Meneekö hyvä äiti itkevän vauvan luo heti? Vai myöhemmin? Vai aiemmin? Käsitykset hyvästä äitiydestä voivat vaihdella pienenkin ryhmän sisällä, mutta niistä löytyy myös kulttuurisia linjoja.
Yhdysvalloissa äidin odotetaan vastaavan vauvan tarpeisiin kun tämä osoittaa niitä. Itkuun reagoidaan tarkistamalla tarvitseeko lapsi vaipanvaihtoa tai syöttämistä. Hyvänä pidetty japanilainen äiti taas ennakoi lapsen tarpeet jo ennen kuin tämä itkee. Jos lasta on syötetty pari tuntia aikaisemmin, uusi kierros tehdään ennen kun lapsi ehtii hätääntyä. Japanilainen ennakoiva tapa kannustaa näkemään äidin ja lapsen toisistaan riippuvaisena yksikkönä, kun USA:n mallissa lasta kannustetaan itsenäisyyteen ja tarpeiden ilmaisuun.
USA:ssa fyysiset hellyydenosoitukset ja kehuminen ovat osa kasvatusta. Monissa Aasian maissa kehuminen tapahtuu vauvaiän jälkeen epäsuorasti. Esimerkiksi Bangladeshissa välipalahetki saattaa olla hienovarainen kiintymyksen ilmaus: äiti kuorii appelsiinin tai omenan erittäin huolellisesti ja antaa lapselle. Tämä huomaa äidin tekevän jotain erityistä hänen hyväkseen, ja kokee sen rakkauden ilmaisuna.
Usein nämä tavat heijastavat odotuksia lapsen suhteesta koko yhteisöön. Yksilöllisyyttä korostavissa kulttuureissa lasta kannustetaan itsenäisyyteen. Kollektiivisuutta korostavissa kulttuureissa lapsen haluja tärkeämpää on ryhmän harmonia ja perheen etu.
Hyvä äitiys auttaa lasta sopeutumaan vallitseviin normeihin. Se mikä yhtäällä on hyvää kasvatusta, saattaa muualla olla jopa laiminlyöntiä. Yksi äitiyden universaaleista tehtävistä on saada lapsi tuntemaan itsensä rakastetuksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi. Tämä voi toteutua hyvin erilaisin tavoin.