Vauva itkee — mitä äiti tekee?

Meneekö hyvä äiti itkevän vauvan luo heti? Vai myöhemmin? Vai aiemmin? Käsitykset hyvästä äitiy­des­tä voivat vaihdella pienenkin ryhmän sisällä, mutta niistä löytyy myös kult­tuu­ri­sia linjoja.

Yhdysvalloissa äidin odotetaan vastaavan vauvan tar­pei­siin kun tämä osoittaa niitä. Itkuun rea­goi­daan tar­kis­ta­mal­la tar­vit­see­ko lapsi vai­pan­vaih­toa tai syöt­tä­mis­tä. Hyvänä pidetty japa­ni­lai­nen äiti taas ennakoi lapsen tarpeet jo ennen kuin tämä itkee. Jos lasta on syötetty pari tuntia aikai­sem­min, uusi kierros tehdään ennen kun lapsi ehtii hätääntyä. Japanilainen ennakoiva tapa kannustaa näkemään äidin ja lapsen toi­sis­taan riip­pu­vai­se­na yksikkönä, kun USA:n mallissa lasta kan­nus­te­taan itse­näi­syy­teen ja tarpeiden ilmaisuun.

USA:ssa fyysiset hel­lyy­de­no­soi­tuk­set ja kehuminen ovat osa kas­va­tus­ta. Monissa Aasian maissa kehuminen tapahtuu vauvaiän jälkeen epä­suo­ras­ti. Esimerkiksi Bangladeshissa väli­pa­la­het­ki saattaa olla hie­no­va­rai­nen kiin­ty­myk­sen ilmaus: äiti kuorii appel­sii­nin tai omenan erittäin huo­lel­li­ses­ti ja antaa lapselle. Tämä huomaa äidin tekevän jotain erityistä hänen hyväkseen, ja kokee sen rakkauden ilmaisuna.

Usein nämä tavat hei­jas­ta­vat odotuksia lapsen suhteesta koko yhteisöön. Yksilöllisyyttä koros­ta­vis­sa kult­tuu­reis­sa lasta kan­nus­te­taan itse­näi­syy­teen. Kollektiivisuutta koros­ta­vis­sa kult­tuu­reis­sa lapsen haluja tär­keäm­pää on ryhmän harmonia ja perheen etu.

Hyvä äitiys auttaa lasta sopeu­tu­maan val­lit­se­viin normeihin. Se mikä yhtäällä on hyvää kas­va­tus­ta, saattaa muualla olla jopa lai­min­lyön­tiä. Yksi äitiyden uni­ver­saa­leis­ta teh­tä­vis­tä on saada lapsi tuntemaan itsensä rakas­te­tuk­si, hyväk­sy­tyk­si ja arvos­te­tuk­si. Tämä voi toteutua hyvin erilaisin tavoin.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.

Miltä sukulaisuus näyttää, kun veren tai geenien merkitystä tarkastellaan uudessa valossa? Voiko sukulaisia saada tekemällä? Entä voiko suvun valita? Sukulaisuussuhteet ovat aina kulttuurin muovaamia. Adoptio haastaa käsityksiämme sukulaisuudesta, sillä se sijaitsee biologian ja kulttuurin rajapinnassa.

Lasten- ja nuortenkirjoissa lapsilla on usein itsenäinen rooli ja mahdollisuus seikkailuihin. Kun vanhoissa klassikkokirjoissa seikkailuihin päätyi usein orpolapsi, nykyisin lasten itsenäisen toiminnan mahdollistavat fyysisesti tai henkisesti poissaolevat tutkijavanhemmat. Toisaalta tutkijavanhempien työmatkat mahdollistavat seikkailut eksoottisissa kohteissa. Onko tutkija kuitenkin aina huono vanhempi?