Teksti: Annastiina Kallius, VTM, jatko-opiskelija. Podcast-lukija: Sanna Rauhala.
Unkarin hallitus on sulkemassa entisen opinahjoni. Yliopiston, jossa minut opetettiin kysymään jatkokysymyksiä, tuottamaan tietoa yhdessä ja itsenäisesti, olemaan utelias ja löytämään sanat ajatuksilleni.
Myös Suomessa yliopistoihin kohdistuvat leikkaukset ovat olleet julkisen kritiikin kohteena. Toivonkin että CEU:n eli Budapestissa sijaitsevan amerikkalaisen, yksityisen Central European Universityn tapaus herättää meidät arvostamaan suomalaista itsenäistä yliopistoperinnettä. Käyn tässä artikkelissa läpi CEU:n tarinaa Unkarin poliittista kontekstia avaten.
Maaliskuun 2017 lopussa Unkarin hallitus jätti parlamentille lakiehdotuksen, jossa muokataan maassa toimivien ulkomaisten yliopistojen pelisääntöjä. Huomattava ero edelliseen lainsäädäntöön on muun muassa se, että Unkarissa toimivilla ulkomaalaisilla yliopistoilla tulee olla fyysinen kampus ja opetusta myös alkuperäismaassa. Lisäksi alkuperäismaan hallituksen ja Unkarin hallituksen tulee solmia keskenään sopimus kyseisen yliopiston toiminnasta.
CEU:n uusi N15 rakennus Nádor-kadulla. Kuva: CEU / Zoltan Tuba © Daniel Vegel, Zoltan Tuba / CEU. Central European University. (CC-BY-NC-ND 2.0)
CEU on aina toiminut täysin Unkarin lakien mukaan. Silti jo heti seuraavana päivänä Unkarin valtion kontrolloiman median otsikot kirkuivat: Soros-yliopisto toimii laittomasti! CEU joudutaan sulkemaan! Laki hyväksyttiin pikakäsittelyssä alle viikossa. Oli päivänselvää, että tarkoituksena oli tehdä tähän asti täysin laillisesti toiminut CEU laittomaksi.
Amerikkalais-unkarilainen yliopisto Budapestissa
Niin mikä Soros-yliopisto? Ja kuka Soros? Kun juuri lukiosta valmistuneena muutin Unkariin vuonna 2005 kieltä tai historiaa lainkaan tuntemattomana, muistan kysyneeni saman kysymyksen. Silloinen työpaikkani, monikulttuurisen kasvatuksen ja urbaanin antropologian kansalaisjärjestö, lähetti minut CEU:lle haastattelemaan uusia maisteriopiskelijoita.
Tapasin kymmeniä opiskelijoita ympäri maailmaa – Balkaneilta, Lähi-idästä, Länsi- ja Itä-Euroopasta, Keski-Aasian stan-loppuisista valtioista, Amerikasta, oikeastaan kaikkialta muualta paitsi Pohjoismaista. Lähes kaikki kertoivat minulle opiskelevansa yliopiston stipendin rahoittamana. Nämä stipendit kattavat yleensä noin kymmenentuhannen euron lukukausimaksut ja terveysvakuutuksen, mutta monille myös ilmaisen asumisen ja elinkustannukset. Ne rahoitetaan George Sorosin aikoinaan perustaman, nyt yliopiston itsenäisesti hallinnoiman sijoitusrahaston kautta.
Kuva: pexels.com
Soros on unkarilais-amerikkalainen, holokaustista selvinnyt sijoittaja ja hyväntekijä, joka edustaa liberaalia agendaa kansalaisyhteiskunnan rahoittamisen kautta. 1990-luvun alussa hän investoi merkittävän summan siihen, että Itä- ja Keski-Eurooppaan perustettaisiin yliopisto, jossa alueen nuoret voivat opiskella yhteiskuntatieteitä amerikkalaiseen malliin.
Opetustarjontaan kuuluvat maisteri- ja tohtoriopinnot taloustieteistä sukupuolentutkimukseen, ympäristötieteistä historiaan, kansainvälisestä politiikasta matematiikkaan ja filosofiaan. Ryhmäkoot ovat pienet, teorian ja metodologian opintojen määrä on suuri ja opiskeluvuodet vietetään nenä kirjassa kirjaston syövereissä. Gradun kirjoittamiseen on aikaa noin kuukausi ja sitä puolustetaan tohtorinväitöksen kaltaisessa tilanteessa. Voi kunpa joskus voisin opiskella tällaisessa paikassa, mietin silloin.
Euroopan itä-länsi -jako
Valmistuin maisteriksi CEU:n sosiologian ja sosiaaliantropologian laitokselta kymmenisen vuotta myöhemmin, kesällä 2014. Ilman kyseistä koulutusta tuskin osaisin suhtautua kriittisesti kansainvälisen median Unkari-juttuihin. ”Unkarin demokratia on vaarassa!” ”Unkarin huolestuttava poliittinen tilanne!” ”Unkari pystyttää raja-aidan turvapaikanhakijoita vastaan!” Ja nyt: ”Soros-yliopisto suljetaan Unkarissa!” On hämmästyttävää, kuinka nopeasti länsimainen lehdistö alkoi käyttää juuri samaa retoriikkaa mitä Viktor Orbánin Fidesz-puolueen hallituskin.
Fidesz on hallinnut lähes kahta kolmasosaa Unkarin parlamentista vuodesta 2010 lähtien. Se on muokannut maan keskeisiä instituutioita peruslaista ja mediasta oikeuslaitokseen, koulutukseen ja köyhiä kyykyttävään sosiaalipolitiikkaan. Fidesz nousi valtaan vastustajapuolueensa MSZP:n, Unkarin sosialistisen puolueen, ryvetyttyä ennen näkemättömissä korruptioskandaaleissa 2000-luvun lopulla. Unkarilaiset sosiaalitietelijät ovat osoittaneet, että pitkällä tähtäimellä katsottuna Fideszin nousu juontaa juurensa Euroopan laajuiseen talouden dynamiikkaan, jota Unkarin valtaeliitit pelasivat omaksi edukseen.
Kuva: pixabay.com
Fideszin laajamittainen yhteiskunnan uudelleen rakentaminen ei ole sujunut ongelmitta. Unkarilaiset ovat jatkuvasti protestoineet muutoksia valtaamalla yliopistoja, perustamalla uusia korruptioon keskittyviä online-uutisportaaleja ja järjestämällä valtavia mielenosoituksia. Myös monet muut Euroopan valtiot ovat huolissaan Fideszin vallasta Unkarissa. Keväällä 2017 Euroopan parlamentissa on keskusteltu sanktioiden mahdollisuudesta esimerkiksi Unkarin äänestysoikeuden jäädyttämisellä.
Miksi Euroopan itäinen puolisko esitellään aina vähän vähemmän eurooppalaisena, eristäytyvänä ja rasistisena? Antropologisesta näkökulmasta tähän kysymykseen voi löytyä montakin eri vastausta. Antropologi Dace Dzenovskan mukaan tämä Euroopan tilan itä-länsi -jaottelu ilmentää moraalisia hierarkioita, jotka juontavat juurensa länsi-Euroopan kolonialistiseen perintöön.
Jos peilaamme itseämme aina muiden ongelmien kautta, näemme itsemme positiivisemmassa valossa eikä omia kipukohtia tarvitse käsitellä. Kesällä 2016 IMAGE-lehden päätoimittaja Antero Valkama kirjoitti: ”Eurooppa jakautuu muurinrakentajien ja niitä vastustavien joukkoon. Toinen puoli uskoo demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, toinen puoli ei”. Tässä yleisessä ja helpossa analyysissa unohtuu se, että muurien rakentaminen ei suinkaan ole Unkarin keksintö. Euroopan Unioni on rahoittanut raja-aitoja Euroopan rajoille jo kymmenien vuosien ajan.
Samoin myös Suomen edustama liberaali demokratia nousee moraaliseen vastakkainasetteluun nojaavassa tekstissä pyhälle jalustalle. Varjoon jää helposti se, että esimerkiksi Suomessa tällä hetkellä käytävä keskustelu osoittaa osan kansasta epäilevän ihmisoikeuksien toteutumista maassamme tänäänkin.
Praha: John Lennon wall. Kuva: Roman Boed (CC BY 2.0)
On harhaanjohtavaa luoda jatkumoa Unkarin hallituksen ja yhteiskunnan välille. Maasta löytyy enemmän niitä, jotka jättävät äänestämättä kuin niitä, jotka äänestävät Fidesziä. Puolueen valta piilee vuosikymmenen alussa toteutetussa, Fidesziä suosivassa vaalijärjestelmän muutoksessa sekä lähes täydessä hallituksen printtimedian ja television kontrollissa.
CEU:n maasta karkottava laki, joka tunnetaan yleisesti nimellä Lex CEU, saikin unkarilaiset kaduille osoittamaan mieltään. Kun Fidesz-valtainen parlamentti ja Unkarin presidentti hyväksyivät lain huhtikuun alussa, seurasi viikko päivittäisiä protesteja, joihin otti osaa jopa 80 000 ihmistä. Laki ajoittuu myös toisen kyseenalaisen lakiesityksen lomaan, joka Venäjän ja Israelin mallia mukaillen leimaisi ulkomailta rahoitusta saavat kansalaisjärjestöt ”ulkomaisiksi agenteiksi”.
Miksi CEU on kohteena?
Fideszin vihapolitiikka ja valtavat propagandakampanjat nojaavat uusien vihollisten löytämiseen ja selättämiseen, historian uudelleen kirjoittamiseen sekä EU:n ja Euroopan vastakkainasetteluun. Vihollisiksi ovat vuosien saatossa kelvanneet monikansalliset energiayhtiöt, romanit, oppositiopoliitikot, maahanmuuttajat ja pakolaiset, ulkomaalaiset pankit ja EU.
George Soros sekä hänen suorasti tai epäsuorasti tukemansa kansalaisjärjestöt ja yliopisto ilmentävät hieman näitä kaikkia. Televisiossa pyörivät hallituksen verorahoilla kustantamat propagandavideot kertovat kansalaisille Sorosin pyörittävän ”kansainvälistä verkostoa”, joka kansalaisjärjestöjen avulla aikoo tuhota Euroopan tuomalla mantereelle miljoona maahanmuuttajaa.
Hallituksen siteeraamat syyt yliopiston sulkemiseen ovat byrokraattiset. Hallituksen mukaan CEU:n tutkintojen kaksoisakkreditointi eli amerikkalaisen ja unkarilaisen tutkinnon samanaikainen myöntäminen on harhaanjohtavaa, sillä kampuksia on vain yksi. Hallituksen puhemies, CEU:lla itse historian tohtoriksi väitellyt Zoltán Kovács viljeleekin ilmaisua ”haamu-yliopisto”.
Fideszin vaatima hallitustenvälinen sopimus on käytännössä mahdoton. Yhdysvalloissa Donald Trumpin johtama liittovaltion hallitus ei sotkeudu yliopistojen akkreditointiin, sillä korkeakoulutus kuuluu osavaltioiden politiikkaan. CEU on akkreditoitu sopimuksella New Yorkin osavaltion kanssa. Sopimuksen olemassaolo ei riitä Fideszille, vaan se vaatii Yhdysvaltain hallituksen allekirjoittavan uuden sopimuksen. Unkarilainen kansainvälisen oikeuden professori Boldizsár Nagy muotoili asian näin: “Kuvitelkaamme, että Yhdysvallat lopettaisi kaiken kaupankäynnin Unkarin kanssa, ellei Unkarin kuningas allekirjoita uutta kauppasopimusta. Harmi vain, ettei kuningasta ole.”
Euroopan unioni vs. Eurooppa
Fideszin retoriikka nojaa vastakkainasetteluun, jossa EU on teknokraattinen, epädemokraattinen, kansojen perinteitä ja itsenäisyyttä monikulttuurisuudella nakertava vihollinen. Eurooppa taas on demokraattinen, kristitty, valkoinen, perinteistä perhemallia kunnioittava sivilisaation kehto, jonka johtohahmoksi Unkari on Viktor Orbánin johdolla nousemassa.
Erityisesti nuoret unkarilaiset näkevät tulevaisuutensa EU:ssa. Heistä kolmannes suunnittelee muuttavansa maasta taloudellisista ja poliittisista syistä. Euroopan symbolinen kahtiajako, jossa Unkari sijoitetaan pimeälle idän puolelle, on monille häpeän aihe. Niinpä Fideszin vastaisissa mielenosoituksissa liehuvat EU:n liput. Länsimaiselle lehdistölle vaikuttaa siltä, että kyseessä on EU:n vastainen tai myönteinen mielenosoitus. Mielenosoituksissa kritisoidaan erityisesti Venäjän vaikutusta Unkarin politiikkaan, ja kaduilla kaikuvat samat venäjävastaiset iskulauseet kuin sosialismin aikaan.
Kuten sosiaalitieteilijä József Böröcz on osoittanut, nykyistä tilannetta analysoidessa tulee mennä pidemmälle kuin 2010-luvun alkuun. Nationalismi ei suinkaan ole Orbánin, Fideszin tai Unkarin luonnollinen erityispiirre. Sen sijaan tämänhetkinen nationalistinen populismi juontaa juurensa nopeasta siirtymisestä sosialismista kapitalismin synnyttämään köyhyyteen, epäsymmetrisiin EU-jäsenneuvotteluihin sekä talouden rakenteiden riippuvuus- ja valtasuhteisiin. Yhdistettyinä Euroopan moraalisiin hierarkioihin, joiden mukaan etelä-Euroopan valtiot ovat ”epäonnistuneet” tai Itä-Euroopan valtiot eivät ole tarpeeksi ”eurooppalaistuneet”, Fidesz käyttää samaa jaottelua omaksi edukseen. Aina kun kansainvälinen lehdistö moittii Unkarin ”demokratiaongelmaa”, voi Orbán toistaa mantraansa liberaalin Länsi-Euroopan hyökkäyksestä Unkaria vastaan.
Kuva: pixabay.com
Erään antropologisen lähestymistavan mukaan nuorten heiluttamat EU-liput voidaan tulkita kulttuurisena intimiteettinä. Ne voidaan nähdä vastauksena kansainvälisen lehdistön järjestelmälliseen leimaamiseen, jossa Unkarista tulee ei-eurooppalainen, rasistinen ja ei-liberaali maa. Kulttuurinen intimiteetti viittaa yhteisön jakamaan yksityisyyden tunteeseen: niihin asioihin, jotka tunnemme kaikki ehkä yhdessä, mutta mistä emme halua ulkopuolisten tietävän.
Esimerkiksi monet suomalaiset kyllä tietävät Suomen olleen natsi-Saksan liittolainen toisen maailmansodan aikana. Se, että julkisesti mieluummin jätämme tämän mainitsematta, tekee meistä tavallaan yhteisön. Samalla lailla unkarilaisten tuntema suuttumus siitä, että heidät leimataan yksiselitteisen takapajuisiksi, ilmenee tämän kiistämisenä ja EU-lippuina. Varjopuolena Fideszin vastakkainasettelu alkaakin näin elää omaa elämäänsä, ja tilanteeseen johtaneet talouden ja historian dynamiikat jäävät varjoon.
Maastakarkoitus vai Budapestiin jääminen
Puolitoista kuukautta Lex CEU:n hyväksymisen jälkeen Unkarin hallitus on vihdoin suostunut istumaan yliopiston kanssa saman pöydän ääreen neuvottelemaan tulevaisuudesta. Yliopisto saatetaan joka tapauksessa karkottaa maasta. Takaraja päätökselle lähestyy näinä päivinä, sillä syyskuussa aloittavien, EU:n ulkopuolelta saapuvien opiskelijoiden tulee piakkoin hakea opiskelijaviisumia. Lopullinen päätös riippuu siitä, myöntääkö Unkarin hallitus tehneensä virheen Lex CEU:n kanssa, ja mitä yliopiston Budapestissa kokoontuva senaatti ja New Yorkissa kokoontuva yliopiston johtokunta päättävät.
Mitä tahansa tapahtuukin, yliopisto ei voi jatkaa entisellään. Vaikka kanadalainen rehtori Michael Ignatieff on kiertänyt ympäri maailmaa puhumassa CEU:n puolesta akateemisen vapauden nimissä, unkarilaisille CEU:ta puolustavat mielenosoitukset ovat symbolisoineet suurempaa hallituksenvastaista liikettä. CEU on nimittäin tähän asti pysynyt eräänlaisena akateemisena norsunluutornina, jolla on ollut harmittavan vähän yhteyksiä unkarilaiseen kansalaisyhteiskuntaan.
Kuva: pixabay.com
CEU ei myöskään instituutiona osoittanut tukeaan unkarilaisille yliopistoille, kun ne alistettiin hallituksen kontrolliin muutama vuosi sitten hallituksen asettamien, yliopiston ulkopuolisten talousasioista päättävien dekaanien kautta. Myös CEU:n sisällä on vasemmistolaisia ääniä, jotka kritisoivat yliopiston liberaalia politiikkaa. Kävi kuinka kävi, joka tapauksessa CEU:lla on uudenlainen vastuu sitä puolustanutta unkarilaista yhteiskuntaa kohtaan.
Jos edessä on maastakarkotus esimerkiksi Wieniin, tulee tällä olemaan valtava symbolinen vaikutus. Itävalta saa toivotun tilaisuuden vahvistaa mainettaan liberaalin länsi-Euroopan osana. Unkarilaista sosiologia Attila Meleghiä lainaten: kilpailu on kovaa itä-länsi -rintamalla, jolla Itä- ja Keski-Euroopan maat taistelevat keskenään ylöspäin kolonialistista länttä kohti kiivetessä.
Lukemista
Böröcz, József. “Goodness Is Elsewhere: The Rule of European Difference.” Comparative Studies in Society and History 48, no. 1 (2006): 110–38.
Dzenovska, Dace. “Historical Agency and the Coloniality of Power in Postsocialist Europe.” Anthropological Theory 13, no. 4 (December 1, 2013): 394–416. doi:10.1177/1463499613502185.
Herzfeld, Michael. Cultural Intimacy: Social Poetics and the Real Life of States, Societies, and Institutions. 3rd edition. London; New York: Routledge, 2016.
Melegh, Attila. On the East/West Slope: Globalization, Nationalism, Racism and Discources on Eastern Europe. New York: Central European University Press, 2006.
Artikkelikuva: CEU:n rakennuksen N15 etusivu. Kuva: CEU/ Daniel Vegel © Daniel Vegel, Zoltan Tuba / CEU. Central European University. (CC-BY-NC-ND 2.0)
Mielenkiintoinen artikkeli!