ti­nen, kristitty, valkoinen, perin­teis­tä per­he­mal­lia kun­nioit­ta­va sivi­li­saa­tion kehto, jonka joh­to­hah­mok­si Unkari on Viktor Orbánin johdolla nousemassa. 

Erityisesti nuoret unka­ri­lai­set näkevät tule­vai­suu­ten­sa EU:ssa. Heistä kolmannes suun­nit­te­lee muut­ta­van­sa maasta talou­del­li­sis­ta ja poliit­ti­sis­ta syistä. Euroopan sym­bo­li­nen kah­tia­ja­ko, jossa Unkari sijoi­te­taan pimeälle idän puolelle, on monille häpeän aihe. Niinpä Fideszin vas­tai­sis­sa mie­le­no­soi­tuk­sis­sa liehuvat EU:n liput. Länsimaiselle leh­dis­töl­le vaikuttaa siltä, että kyseessä on EU:n vastainen tai myön­tei­nen mie­le­no­soi­tus. Mielenosoituksissa kri­ti­soi­daan eri­tyi­ses­ti Venäjän vai­ku­tus­ta Unkarin poli­tiik­kaan, ja kaduilla kaikuvat samat venä­jä­vas­tai­set isku­lauseet kuin sosia­lis­min aikaan. 

Kuten sosi­aa­li­tie­tei­li­jä József Böröcz on osoit­ta­nut, nykyistä tilan­net­ta ana­ly­soi­des­sa tulee mennä pidem­mäl­le kuin 2010-luvun alkuun. Nationalismi ei suinkaan ole Orbánin, Fideszin tai Unkarin luon­nol­li­nen eri­tyis­piir­re. Sen sijaan tämän­het­ki­nen natio­na­lis­ti­nen populismi juontaa juurensa nopeasta siir­ty­mi­ses­tä sosia­lis­mis­ta kapi­ta­lis­min syn­nyt­tä­mään köy­hyy­teen, epä­sym­met­ri­siin EU-jäsen­neu­vot­te­lui­hin sekä talouden raken­tei­den riip­pu­vuus- ja val­ta­suh­tei­siin. Yhdistettyinä Euroopan moraa­li­siin hie­rar­kioi­hin, joiden mukaan etelä-Euroopan valtiot ovat ”epä­on­nis­tu­neet” tai Itä-Euroopan valtiot eivät ole tarpeeksi ”euroop­pa­lais­tu­neet”, Fidesz käyttää samaa jaottelua omaksi edukseen. Aina kun kan­sain­vä­li­nen lehdistö moittii Unkarin ”demo­kra­tiaon­gel­maa”, voi Orbán toistaa mant­raan­sa libe­raa­lin Länsi-Euroopan hyök­käyk­ses­tä Unkaria vastaan.

Erään ant­ro­po­lo­gi­sen lähes­ty­mis­ta­van mukaan nuorten hei­lut­ta­mat EU-liput voidaan tulkita kult­tuu­ri­se­na inti­mi­teet­ti­nä. Ne voidaan nähdä vas­tauk­se­na kan­sain­vä­li­sen lehdistön jär­jes­tel­mäl­li­seen lei­maa­mi­seen, jossa Unkarista tulee ei-euroop­pa­lai­nen, rasis­ti­nen ja ei-liberaali maa. Kulttuurinen inti­mi­teet­ti viittaa yhteisön jakamaan yksi­tyi­syy­den tun­tee­seen: niihin asioihin, jotka tunnemme kaikki ehkä yhdessä, mutta mistä emme halua ulko­puo­lis­ten tietävän. 

Esimerkiksi monet suo­ma­lai­set kyllä tietävät Suomen olleen natsi-Saksan liit­to­lai­nen toisen maa­il­man­so­dan aikana. Se, että jul­ki­ses­ti mie­luum­min jätämme tämän mai­nit­se­mat­ta, tekee meistä tavallaan yhteisön. Samalla lailla unka­ri­lais­ten tuntema suuttumus siitä, että heidät leimataan yksi­se­lit­tei­sen taka­pa­jui­sik­si, ilmenee tämän kiis­tä­mi­se­nä ja EU-lippuina. Varjopuolena Fideszin vas­tak­kai­na­set­te­lu alkaakin näin elää omaa elämäänsä, ja tilan­tee­seen johtaneet talouden ja historian dyna­mii­kat jäävät varjoon. 

Maastakarkoitus vai Budapestiin jääminen

Puolitoista kuukautta Lex CEU:n hyväk­sy­mi­sen jälkeen Unkarin hallitus on vihdoin suostunut istumaan yli­opis­ton kanssa saman pöydän ääreen neu­vot­te­le­maan tule­vai­suu­des­ta. Yliopisto saatetaan joka tapauk­ses­sa karkottaa maasta. Takaraja pää­tök­sel­le lähestyy näinä päivinä, sillä syys­kuus­sa aloit­ta­vien, EU:n ulko­puo­lel­ta saapuvien opis­ke­li­joi­den tulee piakkoin hakea opis­ke­li­ja­vii­su­mia. Lopullinen päätös riippuu siitä, myöntääkö Unkarin hallitus tehneensä virheen Lex CEU:n kanssa, ja mitä yli­opis­ton Budapestissa kokoon­tu­va senaatti ja New Yorkissa kokoon­tu­va yli­opis­ton joh­to­kun­ta päättävät.

Mitä tahansa tapah­tuu­kin, yliopisto ei voi jatkaa enti­sel­lään. Vaikka kana­da­lai­nen rehtori Michael Ignatieff on kiertänyt ympäri maailmaa puhumassa CEU:n puolesta aka­tee­mi­sen vapauden nimissä, unka­ri­lai­sil­le CEU:ta puo­lus­ta­vat mie­le­no­soi­tuk­set ovat sym­bo­li­soi­neet suurempaa hal­li­tuk­sen­vas­tais­ta liikettä. CEU on nimittäin tähän asti pysynyt erään­lai­se­na aka­tee­mi­se­na nor­sun­luu­tor­ni­na, jolla on ollut har­mit­ta­van vähän yhteyksiä unka­ri­lai­seen kansalaisyhteiskuntaan.

CEU ei myöskään ins­ti­tuu­tio­na osoit­ta­nut tukeaan unka­ri­lai­sil­le yli­opis­toil­le, kun ne alis­tet­tiin hal­li­tuk­sen kont­rol­liin muutama vuosi sitten hal­li­tuk­sen aset­ta­mien, yli­opis­ton ulko­puo­lis­ten talous­asiois­ta päät­tä­vien dekaanien kautta. Myös CEU:n sisällä on vasem­mis­to­lai­sia ääniä, jotka kri­ti­soi­vat yli­opis­ton libe­raa­lia poli­tiik­kaa. Kävi kuinka kävi, joka tapauk­ses­sa CEU:lla on uuden­lai­nen vastuu sitä puo­lus­ta­nut­ta unka­ri­lais­ta yhteis­kun­taa kohtaan.

Jos edessä on maas­ta­kar­ko­tus esi­mer­kik­si Wieniin, tulee tällä olemaan valtava sym­bo­li­nen vaikutus. Itävalta saa toivotun tilai­suu­den vahvistaa mai­net­taan libe­raa­lin länsi-Euroopan osana. Unkarilaista sosio­lo­gia Attila Meleghiä lainaten: kilpailu on kovaa itä-länsi -rin­ta­mal­la, jolla Itä- ja Keski-Euroopan maat tais­te­le­vat keskenään ylöspäin kolo­nia­lis­tis­ta länttä kohti kiivetessä.


Lukemista

Böröcz, József. “Goodness Is Elsewhere: The Rule of European Difference.” Comparative Studies in Society and History 48, no. 1 (2006): 110 – 38.

Dzenovska, Dace. “Historical Agency and the Coloniality of Power in Postsocialist Europe.” Anthropological Theory 13, no. 4 (December 1, 2013): 394 – 416. doi:10.1177/1463499613502185.

Herzfeld, Michael. Cultural Intimacy: Social Poetics and the Real Life of States, Societies, and Institutions. 3rd edition. London; New York: Routledge, 2016.

Melegh, Attila. On the East/​West Slope: Globalization, Nationalism, Racism and Discources on Eastern Europe. New York: Central European University Press, 2006.

Artikkelikuva: CEU:n raken­nuk­sen N15 etusivu. Kuva: CEU/​Daniel Vegel © Daniel Vegel, Zoltan Tuba /​CEU. Central European University. (CC-BY-NC-ND 2.0)

Kirjoittaja

Annastiina Kallius on sosiaali- ja kulttuuriantropologian tohtorikoulutettava Helsingin Yliopistossa, ja tutkii Unkarin asemaa Euroopassa maahanmuuton kautta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • SuperPro 24.5.2017 klo 08:07

    Mielenkiintoinen artikkeli!

    Vastaa

Lue myös nämä:

Helsinkiläisiä tuntuu yhdistävän viha liikkumistapoihin, joita he eivät itse käytä: pyöräilijät elävät liikennesäännöttömässä maailmassa, kävelykeskusta tyhjentää kaupungin kassan ja autoilijat (varsinkin bemarikuskit) edustavat kaikkea pahaa länsimaisessa yhteiskunnassamme. Vihaa yleisempää on ainoastaan pelko toisia kulkuvälineitä kohtaan. Kaupungilla liikkuessa kaikki vastaantulijat ovat potentiaalisia vaaran aiheuttajia.

Erilaiset päihteet ovat kuuluneet ihmiskunnan elämään vuosituhansia. Nykyaikana länsimaissa yleisimmin käytetty päihde on alkoholi, mutta alkoholin lisäksi päihtymistarkoituksessa on käytetty historian saatossa myös lukuisia muita aineita. Pohjoisten pyyntikulttuurien piirissä käytettiin kärpässieniä osana shamanistisia rituaaleja. Myös kannabista, oopiumia ja monia muita luonnosta löytyviä päihdyttäviä aineita on käytetty vuosituhansia eri puolilla maailmaa. Alkoholia on valmistettu vähintään niin pitkään kuin ihmiset ovat viljelleet maata, ja moderni aika on tuonut mukanaan synteettisesti valmistetut huumausaineet.

Saksan sunnuntaisten parlamenttivaalien tuloksista on raportoitu mediassa ahkerasti. Vaalien häviäjäksi osoittautuivat suuret hallituspuolueet sosiaalidemokraattinen SPD ja kristillisdemokraattinen CDU/CSU. Vasemmiston (Die Linke) ja vihreiden (Bündnis 90/Die Grünen) kannatus pysyi ennallaan yhdeksän prosentin kieppeillä. Vaalien voittajiksi nousivat liberalistinen FDP ja äärioikeistolainen AfD. Saksan väestöstä iso osa on kuitenkin äänioikeuden ulkopuolella. Miltä parlamenttivaalien tulos näyttäisi, jos koko Saksan täysi-ikäisellä väestöllä olisi äänioikeus?

Erilaisilla perustulomalleilla on kasvavaa kannatusta sekä oikeiston että vasemmiston piirissä. Tällä hetkellä Suomessa on meneillään perustulokokeilu, joka on saanut jatkuvaa mediahuomiota niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Mielikuvien tasolla perustulo nähdään usein vasemmistolaisena projektina – onhan tarkoituksena jakaa vastikkeetonta rahaa. Nykymuodossaan ja erityisesti talousliberaalin oikeiston ajamana perustulo pohjaa pikemminkin ideologiselle käsitykselle omaa etuaan maksimoivasta rationaalisesta yksilöstä.